Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?

Vierailija kirjoitti:

Aina puhutaan siitä miten tärkeää seksi on parisuhteessa, mutta itse olen kyllä aika eri mieltä.



Kun nyt katson onnellisesti pitkään yhdessä olleita pareja (oma suhteeni mukaan lukien) pitäisin henkistä yhteyttä paljon tärkeämpänä.



Se, että sulla on kumppaniisi syvä tunneyhteys, ystävyys ja kyky selvittää puhumalla eteen tulevat ongelmat on lopulta paljon tärkeämpää. Ja se, että tunnet kumppanisi taustan, lapsuuden, syvimmät traumat ja haaveet jne. Ja tämä nähdäkseni puuttuu useimmista eroon päätyneistä suhteista.

Ap puhuu siitä miten olivat miehensä kanssa parhaimmat ystävät, mutta samalla kertoo, että mies ei juuri puhu mitään, eikä kerro tunteistaan. Sellainenko on paras ystävä?

Muutenkin välittyy kuva parista, joiden henkinen yhteys aika heiveröinen, ap vain miettii, että uusi nainen on mitätön hiirulainen häneen verrattuna. Miehestä taas välittyy kuva itsekkäästä, ulkoisesti

Ei, seksi ei ole ratkaisevaa pitkissä suhteissa. Itse asiassa on tutkittu, että pettäjillä on keskimääräistä jopa enemmän seksiä kotona! Harvoin siis ainakaan miehiä ajaa seksin puute pettämään, vaikka kuinka luulisi. Seksi on vähän sellaista, että kun sitä saa, sitä tekee mieli lisää. Vastaavasti seksittömyyteen jopa tottuu.

Mitä tulee ulkonäköön, on itse asiassa tutkittu myös sitä, että kauniit naiset tulevat useammin ikävästi petetyiksi ja jätetyksi kuin naiset keskimäärin. Tämä luultavasti siitä syystä, että kaunis ulkonäkö vetää puoleensa miehet, joille se kaunis ulkonäkö on se juttu. Vaikka nainen kuinka rakastaisi, niin toisen pohjimmaisista motiiveista ei voi tietää. Eli sekään ei pidä paikkaansa, että sinun petettäisiin ruman ulkonäön takia.

Samalla kuitenkin sanon, että aina se luja ystävyys ja henkinen yhteys ei sekään riitä. Ihan oikeasti ei riitä. Kun ikä- ja identiteettikriisi osuu kohdalle tarpeeksi kovana, niin kaikki tuollainen voi hetkessä menettää merkityksensä. Ja se jos mikä, sattuu. Tämä on lopulta myös ihan tuuripeliä.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus "Se, että sulla on kumppaniisi syvä tunneyhteys, ystävyys ja kyky selvittää puhumalla eteen tulevat ongelmat on lopulta paljon tärkeämpää. Ja se, että tunnet kumppanisi taustan, lapsuuden, syvimmät traumat ja haaveet jne. Ja tämä nähdäkseni puuttuu useimmista eroon päätyneistä suhteista"

Kaiken tuon ylläolevan koin suhteessani toteutuvan, mutta ei se miehelle riittänyt. Yhteiset 30 vuotta ja ikäkriisi ja mies halusi kokea uuden parisuhteen. Seksielämän puutteen takia mies ei lähtenyt. Uskon, että sitä kipinää toiset hakee.

 

Tämä on jännä piirre miehissä, fiksuimmat kuitenkin odottavat että lapset muuttavat pois ja sitten kaikki myyntiinn ja uusi elämä. Jospa se on sitä että tajutaan oma kuolevaisuus ja halutaan vielä kokea samoja kiksejä kuin nuoruudessa.

Kaiken tuon ylläolevan koin suhteessani toteutuvan, mutta ei se miehelle riittänyt. Yhteiset 30 vuotta ja ikäkriisi ja mies halusi kokea uuden parisuhteen. Seksielämän puutteen takia mies ei lähtenyt. Uskon, että sitä kipinää toiset hakee.

Tässä kyllä avainkysymys on, että tunteen tulee olla molemminpuolinen. Ei se riitä, että toinen tuntee niin, jos toinen ei. Ja se, joka lähtee, ei ilmiselvästi ole niin tuntenut tai ainakaan antanut sille arvoa.

Nainen monesti tekee parisuhteessa tunnetyön: ymmärtää, joustaa ja antaa anteeksi. (Jopa ehdottaa avointa suhdetta kuten ap, vaikka ei sitä itse haluaisi).

Siitä ehkä syntyy hänelle vaikutelma, että rakkautta on ollut. Moni nainen ei edes uskalla kysyä itseltään olenko saanut samanlaista ymmärtävää, anteeksiantavaa rakkautta vastavuoroisesti mieheltä.



Ap on esimerkki tästä: ei halua kertoa lapsille eron syytä, että lasten välit isään eivät pilaantuisi, ei kerro lähipiirille eron syytä kun hävettää (vaikka ei pitäisi).

Kaikki tiedonmurut, jotka miehestä kerrottu, luo kuvan itsekkäästä paskiaisesta, jonka tekoja ap selittelee parhain päin. Myös itselleen. Esim. huutaminen, huorittelu, selityksistä kieltäytyminen jne. kun jää pettämisestä kiinni. Silti ap on valmis vielä yrittämään, nähtävästi miehenkin puolesta.



Olen usein sanonut, että kilteimmillä naisilla on paskoimmat miehet. Jos et alun perin vaadi tarpeeksi suhteelta, et lopulta saa mitään. Et edes arvostusta mieheltäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Lainaus "Se, että sulla on kumppaniisi syvä tunneyhteys, ystävyys ja kyky selvittää puhumalla eteen tulevat ongelmat on lopulta paljon tärkeämpää. Ja se, että tunnet kumppanisi taustan, lapsuuden, syvimmät traumat ja haaveet jne. Ja tämä nähdäkseni puuttuu useimmista eroon päätyneistä suhteista"

Kaiken tuon ylläolevan koin suhteessani toteutuvan, mutta ei se miehelle riittänyt. Yhteiset 30 vuotta ja ikäkriisi ja mies halusi kokea uuden parisuhteen. Seksielämän puutteen takia mies ei lähtenyt. Uskon, että sitä kipinää toiset hakee.

 

Jos seksielämä on kipinätöntä, se on huonoa. Ei pelkkä seksin olemassaolo riitä, jos se on huonoa.

764 nyt täytyy sanoa, että kirjoituksesi upposi minuun. Olen se jota lainaat tekstisi alussa.

Lainaan Sinua "Ja se, joka lähtee, ei ilmiselvästi ole niin tuntenut tai ainakaan antanut sille arvoa".

Tuo ylläoleva on tietenkin totta. Kotona kaikki näytti normaalilta, harrastettiin yhdessä, kosketusta yms oli. En todellakaan aavistanut mitään. No, jälkikäteen on pakko todeta, että esitystähän se oli, ei halunnut olla enää kanssani, mutta ei myöskään halunnut päästää irti. En tiedä kuinka kauan meitä naisia oli kaksi. 

Elämä on kuitenkin opettanut minua paljon ja tämä eron jälkeinen aika on ollut hyvä tutkimusmatka itseeni. Ja vaikka rinnallani on uusi ihminen, niin suhde on aivan erilainen. Omasta itsestäni pidän kiinni vaikka nautinkin toisen seurasta valtavasti. Tietyllä lailla yli 50 vuotiaan elämä on helpompaa kun ne perheenperustamis yms paineet on pois. Nyt on vain hyvä olla, niin yksin kuin toisenkin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus "Se, että sulla on kumppaniisi syvä tunneyhteys, ystävyys ja kyky selvittää puhumalla eteen tulevat ongelmat on lopulta paljon tärkeämpää. Ja se, että tunnet kumppanisi taustan, lapsuuden, syvimmät traumat ja haaveet jne. Ja tämä nähdäkseni puuttuu useimmista eroon päätyneistä suhteista"

Kaiken tuon ylläolevan koin suhteessani toteutuvan, mutta ei se miehelle riittänyt. Yhteiset 30 vuotta ja ikäkriisi ja mies halusi kokea uuden parisuhteen. Seksielämän puutteen takia mies ei lähtenyt. Uskon, että sitä kipinää toiset hakee.

 

Jos seksielämä on kipinätöntä, se on huonoa. Ei pelkkä seksin olemassaolo riitä, jos se on huonoa.

Niin, en kokenut seksimme olevan huonoa, halusin miestäni kovasti. No, erostani on nyt jo aikaa ja rinnallani on jo uusi ihminen ja pakkohan se on todeta että seksi voi olla ihan järjettömän hyvää. Kun 30 vuotta on uskollinen niin eihän sitä kokemusta niin hirveästi mihin verrata. Eli nyt kyllä tiedostan myös sen, että seksi voi olla hyvää tai sitten se voi myös olla aivan järjettömän hyvää 🤣

Minua yksiselitteisesti ärsytti se kaakatus, mikä siitä alkoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus "Se, että sulla on kumppaniisi syvä tunneyhteys, ystävyys ja kyky selvittää puhumalla eteen tulevat ongelmat on lopulta paljon tärkeämpää. Ja se, että tunnet kumppanisi taustan, lapsuuden, syvimmät traumat ja haaveet jne. Ja tämä nähdäkseni puuttuu useimmista eroon päätyneistä suhteista"

Kaiken tuon ylläolevan koin suhteessani toteutuvan, mutta ei se miehelle riittänyt. Yhteiset 30 vuotta ja ikäkriisi ja mies halusi kokea uuden parisuhteen. Seksielämän puutteen takia mies ei lähtenyt. Uskon, että sitä kipinää toiset hakee.

 

Jos seksielämä on kipinätöntä, se on huonoa. Ei pelkkä seksin olemassaolo riitä, jos se on huonoa.

Niin, en kokenut seksimme olevan huonoa, halusin miestäni kovasti. No, erostani on nyt jo aikaa ja rinnallani on jo uusi ihminen ja pakkohan se

Olennaista on, miten puoliso sen koki, kun hän oli pettäjä. Mutta hienoa, että itse olet löytänyt parempaa!

Mun mielestä olennaista on kysyä, että kuinka todennäköisesti kenelläkään säilyy se kipinä yli pyykkivuorten ja pikkulapsiajan? Tai yli 20 vuotta? Tavallaan koko vertailu on tosi epäreilu. Tottakai se kipinä on uutuudenviehätyksessä ja lapsivapaa-arjessa helpompi saavuttaa.

Onko kipinä todellakin tärkeämpää kuin yhteiset vuodet, perhe, kumppanuus, ystävyys? No, joillekin on ja joillekin se kipinän kaipuu voi tulla yllättäenkin. Biologiaahan se on.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä olennaista on kysyä, että kuinka todennäköisesti kenelläkään säilyy se kipinä yli pyykkivuorten ja pikkulapsiajan? Tai yli 20 vuotta? Tavallaan koko vertailu on tosi epäreilu. Tottakai se kipinä on uutuudenviehätyksessä ja lapsivapaa-arjessa helpompi saavuttaa.

Onko kipinä todellakin tärkeämpää kuin yhteiset vuodet, perhe, kumppanuus, ystävyys? No, joillekin on ja joillekin se kipinän kaipuu voi tulla yllättäenkin. Biologiaahan se on.

Kyseessä on mindset. Joskus tapaa ihmisiä joiden kanssa seksuaalinen vire on koko ajan yllä. Ei pyykkivuoria tarvitse ottaa niin vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä olennaista on kysyä, että kuinka todennäköisesti kenelläkään säilyy se kipinä yli pyykkivuorten ja pikkulapsiajan? Tai yli 20 vuotta? Tavallaan koko vertailu on tosi epäreilu. Tottakai se kipinä on uutuudenviehätyksessä ja lapsivapaa-arjessa helpompi saavuttaa.

Onko kipinä todellakin tärkeämpää kuin yhteiset vuodet, perhe, kumppanuus, ystävyys? No, joillekin on ja joillekin se kipinän kaipuu voi tulla yllättäenkin. Biologiaahan se on.  

->> Ja joskus sen uuden ihmisen kanssa syntyy sellainen h e n k i n e n yhteys mitä ei aviopuolison kanssa sitten ollutkaan. Ei se aina ole vain kipinää, vaan jotain tavallaan suurempaa. On helpompi hyväksyä, että Koska meillä oli suhde arkistunut, niin uusi ihminen tarjosi kipinää ja fyysisyyttä, kun todellisuudessa, yhden illan hairahduksia lukuunottamatta, kyseessä voikin olla ihan aidosti sellainen sielunkumppanuus mitä ei ole aiemmin kokenut. Silloin siinä joutuu puntaroimaan jatkaako parisuhdetta, joka ei yllä samalle tasolle. Toiset jatkavat, toiset eivät. Jokaisella on oikeus onneen, vaikka se tarkoittaisi pitkää eroprosessia.

"Jokaisella on oikeus onneen, vaikka se tarkoittaisi pitkää eroprosessia."

Onpa jotenkin niin nykyajan yksilöpuhetta. Kääntöpuolena sille omalle onnelle voi olla (ex-)puolison ja lasten monen vuoden onnettomuus, suru, masennus, taloudelliset haasteet ja siitä aiheutuva stressi, ja muu oireilu. Jos on pieniä lapsia, niin uusperhehaasteet. Sydänsuruun voi myös ihan oikeasti kuolla. Pahoittelen vähän pitkälle vietyä esimerkkiä, mutta siinä vaakalaudalla on myös muidenkin elämät. Kyllä, jokainen on lopulta vastuussa vain itsestään,  mutta me voidaan hyvin ja huonosti suhteessa muihin ihmisiin. Ikävästi loppuneet parisuhteet voivat jättää toiseen elämänmittaisen jäljet ja traumat. Kunpa näitä punnittaisiin etukäteen ihan todella, eikä toisteltaisi vain sitä "ketään ei voi omistaa" tai "kaikilla on oikeus onneen"-mantraa, jota pettäjiltä niin usein kuulee. 

Täydellisessä maailmassa eron jälkeen kaikki osapuolet ovat lopulta onnellisempia tai löytävät paremmat suhteet, mutta ei se läheskään aina mene niin. Moni jää myös yksin tai takertuu mihin tahansa suhteeseen. Toisen onni voi aidosti olla sen jätetyn puolison epäonni.

Vierailija kirjoitti:

"Jokaisella on oikeus onneen, vaikka se tarkoittaisi pitkää eroprosessia."

Onpa jotenkin niin nykyajan yksilöpuhetta. Kääntöpuolena sille omalle onnelle voi olla (ex-)puolison ja lasten monen vuoden onnettomuus, suru, masennus, taloudelliset haasteet ja siitä aiheutuva stressi, ja muu oireilu. Jos on pieniä lapsia, niin uusperhehaasteet. Sydänsuruun voi myös ihan oikeasti kuolla. Pahoittelen vähän pitkälle vietyä esimerkkiä, mutta siinä vaakalaudalla on myös muidenkin elämät. Kyllä, jokainen on lopulta vastuussa vain itsestään,  mutta me voidaan hyvin ja huonosti suhteessa muihin ihmisiin. Ikävästi loppuneet parisuhteet voivat jättää toiseen elämänmittaisen jäljet ja traumat. Kunpa näitä punnittaisiin etukäteen ihan todella, eikä toisteltaisi vain sitä "ketään ei voi omistaa" tai "kaikilla on oikeus onneen"-mantraa, jota pettäjiltä niin usein kuulee. 

Täydellisessä maailmassa eron jälkeen kaikki osapuolet ovat l

Tämä. Ihmiset voisi välillä miettiä muitakin, edes niitä omia lapsia. Jos on ihan pakko lähteä sen yksisarvisen perään niin helvetti hoitakaa ero siististi pois alta sen sijaan, että tuhoisitte ihan kaiken. Siinä voi olla vaikea tuntea onnea uudesta rakkaudestakaan kun lapset halveksii sinua, sukulaiset välttelee ja ex-puoliso on kylmästi jätetty sekä petetty. 

Vierailija kirjoitti:

"Jokaisella on oikeus onneen, vaikka se tarkoittaisi pitkää eroprosessia."

Onpa jotenkin niin nykyajan yksilöpuhetta. Kääntöpuolena sille omalle onnelle voi olla (ex-)puolison ja lasten monen vuoden onnettomuus, suru, masennus, taloudelliset haasteet ja siitä aiheutuva stressi, ja muu oireilu. Jos on pieniä lapsia, niin uusperhehaasteet. Sydänsuruun voi myös ihan oikeasti kuolla. Pahoittelen vähän pitkälle vietyä esimerkkiä, mutta siinä vaakalaudalla on myös muidenkin elämät. Kyllä, jokainen on lopulta vastuussa vain itsestään,  mutta me voidaan hyvin ja huonosti suhteessa muihin ihmisiin. Ikävästi loppuneet parisuhteet voivat jättää toiseen elämänmittaisen jäljet ja traumat. Kunpa näitä punnittaisiin etukäteen ihan todella, eikä toisteltaisi vain sitä "ketään ei voi omistaa" tai "kaikilla on oikeus onneen"-mantraa, jota pettäjiltä niin usein kuulee. 

Täydellisessä maailmassa eron jälkeen kaikki osapuolet ovat l

Ai lapsille parasta tarjota kulissiperhettä? 

"Jokaisella on oikeus onneen, vaikka se tarkoittaisi pitkää eroprosessia."

Onpa jotenkin niin nykyajan yksilöpuhetta. Kääntöpuolena sille omalle onnelle voi olla (ex-)puolison ja lasten monen vuoden onnettomuus, suru, masennus, taloudelliset haasteet ja siitä aiheutuva stressi, ja muu oireilu. Jos on pieniä lapsia, niin uusperhehaasteet. Sydänsuruun voi myös ihan oikeasti kuolla. Pahoittelen vähän pitkälle vietyä esimerkkiä, mutta siinä vaakalaudalla on myös muidenkin elämät. Kyllä, jokainen on lopulta vastuussa vain itsestään,  mutta me voidaan hyvin ja huonosti suhteessa muihin ihmisiin. Ikävästi loppuneet parisuhteet voivat jättää toiseen elämänmittaisen jäljet ja traumat. Kunpa näitä punnittaisiin etukäteen ihan todella, eikä toisteltaisi vain sitä "ketään ei voi omistaa" tai "kaikilla on oikeus onneen"-mantraa, jota pettäjiltä niin usein kuulee. 

Minäkin olen usein ihmetellyt miten huolettomasti jotkut lähtevät oman onnensa perään jättäen jälkeensä savuavat rauniot. Itse ajattelen niin, että en voisi rakentaa omaa onneani toisille tuskaa tuottaen. Mielestäni se tuska, jonka entiselle puolisolle tuotat, tahraa myös osaltaan uudenkin suhteen. Joskus se rikottu perhe jää taakse molemmilta osapuolilta.

Eri asia tietysti jos eroon päädytään molempien yhteisestä toiveesta.



Nykypäivän lapsilta vaaditaan myös liikaa sopeutumista. En ikinä olisi itse sopeutunut lapsena siihen, että perheeseeni olisi tullut uusia jäseniä vanhemman uuden suhteen kautta.



Sisarentyttäreni eroperheen lapsena kertoikin, että kaikki hänen tuntemansa nuoret inhoavat uusperhekuviota, vaikka vanhemmat vakuuttelevat kaiken menevän hienosti. Keskenään nuoret sitten puhuvat todellista tunteistaan.

Ymmärrän eron jos yhteiselo on kertakaikkiaan mahdotonta, mutta välillä mietin onko pelkkä jännityksen haku ja uuden suhteen viehätys sen arvoista. Välttämättä kaikki eroajat eivät ole tilanteeseensa tyyytyväisiä enää sitten kun uutuudenviehätys kaikkoaa uudestakin suhteesta ajan kuluessa.



Tilastollisesti toisista ja sitä myöhemmistä avioliitoista erotaan myös useammin kuin ensimmäisestä, Teoria siitä, että nyt vihdoin löydettty se sielunkumppani ei ehkä pidä paikkansa niin usein toivotaan. Käsittelemättömät ongelmat seuraavat uusiinkin suhteisiin.

Jäin miettimään vaihtoehtoa, että mies hakeutuu irtosuhteeseen päästäkseen eteenpäin turhautumistaan vallitseviin oloihin ja myös itseensä. Tietää, että vaimo ottaa kilarit ja rupee järjestelee eroa. Sehän on sitä, mitä hän halusi, muttei viitsinyt.

Naisena ajattelen vastaavan omalle kohdalleni. Kuuntelen miehen itkuraivarit ja hiljaa salaisesti tyytyväisenä seuraan asioiden etenemistä rikkaa ristiin panematta. Helppoa ja kätevää. Enpä tullut ennen ajatelleeksi.

Tässä fiktiossa on mutkat oikaistu suoriksi, mutta yksi näkemys asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap,

Olet selkeästi hyväitsetuntoinen ja tervejärkinen ihminen. Olen ylpeä siitä, että teit eropäätöksen nopeasti ja lähdit.

Olin pari vuotta sitten samassa tilanteessa. Poistuin entisestä yhteisestä kodista viidessä vuorokaudessa kun pettäminen varmistui. Ex-mies paljastui lähtöni jälkeen sarjapettäjäksi. Hän oli koko yhteiselomme ajan syyttänyt minua pettämisestä. Pahimmat minua h*oraksi haukkumiset tapahtuivat yleensä aina silloin kun hänellä oli joku toinen nainen kierroksessa. Kun hän lopulta jäi vedenpitävästi kiinni, hän alkoi saada ennennäkemättömiä raivareita ja huusi minulle, kuten tuleva ex-miehesi teki. Ex ei halunnut erota.

Ehdotan, että käyt keskustelemassa terapeutin kanssa ainakin pari kertaa. Pidä miehen kanssa mahdollisimman vähän kontaktia, jotta saat etäisyyttä asioihin. Ajan kuluessa tulet huomaamaan, miten mies ei ollutkaan sitä mitä olit luullut. Vuoden kuluttua olet helpottunut ja onnell

Heippa! Olipa taas järkevästi kirjoitettu, sain todella monta oivallusta sun tekstistä. Tarinassasi on todella paljon samaa mitä munkin. Mä tosin jouduin kitumaan kuukauden verran yhteisessä kodissa ennen kuin sain muuttaa uuteen asuntoon, elämäni raastavimmat viikot. Jouduin kuuntelemaan niitä käsittämättömiä raivonpuuskia, mutta järkevää puhetta en saanut miehestä irti. 

Häpeäraivo, miten kuvaava sana! Sitä se varmasti oli ja teon paljastumistapa äärettömän nolo hänelle. Video on vieläkin somessa. Ja juurikin hänen ikänsä tekee tästä vieläkin järkyttävämpää ja nolompaa.

Ei hän ole pyytänyt anteeksi. Uskomatonta mutta näin se on. Ehkä joskus kun aikaa kuluu ja välimatkaa on ollut riittävästi. Kuka tietää. 

Viestejä ollaan lähetelty jonkin verran ja muutaman kerran nähty ja soiteltu käytännön asioihin liittyen.

Mä olen nyt saanut oman asuntoni täysin asuttavaksi ja onhan tämä nätti, lämmin ja kodikas. Mun näköinen pesä. Turvapaikka. 🙏🏻

Ap

Tämä ketju on upea ja asiallinen! Kiitos teille kaikille tuhannesti kommenteista! 😘 Olette tärkeitä mulle ja sananne merkitsevät hirmu paljon. Hienoa lukea erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä. Mä luen noita kommentteja lisää kun ehdin paremmin.

Kiitos tuhannesti!

Ap

Pettäjä ei tunne mitään.

Ei tehtyään valintansa - aktiivinen teko rikkoa entinen suhde. 

Ei rakasta. Totuus.

Jälkeenpäinkään ei tunne yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minua yksiselitteisesti ärsytti se kaakatus, mikä siitä alkoi.

Niinku mistä?