Lue keskustelun säännöt.
Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä
Kodin Kuvalehti:
Olen viisikymppinen perheenäiti ja olen säästänyt lapsilleni aika paljon kaikenlaisia tavaroita, joita arvelen heidän elämässään tarvitsevan.
Joillakin tavaroilla on ihan vain tunnearvoa, kuten lasten vanhoilla leluilla ja vaatteilla. Osa esineistä on mielestäni rahallisestikin arvokkaita, kuten suvussa pitkään kulkeneet huonekalut ja astiastot.
Kaksi lapsistani on jo muuttanut pois kotoa, ja kuopuskin lähtee pian. Nyt he ovat yksi toisensa jälkeen ilmoittaneet minulle, etteivät halua lapsuudenkodista juuri mitään omiin koteihinsa. Huonekalut eivät kuulemma sovi sisustukseen, eivätkä astiat ja vaatteet miellytä silmää.
He sanovat, että laita äiti ne tavarat vain kiertoon, mutta enhän minä raaskisi.
Totta kai lapsillani on oikeus tehdä omat päätöksensä, mutta kyllä tämä minusta pahalta tuntuu. En kehtaa myöntää lapsilleni enkä melkein itsellenikään, että olen vähän loukkaantunut heidän kommenteistaan.
Varmasti tässä on jonkinlainen sukupolvienkin ero. Minä olen kasvanut siihen, että kaikkea hamstrataan, koska joskus sitä voi vielä tarvita. En ole minkään sortin konmarittaja.
Nyt mietin, pitäisikö minun kuitenkin alkaa tehdä kuolinsiivousta, vaikka toivottavasti elän vielä vuosia.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Tottelenko lapsia ja raivaan tavarat kiertoon? Entä jos he iän karttuessa tulevat katumapäälle ja haluavat sittenkin suvun tärkeitä tavaroita?
Onko tuttua? Minulle kävi näin kun tarjosin lapsenlapsilleni aarteita omaan kotiin. Jotenkin surullista.
Kommentit (911)
Vierailija kirjoitti:
Suvun vanhat esineet pitäisi kyllä säästää.
Voisivatko he myöhemmin kiinnostua.
Museoita ja vanhan tavaran myyjiä on vaikka millä mitalla ympäri Suomea. Jos on hyvää tavaraa, eikö voi myydä tai lahjoittaa niille? Vieläkin on olemassa ihmisiä, jotka arvostavat menneiden sukupolvien työtä, vaikka juuri omassa perheessä/suvussa ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh. Hyvä että uskalsivat sanoa.
Kaatopaikalle vain.
Outoa, että joku nuori(?) ajattelee näin. Kaikki nuoret joita tunnen (omat mukaan lukien) ovat kierrätyksen kannalla. Kirppikseltä ostetaan vaatteet, 70-luku on nyt suurta huutoa ja mummolan vanhat huonekalut kiinnostaa enemmän, kuin Ikean roina, Temun krääsästä puhumattkaan.
Vai kommentoiko täällä keski-ikäiset, joita ei kiinnosta vanha tavara?
Joka tapauksessa kaatopaikka ei ole oikea osoite käyttökelpoiselle tavaralle. Hävetköön jokainen, jolle kaikki on kertaköyttö kamaa, vaikka tavara olisi vielä hyvinkin käyttökelpoista jollekin toiselle. Kierrätetään ja käytetään vanhaa ja jätetään kertakäyttökulttuuri menneisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Eli rurhanpäiväistä krääsää ja kaappien täytettä. Ei kukaan noita enää esille laita tai käytä.
Ovatko hopeiset aterimet krääsää?
On ne. Romuhopeasta ei paljoa saa ja e on epäkäytännöliset. Aina saa olla kiillottamssa ja pitää käsin pestä.
Äiti jo kysyi haluaisinko hänen ja isän vihkisormukset itselleni. En halunnut. Sitten aikanaan kun perin ne, ajattelin kysyä miniältäni, haluaako hän ne. Ajatuksenani on, että hän voisi teettää niistä kultasepällä itselleen mieleisen korun. Ihan turhaa niitä on missään kaapissa säilyttää. Miniä käyttää koruja, joten ehkäpä hän tykkää ajatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni sai kummiltaan kastelahjaksi kuusi hopealusikkaa. Niitä ei ole ikinä käytetty eikä putsattu. Onhan ne aika surullisen näköisiä, ehkä lapsi ottaa ne viisikymppisilleen käyttöön.
Meikäläinen ohitti viisikymppiset ilman lusikoitani... mustuvat laatikossa. Jäljellä on myös kastelusikka, eikä silläkään tee mitään. Oma lapseni sai aikoinaan kummeiltaan kastesormuksen, sellaisen pikkiriikkisen vauvan sormeen sopivan. En ymmärrä sen funktiota. Vauvallehan ei tukehtumisvaaran takia voi sormusta antaa ja isommalle se ei mahdu. Kaulakorunakin vietävän ruma.
Voisikohan nuo kummilusikat sulattaa ja teettää jonkinlaiseksi koruksi? Esimerkiksi käärmeen mallinen sormus tai kaulakoru voisi olla kiva. Ehkä kultaseppä tietäisi. Kehtaako semmoista mennä kysymäänkään vai nauretaanko pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin, toisen aarre on toisen roska.
Monesti jopa kirjaimellisesti. Sinulle annetaan joku roska, jota ei haluta kotiin. Myyt sen ja saat joskus yllättävän paljon rahaa siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Hyvä että uskalsivat sanoa.
Kaatopaikalle vain.
Outoa, että joku nuori(?) ajattelee näin. Kaikki nuoret joita tunnen (omat mukaan lukien) ovat kierrätyksen kannalla. Kirppikseltä ostetaan vaatteet, 70-luku on nyt suurta huutoa ja mummolan vanhat huonekalut kiinnostaa enemmän, kuin Ikean roina, Temun krääsästä puhumattkaan.
Vai kommentoiko täällä keski-ikäiset, joita ei kiinnosta vanha tavara?
Joka tapauksessa kaatopaikka ei ole oikea osoite käyttökelpoiselle tavaralle. Hävetköön jokainen, jolle kaikki on kertaköyttö kamaa, vaikka tavara olisi vielä hyvinkin käyttökelpoista jollekin toiselle. Kierrätetään ja käytetään vanhaa ja jätetään kertakäyttökulttuuri menneisyyteen.
Niin: käyttökelpoinen. Paino sanalla käyttö. Se nyt vaan on fakta, että yhä harvemmalla on enää varaa sellaisiin lukaaleihin, joissa on tiala tavaroille, joille ei ole mitään käyttöä. Naapurin eläkeläisnaisen luokse muutti alkuvuodesta hänen tyttärensä kahden lapsen kanssa. On sitten avuksi huonosti liikkuvalle äidilleen. Ollaan sovittu tän tyttären kanssa (koska mä tykkään "mummoastioista"), että kun tekee äitinsä kotiin tilaa omille ja lastensa tavaroille, niin näitä "mummoastioita" voi tuoda mulle. Mutta en mäkään niitä kaikkia tunge kaappeihin vaan valitsen niistä vain ne, joille mulla on käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Vanhat astiastot ja pöytähopeat ovat nykypäivänä monelle "ongelmajätettä", koska esimerkiksi kahvikuppien tai lautasten koko ei vastaa sitä, mitä nykyään on totuttu käyttämään, ja hopeita, kristalleja tai kullattuja astioita ei voi konepestä. Ensiasunnossa tila on usein kortilla, joten ei siellä mitään sunnuntaiastiastoa kannata hillota, ellei siitä oikeasti tykkää. Kierrätystavaratalot ovat ihan syystä täynnä noita vanhoja astiastoja, eivät kelpaa jälkipolville.
Oma isoäitini oli ostanut astiakaappiinsa jokaisen lapsenlapsen synnyttyä kullekin eri suomalaista designia olevan teeastoastosarjan, ja vain yksi neljästä otti omansa muuttaessaan omaan kotiin. Itse tykkään värillisistä käsin lakatuista astioista, ja minulle hankittu sarja oli paljaan valkoinen, joten en halunnut sitä. Ostin käytetyt ja käytännölliset Ikean astiat, joilla pärjäsin siihen asti, että tienasin rahaa ostaa unelma-astiastoni.
Jos sinun eteesi laitettaisiin kymmenen satunaista astiastosarjaa ja kymmenen suomalaista design-lasiesinettä viime vuosisadan ajalta, monestako niistä arvioisit pitäväsi? Itse en esimerkiksi juuri Marimekosta tai Iittalasta tykkää niiden muotokielen takia, tai sen, että niitä on nähnyt koko ikänsä joka kodissa.
Mielestäni jos saman esineen löytää suhteellisen helposti Suomen sisällä jostakin netistä myynnistä, vaikka Torista, kyseessä ei ole niin uniikki sukukalleus, että sitä kannattaisi alkaa säästämään pelkästään esineen itseisarvon vuoksi. Samanlaisen saa aina hankittua takaisin sitten, jos mieli muuttuu.
Voi kamala, ihan käsin pestä! 😱😱
Mitä siitä ny ihmisen elämästä tulisi, jos tarttis pari haarukkaa ja lusikkaa harjalla pyöräyttää tiskivedessä?? IIK, menis geelikynnet ihan just niinku pilalle! Voi jeskamandeera ja jumalaade!! 😱😱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
On suorastaan sääli ja häpeäkin ettei nykynuoret arvosta mitään vanhoja perinteitä, ei astiastoja, hopeita, ym mikä voi olla rahallisestikin arvokasta. Ottaisivat vastaan vaikka "varastoon" myykööt sitten ne aikanaan jos ei iän myötä "viisastu" ja ala arvostamaan "perheen / suvun" aarteita"!!!
Muuttakoon sitten ne euroiksi ja ostakoon Ikean "laatutuotteita...!!"
Vierailija kirjoitti:
Voi kamala, ihan käsin pestä! 😱😱
Mitä siitä ny ihmisen elämästä tulisi, jos tarttis pari haarukkaa ja lusikkaa harjalla pyöräyttää tiskivedessä?? IIK, menis geelikynnet ihan just niinku pilalle! Voi jeskamandeera ja jumalaade!! 😱😱
Pese sun haarukat ja veitset ihan itse äläkä muille raivoa, kun eivät ota omiksi vaivoikseen. Jos ne on niin ihanat, miksi et itse halua pitää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Hyvä että uskalsivat sanoa.
Kaatopaikalle vain.
Outoa, että joku nuori(?) ajattelee näin. Kaikki nuoret joita tunnen (omat mukaan lukien) ovat kierrätyksen kannalla. Kirppikseltä ostetaan vaatteet, 70-luku on nyt suurta huutoa ja mummolan vanhat huonekalut kiinnostaa enemmän, kuin Ikean roina, Temun krääsästä puhumattkaan.
Vai kommentoiko täällä keski-ikäiset, joita ei kiinnosta vanha tavara?
Joka tapauksessa kaatopaikka ei ole oikea osoite käyttökelpoiselle tavaralle. Hävetköön jokainen, jolle kaikki on kertaköyttö kamaa, vaikka tavara olisi vielä hyvinkin käyttökelpoista jollekin toiselle. Kierrätetään ja käytetään vanhaa ja jätetään kertakäyttökulttuuri menneisyyteen.
Tämä on tosiaan outoa jos nuoret eivät ahdistukaan yhtään vanhan tavaran heittämisestä kaatopaikalle mutta ilmastonmuutoksesta itkevät ja istuvat tientukkona hyvin herkästi. Kyllä me vanhemmat taidetaan olla huomattavasti parempia ilmasto- ja ekotekoja tekeviä.
'Hopeiset lusikat sun muut voi vallan mainiosti pestä koneessa, eikä niitä tarvitse edes kiillottaa ellei välttämättä halua. Itse en pidä hopeaesineistä kiiltävinä, mutta kukin tyylillään."
Kyllä voi tavallaan pestä, mutta eivät saisi olla kosketuksissa muiden metallien kanssa. Naarmuuntuvat myös koneessa enemmän ja naarmuinen hopea ei ole kovin kaunis. Itse taas inhoan hopeaa, jos ei ole kiiltävä. Tuntuu että ruokakin maistuu likaisalle hopealle, vaikka näin ei varmasti olekaan. Mielummin käytän siis ruostumatonta terästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni sai kummiltaan kastelahjaksi kuusi hopealusikkaa. Niitä ei ole ikinä käytetty eikä putsattu. Onhan ne aika surullisen näköisiä, ehkä lapsi ottaa ne viisikymppisilleen käyttöön.
Meikäläinen ohitti viisikymppiset ilman lusikoitani... mustuvat laatikossa. Jäljellä on myös kastelusikka, eikä silläkään tee mitään. Oma lapseni sai aikoinaan kummeiltaan kastesormuksen, sellaisen pikkiriikkisen vauvan sormeen sopivan. En ymmärrä sen funktiota. Vauvallehan ei tukehtumisvaaran takia voi sormusta antaa ja isommalle se ei mahdu. Kaulakorunakin vietävän ruma.
Voisikohan nuo kummilusikat sulattaa ja teettää jonkinlaiseksi koruksi? Esimerkiksi käärmeen mallinen sormus tai kaulakoru voisi olla kiva. Ehkä kultaseppä tietäisi. Kehtaako semmoista mennä kysymäänkään vai nauretaanko pihalle.
Ei naureta. Kultasepät tekevät mielellään uusia asiakkaalle mieluisia koruja. Hopealusikat yms. eivät ole täyttä hopeaa, joten en tiedä, paljonko niissä on käyttökelpoista matskua koruihin. Kannattaa ainakin kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Eli rurhanpäiväistä krääsää ja kaappien täytettä. Ei kukaan noita enää esille laita tai käytä.
Ovatko hopeiset aterimet krääsää?
On ne. Romuhopeasta ei paljoa saa ja e on epäkäytännöliset. Aina saa olla kiillottamssa ja pitää käsin pestä.
Ei niitä tarvitse kiillottaa jos ei huvita ja koneessa voi pestä ihan hyvin. Itseäni niissä häiritsi niiden epäkäytännöllinen koko. Ennenvanhaiset aterimet oli paljon pienempiä kuin nykyiset, melkein jotain lastenaterinten kokoisia. Käytin vanhoja haarukoita mm leikkeleottimina, veitsiä voiveitsinä joulu/juhlapöydissä yms mutta en tarvinnut kahta tusinaa leikkeleotinta tai voiveistä tai neljää kakkulapiota joten pidin mitä tarvitsin ja myin pois loput.
Vierailija kirjoitti:
Voi kamala, ihan käsin pestä! 😱😱
Mitä siitä ny ihmisen elämästä tulisi, jos tarttis pari haarukkaa ja lusikkaa harjalla pyöräyttää tiskivedessä?? IIK, menis geelikynnet ihan just niinku pilalle! Voi jeskamandeera ja jumalaade!! 😱😱
Käsin pestäviä astioita on ihan tarpeeksi ilman lusikoita ja haarukoita vaikka tiskikone onkin. Jos jonkun joulun järjestämiseen riittäisi muutaman ruokailuvälineen peseminen käsin, niin ok, mutta nyt se olisi vain tuhannes homma muiden joukossa. Samasta syystä en hanki käsin pestäviä tekstiilejäkään.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole vieläkään vastannut, miksei halua pitää niitä säilömiään esineitä itse. Huhuu, ap? Mikset vastaa?
Varmaan siksi ku Ap ei ole tuo tarinan ihminen. AP:lle on käynyt samoin silloin kun tarjosi lapsenlapsilleen tavaroita.
Voisko olla että ne lapset ovat saaneet jo tarpeekseen siitä tavaramäärästä mitä kotona ollut eivätkä halua omissa kodeissaan enää katsella niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
On suorastaan sääli ja häpeäkin ettei nykynuoret arvosta mitään vanhoja perinteitä, ei astiastoja, hopeita, ym mikä voi olla rahallisestikin arvokasta. Ottaisivat vastaan vaikka "varastoon" myykööt sitten ne aikanaan jos ei iän myötä "viisastu" ja ala arvostamaan "perheen / suvun" aarteita"!!!
Muuttakoon sitten ne euroiksi ja ostakoon Ikean "laatutuotteita...!!"
Miksi nykyajan vanhukset ei arvosta niitä sen vertaa, että haluaisivat itse niitä pitää? Miksi ne niin hirveän tärkeät tavarat pitää väkisin työntää muille, jos niillä on muka niin paljon arvoa omasta mielestä?
Tähän ei ole tullut mitään vastausta. Osaisitko sinä kertoa, miksei se arvoesineiden haltija halua itse pitää edes omassa "varastossaan" niitä?
Joo mutta kun ennen asuttiin isossa talossa hautaan saakka. Nykyään mennään välivarastoon johonkin palvelutaloon (ehkä kerrostalokaksio siinä välissä) ennen loppusijoitusta. Ei meillä vanhuksillakaan ole tiloja säilyttää näitä suvun arvotavaroita nuorison ( ehkä) tulevia nostalgia tarpeita varten.
t. Muuttoa ja samalla kuolin siivousta tässä tehdään kun pitää lähteä palveluiden välille. Mitään ei kelpaa jälkikasvulle. No isoisioäidin paksun kultasormuksennyks otti. Näki kullan romuarvon.