Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?

olis kiva tietää miks se pettäjä ei suostu lähtemään 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä näkökulmasta sulle erittäin paljon! Tämä oli erilainen näkökanta, kukaan muu ei ole aiemmin tällaista esittänyt täällä ja hei tätä mä juuri ajan takaa. Kirjoitit että kannattaisi yrittää asettua toisen asemaan. Sitähän mä olen yrittänyt tehdä ja hakea vastauksia, ehkä sä nyt annoit niitä mulle? Ja sun kirjoitus huokuu niitä MUN ajatuksia siitä miltä miehestä on todellakin saattanut tuntua. Mä juttelin erään vanhemman rouvan kanssa asiasta ja hän esitti juurikin nuo samat ajatukset mulle kuin sinä nyt. Mä itse tiedän että en ollut/enkä ole miehelle yhdentekevä, mähän siinä suhteessa elin ja olin. Siksi mua onkin ihmetyttänyt niin paljon hänen käytöksensä, mutta hän ei ehkä muuta osaa/muuhun kykene kuin toimia noin.   

Mitä muut olette mieltä tästä näkökulmasta?

Ap

ymmärrän apn tarpeen saada vastauksia mahdottomaan kysymykseen. Ja että haluaa yrittää asettua toisen asemaan.

mutta pakko kysyä: MIKSI? mitä se muuttaisi, noin niinkuin todellisuudessa ja käytännön tasolla? onko sillä mitään merkitystä mitä mies ajatteli, miltä hänestä tuntu, kun hänen tekonsa olivat sitten sitä mitä olivat. häne petti sinua, pitkään. "kaikki" tiesivät siitä. hän kuskasi kakkosnaistaan julkisesti eri paikoissa. samaan aikaan kontrolloi sinua, koska tiesi, mitä "lapin reissuilla" tapahtuu. sitten hän jäi kiinni, suuttui sinulle, ällistyi kun lähdit ja tuotatti kakkosnaisen asumaan luokseen. 

onko hänen tunteillaan ja ajatuksillaan väliä tässä vaiheessa, kun hän kuitenkin teki kaiken tuon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinä olit kaikesta huolimatta merkityksellinen. Olit/olet hänen lastensa äiti. Hoidit kodin ja parisuhteen omalta osaltasi (okei, juttujesi perusteella hoidit kodin 90%). Et ollut yhdentekevä. Mutta et ollut myöskään rakkauden ja kunnioituksen arvoinen loppujen lopuksi. En etsisi mitään diagnoosia puhtaalle itsekkäälle kusipäisyydelle. Miehesi halusi enemmän ja otti sen, viis siitä, että se oli väärin ja satutti ja loukkasi sinua. Hän ei välitä tunteistasi eikä arvosta sinua.



Sanoisin, että teot on aina ne, jotka näyttää totuuden, ei sanat. Ihan sama mitä mies sanoi jäätyään kiinni. Hän toi kakkosen kotiinsa heti kun poistuit sieltä. 



Lapsille kertomisesta komppaan muutamaa aiempaa siinä, että jos sinä et kerro, mies pääsee kertomaan oman versionsa, joka ei välttämättä ole mairittelevaa sinulle, saati sitten totuus. Näin kävi minulla - ja kaikki uskoivat miehen version. Vieläkin, 20 v tapahtuneen jälkeen, osa menee miehen "totuuteen" mukaan.

Niin, sepä se että kunnioituksen arvoinen en ollut. Se loukkaa. Ja jos olisin tahtonut, olisin minäkin monesti voinut sortua vieraaseen mieheen. Mutta pysyin lujana koska kunnioitin ja rakastin omaa puolisoani. En olisi milloinkaan voinut tehdä hänelle, enkä meille, sillä tavoin. Vihan vimmassa pettämisen jälkeen huusin tämänkin miehelle, siis että en kuunaan olisi voinut tehdä hänelle tällä tavalla. Miehen vastaus: "Hyvä!!!"

Lapsille kertomisesta olen jo kertonut oman päätökseni, siihen en enää jaksa palata.

Kiitos kun kommentoit!

Ap

Vierailija kirjoitti:

olis kiva tietää miks se pettäjä ei suostu lähtemään 

????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ymmärrän apn tarpeen saada vastauksia mahdottomaan kysymykseen. Ja että haluaa yrittää asettua toisen asemaan.



mutta pakko kysyä: MIKSI? mitä se muuttaisi, noin niinkuin todellisuudessa ja käytännön tasolla? onko sillä mitään merkitystä mitä mies ajatteli, miltä hänestä tuntu, kun hänen tekonsa olivat sitten sitä mitä olivat. häne petti sinua, pitkään. "kaikki" tiesivät siitä. hän kuskasi kakkosnaistaan julkisesti eri paikoissa. samaan aikaan kontrolloi sinua, koska tiesi, mitä "lapin reissuilla" tapahtuu. sitten hän jäi kiinni, suuttui sinulle, ällistyi kun lähdit ja tuotatti kakkosnaisen asumaan luokseen. 



onko hänen tunteillaan ja ajatuksillaan väliä tässä vaiheessa, kun hän kuitenkin teki kaiken tuon?

Joitain vastauksia olisin yhä vailla, mutta jo vähenevissä määrin. 

Kakkosnainen ei asu siellä perheemme kodissa, mutta oleilee silloin tällöin.

Ap

Pettäjä ei tunne mitään.

T. pettäjä, kaikissa suhteissa, se on vietti on verissä eikä poistu, mies 57 v

En usko, että apn aikuiset, omaa elämäänsä elävät fiksut lapset menevät mukaan mihinkään jo lapsuudessa etäisen isän totuuksiin äidistä, joka on aina ollut välittävä ja läsnä. Jos isä heille jonkun horror-stoorin kertoo, he kysyvät äidiltään, että mitä nämä hullut jutut ovat. Siinä purkautuu yksi ketju, mutta oletan isän olevan sen verran kauppamies, että ei lähde tätä korttia pelaamaan.

Tästä muuttumisesta, olen tuo, joka kertoi väistäneensä luodin. Jossain kohtaa ketjua eräs sanoi, että jotain siellä bisnesmaailmassa tapahtuu ja olen ihan samaa mieltä. Oli oikeasti aika hurjaa katsella, miten siitä rennosta, hauskasta ja fiksusta pojasta kasvoi kova, kyyninen ja laskelmoiva mies. Itsellekin se oli sammakkoefekti, eli totta kai kävi vähitellen, enkä osannut pisteitä yhdistää aivan helpolla. Itselläni se tapahtui, koska minulla on aina ollut vahva käsitys siitä, millaiseen parisuhteeseen lapsia teen, jos ylipäätään teen. En tiedä, miten tarina olisi mennyt, jos itse olisin ollut aivan hääpäissäni innoissaan ja vauvakuumeessa! Eli todellakin, ristin käteni.

Joku sanoikin, että vaatii tiettyä luonnetta viihtyä siinä maailmassa ja edetä siellä. Näin varmasti on ja omassakin exässä se toki pilkahteli aina jo alkuaikoina. Mutta jotenkin sitten maailman avautuminen, on ihmisiä ympärillä, joille "olet jotain", näet, miten tittelisi ja firman mainitseminen tekee vaikutuksen ihmisiin, sinulla on hienoja kokemuksia kertoa, parhaat mahdolliset vitkuttimet (aina uusin elektroniikka), palvelu pelaa ja pääset jonon ohi.

Hienosti sanottu sekin joltain, että jotkut kasvavat siellä aikuiseksi ja se vääristää maailmankuvaa, sitä mikä on oikein ja itselle oikeutettua.

En sano, että tämä nyt mikään selitys apn tilanteelle on, mutta tämä ketju sai pitkästä aikaa ajattelemaan niitä aikoja ja mitä silloin tapahtui. 

Se vielä, että eron jälkeen huomasin kaipaavani tosi paljon sitä rentoa, hauskaa poikaa. Sitä miestä en kaivannut lainkaan. Mieti ap, josko sinullakin niin: kenties kaipaat sitä nuoruutesi rakastettua, mutta tämä mies, joka hänestä on tullut, noh, not so much? 

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä ei tunne mitään.

T. pettäjä, kaikissa suhteissa, se on vietti on verissä eikä poistu, mies 57 v

Eikö yhtään vietti vähene kun ikää on tullut jo noinkin reippaasti? Entä pettämisten hinta? Eikö sekään tunnu koskaan missään?

Mies harvoin jättää ja se antaa naiselle kuvan, että "kaikki on hyvin", jos mies jättää niin se tapahtuu vasta kun uusi suhde on tarpeeksi varmalla pohjalla ettei vaan mies jää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle vinkki.

Mene läppärillä sinne Facebookin tapahtumavideoon ja kuvaa omalla kännykällä video siitä videosta. Itsellesi talteen siis, sillä tuo video ei varmasti ole siellä hamaan tappiin.

Sitten heikkona hetkenä voit kaivaa omasta puhelimestasi sen videon ja katsoa mitä miehes teki.

Löytyy myös instasta. Mieluummin EN enää halua sitä videota katsella ja muistaa sen aiheuttamaa sokkitilaa, hyi että

Ap

Ota se silti talteen. Älä katso sitä. Mutta ota talteen. Joskus saattaa tulla tilanne, että sinulle sanotaan, että mitään ei tapahtunut, olet hullu, kuvitellut kaiken. Siinä tilanteessa tuosta on sinulle oikeasti apua. Tallennat vaan kännykän johonkin kansioon, jossa et koskaan käy, mutta se on sinulla just in case.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luehan eron vaiheet jostain, Ne voi myös sahata edes takaisin. Ethän ole nyt kaupankäyntivaiheessa? Käy kauppaa itsesi kanssa millä ehdoin voisit vielä palata vanhaan? Tukahduta sitä kiukkua siksi, että kiukku estäisi etsimästä tietä takaisin?

En tiedä olenko kaupankäyntivaiheessa kun olen toki miettinyt ehtoja palata takaisin. Mutta ne ehdot ovat tiukat kuten täällä jo olen kertonutkin. Vaatisi äärettömän paljon itsereflektointia ja konkreettisia toimia mieheltä että palaisin. Ja jos palaisin, en toki olisi heti muuttamassa takaisin vanhaan kotiimme vaan etäsuhteena se olisi aloitettava. No, turhaa jossittelua. Mies tuskin alistuu mua takaisin pyytämään.

Ap

Vähän herää kysymys miksi edes haluaisit palata?

Sulla ei nyt vaan ole tajunta ehtinyt mukaan siihen faktaan, että rakkautesi tekee kuolemaa, koska mies ei ole se jota rakastit. Ehkä pelkäät myös uuteen elämään astumista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mikään määrä huutoa ei poista kipua 

Vain aika auttaa siihen. Toivottavasti.

Ap

Auttaa. Mieheni jäi kiinni, pistin pihalle saman tien, raivosin, ihmettelin, huusin itsekseni. Hänen suuntaansa olin jääkylmä ja hoidin vain pakolliset kuviot (ei onneksi lapsia). Yhtenä aamuna noin 1,5 kk myöhemmin heräsin yhtenä aamuna ja olin päässyt paskasta täysin yli. Tunnepuolella. Eli aika auttaa, satavarmasti, sen voin sanoa.

mä ootan sitä päivää ku kuuta nousevaa kun joku kana ton vätyksen nappaa. oon kerännyt parivuotta "hyvä tietää miehestä" lahjaa tulevia varten ja olis kyllä kiva nähä miten ne naamat venähtää ku totuus paljastuu 😅 

Vierailija kirjoitti:

En usko, että apn aikuiset, omaa elämäänsä elävät fiksut lapset menevät mukaan mihinkään jo lapsuudessa etäisen isän totuuksiin äidistä, joka on aina ollut välittävä ja läsnä. Jos isä heille jonkun horror-stoorin kertoo, he kysyvät äidiltään, että mitä nämä hullut jutut ovat. Siinä purkautuu yksi ketju, mutta oletan isän olevan sen verran kauppamies, että ei lähde tätä korttia pelaamaan.

Se vielä, että eron jälkeen huomasin kaipaavani tosi paljon sitä rentoa, hauskaa poikaa. Sitä miestä en kaivannut lainkaan. Mieti ap, josko sinullakin niin: kenties kaipaat sitä nuoruutesi rakastettua, mutta tämä mies, joka hänestä on tullut, noh, not so much? 

Tunnen lapseni paremmin kuin kukaan ja tiedän etteivät lähtisi mukaan isän "totuuksiin". Tämä on varma ja minun ja lasten suhde luja. 

Kyllä mä kieltämättä kaipaan sitä miestä joka mies oli ennen kuin täytti 50 ja osti moottoripyörän. Vaikka meillä näennäisesti menikin hyvin ja kaikki sujui, niin viisissäkymmenissä tapahtui selkeä muutos käytöksessä. Mies joskus sanoi, että ennen sitä kaikki oli niin yksinkertaista meidänkin välillä. No niin, kai nyt oli jos hänen korvien välissäänkin oli balanssi. Kun mies täytti 50, alkoi hän olla jollain tapaa tuulella käyvä ja nyt myöhemminhän paljastuikin että toinen nainen silloinkin kuvioissa. Sitten oli muutama ihanan tasainen, rauhallinen ja onnellinen vuosi jolloin käveltiin käsikkäin, istuttiin sylikkäin, matkusteltiin ja harrastettiin. Kunnes taas käytös jollain tapaa muuttui labiilimmaksi ja miehestä tuli levottomampi kun 60 lähestyi. Ja kyllä, toinen nainenhan sieltäkin paljastui sitten enkä mä edelleenkään ymmärrä mikä ajoi miehen siihen. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko kaupankäyntivaiheessa kun olen toki miettinyt ehtoja palata takaisin. Mutta ne ehdot ovat tiukat kuten täällä jo olen kertonutkin. Vaatisi äärettömän paljon itsereflektointia ja konkreettisia toimia mieheltä että palaisin. Ja jos palaisin, en toki olisi heti muuttamassa takaisin vanhaan kotiimme vaan etäsuhteena se olisi aloitettava. No, turhaa jossittelua. Mies tuskin alistuu mua takaisin pyytämään.

Ap

Taidat olla vielä kaupankäyntivaiheessa, kun edelleen koet, että ehkä voisit miehen ottaa takaisin, kun ja kun ja kun. Ja käytät termiä "mies alistuu pyytämään". 

Täällä taisi jo joku huomauttaakin, että mitä se itsereflektointi ja konkreettinen toimi oikeasti tarkoittaisi luottamuksen osalta. Että miten voisit oikeasti enää koskaan luottaa mihinkään mitä hän sanoo? Hänhän voi luvata kuun taivaalta, mutta miten voisit luottaa siihen. Hän on koko ajan sanonut yhtä ja tehnyt toista. 

Vierailija kirjoitti:

Oma käsitykseni on, että pettäjä tavallaan toivookin pääsevänsä irti epätoimivasta parisuhteesta, mutta jokin asia estää eroamasta. Eroamisesta, eritoten avioliitosta, on tehty aivan liian byrokraattista ja vaikeaa, kun sen pitäisi olla pelkkä ilmoitusasia. Vieläkin parempi olisi, jos avioliitot solmittaisiin vaikkapa 3 vuoden määräaikaisina sopimuksina, jonka jälkeen punnittaisiin liiton jatkon edellytykset uudestaan.

😂🤣 Silla laillahan sitä byrokratiaa vähennetään, että ihmiset ramppaa punnitsemassa edellytyksiään 3 vuoden välein. Kyllähän sä trollaat, eikö vaan? Nimittäin nykyään voi erota netissä, ihan ilmoitusasiana.

Vierailija kirjoitti:

Mies harvoin jättää ja se antaa naiselle kuvan, että "kaikki on hyvin", jos mies jättää niin se tapahtuu vasta kun uusi suhde on tarpeeksi varmalla pohjalla ettei vaan mies jää yksin.

Miehelle olisi katastrofaalista jäädä aivan yksin. Varsinkin tuollaiselle lapsimiehelle kuin ap:n mies on. Ap:n mies on tottunut niin hyvään, että siinäpä onkin haastetta tulevilla morsioilla että täyttää ap:n korkkarit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle vinkki.

Mene läppärillä sinne Facebookin tapahtumavideoon ja kuvaa omalla kännykällä video siitä videosta. Itsellesi talteen siis, sillä tuo video ei varmasti ole siellä hamaan tappiin.

Sitten heikkona hetkenä voit kaivaa omasta puhelimestasi sen videon ja katsoa mitä miehes teki.

Löytyy myös instasta. Mieluummin EN enää halua sitä videota katsella ja muistaa sen aiheuttamaa sokkitilaa, hyi että

Ap

Ota se silti talteen. Älä katso sitä. Mutta ota talteen. Joskus saattaa tulla tilanne, että sinulle sanotaan, että mitään ei tapahtunut, olet hullu, kuvitellut kaiken. Siinä tilanteessa tuosta on sinulle oikeasti apua. Tallennat vaan kännykän johonkin kansioon, jossa et koskaan käy, mutta se on sinulla just in case.

Mulla on jo still-kuvankaappauksia ko. videosta. Lähetin ne miehelle sinne kutupaikkaansa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän herää kysymys miksi edes haluaisit palata?

Sulla ei nyt vaan ole tajunta ehtinyt mukaan siihen faktaan, että rakkautesi tekee kuolemaa, koska mies ei ole se jota rakastit. Ehkä pelkäät myös uuteen elämään astumista?

En mä oikeastaan haluakaan enää ja kuten sanottua, paljon se vaatisi. Ja joo, tajunta laahaa vähän jälkijunassa, tässä on ollut niin järjettömän paljon kaikenlaista sulateltavaa yhteen päähän. Ja kyllä olen pelännyt uuteen elämään astumista, älyttömän paljon! Mutta nyt mä olen siihen astunut ja päivä päivältä pelottaa ja itkettää vähemmän. Tänäänkin tapaan poikamme ja kokataan yhdessä, ihanaa asua lapsen lähellä jälleen.

Ap

Mun mies tietää että mulla on todisteet tallessa ja tietää että mä olen ihminen joka myös tarpeen vaatiessa ne tiskiin läväyttää.