Lue keskustelun säännöt.
Saako olla kateellinen kun muiden lapset menee eteenpäin elämässä?
31.08.2024 |
Taas tuli itku ja iski kateellisuus kun kuulin että tuttavan lapsi muutti pois kotoa. Oma samanikäinen nyhjää huoneessaan pelaamassa. Ei tyttöystävää. Poistuu huoneestaan töihin, kauppaan (ostaa energiajuomia, roskaruokaa, karkkia jne) ja syömään. Ruokapöydässä ei puhu, vastaa murahtelulla jos kysyy jotain.
Olen niin kateellinen kun muiden lapset menee eteenpäin ja itsenäistyy.
Kyseessä 21v poika jolla add diagnoosi, jos sillä mitään merkitystä.
T. epäonnistunut äiti
Kommentit (113)
Ja sinä ap annat lapsen elää noin koska? Minullakin on lapsi joka tarvitsee tukea elämäänsä normia enemmän ja pärjää laillaan. Mutta kadehdinko muita ja itken? En. En myöskään anna hänen hautautua huoneeseensa vaan potkin eteenpäin ja haluan hänen lopulta lähtevän omilleen. Ei toisen menestys ja pärjääminen ole pois meiltä eikä kaikkien tarvitse loistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa teidän lapsilla kehnot geenit! Lapsiparat. Mutta kysymys kuuluukin miksi teitte lapsia sellaisen miehen kanssa jolla on yhtä paskat geenit kuin teillä? Naisen pitää pariutua aina ylöspäin eikä hypätä petiin ekan vastaantulevan ukon kanssa.
Surkea surkea niin pieni kansa ja kansalainen, vähintä mitä voit tehdä on olla ilmiantamatta kateuttasi. Älä koskaan paljasta suomalaiselle kateuttasi, tästä lähdetään eteen päin ja kasvamaan.
Sinuako nyt harmittaa kun lapsesi taantuu vanhempiensa tasolle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotta ei tarvitsisi surkutella, tee se, minkä itsenäistyvien lasten vanhemmat monet ovat tehneet.
Sinulla on kotona täysi-ikäinen lapsi ilman sääntöjä? Miksi? Minulle oli itsestään selvää, että kotoa on lähdettävä, jos alkaa elää vastoin annettuja normeja ja kyllä se sanottiin myös ääneen. Oli tietyt ehdot, joiden täyttyessä sai asua kotona. Ja kun muutama muu täyttyi,sai asua ilmaiseksi. Ja kun täyttyi vielä lisää, sai jopa rahaa.
Mieti, jos kuolisit. Lapsesi on nyt kehityksestä jäljessä eikä pärjäisi.
Turha heittäytyä noin dramaattisesti. Kyllä lähes jokainen ihminen pärjää, jos on pakko. Kyllähän monilla normaaleilla aikuisilla ihmisilläkin on asioita, jotka ovat puolison harteilla (kodinhoidon, talon, autojen ym. suhteen), ja jonka kanssa olisi kusessa puolison kuollessa, mutta josta lähes varmasti lopulta selviäisi.
No ainakin pesukoneen ja imurin käyttö ja jonkun perusruoan valmistus (ainakin perunoiden/pastan/kananmunan/puuron keittäminen) kannattaa opettaa. On oikeasti välillä uskomatonta, kuinka tietämättömiä jotkut nuoret ovat ihan perusasioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa teidän lapsilla kehnot geenit! Lapsiparat. Mutta kysymys kuuluukin miksi teitte lapsia sellaisen miehen kanssa jolla on yhtä paskat geenit kuin teillä? Naisen pitää pariutua aina ylöspäin eikä hypätä petiin ekan vastaantulevan ukon kanssa.
Niin, ne äidin geenit eivät vaikuta luonnollisesti mihinkään vaan isän.
Outoa, että lapsi on äitiänsä tyhmempi vaikka heillä molemmilla on kuitenkin sama isä.
Vierailija kirjoitti:
Onpa teidän lapsilla kehnot geenit! Lapsiparat. Mutta kysymys kuuluukin miksi teitte lapsia sellaisen miehen kanssa jolla on yhtä paskat geenit kuin teillä? Naisen pitää pariutua aina ylöspäin eikä hypätä petiin ekan vastaantulevan ukon kanssa.
Kannattaa valita lyhyehkö akateemisen koulutuksen saanut mies kuten joku Roope Bob Tikkasen kaltainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No pistäkää paremmaksi... oma lapsi 32v ja eläkkeellä. Ite raatanut töissä niska limassa, ikää 53 ja tuntuu, ettei oma eläkeikä koita koskaan.
Ei kaikki ihmiset ole kunnianhimoisia ja halua menestyä. Kannattaisi ymmärtää tuo ennnekuin niitä lapsia tekee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhimillistä olla kateellinen sai tai ei . Erityislasten vanhemmuus erään tutkimuksen mukaan vastaa kuormittavuusessaan rintamaoloja. Siinä ei ole kuin epäonnistumisia edessä. Lisäksi ympäristön arvostelu satuttaa ja loukkaa ja sitä riittää.
Mun mielestä töissä käyvä ja omat asiansa hoitava aikuinen mies ei ole mikään "erityislapsi". Joku kunnioitus
Add diagnoosi, eli nyt toki on erityisaikuinen. Tietysti näsäviisasteluahan tuo sinulta on ja niin oireellista tästä aiheesta keskusteltaessa. Erityislapsesta tulee erityisaikuinen. Nämä nepsy-piirteet on ja pysyy ja lapsi on aina lapsi vanhemmalleen.
Jokainen elää just kuin haluaa. Älä peilaa muita. Oiskohan muillakin ongelmia, mutta salaavat ne.
Tuskin nykyään löydät "täys'päistä" alle kolkyt vuotiasta.
T: äippä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inhimillistä olla kateellinen sai tai ei . Erityislasten vanhemmuus erään tutkimuksen mukaan vastaa kuormittavuusessaan rintamaoloja. Siinä ei ole kuin epäonnistumisia edessä. Lisäksi ympäristön arvostelu satuttaa ja loukkaa ja sitä riittää. Tässä ketjussakin sen näkee. Me ei voida kuin hävitä koko ajan ja loppu elämme ajan. On suru ja murhe ennenkaikkea lapsen puolesta ja syyllisyys. Erityislasten vanhemmat ovat yliedustettuja masennusdiagnooseissa ja itsemurhissa, enkä ihmettele yhtään. Ainoa lohdun sana mitä voin tarjota on , että ymmärrän sinua ja et ole yksin.
Muistan kun lasun sossu kysyi minulta vuosia sitten kun tein lasun lapsestani, että miten kestän lapsiani kun kaikki on pelkkää pettymystä pettymysten jälkeen loputtomiin, pelkkää pettymistä ja huolta, ei ikinä mitään positiivista eikä hyvää. Loputonta paskamyrskyä. Ei siihen oikein mitään osannut sanoa, mutta hyvä analyysi. Huoli on kova. On kuin pieniä lapsia aikuisen kropassa, aikuisten maailmassa. Iso kokoisia, mutta elävät jossain fantasiamaailmassa eivätkä saa kiinni siitä miten tämä maailma toimii. Ilman apua ei pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen elää just kuin haluaa. Älä peilaa muita. Oiskohan muillakin ongelmia, mutta salaavat ne.
Tuskin nykyään löydät "täys'päistä" alle kolkyt vuotiasta.
T: äippä myös.
Jos on saanut opiskeltua tutkinnon ja saatua työpaikan ja ostettua asunnon, ei varmaan salaisesti asu äidin takakammarissa pelaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen elää just kuin haluaa. Älä peilaa muita. Oiskohan muillakin ongelmia, mutta salaavat ne.
Tuskin nykyään löydät "täys'päistä" alle kolkyt vuotiasta.
T: äippä myös.
Jos on saanut opiskeltua tutkinnon ja saatua työpaikan ja ostettua asunnon, ei varmaan salaisesti asu äidin takakammarissa pelaamassa.
Ei noita asioita saa nykyään normaalikaan ihminen. Kunhan kädestä suuhun elää ja jotenkin tulee toimeen.
Pirttihirmun takia ei uskalla tulla ruokapöytään. Eipä tarvi ihmetellä suomen nuorten ja lasten pahoinvointia, virtahevot vievät kaiken henkisen elintilan. Nuoret kodittomina kaduilla ja virtahepo tollona ihmettelee...
Tunnistan kateuden itsessäni. Oma aikuinen poikani asuu omillaan, mutta elämä ei oikeastaan ole paremmin raiteillaan. On sitä raskasta katsoa, ennen muuta siksi, että haluaisin lapseni olevan onnellinen ja elävän hyvää, tavallista elämää. Roskaruoan, pelaamisen, sotkuisen kämpän ja yksinäisyyden täyttämä elämä tuskin on koskaan tehnyt ketään onnelliseksi.
Ja kyllä, add hänelläkin, sopivaa lääkitystä etsitään.
No eihän tuo nyt niin paha ole. Hänhän käy töissä, on varmaan kotona asumisella saanut hyvin säästöjä kasaan millä helpompi sitten lähteä aloittelemaan elämää. 21v on tosi nuori vielä ja ihan oikeasti on olemassa tuplasti triplasti kymmenkertaisesti pahemminkin syrjäytynyttä nuorta aikuista joilla ei ole mitään, ei myöskään vanhempien tukea tai kotia missä olla. Ei mitään hävettävää siinä että asuu vielä nyt kotona, muualla euroopassahan se on ihan normaalia että ollaan kotona jonnekin 25-30v asti koska ei nuoret aikuiset voi asua yksin jos ei ole suomen tukijärjestelmää. Huolestuisin vasta sitten jos ei olisi työ eikä opiskelupaikkaa eikä mitään peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Tuosta voi nyt alkaa katselemaan sitä itsenäistymistä ihan hyvältä pohjalta, on töitä ja säästöjä ja on saanut hetken vielä olla kotona ja sopeutua muutoksiin. Tsemppiä!
Oma on kyllä muuttanut pois, vaan ei käy töissä, ei siivoa, päivärytmi ihan sekaisin. ADD hälläkin. Keskusteltu on, syvällisesti. Vaan enpä voi enempää tehdä. Ja kuulemma äitinä olen ollut ihan hyvä ( mitä se sitten tarkoittaakin).... Mutta välillä riipaisee tutttujen jutut omista "menestyvistä" lapsista. Toisaalta löytyy vielä pahempaakin... on näitä moneksi.
Omaani verrattuna tilanteesi kuulostaa erittäin hyvältä. Poika on nuori ja kehittyy. Hän on töissä. Monella on todella paljon epätoivoisempi tilanne.
En usko, että ap toivoo muiden äitien lapsille epäonnea.