Lue keskustelun säännöt.
Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?
28.08.2024 |
Mulla on vain se petetyn näkökulma, mutta haluaisin tietää mitä pettäjän päässä liikkuu...
Oma maailmani mureni ihan täysin kun sain miehen pettämisestä kiinni. On tulossa ero ja minä muutan pois. Olen täysin palasina kaikesta, mutta haluaisin kuitenkin tietää mitä sen pettäjän päässä pyörii...Mies kun ei puhu mitään.
Meillä oli kaikki hyvin, rakkautta riitti, myös makuuhuoneen puolella kaikki hyvin. Olimme toistemme parhaat ystävät 25 vuotta ja sitten kävi niin että mies oli heikko ja lankesi erään häntä piirittäneen nuoremman naisen pauloihin.
Mies ei olisi halunnut erota ja oli hävennyt tekojaan (olivat ilmeisesti muutaman kuukauden tapailleet ennen kuin sain ns. rysän päältä kiinni) tekohetkelläkin, mutta jokin vain veti häntä sen toisen naisen luokse. Oli hullaantunut ja se oli voittanut järjen. Enempää en hänestä kiinni saa, sulkeutuu.
Osaisiko joku sanoa mulle mitä tällaisessa tilanteessa pettäjän päässä liikkuu kun romahdutti oman ja puolisonsa elämän, 25 vuotta roskakoriin? Häpeää, surua, iloa....? Kovasti yrittäisin ymmärtää, mutta vastauksia en saa. Hän hermostuu kun yritän niitä häneltä kysellä, on aina ollut hyvin sulkeutunut. Nähtäväksi jää juokseeko hairahduksensa luokse heti kun lähden, vai kuivuuko koko juttu kasaan.
Kokemuksia? Mielipiteitä?
Kommentit (1940)
Vierailija kirjoitti:
Kuten olen tässäkin keskustelussa sanonut, kilteimmillä naisilla on paskoimmat miehet.
Sivusta yhtä suhdetta seuranneena voi sanoa, että juuri näin. Nainen on kiltti, selittelee miehen tekemisiä ja sanomisia, pitää yllä julkisivua kynsin ja hampain ettei kukaan näe, että aprisuhde on pahasti vinossa kontrolloivan ja itsekkään miehen takia. Eron jälkeen selittelee vielä miehen puolesta asioita, tietyllä tavalla hyväksyy, että hän (nainen siis) ansaitsi paskan kohtelun. Nainen itse on superempaattinen ja kiltti, hän on näitä ihmisiä, joka sen jälkeen kun joku kävelee tömistellen hänen ylitseen murskaten luut, pyytelee anteeksi kun oli hankalasti tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lue "ruotsalainen avioero", kirjoittaja Moa Herngren. Pettäminen ei ole tuon kirjan varsinainen/ainoa teema, mutta kirjasta saat myös aineksia itsereflektioon. Oletko ollut takertuva, avuton, kutistanut miehen elintilan hapettomaksi loputtomalla välittämisellä ja rakastamisella? Kaikki ei ole ollut teillä hyvin. Onnelliseen suhteeseen ei pääse kukaan väliin.
Tuohan kuulostaa ihan uhrin syyllistämiseltä!
Uhri on täysin syytön siihen, että mies on käynyt uittamassa mulkkuaan toisessa naisessa. Vaikka uhri olisi kunka takertuva, avuton ja tukahduttava, niin se ei oikeuta millään tasolla miestä pettämään. Ei se nyt niin mene, että on sovittu, ettei petetä, muttta jos toinen on liikaa sitä tätä tai tota, niin sit se toinen menee kuiteski salaa pettämään, syynä, kun se toinen nyt oli sitä tätä ja tota.
On ihan pettäjän oma valinta pettää se luottamus.
Luultavasti kellosi sai kilkattamaan ihmis- ja itsetuntemus ja se, että uskoit sisäistä ääntäsi, joka kertoi totuuden. Luultavasti olit myös yli parikymppinen?
Kuten olen tässäkin keskustelussa sanonut, kilteimmillä naisilla on paskoimmat miehet.
Kiltit naiset eivät ymmärrä, että ei ne itsekkäät luonteenpiirteet jää työpaikalle. Jos omaan asemaan vaaditaan teräviä kyynärpäitä ja röyhkeyttä, ei ne taikaiskusta katoa minnekään perhe-elämässä.
Tuollaiset miehet voivat toki joissain tapauksissa arvostaa kovuutta naisissa, jotka kohtaavat työelämässä, mutta vaimoksi halutaan tottelevainen miellyttäjä.
Itse asiassa erotessamme oli 27 ja miehen seuraava oli siis 21 (no saattoi olla 22-23, nuori kumminkin): Eli kyllä. Ja lisäksi aloin olla itsekin siinä iässä, että enää halunnut vain seukkailla tai hengailla yhdessä, eli hain jotain pidemmälle menevää ja tosiaan, sisäinen ääni kilahti, että se ei ole tässä.
Ristiriita oli myös siinä, että ex arvosti minussa juurikin jos nyt ei kovuutta niin kykyä pitää puoleni. Sen vuoksi häneltä kyselinkin, että mihin sinä itse näet tämän olevan menossa, jos luulet, että alan lapsia laittamaan tilanteessa, jossa käytännössä, siis oikeassa arjessa, olisin lapsen kanssa koko ajan yksin?
Ja olet kyl nii oikeasa näissä, sillä ex myös minulle herkästi sanoi, jos tuli jostain asiasta pientäkin vääntöä, että älä kulta viitsi, mulla on ollut töissä niin rankka päivä, eikö me nyt voida täällä kotona vaan rentoutua (tee ruokaa ja ole hiljaa, mieluummin pidä se ruoka valmiina).
Luulen, että olisin ollut hänelle ihannevaimo, jos hän olisi saanut taottuna järjen päähäni, mikä on oikeasti kannattavaa🤣 ja suuni tukittua.
Lue "ruotsalainen avioero", kirjoittaja Moa Herngren. Pettäminen ei ole tuon kirjan varsinainen/ainoa teema, mutta kirjasta saat myös aineksia itsereflektioon. Oletko ollut takertuva, avuton, kutistanut miehen elintilan hapettomaksi loputtomalla välittämisellä ja rakastamisella? Kaikki ei ole ollut teillä hyvin. Onnelliseen suhteeseen ei pääse kukaan väliin.
Suhde ei tosiaankaan ole onnellinen silloin, kun toinen ei kykene käsittelemään puolison takertuvuutta, avuttomuutta, tunnettaan siitä, elintila kutistuu hapettomaksi, koska toinen loputtomasti välittää ja rakastaa muulla tavoin kuin pettämällä.
Se ei voi ollakaan ikinä onnellinen, sillä toinen puolisoista on pelkuri, joka hakee ongelmiin helppoja, itsekkäitä ratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Lue "ruotsalainen avioero", kirjoittaja Moa Herngren. Pettäminen ei ole tuon kirjan varsinainen/ainoa teema, mutta kirjasta saat myös aineksia itsereflektioon. Oletko ollut takertuva, avuton, kutistanut miehen elintilan hapettomaksi loputtomalla välittämisellä ja rakastamisella? Kaikki ei ole ollut teillä hyvin. Onnelliseen suhteeseen ei pääse kukaan väliin.
Suhde ei tosiaankaan ole onnellinen silloin, kun toinen ei kykene käsittelemään puolison takertuvuutta, avuttomuutta, tunnettaan siitä, elintila kutistuu hapettomaksi, koska toinen loputtomasti välittää ja rakastaa muulla tavoin kuin pettämällä.
Se ei voi ollakaan ikinä onnellinen, sillä toinen puolisoista on pelkuri, joka hakee ongelmiin helppoja, itsekkäitä ratkaisuja.
täh?
voin kertoa että on todella ahdistava kokemus olla toisen 'koko maailma'.
Jopa pikkuvauvojen äideillä on kaikista vaistoista ja hormoneista huolimatta usein stressiä ja henkistä huonovointisuutta lapsen tarvitsevuudesta. Mieti miltä tuntuu olla vuosia suhteessa, missä joku aikuinen odottaa sua kotona kuin koira ikkunassa ja sen jonkun mielialaakin säätelee sinun mielialasi.
Lukekaa läheisriippuvuudesta. Tuohan on vain tapa hallita tilannetta ja toista ihmistä eikä mitään pohjatonta välittämistä ja rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö täällä jauhetaan tätä paskaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä on ihan hyvä, ettei exäsi kertonut mitään selitystä. Vale se olisi ollut kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne mitään.
Saa kysyä kysymyksiä.
T. Sarjapettäjä koko elämän
Sori, me ei anneta narsisteille huomiota tai palstatilaa. Tiedän toki kuinka mielelläsi jauhaisit itsestäsi 🙄
Eikös aloituksessa nimenomaan haluttu pettäjän näkökulmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue "ruotsalainen avioero", kirjoittaja Moa Herngren. Pettäminen ei ole tuon kirjan varsinainen/ainoa teema, mutta kirjasta saat myös aineksia itsereflektioon. Oletko ollut takertuva, avuton, kutistanut miehen elintilan hapettomaksi loputtomalla välittämisellä ja rakastamisella? Kaikki ei ole ollut teillä hyvin. Onnelliseen suhteeseen ei pääse kukaan väliin.
Kirjaan en ota kantaa, mutta oma ikä, kokemukset ja nämä tarinat täällä kertoo faktaa, että tuo "onnelliseen suhteeseen ei pääse kukaan väliin" on täyttä p askaa. Yksinkertaisesti on miehiä, jotka tarvitsevat kiksinsä.
Pidät sitä kuitenkin onnellisena suhteena. Sitten ilmeisesti hyväksyt miehen sellaisena kuin hän on.
Onko tämän uuden naisen lapsen isä ap:n mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, nyt Dave Grohl on ilmoittanut avioliiton ulkopuolella syntyneestä lapsesta. Vaimo upea niin kuin kolme yhteistä tytärtäkin. Ihmisellä voi olla koko paketti eikä mitään arvostusta siitä, mitä on elämältään saanut. Tyttäretkin sen ikäisiä, että varmasti romuttuu oma maailman kuva ja elämä.
Toivoisin, että avoimemmin puhuttaisiin näiden pettämisten vaikutuksista puolisoon, lapsiin, ehkä siihen toiseen naiseenkin, ympärillä oleviin ihmisiin. Koska vaikka pettäjä olisi kuinka lokeroinut vaimon ja lapset eri lokeroon, vaimolle ja lapsille ollaan samassa lokerossa. Pettämiseen käytetty aika on myös aina pois jostain, yleensä perheeltä.
Täällä oli aivan loistava kirjoitus psykopaattityyppisen miehen aivoituksista ja mielenmaisemasta, jossa perheen ja avioliiton merkitys oli myös tuotu osaksi omaa business-ajattelua. Kylmäävä, mutta loistava, olisiko ollut joku startup-pöhisijä(?) En löydä sitä, tässä ketjussa pitäisi olla. Harmittaa, ottaisin ylös terapiakäyttöön. Jos jollakin osuu silmään, viitsitkö nostaa. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin miehille on erityisesti keski-iässä tärkeä saada IHAILUA. Jos ovat työssään sellaisessa asemassa, että heitä katsotaan ylöspäin, saavat kunnioitusta ja ihailuakin, niin se kotona saatu kumppanin huomio voi tuntea laimealta. Pitää kuitenkin muistaa, että kunnioitus ansaitaan myös siellä kotona! Ja se ei kotona samalla tavalla perustu asemaan, vaan tapaan olla perheessä ja parisuhteessa.
Huikean hyvin sanottu!!
Olen tosiaan työni puolesta seurannut juuri tätä ilmiötä. Sanoisin kyllä, että kehitys alkaa jo ennen keski-ikää, mutta toki kulminoituu siihen. Jossain vaiheessa näillä kavereilla alkaa mennä niin lujaa ja sitä seuraa vauhtisokeus. Tulee menestystä, onnistumisia, hännystelijäjoukkoja, jees-miehiä ja kyllä, ihailevia nuoria naisia, joilla toki on omatkin ambitiot toteutettavissa.
Ja sitten on tietysti ne oman ikäiset naiset, joiden kanssa jaet
Nosto, kommentti 985.
Vierailija kirjoitti:
Joillekin miehille on erityisesti keski-iässä tärkeä saada IHAILUA. Jos ovat työssään sellaisessa asemassa, että heitä katsotaan ylöspäin, saavat kunnioitusta ja ihailuakin, niin se kotona saatu kumppanin huomio voi tuntea laimealta. Pitää kuitenkin muistaa, että kunnioitus ansaitaan myös siellä kotona! Ja se ei kotona samalla tavalla perustu asemaan, vaan tapaan olla perheessä ja parisuhteessa.
Huikean hyvin sanottu!!
Olen tosiaan työni puolesta seurannut juuri tätä ilmiötä. Sanoisin kyllä, että kehitys alkaa jo ennen keski-ikää, mutta toki kulminoituu siihen. Jossain vaiheessa näillä kavereilla alkaa mennä niin lujaa ja sitä seuraa vauhtisokeus. Tulee menestystä, onnistumisia, hännystelijäjoukkoja, jees-miehiä ja kyllä, ihailevia nuoria naisia, joilla toki on omatkin ambitiot toteutettavissa.
Ja sitten on tietysti ne oman ikäiset naiset, joiden kanssa jaetaan se työelämä ja sen koukerot ja kunnianhimot,
Mahtaisiko olla tämä? Minullakin meni ns ihon alle - kylminä negatiivisina väreinä.
Kiitos! Juurikin tämä kirjoitus 😊
Kirjoitin tuon ihailukommentin. Mun ex sanoi suoraan, että töissä häntä kunnioitetaan ja arvostetaan, ja on kauhea tulla kotiin, jossa kukaan ei sitä tee. Oli siis jatkuvasti ylitöissä ja piti tulla lasten nukutushulinoihin mukaan. Lapset odottaneet koko illan isää kotiin ja minäkin väsynyt, kun olin tehnyt oman työpäivän ja päälle hoitanut illan lapsia. Varmaan kontrasti oli joo kova.
Noi oli niitä meidän lopun aikoja, kun ex:llä alkoi mennä lujaa. Tuntui kuin hänen persoonallisuutensa muovatui uuteen uskoon silmien alla. Ja kyllä, oli sitä start up-pöhinääkin siinä. Ihan uskomattoman kovia menestykseen perustuvia arvoja. En myöskään tuonut hänen elämäänsä ENÄÄ lisäarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne mitään.
Saa kysyä kysymyksiä.
T. Sarjapettäjä koko elämän
Oletko avoimessa suhteessa? Vai saatko kiksit nimenomaan kotona odottavan puolison pettämisestä?
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuon ihailukommentin. Mun ex sanoi suoraan, että töissä häntä kunnioitetaan ja arvostetaan, ja on kauhea tulla kotiin, jossa kukaan ei sitä tee. Oli siis jatkuvasti ylitöissä ja piti tulla lasten nukutushulinoihin mukaan. Lapset odottaneet koko illan isää kotiin ja minäkin väsynyt, kun olin tehnyt oman työpäivän ja päälle hoitanut illan lapsia. Varmaan kontrasti oli joo kova.
Noi oli niitä meidän lopun aikoja, kun ex:llä alkoi mennä lujaa. Tuntui kuin hänen persoonallisuutensa muovatui uuteen uskoon silmien alla. Ja kyllä, oli sitä start up-pöhinääkin siinä. Ihan uskomattoman kovia menestykseen perustuvia arvoja. En myöskään tuonut hänen elämäänsä ENÄÄ lisäarvoa.
Minä olen myös nähnyt noissa pöhinöissä järkyttävän persoonallisuusmuutoksen, liki demonisoitumisen. Jälkeenpäin tosin käsitin, että ainahan se oli hänessä läsnä - odotti vain mahdollisuutta manifestoitumiseen. Uskomattominta oli psykottinen suuruusharha omasta taitavuudesta ja älykkyydestä; kaikki menestys paisutti omaa egoa loputtomasti, hiveli turvonnutta itsetuntoa. Ihmissuhteet rajattiin tasan niihin itseä hyödyttäviin. Kun alamäki ja romahdus sitten - tietysti - sitten koitti, oli _kaikki_ vika muissa 😳 Jopa asioista uutisoivissa toimittajissa 😃
Kirjaan en ota kantaa, mutta oma ikä, kokemukset ja nämä tarinat täällä kertoo faktaa, että tuo "onnelliseen suhteeseen ei pääse kukaan väliin" on täyttä p askaa. Yksinkertaisesti on miehiä, jotka tarvitsevat kiksinsä.