Lue keskustelun säännöt.
Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä
Kodin Kuvalehti:
Olen viisikymppinen perheenäiti ja olen säästänyt lapsilleni aika paljon kaikenlaisia tavaroita, joita arvelen heidän elämässään tarvitsevan.
Joillakin tavaroilla on ihan vain tunnearvoa, kuten lasten vanhoilla leluilla ja vaatteilla. Osa esineistä on mielestäni rahallisestikin arvokkaita, kuten suvussa pitkään kulkeneet huonekalut ja astiastot.
Kaksi lapsistani on jo muuttanut pois kotoa, ja kuopuskin lähtee pian. Nyt he ovat yksi toisensa jälkeen ilmoittaneet minulle, etteivät halua lapsuudenkodista juuri mitään omiin koteihinsa. Huonekalut eivät kuulemma sovi sisustukseen, eivätkä astiat ja vaatteet miellytä silmää.
He sanovat, että laita äiti ne tavarat vain kiertoon, mutta enhän minä raaskisi.
Totta kai lapsillani on oikeus tehdä omat päätöksensä, mutta kyllä tämä minusta pahalta tuntuu. En kehtaa myöntää lapsilleni enkä melkein itsellenikään, että olen vähän loukkaantunut heidän kommenteistaan.
Varmasti tässä on jonkinlainen sukupolvienkin ero. Minä olen kasvanut siihen, että kaikkea hamstrataan, koska joskus sitä voi vielä tarvita. En ole minkään sortin konmarittaja.
Nyt mietin, pitäisikö minun kuitenkin alkaa tehdä kuolinsiivousta, vaikka toivottavasti elän vielä vuosia.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Tottelenko lapsia ja raivaan tavarat kiertoon? Entä jos he iän karttuessa tulevat katumapäälle ja haluavat sittenkin suvun tärkeitä tavaroita?
Onko tuttua? Minulle kävi näin kun tarjosin lapsenlapsilleni aarteita omaan kotiin. Jotenkin surullista.
Kommentit (911)
Vierailija kirjoitti:
'Ehdottomasti kannattaa säästää. Nyt esimerkiksi 80-90-lukujen lelut on tosi kerättyjä ja maksavat hyviä hintoja niistä.'
Kokeilepa myydä muutama. Miten kävi? Menikö kaupaksi helposti? Vai ei ollenkaan?
Ihmisillä itsellään on tavaroihin tunnearvo. Mut ei toiset siitä maksa.
Muutaman olen jo myynyt, menivät aika nopeasti kaupaksi. Sain muutaman kympin. Lisää löytyy muutama banaanilaatikollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvun vanhat esineet pitäisi kyllä säästää.
Voisivatko he myöhemmin kiinnostua.
Museoita ja vanhan tavaran myyjiä on vaikka millä mitalla ympäri Suomea. Jos on hyvää tavaraa, eikö voi myydä tai lahjoittaa niille? Vieläkin on olemassa ihmisiä, jotka arvostavat menneiden sukupolvien työtä, vaikka juuri omassa perheessä/suvussa ei olisi.
Eli tarkoitat, on parempi antaa ilmaiseksi "trokajille" jotka myyvät ne hyvällä voitolla kirpparilla tai antiikkiliikkeissä, mitäänhän ne eivät niistä maksa myyjälle...!!
Harmittaa, vaikka minun onni, löysin kirpparilta jonkun "mummun" kuolin pesästä Iittalan singneeratun "lasiastian" 2:lla eurolla. Oli Tapio Wirkkalan "yhden ruusun maljakko" vuodelta 1955, näytin "vuosia sitten " sitä Iittalassa, arvoksi sa
Vastaa nyt lopulta siihen, miksi kenenkään pitäisi luopua itselleen rakkaista esineistä? Senkun pitää itsellään. Saa sitten perikunta aikanaan tehdä mitä haluaa, se ei ole oma murhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
On suorastaan sääli ja häpeäkin ettei nykynuoret arvosta mitään vanhoja perinteitä, ei astiastoja, hopeita, ym mikä voi olla rahallisestikin arvokasta. Ottaisivat vastaan vaikka "varastoon" myykööt sitten ne aikanaan jos ei iän myötä "viisastu" ja ala arvostamaan "perheen / suvun" aarteita"!!!
Muuttakoon sitten ne euroiksi ja ostakoon Ikean "laatutuotteita...!!"
Miksi nykyajan vanhukset ei arvosta niitä sen vertaa, että haluaisivat itse niitä pitää? Miksi ne niin hirveän tärkeät tavarat pitää väkisin työntää muille, jos niillä on muka niin paljon arvoa omast
Mikset pidä sitten niitä itselläsi? Mikä tarve niistä esineistä on päästä eroon elinaikanasi? Säilytät itselläsi ja sillä hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
On suorastaan sääli ja häpeäkin ettei nykynuoret arvosta mitään vanhoja perinteitä, ei astiastoja, hopeita, ym mikä voi olla rahallisestikin arvokasta. Ottaisivat vastaan vaikka "varastoon" myykööt sitten ne aikanaan jos ei iän myötä "viisastu" ja ala arvostamaan "perheen / suvun" aarteita"!!!
Muuttakoon sitten ne euroiksi ja ostakoon Ikean "laatutuotteita...!!"
Miksi nykyajan vanhukset ei arvosta niitä sen vertaa, että haluaisivat itse niitä pitää? Miksi ne niin hirveän tärkeät tavarat pitää väkisin työntää muille, jos niillä on muka niin paljon arvoa omasta mielestä?
Tähän ei ole tullut mitää
Monella on se oma kuolevaisuudesta mielessä. Mielumminhan sitä omana elinaikanaan jakaa tavaroita kuin jättää kuolinpesän ihmeteltäväksi. Vanhuksilla ei ole välttämättä edes voimia tai mahdollisuutta tuulettaa ulkona virkattuja verhoja tai suuria, virkattuja pöytäliinoja. Niiden tekemiseen on mennyt kallista kalastajalankaa ja ennen kaikkea aikaa tehdä suuria töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Hyvä että uskalsivat sanoa.
Kaatopaikalle vain.
Outoa, että joku nuori(?) ajattelee näin. Kaikki nuoret joita tunnen (omat mukaan lukien) ovat kierrätyksen kannalla. Kirppikseltä ostetaan vaatteet, 70-luku on nyt suurta huutoa ja mummolan vanhat huonekalut kiinnostaa enemmän, kuin Ikean roina, Temun krääsästä puhumattkaan.
Vai kommentoiko täällä keski-ikäiset, joita ei kiinnosta vanha tavara?
Joka tapauksessa kaatopaikka ei ole oikea osoite käyttökelpoiselle tavaralle. Hävetköön jokainen, jolle kaikki on kertaköyttö kamaa, vaikka tavara olisi vielä hyvinkin käyttökelpoista jollekin toiselle. Kierrätetään ja käytetään vanhaa ja jätetään kertakäyttökulttuuri menneisyyteen.
Varsinkin kun tavaroilla on tunnearvon lisäksi monesti rahallinenkin arvo, esineillä kauneus, historiaa, jollaista ei enää saa / valmisteta....!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika usein tavarat, jotka eivät ole kuluneet alkuperäisen omistajansa käytössä, on sellaisia, joita ei oikeasti edes tarvitse. Tai jos tarvitseekin, niin vain harvoin. Kuinka usein muilla on ollut elämässään sellaisia tilanteita, että on samaan aikaan tarvinnut 10 kukkamaljakkoa? Mä tarvitsin vain silloin, kun täytin 50 ja silloinkin lainasin osan mun siskoltani ja vanhemmiltani. Kun täytin 60, pidinkin jo pienemmät kekkerit. Tai tarvitaan 12 hengen posliinista kahviastiastoa? Tai Arabian vanhaa posliinista soppakulhoa? Onko edes joka vuosi? Kuinka monella edes on kotonaan 12 hengen ruokapöytää?
Musta tuntuu, että nykyisin mitään isompia juhlia ei edes järjestetä kotona vaan vuokrataan joku sopiva juhlatila ja sinne sitten tarvittava määrä astioita. Suurin osa serkuistani (ja heitä on paljon) kuuluu suuriin ikäluokkiin ja tietysti astioita tarvitsi enemmän, jos yhden perheen kutsuessa kahville jo pelkästään kutsuttuja oli ainakin 6. Oma perhe siihen lisäksi. Nykyisin perhekoot on pienempiä ja jos kutsuu vaikka ystäväpariskunnan kahville, he eivät enää tuo mukanaan neljää lastakin.
Mä sain just naapurilta Myrnan emalisen kahvipannun, mutta se on käytössä niin kulunut, ettei käy enää elintarvikekäyttöön. Ei haittaa, siitä tulee ihan söpö kastelukannu takapihalle, jossa mulla kesäisin kasvaa yrttejä. Jos sen mukana olisi tullut 12 hengen Myrnan kahviastiasto, ei mulla olisi sille astiastolle säilytystilaa eikä varsinkaan käyttöä. Yksittäisiä kivoja kuppeja, lautasia yms (jollaisia mulla ei vielä ole) otan mielelläni vastaan, mutta en astiastoja. Enkä enää niitä keittokulhojakaan, koska niitäkin mulla taitaa olla jo 6 erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
On suorastaan sääli ja häpeäkin ettei nykynuoret arvosta mitään vanhoja perinteitä, ei astiastoja, hopeita, ym mikä voi olla rahallisestikin arvokasta. Ottaisivat vastaan vaikka "varastoon" myykööt sitten ne aikanaan jos ei iän myötä "viisastu" ja ala arvostamaan "perheen / suvun" aarteita"!!!
Muuttakoon sitten ne euroiksi ja ostakoon Ikean "laatutuotteita...!!"
Miksi nykyajan vanhukset ei arvosta niitä sen vertaa, että haluaisivat itse niitä pitää? Miksi ne niin hirveän tärkeät tavarat pitää väkisin työntää muille, jos niillä on muka niin paljon arvoa omast
Sittenhän voi valita, säilyttääkö niitä itse vai ei. Jos ei, voi kysyä kelpaisiko sukulaisille. Jos ei kelpaa, vaihtoehtoina on myydä tai lahjoittaa muualle.
Miksi asiasta pitää ottaa stressiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
On suorastaan sääli ja häpeäkin ettei nykynuoret arvosta mitään vanhoja perinteitä, ei astiastoja, hopeita, ym mikä voi olla rahallisestikin arvokasta. Ottaisivat vastaan vaikka "varastoon" myykööt sitten ne aikanaan jos ei iän myötä "viisastu" ja ala arvostamaan "perheen / suvun" aarteita"!!!
Muuttakoon sitten ne euroiksi ja ostakoon Ikean "laatutuotteita...!!"
Miksi nykyajan vanhukset ei arvosta niitä sen vertaa, että haluaisivat itse niitä pitää? Miksi ne niin hirveän tärkeät tavarat pitää väkisin työntää muille, jos niillä on muka niin paljon arvoa omast
Ne kalastajalangasta virkatut hirvitykset on just ihan kammottavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Eli rurhanpäiväistä krääsää ja kaappien täytettä. Ei kukaan noita enää esille laita tai käytä.
Ovatko hopeiset aterimet krääsää?
On ne. Romuhopeasta ei paljoa saa ja e on epäkäytännöliset. Aina saa olla kiillottamssa ja pitää käsin pestä.
Voi, voi, on se ikävää kun kaikkea ei voi tunkea sinne tiskikoneeseen, kun mitään ei viitsitä tehdä 😈!!! Itse kiillota hopeani neljä kertaa vuodessa, ja hopeista riittää.... 😅👍!!! Enkä koe että se on mikään ongelma, tai pestä Arabian 1930- luvun astioita käsin. Enkä edes omista astianpesukonetta, enkä tule omistamaan.... jaksan tiskata käsin !!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykypäivänä on saatavilla kaikkea. Ennen ei ollut. Se on se pääero. Ennen opittiin hamstraamaan, koska tavarouta ei ollut saatavilla samassa mittakaavassa kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ne astiastot eivät ole konepestäviä, niin laita kiertoon. Ei kukaan halua niitä nykypäivänä käsin pestä. Jos ne voi pestä tiskikoneessa, niin ne voivat ruveta kiinnostamaan myöhemmin, kun tarvitsee enemmän astioita kerralla käyttöön. Tosin silloinkin voi käydä niin, että lainaavat niitä sinulta. Ristiäiset kotona oli ensimmäinen tilanne, milloin tuli tosissaan mietittyä, että miten astioita löytyy kaikille. Ristiäiset kotona oli ensimmäinen tilanne, milloin tuli tosissaan mietittyä, että miten astioita löytyy kaikille.
Eikö nykyään uusavuttomat osaa käsin tiskata muutamaa lautasta tai kristallilaseja? Aika ankeaa on jos vaan tyyliin perus arkiset iittalan astiat kelpaa käyttöön oli arki tai juhlapäivä.
Nykynuori vie iittalat ja
"Nuoren vanhempi voisi hakea nuoren tavarat omaan kotiinsa säilytykseen, kun nuori menee ulkomaille vaihtoon."
Näinpä juuri teinkin eli tarjosin säilytystilaa ja siitä kierrätykseen vietävästä kuormasta poimin arvokkaimmat talteen. Enää en kuitenkaan lahjoita yhtään ainoaa tavaraa "uuteen asuntoon" ja neuvoin myös sukulaisia olemaan lahjoittamatta yhtään mitään, kun kalliitakin (ihan oikeasti kalliita) parin vuoden sisään lapsen itse toivomia tavaroita ja esineitä hän heittää surutta menemään. Parempi laittaa lahjaraha suoraan johonkin nälkäapukeräykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Eli rurhanpäiväistä krääsää ja kaappien täytettä. Ei kukaan noita enää esille laita tai käytä.
Ovatko hopeiset aterimet krääsää?
On ne. Romuhopeasta ei paljoa saa ja e on epäkäytännöliset. Aina saa olla kiillottamssa ja pitää käsin pestä.
Voi, voi, on se ikävää kun kaikkea ei voi tunkea sinne tiskikoneeseen, kun mitään ei viitsitä tehdä 😈!!! Itse kiillota hopeani neljä kertaa vuodessa, ja hopeista riittää.... 😅
Hopeaterimilla syödessä maistuu metalli suussa 🤢 Muutenkin ihan tyhmä keksintö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kamala, ihan käsin pestä! 😱😱
Mitä siitä ny ihmisen elämästä tulisi, jos tarttis pari haarukkaa ja lusikkaa harjalla pyöräyttää tiskivedessä?? IIK, menis geelikynnet ihan just niinku pilalle! Voi jeskamandeera ja jumalaade!! 😱😱
Pese sun haarukat ja veitset ihan itse äläkä muille raivoa, kun eivät ota omiksi vaivoikseen. Jos ne on niin ihanat, miksi et itse halua pitää?
Älä sinäkään täällä RAIVOA, kun se peseminen vähiten sinulle kuuluu 😈, tekisi mieli vielä jatkaa... No "tyhmyyttä vastaan on jumaltenkin turha taistella... 🙈"!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 246: "Monella on se oma kuolevaisuudesta mielessä. Mielumminhan sitä omana elinaikanaan jakaa tavaroita kuin jättää kuolinpesän ihmeteltäväksi. Vanhuksilla ei ole välttämättä edes voimia tai mahdollisuutta tuulettaa ulkona virkattuja verhoja tai suuria, virkattuja pöytäliinoja. Niiden tekemiseen on mennyt kallista kalastajalankaa ja ennen kaikkea aikaa tehdä suuria töitä."
Totta kyllä, mutta ei ne nuoremmatkaan halua mitään vaikeahoitoisia tekstiilejä itselleen. Olen asunut tässä taloyhtiössä yli 30 vuotta ja yhä harvemmin kukaan käy edes tamppamassa mattojaan. Vaikka asuntoja tässä rivariyhtiössä onkin 56 kpl ja asukkaita pitkälti toista sataa. Kun muutin tähän, taloyhtiön alueella oli 4 matontamppauspaikkaa. Nyt on enää yksi. Talvisaikaan en ole viimeiseen 10:een vuoteen nähnyt siinä lumessa kertaakaan jalanjälkiä. Tamppausteline on kodistani kahden asunnon päässä ja pistän ikkunat auki aika aikaisin keväällä (koska pidän viileästä) ja kuulen kyllä, jos joku siellä tamppaa. Vain hyvin harvoin joku tamppaa. Kuulun itse niihin muumioihin, jotka vielä silittää lakanat, mutta jo osa mun ikäisistä ihmettelee, että miksi ihmeessä. Ei nuorempi sukupolvi halua vaikeahoitoisia tekstiilejä, kun ei niitä halua juuri mun ikäluokkakaan.
Hyvä että sentään olet kysynyt ja myös kunnioitat lastesi mielipidettä. Minun äitini ei koskaan kysy haluammeko jotain tavaroita vaan kysymättä ja pyytämättä niitä kantaa meille kyläillessään. Ei kuuntele vaikka sanottu että ei kiitos, ei tarvita. Odottaa vielä että tavarat ovat meillä käytössä ja esillä ja joka kerta kysyy missä se matto/kippo/kuppi/taulu on. Puolisokin jo tuskastunut tavaran kantamiseen ja ihmekö tuo, on tämä hänenkin kotinsa.
Olemme miehen kanssa viisikymppisiä, lapsia ei ole. Kun miehen äiti kuoli, ei haluttu mitään hänen tavaroitaan. Miehen veli raahasi kaiken varastoon. Arvotavaraa ei todellakaan ollut. Emme halua kotiimme mitään ylimääräistä tavaraa. On tullut kyllä se käsitys että kukaan ei halua mitään edes ilmaiseksi. Yritä tarjota sohvaa tai jotain ruokailuryhmää ilmaiseksi niin kukaan ei hae. Onneksi miehen veli on hamstraaja ja vie kaiken pois.
Kun mun siskon poika muutti omilleen, ei huolinut mitään astioita tai muutakaan tavaraa mukaansa kotoa vaikka siskoni tyrkytti kovasti. Sisko loukkaantui verisesti. No, ehkä nuorimies ei kokenut tarvitsevansa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että sentään olet kysynyt ja myös kunnioitat lastesi mielipidettä. Minun äitini ei koskaan kysy haluammeko jotain tavaroita vaan kysymättä ja pyytämättä niitä kantaa meille kyläillessään. Ei kuuntele vaikka sanottu että ei kiitos, ei tarvita. Odottaa vielä että tavarat ovat meillä käytössä ja esillä ja joka kerta kysyy missä se matto/kippo/kuppi/taulu on. Puolisokin jo tuskastunut tavaran kantamiseen ja ihmekö tuo, on tämä hänenkin kotinsa.
No mitäpä jos vastaat joku kerta kysymykseen, että heitin roskiin, miten äitisi reagoisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
On suorastaan sääli ja häpeäkin ettei nykynuoret arvosta mitään vanhoja perinteitä, ei astiastoja, hopeita, ym mikä voi olla rahallisestikin arvokasta. Ottaisivat vastaan vaikka "varastoon" myykööt sitten ne aikanaan jos ei iän myötä "viisastu" ja ala arvostamaan "perheen / suvun" aarteita"!!!
Muuttakoon sitten ne euroiksi ja ostakoon Ikean "laatutuotteita...!!"
Mihin varastoon? Tarkoitatko jotain kellarikopperoa, jossa käy rosvot kerran vuodessa?
Jos et ymmärrä mitä varasto tarkoittaa lainausmerkeissä, niin turhaa sinulle on asiaa enempää selittää. Kun ei mene "perille" niin ei näköjään mene, sääli.... 🤢!!!
Äitini keräili pitkään kaikkea designesineitä ja kertoi, että saan sitten hänen kuolemansa jälkeen myydä ne. Kieltäydyin kunniasta ja sanoin heitteleväni tarpeettomat kaatopaikalle, koska en yksinkertaisesti jaksa alkaa myymään mitään. Saisihan niistä rahaa, kun eivät ole huonoimmasta päästä, mutta en halua käyttää aikaani mihinkään kirpputorimyyntiin. Onneksi hän lopetti ja nyt vielä vanhempana on herännyt siihen, että kaikkea on muutenkin liikaa.
Kuka edes käyttää pöytähopeita ja kristallia enää nykyään?
Tottakai ne haluan esim. minä pitää, mutta tulee aika jolloin ikää tulee ja haluaisi että suvussa kulkeneet "arvotavarat" kelpaisi joillekin sukulaisille, eikä päätyisi "ostajille" jotka tekevät niillä vain voittoa...!!!
Omistan paljon vanhaa ja arvokasta, jos ja kun aika tulee niistä luopua eikä ne kelpaa kellekään, niin sitten "potkaisen vaikka viimeisen kristallilasin jalallani rikki...." Se rahallinen tappio on sitten "perillisten", katukoot sitten jälkikäteen kun mitään ei ole... 👍!!