Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?
Mulla on vain se petetyn näkökulma, mutta haluaisin tietää mitä pettäjän päässä liikkuu...
Oma maailmani mureni ihan täysin kun sain miehen pettämisestä kiinni. On tulossa ero ja minä muutan pois. Olen täysin palasina kaikesta, mutta haluaisin kuitenkin tietää mitä sen pettäjän päässä pyörii...Mies kun ei puhu mitään.
Meillä oli kaikki hyvin, rakkautta riitti, myös makuuhuoneen puolella kaikki hyvin. Olimme toistemme parhaat ystävät 25 vuotta ja sitten kävi niin että mies oli heikko ja lankesi erään häntä piirittäneen nuoremman naisen pauloihin.
Mies ei olisi halunnut erota ja oli hävennyt tekojaan (olivat ilmeisesti muutaman kuukauden tapailleet ennen kuin sain ns. rysän päältä kiinni) tekohetkelläkin, mutta jokin vain veti häntä sen toisen naisen luokse. Oli hullaantunut ja se oli voittanut järjen. Enempää en hänestä kiinni saa, sulkeutuu.
Osaisiko joku sanoa mulle mitä tällaisessa tilanteessa pettäjän päässä liikkuu kun romahdutti oman ja puolisonsa elämän, 25 vuotta roskakoriin? Häpeää, surua, iloa....? Kovasti yrittäisin ymmärtää, mutta vastauksia en saa. Hän hermostuu kun yritän niitä häneltä kysellä, on aina ollut hyvin sulkeutunut. Nähtäväksi jää juokseeko hairahduksensa luokse heti kun lähden, vai kuivuuko koko juttu kasaan.
Kokemuksia? Mielipiteitä?
Kommentit (1940)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäjä ei tunne mitään.
T. pettäjä, kaikissa suhteissa, se on vietti on verissä eikä poistu, mies 57 v
Eikö yhtään vietti vähene kun ikää on tullut jo noinkin reippaasti? Entä pettämisten hinta? Eikö sekään tunnu koskaan missään?
Eiköhän tässä ole takana muitakin asioita kuin pelkkä vietti. Esim. miehen huono äitisuhde, huono itsetunto, naisten aliarvioiminen, valloittamisen avulla tuleva oman egon pönkitys, narsismia yms. Tällaisten miesten kannattaa pysytellä sinkkuna niin silloin ei tule niin paljoa ulkopuolisia kärsijöitä.
Ihmisellä pitää olla oikeus määrätä omasta kehostaan saa käydä vieraissa mutta pitää antaa toiselle mahdollisuus olla saamatta sukupuolitautien tietämättään. Eli saa käydä vieraissa jos kertoo siitä kumppanilleen, salaa ei ole oikeutta käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulipas outo flashback, puoliso toisteli samaa minulle, myöhemmin selvisi että oli pettänyt. Kaikkia muita merkkejä oli ilmassa, mutta tuokin vielä että älä kyttää.
Meillä vielä kiinni jäätyäänkin hoki tuota "älä kyttää" tai "senkin kyttääjä" jos kysyin jotain. Sitten vielä hoki että "no pääseepä ainakin tästä kyttäämisestä eroon". Mä sanoin että lopeta nyt *elvetti soikoon tuon kyttäämisen hokeminen kun kaikki kysely oli aivan aiheellista!
Terv. se joka kyttäsi
Ihan mielenkiinnosta kyselen että millaiset välit teillä pettäjämiesten puolisot on nykyään näihin miehiin? Oletteko väleissä, ette missään tekemisissä vai palasitteko peräti yhteen jossain vaiheessa? Onko mies pyrkinyt takaisin missään vaiheessa?
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kyselen että millaiset välit teillä pettäjämiesten puolisot on nykyään näihin miehiin? Oletteko väleissä, ette missään tekemisissä vai palasitteko peräti yhteen jossain vaiheessa? Onko mies pyrkinyt takaisin missään vaiheessa?
En ole missään tekemisissä, ja yhä blokannut kaikissa mahdollisissa kanavissa. Yhteisiä tuttavia olen kieltänyt kertomasta asioitani/kuulumisiani. Lapsia meillä ei - onneksi- ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas oli tarina, ja vielä oikeutuksen tunteen maustamana.Hrrrr.
Pidetään kumminkin faktat selvinä. Toisen puhelimen ratsaaminen ilman lupaa on rikos. Samoin jäljityslaitteella stalkkaaminen. Sen sijaan seksin harrastaminen vieraissa EI ole rikos.
Ihan oikeasti avioliitto ei anna mitään laillista oikeutta määrätä toisen seksielämästä. Vielä vähemmän joku neljän vuoden seukkailu. Uskollisuus on vapaaehtoista, se on lahja eikä perusoikeus.Kannattaa rakentaa parisuhteensa vähän vahvemmalle pohjalle kuin toisen kyttäämiselle.
Älkää tehkö itsestänne rikollisia seksin takia. Ei se ole sen arvoista. Eikä ole mitään velvollisuutta heittää parisuhdetta roskiin jonkun seksijutun takia. Luotte tässä nyt turhaan sellaista joukkopainetta, että harva liitto voisi enää kestää koko elämän.
Sama. Älä kyttää, älä mäkätä. Huoripukin horinaa - opin.
Vierailija kirjoitti:
Jopas oli tarina, ja vielä oikeutuksen tunteen maustamana.Hrrrr.
Pidetään kumminkin faktat selvinä. Toisen puhelimen ratsaaminen ilman lupaa on rikos. Samoin jäljityslaitteella stalkkaaminen. Sen sijaan seksin harrastaminen vieraissa EI ole rikos.
Ihan oikeasti avioliitto ei anna mitään laillista oikeutta määrätä toisen seksielämästä. Vielä vähemmän joku neljän vuoden seukkailu. Uskollisuus on vapaaehtoista, se on lahja eikä perusoikeus.Kannattaa rakentaa parisuhteensa vähän vahvemmalle pohjalle kuin toisen kyttäämiselle.
Älkää tehkö itsestänne rikollisia seksin takia. Ei se ole sen arvoista. Eikä ole mitään velvollisuutta heittää parisuhdetta roskiin jonkun seksijutun takia. Luotte tässä nyt turhaan sellaista joukkopainetta, että harva liitto voisi enää kestää koko elämän.
Lopeta sitten vellihousu salaileminen siltä vaimoltasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Älä kyttää, älä mäkätä. Huoripukin horinaa - opin.
Juuri näin! Tismalleen sama. Häntä ärsytti kun kyselin ja ihmettelin, mutta eipä ollut puhtaat jauhot pusseissa ja pussit muutenkin tyhjät sitten kuitenkin....Mua ärsyttää kun muistelenkin.
Terv. se joka kyttäsi
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kyselen että millaiset välit teillä pettäjämiesten puolisot on nykyään näihin miehiin? Oletteko väleissä, ette missään tekemisissä vai palasitteko peräti yhteen jossain vaiheessa? Onko mies pyrkinyt takaisin missään vaiheessa?
Meillähän on vielä niin vähän aikaa kulunut siitä kun lähdin, mutta pari kertaa ollaan lähdön jälkeen nähty käytännön asioissa. Lisäksi jkv viestejä ollaan vaihdeltu, lähinnä koiran (jäi miehelle) ja lasten kuulumisista.
Ap
Ex-mieheni suuttui, kun käräytin hänet harjoittamassa pettämistä toisen naisen kanssa. Rähjäsi ja haukkui minut pystyyn, olin kuulemma kaikissa asioissa vääränlainen ja tein kaiken väärin. Panin eron vireille, ja ex muutti pois kotoa uuden ihastuksensa luokse. Myöhemmin ex yritti tulla takaisin parikin kertaa, mutta en suostunut.
Pettäjä ei todellakaan tunne mitään toista ihmistä kohtaan. Ainoa huomaamani tunne oli suuttumus siitä, että hän jäi kiinni. Pettämisen hintakaan ei tunnu missään. Lapsia meillä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Ex-mieheni suuttui, kun käräytin hänet harjoittamassa pettämistä toisen naisen kanssa. Rähjäsi ja haukkui minut pystyyn, olin kuulemma kaikissa asioissa vääränlainen ja tein kaiken väärin. Panin eron vireille, ja ex muutti pois kotoa uuden ihastuksensa luokse. Myöhemmin ex yritti tulla takaisin parikin kertaa, mutta en suostunut.
Pettäjä ei todellakaan tunne mitään toista ihmistä kohtaan. Ainoa huomaamani tunne oli suuttumus siitä, että hän jäi kiinni. Pettämisen hintakaan ei tunnu missään. Lapsia meillä ei ole.
Kumma juttu tuo suuttuminen! Tätä mä ihmettelin kovasti. Mies räyhäsi ja huusi mulle koko sen ajan kun jouduttiin asumaan vielä saman katon alla. Oli kuulkaa pitkät viikot! Nyt tilanne on rauhoittunut koska välimatka.
Ap
Mä en jäänyt etsimään mitään todisteita. Koin, että meiltä oli mennyt jotenkin yhteys aivan täysin, vaistoni ja järkeni kertoivat, että nyt on jotain tapahtunut. Yritin muutamaan kertaan kysellä ja sitten totesin, että ei näytä, että meillä on enää yhteistä tulevaisuutta. Kommunikaatio ei pelaa ja luotto on sitä myöten mennyt.
Niin klassiset merkit kuitenkin olivat ja mies mykkä, vetäytyvä, kiukkuinen. Outoja työmenoja. Puhelinta ei vahtinut, mutta enpä minäkään siihen kiinnostusta tuntenut.
En ole katunut, sillä koin, että jos mies olisi halunnut suhdettamme parantaa, hänen käytöksensä olisi ollut muuta. Nyt varmaan oli koko sama, jäänkö vai lähden. Mulla jäi mieli hyväksi siitä, että sortunut aikuista ihmistä vakoilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä en jäänyt etsimään mitään todisteita. Koin, että meiltä oli mennyt jotenkin yhteys aivan täysin, vaistoni ja järkeni kertoivat, että nyt on jotain tapahtunut. Yritin muutamaan kertaan kysellä ja sitten totesin, että ei näytä, että meillä on enää yhteistä tulevaisuutta. Kommunikaatio ei pelaa ja luotto on sitä myöten mennyt.
Niin klassiset merkit kuitenkin olivat ja mies mykkä, vetäytyvä, kiukkuinen. Outoja työmenoja. Puhelinta ei vahtinut, mutta enpä minäkään siihen kiinnostusta tuntenut.
En ole katunut, sillä koin, että jos mies olisi halunnut suhdettamme parantaa, hänen käytöksensä olisi ollut muuta. Nyt varmaan oli koko sama, jäänkö vai lähden. Mulla jäi mieli hyväksi siitä, että sortunut aikuista ihmistä vakoilemaan.
Juuri näin. Kaikki eivät tarvitse todisteita vaan lähtevät menemään. Itselle oli tärkeää mielenrauhan vuoksi saada tietää totuus. Tiesin että tulisin sitä muuten vielä pitkään miettimään että mitä tapahtui vaan muutamassa kuukaudessa. Onneksi sain tietää, olen nyt helpottuneempi.
nainen 44v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuon ihailukommentin. Mun ex sanoi suoraan, että töissä häntä kunnioitetaan ja arvostetaan, ja on kauhea tulla kotiin, jossa kukaan ei sitä tee. Oli siis jatkuvasti ylitöissä ja piti tulla lasten nukutushulinoihin mukaan. Lapset odottaneet koko illan isää kotiin ja minäkin väsynyt, kun olin tehnyt oman työpäivän ja päälle hoitanut illan lapsia. Varmaan kontrasti oli joo kova.
Noi oli niitä meidän lopun aikoja, kun ex:llä alkoi mennä lujaa. Tuntui kuin hänen persoonallisuutensa muovatui uuteen uskoon silmien alla. Ja kyllä, oli sitä start up-pöhinääkin siinä. Ihan uskomattoman kovia menestykseen perustuvia arvoja. En myöskään tuonut hänen elämäänsä ENÄÄ lisäarvoa.
Mutta jos mies antaa aina parhaan vaivannäkönsä ja ponnistuksensa töissä, onko sitten ihmekään, että häntä kunnioitetaan ja arvostetaan siellä eikä kotona, jossa hän vain nuris
Niinpä. Ne on eri meriitit töissä ja kotona, jotka merkkaa. Siinä missä läsnäoloa tarvitaan töissä, kyllä sitä tarvitaan kotonakin. Ja panostusta. Jos lapset soittelee töihin ja pyytää sua kotiin, niin se nimenomaan osoittaa sen, että olet arvostettu ja sua kaivattaisiin myös kotona.
Ei se mene niin, että teet töissä pitkää päivää, vietät duunikavereiden kanssa myös vapaa-aikaa ja ehkä myös löydät sitä kautta sitä "maagista" yhteyttä, ja oletat sitten, että tekemällä kotona bare minimum, niin saisit sen saman määrän arvostusta kotona minimipanostuksella.
Ei mitään. Pettäjä ei muutu elämänsä aikana.
Pettäjä ei tunne mitään ketään kohtaan.
Just toi "älä tivaa" oli ehkä se suurin merkki. Kun kysyin, että mistä olet tulossa tai minne menossa, niin saattoi huudahtaa, että hänen oma asiansa, ei hän ole mikään vanki, älä ahdistele, miksi kyselet. Saattoi tulla kotiin, jolloin ehdin tyyliin sanoa moi, ja hän jo huusi että taas täällä tentataan ja riidellään ja ovi kävi. Sai siis ihan itsekseen mukamas riidan aikaiseksi ilman, että ehdin sanoa sanaa kahta enempää, ja hän kääntyi jo ovesta ulos, kun olin "niin mahdoton".
Myöhemmin eron jälkeen sanoi, että ehkei mitään eroa olisi tullut, jos olisin vaan antanut hänen olla rauhassa. Eli mennä menojaan kyselemättä.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään. Pettäjä ei muutu elämänsä aikana.
Pettäjä ei tunne mitään ketään kohtaan.
Tarina omasta kokemuksestani:
Rakastin omaa puolisoani aivan täysillä, mutta kuvioihin tuli toinen mies johon tunsin sanoinkuvaamatonta vetoa, siis aivan järjetöntä ja hän tunsi samoin minua kohtaan. Päädyimme sitten yhden kerran harrastamaan s eksiä ja kaduin sitä samantien aivan älyttömästi. En saanut siitä kuitenkaan mitään sellaista mitä en olisi rakkaalta puolisoltani saanut. Samaa mieltä oli myös vastapuoli. Päätimme että emme asiasta hiisku puolisoillemme, lopetamme kaiken yhteydenpidon ja keskitymme omiin liittoihimme.
Koskaan en puolisolleni asiasta kertonut, podin äärettömän huonoa omaatuntoa sisimmässäni pitkän aikaa, mutta vähitellen unohdin koko hairahduksen ja otin kerrasta opikseni. Tekemääni en koskaan ole toistanut ja tästä on aikaa nyt 11 vuotta. Tänä vuonna erosimme puolisoni kanssa aivan muista syistä ja voin hirmu pahoin sen vuoksi. Rakastin ja yhä rakastan. Oliko se sitten se karma joka kosti....tuon yhden ainoan kerran.
Vierailija kirjoitti:
Just toi "älä tivaa" oli ehkä se suurin merkki. Kun kysyin, että mistä olet tulossa tai minne menossa, niin saattoi huudahtaa, että hänen oma asiansa, ei hän ole mikään vanki, älä ahdistele, miksi kyselet. Saattoi tulla kotiin, jolloin ehdin tyyliin sanoa moi, ja hän jo huusi että taas täällä tentataan ja riidellään ja ovi kävi. Sai siis ihan itsekseen mukamas riidan aikaiseksi ilman, että ehdin sanoa sanaa kahta enempää, ja hän kääntyi jo ovesta ulos, kun olin "niin mahdoton".
Myöhemmin eron jälkeen sanoi, että ehkei mitään eroa olisi tullut, jos olisin vaan antanut hänen olla rauhassa. Eli mennä menojaan kyselemättä.
Hyvin narsistista toimintaa. Ja vielä jälkikäteenkään ei ymmärrä virheitään. Kyllä luonnevikainen on luonnevikainen - ei sille mitään mahda.
En vaan ymmärrä, että parisuhteessa oleva ihminen ei voi kumppanilleen kertoa menoistaan ja niiden aikatauluista. Ei se ole mitään kyttäämistä.
Olen ollut naimisissa 24 vuotta ja kyllä me molemmat kerromme toiselle minne menemme ja koska tulemme ja sen kenen kanssa ollaan menossa. Jos toinen ei ole kotona, jätetään ainakin lappu keittiön pöydälle.
Miksi ihminen ylipäänsä on parisuhteessa ja haluaa saman menemisen vapauden kuin yksin asuessaan? Jos tämä on tärkeintä, niin sitten varmaan kannattaa pysyä sinkkuna.
Ikään kuin toinen olisi olemassa vain kotitaloustöitä ja seksiä varten niinä valittuina hetkinä kun menokenkäinen suvaitsee saapua kotiin. Mitään odotuksia yhteisestä elämästä ei saa esittää.
Tulipas outo flashback, puoliso toisteli samaa minulle, myöhemmin selvisi että oli pettänyt. Kaikkia muita merkkejä oli ilmassa, mutta tuokin vielä että älä kyttää.