Lue keskustelun säännöt.
Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä
Kodin Kuvalehti:
Olen viisikymppinen perheenäiti ja olen säästänyt lapsilleni aika paljon kaikenlaisia tavaroita, joita arvelen heidän elämässään tarvitsevan.
Joillakin tavaroilla on ihan vain tunnearvoa, kuten lasten vanhoilla leluilla ja vaatteilla. Osa esineistä on mielestäni rahallisestikin arvokkaita, kuten suvussa pitkään kulkeneet huonekalut ja astiastot.
Kaksi lapsistani on jo muuttanut pois kotoa, ja kuopuskin lähtee pian. Nyt he ovat yksi toisensa jälkeen ilmoittaneet minulle, etteivät halua lapsuudenkodista juuri mitään omiin koteihinsa. Huonekalut eivät kuulemma sovi sisustukseen, eivätkä astiat ja vaatteet miellytä silmää.
He sanovat, että laita äiti ne tavarat vain kiertoon, mutta enhän minä raaskisi.
Totta kai lapsillani on oikeus tehdä omat päätöksensä, mutta kyllä tämä minusta pahalta tuntuu. En kehtaa myöntää lapsilleni enkä melkein itsellenikään, että olen vähän loukkaantunut heidän kommenteistaan.
Varmasti tässä on jonkinlainen sukupolvienkin ero. Minä olen kasvanut siihen, että kaikkea hamstrataan, koska joskus sitä voi vielä tarvita. En ole minkään sortin konmarittaja.
Nyt mietin, pitäisikö minun kuitenkin alkaa tehdä kuolinsiivousta, vaikka toivottavasti elän vielä vuosia.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Tottelenko lapsia ja raivaan tavarat kiertoon? Entä jos he iän karttuessa tulevat katumapäälle ja haluavat sittenkin suvun tärkeitä tavaroita?
Onko tuttua? Minulle kävi näin kun tarjosin lapsenlapsilleni aarteita omaan kotiin. Jotenkin surullista.
Kommentit (911)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säilytä noita esineitä vielä vuosia eteenpäin itselläsi. Ei nuoria kiinnosta vanhat tavarat. Myöhemmin heitä kyllä alkaa kiinnostaa oman suvun tapahtumat ja myös tavarat.
Miten kauan vanhoja tavaroita pitää säilyttää siltä varalta, jos joku lapsista niitä sattuisi joskus haluamaan?Pitääkö jonkun sukupolven toimia aina varastona seuraavalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kamala, ihan käsin pestä! 😱😱
Mitä siitä ny ihmisen elämästä tulisi, jos tarttis pari haarukkaa ja lusikkaa harjalla pyöräyttää tiskivedessä?? IIK, menis geelikynnet ihan just niinku pilalle! Voi jeskamandeera ja jumalaade!! 😱😱
Pese sun haarukat ja veitset ihan itse äläkä muille raivoa, kun eivät ota omiksi vaivoikseen. Jos ne on niin ihanat, miksi et itse halua pitää?
Häh???
Ei tuosta taas ymmärtänyt yhtikäs mitään. Olenko minä sanonut, että haluan mitään pitää? En. Minä vain ihmettelen tätä ihmisen ainaista laiskuutta, jonka mukaan tällä kertaa muutamaa tiettyä ruokailuvälinettä ei voi olla, koska ei jakseta tehdä paria ranneliikettä pesualtaan yllä. Mutta sehän on tietysti rahvaanomaista, siitä se on kiinni. Ihmiset ovat niin "hienoja" nykyisin.
Hyvä kommentti 😂👍!!! Laiskuus on nykyää nuorten ja alle 50:ten ongelma, kaikesta tehdään niin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
On suorastaan sääli ja häpeäkin ettei nykynuoret arvosta mitään vanhoja perinteitä, ei astiastoja, hopeita, ym mikä voi olla rahallisestikin arvokasta. Ottaisivat vastaan vaikka "varastoon" myykööt sitten ne aikanaan jos ei iän myötä "viisastu" ja ala arvostamaan "perheen / suvun" aarteita"!!!
Muuttakoon sitten ne euroiksi ja ostakoon Ikean "laatutuotteita...!!"
Miksi nykyajan vanhukset ei arvosta niitä sen vertaa, että haluaisivat itse niitä pitää? Miksi ne niin hirveän tärkeät tavarat pitää väkisin työntää muille, jos niillä on muka niin paljon arvoa omasta mielestä?Tähän ei ole tullut mitää
Tottakai ne haluan esim. minä pitää, mutta tulee aika jolloin ikää tulee ja haluaisi että suvussa kulkeneet "arvotavarat" kelpaisi joillekin sukulaisille, eikä päätyisi "ostajille" jotka tekevät niillä vain voittoa...!!!
Omistan paljon vanhaa ja arvokasta, jos ja kun aika tulee niistä luopua eikä ne kelpaa kellekään, niin sitten "potkaisen vaikka viimeisen kristallilasin jalallani rikki...." Se rahallinen tappio on sitten "perillisten", katukoot sitten jälkikäteen kun mitään ei ole... 👍!!
No, henkilökohtaisesti olisin sitten mieluummin perimättä yhtään mitään, kuin että joutuisin vuosikymmenet täyttämään asuntoni toisten tavaroilla, ennenkuin ne voisi myydä nurkista pois. Ja ne päätyisi joka tapauksessa jollekin ostajalle.
Muista polkea aarteesi kun olet vielä siinä kunnossa, että jalka nousee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
On suorastaan sääli ja häpeäkin ettei nykynuoret arvosta mitään vanhoja perinteitä, ei astiastoja, hopeita, ym mikä voi olla rahallisestikin arvokasta. Ottaisivat vastaan vaikka "varastoon" myykööt sitten ne aikanaan jos ei iän myötä "viisastu" ja ala arvostamaan "perheen / suvun" aarteita"!!!
Muuttakoon sitten ne euroiksi ja ostakoon Ikean "laatutuotteita...!!"
Mihin varastoon? Tarkoitatko jotain kellarikopperoa, jossa käy rosvot kerran vuodessa?
Jos et ymmärrä mitä varasto tarkoittaa lainausmerkeissä, niin turhaa sinulle on asiaa enempää s
Mä taas säälin sua. Vaikutat ihan neuroottiselta, kaikkine hymiönesi ja huutomerkkeinesi.
Vierailija kirjoitti:
Äitini keräili pitkään kaikkea designesineitä ja kertoi, että saan sitten hänen kuolemansa jälkeen myydä ne. Kieltäydyin kunniasta ja sanoin heitteleväni tarpeettomat kaatopaikalle, koska en yksinkertaisesti jaksa alkaa myymään mitään. Saisihan niistä rahaa, kun eivät ole huonoimmasta päästä, mutta en halua käyttää aikaani mihinkään kirpputorimyyntiin. Onneksi hän lopetti ja nyt vielä vanhempana on herännyt siihen, että kaikkea on muutenkin liikaa.
Kuka edes käyttää pöytähopeita ja kristallia enää nykyään?
Mulla on kaksi krsitallista viinilasia. Enempää en tarvitse. Ja joo, käytän niitä silloin tällöin. Viimeksi käytin juhannuksena, mutta en mä silloinkaan tarvinnut kuin yhden lasin. Kissa jakoira kun ei juo viiniä. Joskus mun sisko tulee hetkeksi aikaa iltaa istumaan ja tapaksia syömään ja silloin kaadan molemmille laseihin viiniä, mutta koska siskoni on hyvin harvoin kaupungissa viikonloppuisin, niin on nämä illanistumisetkin vähentyneet vuosien varrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti tämän ketjun perintötavaroiden dissaajilla ole edes ketään, jota periä.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti tämän ketjun perintötavaroiden dissaajilla ole edes ketään, jota periä.
Ajattele ihan vapaasti noin, jos se sun ahdistukseen auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini keräili pitkään kaikkea designesineitä ja kertoi, että saan sitten hänen kuolemansa jälkeen myydä ne. Kieltäydyin kunniasta ja sanoin heitteleväni tarpeettomat kaatopaikalle, koska en yksinkertaisesti jaksa alkaa myymään mitään. Saisihan niistä rahaa, kun eivät ole huonoimmasta päästä, mutta en halua käyttää aikaani mihinkään kirpputorimyyntiin. Onneksi hän lopetti ja nyt vielä vanhempana on herännyt siihen, että kaikkea on muutenkin liikaa.
Kuka edes käyttää pöytähopeita ja kristallia enää nykyään?
Niin, siinä se syy taas tuli, LAISKUUS!!!
Ja kyllä minä käytän pöytähopeita ja kristallia kuin myös monet tuttavani kin, ehkäpä se on osin varallisuudesta johtuvaa.... Täällä valittajilla ei ole ehkä hopeita itsellään, eikä ole liioin tulossa perintönäkään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
On suorastaan sääli ja häpeäkin ettei nykynuoret arvosta mitään vanhoja perinteitä, ei astiastoja, hopeita, ym mikä voi olla rahallisestikin arvokasta. Ottaisivat vastaan vaikka "varastoon" myykööt sitten ne aikanaan jos ei iän myötä "viisastu" ja ala arvostamaan "perheen / suvun" aarteita"!!!
Muuttakoon sitten ne euroiksi ja ostakoon Ikean "laatutuotteita...!!"
Miksi nykyajan vanhukset ei arvosta niitä sen vertaa, että haluaisivat itse niitä pitää? Miksi ne niin hirveän tärkeät tavarat pitää väkisin työntää muille, jos niillä on muka niin paljon arvoa omast
Yksikään sinun rojuista ei ole yhtään sen arvokkaampi kuin kukaan niistä maksaa. Se on turhaa kuvitella että joku on "arvokas" jos ei edes sukulaisille kelpaa hae h***iin hinnalla, arvo on siis "ei maksa edes vaivaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huom, AP on kopioinut jutun Kodin Kuvalehdestä, joten turha laittaa AP:lle vinkkejä.
Hänhän lisäsi oman, vastaavan kokemuksensa siihen lainauksen loppuun.
Niin, ja pyysi muiden kokemuksia asiasta. Ei neuvoja.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
On suorastaan sääli ja häpeäkin ettei nykynuoret arvosta mitään vanhoja perinteitä, ei astiastoja, hopeita, ym mikä voi olla rahallisestikin arvokasta. Ottaisivat vastaan vaikka "varastoon" myykööt sitten ne aikanaan jos ei iän myötä "viisastu" ja ala arvostamaan "perheen / suvun" aarteita"!!!
Muuttakoon sitten ne euroiksi ja ostakoon Ikean "laatutuotteita...!!"
Mihin varastoon? Tarkoitatko jotain kellarikopperoa, jossa käy rosvot kerran vuodessa?
Jos et ymmärrä mitä varasto tarkoittaa lainausmerkeissä, niin turhaa sinulle on asiaa enempää s
Varasto tarkoittaa säilytyspaikkaa - kaappia, huonetta, kellarikomeroa, pahvilaatikkoa sängyn alla tms - jossa jotain itselle tarpeetonta tavaraa säilytetään siihen asti, että niiden arvo EHKÄ nousee ja sitten ne myydään. On arvoesineitä, joiden arvo tulee varmasti nousemaankin, koska ne ovat niin harvinaisia, ettei niitä ikinä tule myyntiin kovin montaa. Mutta sitten on tavaroita, joista oikealla hetkellä voi saada hyvänkin summan, koska ostajia on enemmän kuin myytävää tavaraa, mutta jos "buumi" menee ohi, myös arvo laskee. Hyvä esimerkki mielestäni on 70-luvun retro keittiötavaroissa (leipälaatikot, tarjottimet, säilytspurkit, Seppo Mallatin kattilat yms). Noin 10 vuotta sitten oli tällainen buumi. Meni pari vuotta ja ne, joita nämä retrot kiinnosti, olivat omansa jo ostaneet varsin kovallakin hinnalla ja sen jälkeen hinnat taas laskivat, kun kiinnostus loppui. Joten jos tällaista kausittain tapahtuvaa arvonnousua haluaa odottaa, pitää olla aika aktiivinen ja seurata, mikä on tämän hetken buumi. Vähän kuin osakekauppa eli pitää olla koko ajan seuraamassa, kannattaako myydä nyt vai odottaa vielä. Ei läheskään kaikilla ole tällaiseen kiinnostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minulle kelpaa tehdä kirppislöytöjä tavaroista, joiden arvoa omistaja ei selkeästi ole tajunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
On suorastaan sääli ja häpeäkin ettei nykynuoret arvosta mitään vanhoja perinteitä, ei astiastoja, hopeita, ym mikä voi olla rahallisestikin arvokasta. Ottaisivat vastaan vaikka "varastoon" myykööt sitten ne aikanaan jos ei iän myötä "viisastu" ja ala arvostamaan "perheen / suvun" aarteita"!!!
Muuttakoon sitten ne euroiksi ja ostakoon Ikean "laatutuotteita...!!"
Mihin varastoon? Tarkoitatko jotain kellarikopperoa, jossa käy rosvot kerran vuodessa?
Jos et ymmärrä mitä varasto tarkoittaa lainausmerkeissä, niin turhaa sinulle on asiaa enempää s
Sinne yksiöön tai pikku kaksioon ei mahdu ylimääräisiä tavaroita varastoitavaksi. Muuttokin voi olla kerran tai kaksi vuodessa. Harva tykkää muuttamisesta niin paljon, että ehdoin tahdoin hommaa lisää tavaraa muutettavaksi. Siinä voi mennä parikymmentä vuotta ennen kuin tilaa on niin paljon, että turhia tavaroita mahtuu säilömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjun lopputulema: nykynuoriso tyhmiä ja laiskoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvun vanhat esineet pitäisi kyllä säästää.
Voisivatko he myöhemmin kiinnostua.
Museoita ja vanhan tavaran myyjiä on vaikka millä mitalla ympäri Suomea. Jos on hyvää tavaraa, eikö voi myydä tai lahjoittaa niille? Vieläkin on olemassa ihmisiä, jotka arvostavat menneiden sukupolvien työtä, vaikka juuri omassa perheessä/suvussa ei olisi.
Eli tarkoitat, on parempi antaa ilmaiseksi "trokajille" jotka myyvät ne hyvällä voitolla kirpparilla tai antiikkiliikkeissä, mitäänhän ne eivät niistä maksa myyjälle...!!
Harmittaa, vaikka minun onni, löysin kirpparilta jonkun "mummun" kuolin pesästä Iittalan singneeratun "lasiastian" 2:lla eurolla. Oli Tapio Wirkkalan "yhden ruusun maljakko" vuodelta 1955, n
En ole väittänyt että PITÄÄ TYRKYTTÄÄ !!! Palstan aloittaja vain ajatteli jo luopuvansa eläissään tavaroistaan lapsilleen.... Tästä koko kirjoittelu alkoi, älä SINÄ HUOLI, minä pidän tavarani itse, se ei ole SINUN ONGELMASI todellakaan!!
Toivottavasti sait nyt vastauksen jota niin kovasti kaipasit.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Henkilökohtaisesti en koskaan käyttäisi mitään mainittua brändiä, eikä kiinnostaisi vaikka saisi ilmaiseksi. Jos riittävästi maksetaan niin voisin tulla hakemaan ja kuljettaa Kierrätyskeskukseen. Ehkä lapsesi/lastenlapsesi kokevat samoin.
Vierailija kirjoitti:
Ketjun lopputulema: nykynuoriso tyhmiä ja laiskoja.
Ei vaan fiksuja, kun eivät halua tehdä elämästäåän yhtään vaikeampaa kuin on pakko.
Vierailija kirjoitti:
Olem viisikymppinen ja jouduimme siskoni kanssa viime vuonna käymään lähes kaikki äitimme tavarat läpi, kun hän muutti hoivakotiin. Oli paljon sellaista, mitä halusimme omiin koteihimme, myös isovanhemmiltamme jäänyttä tavaraa, jota äiti oli säilyttänyt.
En kuitenkaan olisi kaksi- tai vielä kolmekymppisenökään ollut kiinnostunut tuosta tavarasta, mutta niin vain iän myötä mieli muuttuu ja esineissä alkaa nähdä nostalgia-arvoakin. Eli jos teillä vaan on tilaa säilyttää, niin ei kannata kaikesta hankkiutua eroon!
On täällä sentään joku "järkeväkin" kommentoimassa - oli hyvä kommentti 👏👏👏!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se arvostus tulee vasta myöhemmällä iällä. Ei kaksikymppinen vielä ymmärrä asiaa. Älä heitä kaikkea ainakaan pois.
Minä olen yli 50 enkä ymmärrä Mari mekkoa en ymmärrä kerman saven rumia astioita, enkä ymmärrä mariskooleja enkä muumimukeja. Enkä käytä pöytäliinoja pölyä keräämässä
Me käytetään joka karkkipäivä Mariskooleja karkkikulhoina. Lapselle on oma sellainen pienempi. Jouluna ja pääsiäisenä niissä on tarjottavia. Käteviä.
Mutta olen ne itse ostanut. Suvussa on vain yksi jolla niitä on, ja hän on elossa.
Ei meillekään kyllä kovin montaa Mariskoolia enempää mahdu.
Muumimukejakin on. Itse kerättyjä nekin.
T: n40
Heittäytyy marttyyriksi.