Lue keskustelun säännöt.
Saako olla kateellinen kun muiden lapset menee eteenpäin elämässä?
31.08.2024 |
Taas tuli itku ja iski kateellisuus kun kuulin että tuttavan lapsi muutti pois kotoa. Oma samanikäinen nyhjää huoneessaan pelaamassa. Ei tyttöystävää. Poistuu huoneestaan töihin, kauppaan (ostaa energiajuomia, roskaruokaa, karkkia jne) ja syömään. Ruokapöydässä ei puhu, vastaa murahtelulla jos kysyy jotain.
Olen niin kateellinen kun muiden lapset menee eteenpäin ja itsenäistyy.
Kyseessä 21v poika jolla add diagnoosi, jos sillä mitään merkitystä.
T. epäonnistunut äiti
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit pitänyt lapsesi koulunkäynnistä huolen niin saattaisi jo olla jossain opiskelemassa. Taisi juosta sukkasillaan puolialasti pihalla kun muut pänttäsi läksyjä. Ja nyt vastaat seurauksista.
Öh, ap:n lapsi käy töissä.
Kommentin kirjoittajalla on vaikeuksia lukemisen ymmärtämisessä. Sitä se puhelimen räpläys ja tiktok videoiden katselu teettää.
Kuten aloittajallakin taitaa olla hieman häikkää kehityksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kadehdi. Olen surullinen mun aikuisen lapsen takia.
Vierailija kirjoitti:
Saahan sitä olla kateellinen, mutta en ole kyllä koskaan ymmärtänyt kateutta. Ei se ole sinulta pois, että jollain muulla joku asia sujuu. Opettele olemaan iloinen heidän puolestaan. Se on ennen kaikkea parempi sinulle itsellesi, kun voit jakaa pienen ilon hetken jonkun muun menestyksestä.
Minäkään en ymmärtänyt kateutta ennen. Nykyään ymmärrän, kun olen menettänyt lähes kaiken ja paljon jäänyt saamatta.
En tiedä, onko se kateutta, mutta viiltävä tunne, kun jollain on sellaista mitä olisi itsekin halunnut ja mihin olisi pystynyt, jos elämä olisi mennyt toisin. Toivottavasti sinä saat elää koko elämäsi niin tyydytettyä elämää, ettei tule paha olo toisten onnea katsoessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saahan sitä olla kateellinen, mutta en ole kyllä koskaan ymmärtänyt kateutta. Ei se ole sinulta pois, että jollain muulla joku asia sujuu. Opettele olemaan iloinen heidän puolestaan. Se on ennen kaikkea parempi sinulle itsellesi, kun voit jakaa pienen ilon hetken jonkun muun menestyksestä.
Eikö sinulla koskaan käy mielessä, että olisipa minullakin samaa mitä jollain muulla?
Eipä oikeastaan. Saatan katsoa, että jollain on hieno joku asia tai joku sujuu ja kerron että onpa hieno juttu sulla tai sujuupa kivasti. Sen jälkeen en pohdi enää asiaa. En ole materian perään, se varmaan sitten vaikuttaa (?). En kadehdi myöskään ominaisuuksia. Hassulta tuntuisi märehtiä, että Lissulla on parempi kielipää ja Hessulla nätimmät kengät. Näin on ja se siitä.
Tsemppiä! Ihan varmasti et ole huono äiti ja mitä kateuteen tulee, niin se on normaali tunnetila. Koita keskittyä positiivisiin juttuihin kun oikein kateus kuumottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit pitänyt lapsesi koulunkäynnistä huolen niin saattaisi jo olla jossain opiskelemassa. Taisi juosta sukkasillaan puolialasti pihalla kun muut pänttäsi läksyjä. Ja nyt vastaat seurauksista.
Kyllä ne taitaa yleensä juuri ne sukkasillaan pihalla jouksentelijat pärjätä elämässä, pänttääjät harvemmin. Mutta eihän ap:n tilanne nyt kovin paha ole, ainakin tietää missä poika luuhaa, ja tekeehän se välillä jotain järkevääkin.
Okei, ainakin ne lapset joiden tiedän juosseen sukkasillaan pihalla ja jättäneen läksyt väliin ala-asteelta alkaen, tiedän heistä sen verran että joka ikisellä on muutkin koulut jääneet pakollisen peruskoulun jälkeen kesken. Omat lapseni opiskelevat korkeakoulussa, koska pidin huolen siitä että he tekevät läksynsä ja huolehtivat asioistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saahan sitä olla kateellinen, mutta en ole kyllä koskaan ymmärtänyt kateutta. Ei se ole sinulta pois, että jollain muulla joku asia sujuu. Opettele olemaan iloinen heidän puolestaan. Se on ennen kaikkea parempi sinulle itsellesi, kun voit jakaa pienen ilon hetken jonkun muun menestyksestä.
Eikö sinulla koskaan käy mielessä, että olisipa minullakin samaa mitä jollain muulla?
Ei kaikilla käy. Kun itsellä on riittävästi se toisten ei ole enemmän,se on vain erilaista kuin oma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta se pojan passaaminen. Oma äitini tekee täysin samaa pikkuveljelleni, poika jo lähes 30v ja silti ei pääse elämässään eteenpäin kun äiti tuo valmiin makaroonilaatikon ovelle ja poistaa tahrat vaatteista. Muut sisarukset olemme tajunneet ottaa etäisyyttä rakkaasta, mutta ylihuolehtivaisesta äidistä. Laita omilleen asumaan, kyllä se vielä jossain vaiheessa oppii itsestään huolehtimaan, kun on vapaus tehdä se
Onko pojalla kavereita? Onko työ sosiaalista?
Ihmisen on helppo erakoitua, paluu ihmisten pariin onkin jo vaikeampaa. Poika on vielä nuori, nyt kannattaa toimia. Saattaa itsekin kärsiä siitä että asuu vielä kotona kun muut ovat jo omilleen muuttaneet. Tarvitsee ehkä hyvää tarkoittavaa pakotusta uskaltaakseen muuttaa kotoa. Älkää luoko olosuhteita, joissa hän pääsee tarrautumaan elämäänsä lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan kuulostaa hyvälle, että lapsi käy töissä ja saa kerrytettyä pääomaa, varmasti jossain vaiheessa haluaa itsenäistyä. Hienoa, jos nuori uskaltaa elää omanlaistaan elämää ilman sosiaalista painetta, kannattaa vanhempana vahvistaa lapsen vahvuuksia ja hyviä puolia🥰 Minun oma 20v nuori on kerryttänyt kotona asuessaan osakesalkkuaan, joka hankittiin hänen ollessaan ihan pieni ja sen turvin pärjää jatkossa ainakin rahallisesti ok. On siis opetellut tässä kotona vielä rahankäyttöä ja muutoinkin elämänhallintaa. Kuulemma ensi kesänä viimeistään haluaa omilleen ja aikoo ostaa oman kämpän. Olen nähnyt useita nuoria, joilla liian varhainen itsenäistyminen epäonnistuu totaalisesti, velkaantuvat ja sairastuvat mieleltään loppuiäksi😥
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saahan sitä olla kateellinen, mutta en ole kyllä koskaan ymmärtänyt kateutta. Ei se ole sinulta pois, että jollain muulla joku asia sujuu. Opettele olemaan iloinen heidän puolestaan. Se on ennen kaikkea parempi sinulle itsellesi, kun voit jakaa pienen ilon hetken jonkun muun menestyksestä.
Minäkään en ymmärtänyt kateutta ennen. Nykyään ymmärrän, kun olen menettänyt lähes kaiken ja paljon jäänyt saamatta.
En tiedä, onko se kateutta, mutta viiltävä tunne, kun jollain on sellaista mitä olisi itsekin halunnut ja mihin olisi pystynyt, jos elämä olisi mennyt toisin. Toivottavasti sinä saat elää koko elämäsi niin tyydytettyä elämää, ettei tule paha olo toisten onnea katsoessa.
Kateus kuulostaa siltä, että haluaa jotakin toiselta pois ja itselleen.
Useimmiten kyse lienee kuitenkin surusta. Ei sitä halua, että muilla olisi asiat huonommin, vaan itsellä paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotta ei tarvitsisi surkutella, tee se, minkä itsenäistyvien lasten vanhemmat monet ovat tehneet.
Sinulla on kotona täysi-ikäinen lapsi ilman sääntöjä? Miksi? Minulle oli itsestään selvää, että kotoa on lähdettävä, jos alkaa elää vastoin annettuja normeja ja kyllä se sanottiin myös ääneen. Oli tietyt ehdot, joiden täyttyessä sai asua kotona. Ja kun muutama muu täyttyi,sai asua ilmaiseksi. Ja kun täyttyi vielä lisää, sai jopa rahaa.
Mieti, jos kuolisit. Lapsesi on nyt kehityksestä jäljessä eikä pärjäisi.
Turha heittäytyä noin dramaattisesti. Kyllä lähes jokainen ihminen pärjää, jos on pakko. Kyllähän monilla normaaleilla aikuisilla ihmisilläkin on asioita, jotka ovat puolison harteilla (kodinhoidon, talon, autojen ym. suhteen), ja jonka kanssa olisi kusessa puolison kuollessa, mutta josta lähes varmasti lopulta selviäisi.
Ei sinun pojan tilanne mikään huono ole. Pikku hiljaa alatte pohtia kotoa muuttamista ja harjoitella sitä varten.
Minulla itsellä ADD niin tiedän vaikeudet. Olen saanut kouluttauduttua ja työelämässä. Omat lapset jo aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n poika on vasta 21, ja on saanut hommattua itselleen töitä, mielekästä tekemistä päivään. Noin nuori ehtii kyllä vielä tehdä ihan mitä vaan diagnooseista huolimatta, monesti töitä tehden se eteenpäinopiskelumotikin saattaa herätä.
Eipä siinä äidin kadehtiminen auta.Muilla saa mennä hyvin.Omalla pojallani ei mene, mutta en ole kateellinen muille,Miksi olisin?Näin menee meillä nyt, ehkä jotenkin muuten joskus.Mutta jos ei niin sitten ei.
Mulla oli vastaava tilanne kuin ap:lla. Autettiin lasta asunnon haussa. Nyt asuu itsenäisesti vuokrakämpässään. Käy hanttihommissa. Pystyy itse maksamaan laskunsa ja huolehtimaan huushollistaan.
Tuttavien lapset valmistuu korkeakouluista. Menee hyväpalkkaisiin hommiin, seurustelee, ostelee ensiasuntojaan. Kyllä se vähän kirpaisee kun ne hehkuttavat lastensa menestystä. Koetan olla iloinen, että lapseni pystyy edes itsenäiseen elämään.
Inhimillistä olla kateellinen sai tai ei . Erityislasten vanhemmuus erään tutkimuksen mukaan vastaa kuormittavuusessaan rintamaoloja. Siinä ei ole kuin epäonnistumisia edessä. Lisäksi ympäristön arvostelu satuttaa ja loukkaa ja sitä riittää. Tässä ketjussakin sen näkee. Me ei voida kuin hävitä koko ajan ja loppu elämme ajan. On suru ja murhe ennenkaikkea lapsen puolesta ja syyllisyys. Erityislasten vanhemmat ovat yliedustettuja masennusdiagnooseissa ja itsemurhissa, enkä ihmettele yhtään. Ainoa lohdun sana mitä voin tarjota on , että ymmärrän sinua ja et ole yksin.
Vierailija kirjoitti:
Inhimillistä olla kateellinen sai tai ei . Erityislasten vanhemmuus erään tutkimuksen mukaan vastaa kuormittavuusessaan rintamaoloja. Siinä ei ole kuin epäonnistumisia edessä. Lisäksi ympäristön arvostelu satuttaa ja loukkaa ja sitä riittää.
Mun mielestä töissä käyvä ja omat asiansa hoitava aikuinen mies ei ole mikään "erityislapsi". Joku kunnioitus
Äiti, kirjoitteletko sinäkin täällä??
Kyllä ne taitaa yleensä juuri ne sukkasillaan pihalla jouksentelijat pärjätä elämässä, pänttääjät harvemmin. Mutta eihän ap:n tilanne nyt kovin paha ole, ainakin tietää missä poika luuhaa, ja tekeehän se välillä jotain järkevääkin.