Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, huh. Ja vielä lapsikin mukana. En kyllä ihmettele yhtään, että nykylapsilla on mielenterveysongelmia. Lapsi raahataan äidin pettämiskumppanin kotiin heti kun vaimo muuttanut pois. Ei taida nyt olla kaikki muumit laaksossa miehelläsi sen enempää kuin tällä uudella naisella. 



Vähän kyllä vaikuttaa, että kyseessä ei ole ollut ihan pelkkä tapailusuhde ennen paljastumistaan. Tosin mihinkään mitä miehesi sanoo ei voine luottaa tässäkään asiassa.

 

En mäkään ihmettele lasten mielenterveysongelmia kun vanhemmatkin ovat noin itsekkäitä ja epävakaita. Mieheni on käynyt ko. naisen luona "päiväkahveilla" vaikka pikkulapsi on ollut paikalla. Kysyin mieheltä että mikä sä olet sille lapselle? Mitä hän tuumaa kun käyt siellä hänen äitinsä luona? Mies vastasi: "Ei sillä ole mitään väliä!" Niin just....eipä tietenkään. Mutta että la

Nyt täytyy tähän väliin kyllä sanoa, että eiköhän sillä ole merkitystä mitä niillä päiväkahveilla tarkalleen ottaen tapahtuu.

Kyllä mun luona on vieraillut kaikenlaista ystävää ja sukulaista, ja reissuissakin olen käynyt, enkä silti koe, että olisin lasta traumatisoinut.

Tämä on esimerkki siitä miten naiset ovat toisilleen susia: ihmisestä tehdään huono äiti sen vuoksi, ettei hän toimi jossain suhdekuviossa jonkun mielestä osoittaen korkeaa moraalia.

Ap:lle vinkki.

Mene läppärillä sinne Facebookin tapahtumavideoon ja kuvaa omalla kännykällä video siitä videosta. Itsellesi talteen siis, sillä tuo video ei varmasti ole siellä hamaan tappiin.

Sitten heikkona hetkenä voit kaivaa omasta puhelimestasi sen videon ja katsoa mitä miehes teki.

Vierailija kirjoitti:

Pettämisestä jää aina huono maku, jos on pettänyt puolisoaan, eikä se ole ylpeyden  aihe.

Ei koskaan myöskään kehumisen aihe eikä edes puhumisen aihe, ei puolisolle, eikä kenellekään.

Ei todellakaan ole ylpeyden aihe, niin paljon saat halveksuntaa osaksesi. Mun äiti, sisar ja edes miehen oma sisarkaan eivät halua olla miehen kanssa missään tekemisissä, eli mies menetti toiminnallaan myös heidän arvostuksensa. Mutta ei kai sillä hänelle mitään merkitystä ole, ehkä saa nyt tutustua uuteen perheeseen kakkosen kautta ja unohtaa kaikki vanhat perheenjäsenet. Kiva noin kuuskymppisenä....

Ap

Vierailija kirjoitti:

oon tätä ketjua lukenut ja miettinyt omaa tilannetta ja kerännyt rohkeutta irtautua väkivaltaisesta suhteesta jotenkin aina sitä haluaa uskoa muutokseen ja siihen että ehkä joskus on paremmin

eihän se p aska kullaksi muutu näin se vaan on 

kun luottamus meni kuoli rakkaus 

kun väkivalta tuli meni loppukin kunnioitus

miksi mä tuhlaisin hetkeäkään ihmiseen jolle en ollut minkään arvoinen 

ihmiseen joka menee ja tekee pahaa 

Lähde. Pelasta itsesi. Väkivalta on AINA syy lähteä, aina. 

Tule vaikka kirjoittamaan meille tänne jos kaipaat rohkaisua. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyy tähän väliin kyllä sanoa, että eiköhän sillä ole merkitystä mitä niillä päiväkahveilla tarkalleen ottaen tapahtuu.

Kyllä mun luona on vieraillut kaikenlaista ystävää ja sukulaista, ja reissuissakin olen käynyt, enkä silti koe, että olisin lasta traumatisoinut.

Tämä on esimerkki siitä miten naiset ovat toisilleen susia: ihmisestä tehdään huono äiti sen vuoksi, ettei hän toimi jossain suhdekuviossa jonkun mielestä osoittaen korkeaa moraalia.

Huomasithan että päiväkahvit oli merkitty lainausmerkein?

Kunnon narsku kiepauttaisi koko syyn vaimonsa niskaan, alta aikayksikön. Ja uhriutuisi itse, tietenkin.

Jaa pettäjä?

NPC ei tunne mitään. 'Se' noudattaa vain koodattua ohjelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle vinkki.

Mene läppärillä sinne Facebookin tapahtumavideoon ja kuvaa omalla kännykällä video siitä videosta. Itsellesi talteen siis, sillä tuo video ei varmasti ole siellä hamaan tappiin.

Sitten heikkona hetkenä voit kaivaa omasta puhelimestasi sen videon ja katsoa mitä miehes teki.

Löytyy myös instasta. Mieluummin EN enää halua sitä videota katsella ja muistaa sen aiheuttamaa sokkitilaa, hyi että

Ap

Sori vaan, mutta miehesi on harvinaisen vastenmielinen ihminen, ap. Kaikki mitä olet kertonut hänestä vain vahvistaa kuvaa äärimmäisen itsekkäästä kusipäästä. Vaimon siis pitäisi vissiin ymmärtää ja lohduttaa kun miehellä on niin hankalaa kaksoiselämässään. Hyi hitto!

Sekin, että hän sanoo, että uuden naisen lapsen tunteilla ei ole mitään väliä on suorastaan oksettavaa. Toki lapsen äiti on suurin vastuullinen, mutta ei se poista miehesi vastuuta. Lapsi on viaton aikuisten sekoiluun. 

Onneksi sentään olet huutanut ja raivonnut silloin kun pettäminen paljastui. Ehkä olet saanut sen jo ulos systeemistäsi. 

Lastesi kanssa kannattaisi keskustella siitä, että teidän perhe-elämä ei ole ollut tasa-arvoista. Olette antaneet aika kummallisen mallin isän roolista perheessä. Toivottavasti poikasi ei ota mallia isästään tulevissa suhteissaan. Ihmiset helposti toistavat lapsuuden kuvioita. 



Tämänkin takia on tärkeää, että et enää mene takaisin siihen ymmärtäjän ja lohduttajan rooliin. Ihan oikeasti tämä pettämisen paljastuminen on sulle onnenpotku. Et tarvitse viettää loppuelämääsi itsekkään kusipään kanssa.

mikään määrä huutoa ei poista kipua 

Vierailija kirjoitti:

mikään määrä huutoa ei poista kipua 

Vain aika auttaa siihen. Toivottavasti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ap kerrot, ettet löydä itsestäsi suuttumusta ja kiukkua, se kertoo siitä, että vieläkin monella tapaa pidät kulisseja yllä itsellesi. On hirveän kipeää myöntää itselleen, että on elänyt valheellisessa kulississa 25 vuotta. 

Olet pitkän suhteesi aikana niin täydellisesti sisäistänyt roolisi parisuhteen kannattelijana ja miehen ymmärtäjänä, ettet näytä helpolla päästävän siitä irti. Tarpeesi ymmärtää miehen käytöstä enemmän kuin miettiä itseäsi, kertoo siitä. 

Katsot miestä oman persoonallisuutesi läpi ja koet hänet käsittämättömäksi. Mutta hän ei ole niin kuin sinä, jos olisi, olisi suhteennekin toisenlainen. 

Eteenpäin pääseminen edellyttää myös sen oikeutetun suuttumuksen löytämistä. Ole itsesi puolella tässä kriisissä. Empaattisilla ja kilteillä ihmisillä on suuri vaara ohittaa itsensä. Ja se johtaa vanhemmiten katke

"Aluksi tunsin hyvinkin voimakkaana nämä tunteet, mutta ne katosivat. Tunnen surua, haikeutta ja katkeruutta...pelkoakin. Ihmiset ympärilläni ovat ihmetelleet että miksi en tunne vihaa?! No kun en juuri tunne. Haluaisin kyllä. Tunsin kyllä tosiaan aluksi, huusin ja vihasin. Ehkä se meni ohitse kun annoin kaiken tulla ulos?"

Luehan eron vaiheet jostain, Ne voi myös sahata edes takaisin. Ethän ole nyt kaupankäyntivaiheessa? Käy kauppaa itsesi kanssa millä ehdoin voisit vielä palata vanhaan? Tukahduta sitä kiukkua siksi, että kiukku estäisi etsimästä tietä takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mikään määrä huutoa ei poista kipua 

Vain aika auttaa siihen. Toivottavasti.

Ap

Huutaminen valjastaa amygdalan käyttöön, eli se nostaa huomiotasoa ja sillä on aivoja aktivoiva vaikutus. Lisäksi se varoittaa ympärillä olevia että nyt pitää olla valppaana, jotain ympäristössä on vialla. Laumassa huuto loppuu kun uhka on ohi. 

Aika ei paranna haavoja, ja yleismaailmalliset "viisaudet" ovat puppua. Löydät jonkun keinon joka auttaa, ole aktiivinen. 

Vierailija kirjoitti:

Sori vaan, mutta miehesi on harvinaisen vastenmielinen ihminen, ap. Kaikki mitä olet kertonut hänestä vain vahvistaa kuvaa äärimmäisen itsekkäästä kusipäästä. Vaimon siis pitäisi vissiin ymmärtää ja lohduttaa kun miehellä on niin hankalaa kaksoiselämässään. Hyi hitto!

Sekin, että hän sanoo, että uuden naisen lapsen tunteilla ei ole mitään väliä on suorastaan oksettavaa. Toki lapsen äiti on suurin vastuullinen, mutta ei se poista miehesi vastuuta. Lapsi on viaton aikuisten sekoiluun. 

Onneksi sentään olet huutanut ja raivonnut silloin kun pettäminen paljastui. Ehkä olet saanut sen jo ulos systeemistäsi. 

Lastesi kanssa kannattaisi keskustella siitä, että teidän perhe-elämä ei ole ollut tasa-arvoista. Olette antaneet aika kummallisen mallin isän roolista perheessä. Toivottavasti poikasi ei ota mallia isästään tulevissa suhteissaan. Ihmiset helposti toistavat lapsuuden kuvioita. 



Tämänkin takia on tärkeää, että et enää mene takaisin siihen ymmärtäjän ja lohduttajan rooliin. Ihan oikeasti tämä pettämisen paljastuminen on sulle onnenpotku. Et tarvitse viettää loppuelämääsi itsekkään kusipään kanssa.

Kiitos kommentista!

Uskottava sen kaiken kipuilun keskellä on että onnenpotkuhan tämä taisikin olla. Mä kun en näe tilannetta tämän tunnemyrskyn keskeltä niin hyvin kuin te siellä ruutujen toisella puolella. Mulla vuorottelevat vielä järki ja tunne, kaipaus, ilo, suru menetyksistä, elämänmuutoksen aiheuttama sekavuus jne....en tällä hetkellä ole ns penaalin terävin kynä, mutta saan teistä voimaa ja tietysti irl -ihmisistä ympärilläni. 

Ehkä mä tosiaan sain raivon ja vihan pois sisuksistani kun huusin ja möykkäsin neljä viikkoa putkeen! 

Lapset tietävät kyllä ettei perhe-elämä ole ollut tasa-arvoista. Kumpikin asui meidän perheessä kunnes kirjoittivat ylioppilaiksi. Ja poika ei ole yhtään kuin isänsä. Kasvatin hänestä empaattisen ja huomioivan pojan, myöhemmin miehen. Tein sen ihan tietoisesti.

Ap

Uskon että oma paraneminen tapahtuu sillä hetkellä kun pettäjä lakkaa olemasta 

Luehan eron vaiheet jostain, Ne voi myös sahata edes takaisin. Ethän ole nyt kaupankäyntivaiheessa? Käy kauppaa itsesi kanssa millä ehdoin voisit vielä palata vanhaan? Tukahduta sitä kiukkua siksi, että kiukku estäisi etsimästä tietä takaisin?

Tämä voi olla muuten hyvinkin totta. Kun lukee ketjun aloituksen niin ap on sitä mieltä, että heidän suhteessaan ei ollut mitään vikaa, oli rakkautta, seksiä ja kaikki hyvin.

Mutta sitten ketjun edetessä on miehestä vähän kerrallan paljastunut aivan hirveä kuva itsekkäästä kusipäästä. Vielä silloinkin kun pettäminen paljastunut, mies on käynyt "päiväkahveilla" uuden naisen kanssa. Silti ap pohtinut aivan vakavissaan millä ehdoilla palaisi suhteeseen. Ikään kuin mies olisi osoittanut mitään muuttumisen tai katumisen merkkejä.



 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luehan eron vaiheet jostain, Ne voi myös sahata edes takaisin. Ethän ole nyt kaupankäyntivaiheessa? Käy kauppaa itsesi kanssa millä ehdoin voisit vielä palata vanhaan? Tukahduta sitä kiukkua siksi, että kiukku estäisi etsimästä tietä takaisin?

En tiedä olenko kaupankäyntivaiheessa kun olen toki miettinyt ehtoja palata takaisin. Mutta ne ehdot ovat tiukat kuten täällä jo olen kertonutkin. Vaatisi äärettömän paljon itsereflektointia ja konkreettisia toimia mieheltä että palaisin. Ja jos palaisin, en toki olisi heti muuttamassa takaisin vanhaan kotiimme vaan etäsuhteena se olisi aloitettava. No, turhaa jossittelua. Mies tuskin alistuu mua takaisin pyytämään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Luehan eron vaiheet jostain, Ne voi myös sahata edes takaisin. Ethän ole nyt kaupankäyntivaiheessa? Käy kauppaa itsesi kanssa millä ehdoin voisit vielä palata vanhaan? Tukahduta sitä kiukkua siksi, että kiukku estäisi etsimästä tietä takaisin?

Tämä voi olla muuten hyvinkin totta. Kun lukee ketjun aloituksen niin ap on sitä mieltä, että heidän suhteessaan ei ollut mitään vikaa, oli rakkautta, seksiä ja kaikki hyvin.

Mutta sitten ketjun edetessä on miehestä vähän kerrallan paljastunut aivan hirveä kuva itsekkäästä kusipäästä. Vielä silloinkin kun pettäminen paljastunut, mies on käynyt "päiväkahveilla" uuden naisen kanssa. Silti ap pohtinut aivan vakavissaan millä ehdoilla palaisi suhteeseen. Ikään kuin mies olisi osoittanut mitään muuttumisen tai katumisen merkkejä.

 

Mutta huomaathan että ajan kuluessa mun kirjoituksiin on tullut uusi sävy? Mä itse huomaan. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hyvin kirjoitettu! Lainaustoiminto ei taaskaan toimi, joten kopsasin. Kyllä mä ainakin tahtoisin tietää että mulla oli merkitystä, että olin kaikesta huolimatta miehelle merkityksellinen ihminen. Tämäkin kirjoitus kirkasti vähän mun päässä muodostuneita ajatuksia kiinni jäämisen jälkeisen käytöksen takana olevista asioista. Mies todellakin järkyttyi mun tunnereaktioista, mähän olin täysin sokkitilassa.  

Ap

Kyllä sinä olit kaikesta huolimatta merkityksellinen. Olit/olet hänen lastensa äiti. Hoidit kodin ja parisuhteen omalta osaltasi (okei, juttujesi perusteella hoidit kodin 90%). Et ollut yhdentekevä. Mutta et ollut myöskään rakkauden ja kunnioituksen arvoinen loppujen lopuksi. En etsisi mitään diagnoosia puhtaalle itsekkäälle kusipäisyydelle. Miehesi halusi enemmän ja otti sen, viis siitä, että se oli väärin ja satutti ja loukkasi sinua. Hän ei välitä tunteistasi eikä arvosta sinua.

Sanoisin, että teot on aina ne, jotka näyttää totuuden, ei sanat. Ihan sama mitä mies sanoi jäätyään kiinni. Hän toi kakkosen kotiinsa heti kun poistuit sieltä. 

Lapsille kertomisesta komppaan muutamaa aiempaa siinä, että jos sinä et kerro, mies pääsee kertomaan oman versionsa, joka ei välttämättä ole mairittelevaa sinulle, saati sitten totuus. Näin kävi minulla - ja kaikki uskoivat miehen version. Vieläkin, 20 v tapahtuneen jälkeen, osa menee miehen "totuuteen" mukaan.

Oma käsitykseni on, että pettäjä tavallaan toivookin pääsevänsä irti epätoimivasta parisuhteesta, mutta jokin asia estää eroamasta. Eroamisesta, eritoten avioliitosta, on tehty aivan liian byrokraattista ja vaikeaa, kun sen pitäisi olla pelkkä ilmoitusasia. Vieläkin parempi olisi, jos avioliitot solmittaisiin vaikkapa 3 vuoden määräaikaisina sopimuksina, jonka jälkeen punnittaisiin liiton jatkon edellytykset uudestaan.