Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?

Noh voin antaa pettäjän näkökulman.

Petin, koska halusin. Ei kukaan pakottanut. Rakastin kumppaniani ja tiesin, että teen väärin. Toivoin, että kestäisin jotenkin sen syyllisyyden ja häpeän, jota tunsin enkä ikinä aikonut kertoa kumppanille, koska hän oli tilanteeseen viaton enkä halunnut hänen kärsivän. Tiesin tekeväni väärin ja että kumppani jättäisi jos tietäisi, mutta olin itsekäs. Halusin sekä pitää monogamisen suhteen että saada salarakkaan ja sitä selittää ainoastaan oma itsekkyyteni.

En olisi ikinä kelpuuttanut salarakastani kumppanikseni ja tiesin, että jos jään kiinni niin jään tyhjän päälle ja menetän oikean rakkauteni. Salarakkaaksi sopi hyvin sellainen löyhän moraalin omaava henkilö, jolla oli jotain tunteita minua kohtaan. Hän ei todellakaan ollut mitään kumppanimatskua vaan huonoitsetuntoinen henkilö, joka ei välittänyt että olen varattu. Hän ehkä jopa halusi varatun, koska ei uskaltanut päästää ketään aidosti lähelleen. En arvostanut häntä eikä hän arvostanut itseään. Tai no eipä tässä koko kuviossa kukaan arvostanut ketään.

Pettämisestä sai kiksit. Se tuntui hyvältä ja kielletyltä, sellaisia kiksejä ei tietenkään saa hyvässä turvallisessa parisuhteessa. Olen valitettavasti ollut aina kiksihakuinen ihminen. Pettämiskiksit tuntuvat fantastisilta, vaikka tietää tekevänsä väärin. Morkkis ja syyllisyys on sietämätöntä, joten tilanne pitää oikeuttaa itselleen jollakin. Valehtelin välillä itselleni, että olen muka suhteessa myös salarakkaan kanssa, koska olen salaa polyamorinen ja mitä ikinä. Oikeasti halusin vain pettää, koska halusin ne kiksit.

Vierailija kirjoitti:

Noh voin antaa pettäjän näkökulman.

Petin, koska halusin. Ei kukaan pakottanut. Rakastin kumppaniani ja tiesin, että teen väärin. Toivoin, että kestäisin jotenkin sen syyllisyyden ja häpeän, jota tunsin enkä ikinä aikonut kertoa kumppanille, koska hän oli tilanteeseen viaton enkä halunnut hänen kärsivän. Tiesin tekeväni väärin ja että kumppani jättäisi jos tietäisi, mutta olin itsekäs. Halusin sekä pitää monogamisen suhteen että saada salarakkaan ja sitä selittää ainoastaan oma itsekkyyteni.

En olisi ikinä kelpuuttanut salarakastani kumppanikseni ja tiesin, että jos jään kiinni niin jään tyhjän päälle ja menetän oikean rakkauteni. Salarakkaaksi sopi hyvin sellainen löyhän moraalin omaava henkilö, jolla oli jotain tunteita minua kohtaan. Hän ei todellakaan ollut mitään kumppanimatskua vaan huonoitsetuntoinen henkilö, joka ei välittänyt että olen varattu. Hän ehkä jopa halusi varatun, koska ei uskaltanut pääs

Terveisin Se petetty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä syytä naista hyvä ihminen. Häntä on turha miettiä. Sun miehesi on ihan itse valinnut tiensä, hän on järkevä aikuinen joka on tehnyt päätökset pettää. Unohda se nainen, miehesi on yksin syyllinen. 

mene terapiaan, jotta saat apua. Katkeruus on paha vaiva jos se tarttuu. Sun pitää päästä jatkamaan elämääsi.

Minä en ole pettäjä enkä petetty vaan ihan sivustakatselija näissä jutuissa, mutta en oikeasti tajua tätä nykypäivän asennetta, että se kolmas osapuoli ei ole minkäänlaisessa vastuussa teoistaan.

Toki se on väärin, että jotkut syyttävät toista naista enemmän kuin pettäjäukkoa, mutta ei sekään ääripää minusta ole oikein, että toisesta naisesta on nykyään tehty jokin neutraali osapuoli koko jutussa.

Kyllä musta tässä tapauksessa nainenkin on vastuussa

Tällaistakin pitää kanssasisarilleen vääntää rautalangasta. Minkälaisista  kasvatusoloista teitä oikein tulee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sohaisen ampiaispesään sillä mitä kohta kirjoitan:

Mies eli pettänyt loukatakseen sinua vaan luotti siihen ettet saa tietää. Tai oikeastaan hän ei ajatellut sinua ollenkaan kun oli sen naisen kanssa. Se teko ei kohdistunut sinuun! 

 

Ihminen voi ihastua tai rakastua useampaan yhtä aikaa.

   

Sillä rakkausjutulla ei ole eikä ole koskaan ollut mitään tekemistä sinun kanssasi. Hän unohti siksi aikaa sinut kun oli sen toisen  kanssaan. Ilmeisesti se ajatus loukkaa eniten?

Mutta tarkkaan ottaen, miksi se niin loukkaa? Pitääkö miehesi kaiken aikaa ajatella sinua? Ajatteletko sinä häntä 24 tuntia vuorokaudessa?

 

Juttu ei liity eikä kohdistu sinuun. Ei yhtään sen enempää kuin että pelatessaan jalkapalloa mies ajattelee vain sitä peliä eikä edes muista sinun olemassaoloasi. Loukkaako sinua että mies ei jalkap

 

Jos olisi heti kättelyssä kertonut, että voi pettää, en olisi hänen kanssaan mennyt naimisiin. Valehteli ja se loukkaa. Minun puolestani saapi tehdä mitä haluaa, vaan ei minun kanssa kun on naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

En halua rikkoa lapsilta ydinperhettä. Kaikki on hyvin kotona, ilman romantiikkaa. Lapset ovat onnellisia. Kumppanistani välitän, en kuitenkaan kuten ennen. Sen kaiken muutti toinen ihminen. Tapasin hänet vuosia sitten ja siitä hetkestä lähtien olen rakastanut suhteen ulkopuolista henkilöä.

Kuulostaa surulliselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjiä kiinnostaa ainoastaan omat tarpeet. Ei hän sinua olisi satuttanut ja pettänyt, jos sinusta oikeasti välittäisi ihmisenä ja välittäisi sinun hyvinvoinnistasi.

Pettäjä todennäköisesti harmittaa ja hävettää se, että jäi kiinni, mutta harvoin se, että petti. Koska eihän hän muuten olisi mennyt pettämään. 

Monesti pettäjät välittävät vain siitä, mitä sinä voit antaa heille, mutta eivät sinusta ihmisenä. Siksi pettäjät pettävät aina, mikään ei heille riitä. Voisit tehdä kaiken oikein, mutta silti pettäjä päätyisi pettämään. 

Ja ei, miehesi ei ollut heikko ja joutunut nuoremman naisen pauloihin. Miehesi nautti saamastaan huomiosta ja lähti siihen tietoisesti mukaan. Hän halusi sitä ja olisi tehnyt sen jokaisen naisen kanssa, joka hänelle huomiota antaa ja on hänen mielestään viehättävä (ja että mahdollisuus kiinnijäämiseen on pie

Kiva lukea tällainen tarina

Itse erosin pitkästä suhteesta loputtomien riitojen, mitätöinnin, henkisen ja taloudellisen hyväksikäytön johdosta. Olin kynnysmatto, tajusin sen alusta alkaen. Koin jonkinlaista tyydytystä, jos sinua lyödään vasemmalle poskelle, käännä oikeakin jne. Lopulta minusta alkoi tulla ihminen, jota en halunnut olla  ja käyttäydyin rumasti. Siitä sain liudan diagnooseja, joita ilmeisesti kerrottiin myös suvulleni. Pettämistä en usko olleen.

läksin varmaan 10 kertaa ennen viimeistä lähtöäni. Olin läheisriippuvainen ja haikailin takaisin vuosia. Tein töitä itseni kanssa todella paljon. Nyt ihmettelen, miten alas annoin itseni mennä.

Oot ap kova muija, kun lähdit! Respect! Liian moni jää soutamaan ja huopaamaan pariterapioihun ja hukkaamaan vuosia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa hänen nyt on esittää katuvaa, kun paska osui tuulettimeen. Fakta on se, että mikäli hän ei olisi jäänyt kiinni, olisi tuo suhde voinut kestää vuosia. Ja siinä kohtaa olisikin asetelma voinut hyvinkin kääntyä niinpäin, että mies olisi jättänyt sinut tuon salarakkaan takia.

Näinhän se on. Ja mahdollisuus on myös siinä, että on pettänyt aiemminkin, mutta ei vain ollut aiemmin jäänyt kiinni. Pettäjät kun usein ovat sarjapettäjiä.

Totta, mä en olisi ikinä hänestä tätä uskonut. Nyt tietenkin mulla tunteet hyvin pinnassa, mutta eiköhän aika auta. Harmittaa vain niin vietävän paljon että tähän tultiin ja elämä meni uusiksi. 

 

Ap

Sepä se kun puoliso ei halua keskustella yhtään mistään. Tein siitä johtopäätökseni. Olisin voinutkin antaa anteeksi, mutta kun toinen ei tule yhtään vastaan.

Käynti parisuhdeterapeutin pakeilla pitäisi olla pakollinen tällaisissa tilanteissa.

 

Ap,

Olet selkeästi hyväitsetuntoinen ja tervejärkinen ihminen. Olen ylpeä siitä, että teit eropäätöksen nopeasti ja lähdit.

Olin pari vuotta sitten samassa tilanteessa. Poistuin entisestä yhteisestä kodista viidessä vuorokaudessa kun pettäminen varmistui. Ex-mies paljastui lähtöni jälkeen sarjapettäjäksi. Hän oli koko yhteiselomme ajan syyttänyt minua pettämisestä. Pahimmat minua h*oraksi haukkumiset tapahtuivat yleensä aina silloin kun hänellä oli joku toinen nainen kierroksessa. Kun hän lopulta jäi vedenpitävästi kiinni, hän alkoi saada ennennäkemättömiä raivareita ja huusi minulle, kuten tuleva ex-miehesi teki. Ex ei halunnut erota.

Ehdotan, että käyt keskustelemassa terapeutin kanssa ainakin pari kertaa. Pidä miehen kanssa mahdollisimman vähän kontaktia, jotta saat etäisyyttä asioihin. Ajan kuluessa tulet huomaamaan, miten mies ei ollutkaan sitä mitä olit luullut. Vuoden kuluttua olet helpottunut ja onnellinen uudesta elämästäsi.

Kertomasi perusteella vaikuttaa siltä, että miehesi närkästyi pettämisensä nopeista seurauksista. Aivan kuin hän olisi luottanut siihen, että kun ei ennenkään ole tullut pettämisestä seurauksia, miten hän NYT joutuu maksamaan mistään. Huutaminen kertoo jonkinlaisesta häpeäraivosta, jäihän hän kiinni todella nololla tavalla. Aikuinen, isoisäikäinen mies, jonka kuvat kieli toisen naisen kurkussa ovat kirjaimellisesti koko maailman nähtävillä. 

Mies ei ole paitsi suostunut keskustelemaan kanssasi asioista, mutta et ole kertonut onko hän edes pyytänyt anteeksi tekojaan. Et voi antaa anteeksi mitään, jos toinen ei ole mitään anteeksi pyytänyt. 

Edellinen jatkaa, että pettäjä pettää koska haluaa pettää.

Pettäminen on harkittu päätös. Pettäminen ei ole pikku virhe. Muun kuin oman puolison kanssa salaa suhteeseen päätyminen vaatii satoja harkittuja askelia puolison selän takana toimimiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa jonka mielestä voisit antaa anteeksi ja jatkaa?

Sadannen kerran: ei ole. Pettämistä ei ole mahdotonta antaa anteeksi. 

Mies on ollut lyhytsanainen ja vihamielinen. Sanonut mm. että jos olet mennäksesi, sen kun menet. Ei ole suostunut keskustelemaan. Ap on jopa ehdottanut avointa suhdetta, ei käy, ei halua.

Ymmärtäkää hyvät ihmiset sekin, että jotkut pettävät myös koska haluavat erota. Silloin siinä ei toisen osapuolen anteeksiannot paina, eikä niillä ole mitään merkitystä. Nämä ihmiset ovat pelkurilaiskureita: heistä ei ole eroa ottamaan, joten he pettävät ja jättävät toisen harteille kokonaan erotyön kaikkine siihen liittyvine hankaline asioineen.

Itse kuvasin tätä tilaa sanomalla, että yht'äkkiä huomasin miehen pettämisen jälkeen, että avioero oli minun projektini. Minun tuli luodata ja skannata tunnepuolta, mitä meillä on tai ei ole jäljellä, yrittää päästä selville,

Minäkin olen sitä mieltä, että pettäminen sinällään voisi antaa anteeksi. Jopa se avoin suhde voisi olla mahdollista. Mutta se edellyttäisi tosiaan sitä että toinenkin olisi valmis asian eteen jotain tekemään. Mahdotonta antaa anteeksi ja jatkaa eteenpäin, jos toinen ei halua edes yrittää.

Liittoni oli kestänyt 20 vuotta, kun mieheni käytös antoi aiheen epäillä sivusuhdetta. Jonkin aikaa omaa salapoliisityötä tehtyäni sain riittävästi tietooni. Suhde oli siinä vaiheessa kestänyt vajaan vuoden. Yksi tai useampi puolison ystävä tiesi siitä myös. Minä olin valmis keskustelemaan asiasta. Mies kuitenkin lähti. Olisi varmasti halunnut kertoa ja lähteä jo aiemmin, muttei kyennyt. 

On täysin mahdollista, että 20 vuoteen mahtui lyhyempiä hairahduksia muutenkin. Olinhan itsekin useamman kerran ihastunut, ja jos olisin näissä tilanteissa käyttänyt alkoholia, olisi tilanteet voineetkin lähteä käsistä.

Tästä on nyt jo liki kymmenen vuotta. Ovat käsittääkseni edelleen yhdessä. He sopivat paremmin yhteen kuin me sovimme. Olen rehellisesti sitä mieltä. Olen onnellinen heidän onnestaan. Meidän liitto oli riidaton, siinä oli läheisyyttä, huumoria ja yhteisiä harrastuksia, mutta se oli kuitenkin nuorina solmittu. Olemme olleet vielä onnellisempia erottuamme, kunhan kaikki oli käsitelty ja kumpikin tahoillamme surtu ja kasvettu. Ero ei ollut helppo kummallekaan osapuolelle. Tilanne oli vaikea myös tilanteen silloin toiselle naiselle. Ei hänkään olisi halunnut satuttaa ketään. Ei hän piirittänyt tai valinnut tieten tahtoen varattua. Hän vain sattui kohtalon oikusta tapaamaan itselleen erittäin sopivan henkilön, joka sattui vielä silloin olemaan pitkässä liitossa.

Katkeruuteen ei kannata kietoutua. On tärkeää käsitellä asioita pohjamutia myöten, ja jatkaa elämää. Kaikella on tarkoituksensa, ikävimmilläkin elämäntapahtumilla. Minä olen kiitollinen, että päädyimme eri teille. Se ei vie pois niitä 20 vuoden yhteisiä kokemuksia. 

 

Vuosia myöhemmin sain tilanteeseen vielä uutta perspektiiviä, kun täysin odottamattomassa paikassa tapasin ihmisen, jonka kanssa syntyi täysin ennen kokematon yhteys. Se oli jotain mitä on vaikea kuvailla, ja vaikka siihen liittyi myös fyysisyyttä, oli se ennen kaikkea henkinen yhteys. Hän oli varattu. Liittojen ulkopuolella syntyneet yhteydet ei aina ole sitä miksi ne useimmiten leimataan himo vie miestä/naista. 

 

Elämä on opettanut, ettei ole vain mustaa ja valkoista. Se minkä itse kokee hyväksi ja täydeksi suhteeksi ja missä kaikki on hyvin, ei ehkä sitä olekaan. Myöhemmin sen voi huomata itsekin, kun asioita tarkastelee ajan jälkeen täysin rehellisenä itselleen.

Ap: Paljon hyvää on luvassa. Elämällä on sinulle hyvin paljon sellaista annettavaa mitä et ikinä nyt pysty kuvittelemaan. Jonain päivänä, kun olet onnistunut surutyössäsi, tulet ymmärtämään myös miestäsi. Voimia tähän hetkeen. Nyt alkuun päivä kerrallaan. Älä jää yksin ajatustesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin. En jaksanut selata 34 sivua läpi, mutta veikkaanpa, että yksikään pettäjä ei ole tullut tänne kertomaan aivoituksistaan. Täällä petetyt vain olettavat ja arvailevat mitä toisen päässä on liikkunut. Ja jokainen tapaus on varmaankin omanlaisensa. Tässä ilmoittautuu yksi pettäjä, mitä haluaisit ap kysyä? 

Itse siis olen ollut pettäjänä ja jättäjänä. 

Minulla on kysymys; mitä muuta ne petetyt voivat tehdä kuin olettaa ja arvailla, mitä siellä päässä liikkuu, kun pettäjä heittäytyy kategorisesti mykäksi ja vastailee emmää tiiä kysymyksiin? Mitä pitäisi toisaalta tehdä siinä tilanteessa, pettäjän mielestä, kun huomaa, että toinen on Venäjän tyyliin kirjoittanut koko omansa että yhteisen historian uusiksi ja tarina sisältää ihan aitoja valheita?

Ei ne muuta voikaan tehdä. Ymmärrän ap:n tarpeen saada vastauksia. Siksi juurin tulin kertomaan oman tarinani pettäjän näkökulmasta.  

Vierailija kirjoitti:

Liittoni oli kestänyt 20 vuotta, kun mieheni käytös antoi aiheen epäillä sivusuhdetta. Jonkin aikaa omaa salapoliisityötä tehtyäni sain riittävästi tietooni. Suhde oli siinä vaiheessa kestänyt vajaan vuoden. Yksi tai useampi puolison ystävä tiesi siitä myös. Minä olin valmis keskustelemaan asiasta. Mies kuitenkin lähti. Olisi varmasti halunnut kertoa ja lähteä jo aiemmin, muttei kyennyt. 

On täysin mahdollista, että 20 vuoteen mahtui lyhyempiä hairahduksia muutenkin. Olinhan itsekin useamman kerran ihastunut, ja jos olisin näissä tilanteissa käyttänyt alkoholia, olisi tilanteet voineetkin lähteä käsistä.

Tästä on nyt jo liki kymmenen vuotta. Ovat käsittääkseni edelleen yhdessä. He sopivat paremmin yhteen kuin me sovimme. Olen rehellisesti sitä mieltä. Olen onnellinen heidän onnestaan. Meidän liitto oli riidaton, siinä oli läheisyyttä, huumoria ja yhteisiä harrastuksia, mutta se oli kuitenkin nuorina solmittu. Olemme

Satuitko kirjoittamaan tälle palstalle tästä silloin 10 vuotta sitten? 

Keskustelin pitkään ja hartaasti erään eronneen miehen kanssa, joka oli ollut sivusuhteessa ja sen seurauksena jättänyt lastensa äidin. Sivusuhde ei kestänyt eikä sen ollut kuulemma tarkoituskaan kestää, se oli kuitenkin pääsy ulos suhteesta, repäisy.

Vaimossa ei kuulemma ollut itsessään mitään vikaa, mutta mies koki kuristuvansa kotona. Tätä termiä hän käytti: kuristuvansa, kotona oli pikkulapsiarjessa vaikea hengittää ja vaimo oli liian tarvitseva ja lopulta mustasukkainen hänen ajastaan (no wonder).

Eronneena on hyvin aktiivinen viikko-viikko-isä.

Itse ajattelen, että nykyajan parisuhdeihannetta ja nykyajan oman ajan ja vapauden merkitystä on likimahdotonta toteuttaa ydinperheessä. Ihmisille ei tunnu enää riittävän "ihan kiva" ja sellainen tasainen arki. En tiedä onko miehille riittänyt koskaan, mutta pettämiseen on suhtauduttu aiemmin suvaitsevaisemmin. Sen sijaan eroihin on aiemmin liittynyt ihan eri tavalla stigmaa. Nythän se on toisinpäin: pettämistä ei hyväksytä, mutta erot ovat arkipäivää. Itse en näe mitenkään hyveellisempänä sitä, että jättää puolisonsa tänään ollakseen ensi viikolla uuden kanssa. Monelle siinä on kuitenkin merkittävä ero pettämiseen.

Tiedän pari tapausta, joissa nuorina suhteen solmineista miehet ovat vaan yksinkertaisesti halunneet tietää, miltä seksi tuntuisi jonkun toisen kanssa. Sitten on kiltisti kipitetty takaisin oman puolison luo. Tunnen myös sarjapettäjiä, jotka sattuvat työskentelemään ympäristössä, jossa on paljon nuoria naisia "tarjolla". Eli kai se on itsetunnon pönkitystä ja kelvatuksi tuntemista.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pari tapausta, joissa nuorina suhteen solmineista miehet ovat vaan yksinkertaisesti halunneet tietää, miltä seksi tuntuisi jonkun toisen kanssa. Sitten on kiltisti kipitetty takaisin oman puolison luo. Tunnen myös sarjapettäjiä, jotka sattuvat työskentelemään ympäristössä, jossa on paljon nuoria naisia "tarjolla". Eli kai se on itsetunnon pönkitystä ja kelvatuksi tuntemista.

Olen nainen ja tavallaan ymmärrän tuon. Minua siis petettiin ja ero siitä tuli. Ero tuli kuukausia jatkuneiden valheiden takia ei varsinaisesti sen takia, että kettu kävi kolossa. Olisin pystynyt elää jonkun yksittäisen hairahduksen kanssa, en olisi 30 vuotta kestänyttä parisuhdetta siihen katkaissut. Olin itse tyytyväinen suhteeseen ja vilkkaaseen seksielämään.

Kuitenkin nyt olen 1,5 vuotta ollut uuden miehen kanssa ja onhan se seksielämä mahtavaa, kaikki kutkutukset mahanpohjassa, se että tulee kuulluksi ja nähdyksi, toinen on erinlailla Sinusta kiinnostunut jne. 

Tavallaan se ihana arki, jota itse arvostin kovin voi olla ikäkriisin keskellä pirun tylsää ja kuten eksäni sanoi, että ei enää tiennyt mitä elämältään tahtoi. 30 vuotta on pitkä aika, siinä kasvetaan yhdessä, mutta myös omien kriisien keskellä. Yhdessä olo vaatii myös tahtoa olla toisen kanssa.

Ja en hyväksy pettämistä edelleenkään, suhteessa kuitenkin ollaan vapaaehtoisesti ja asioista pitää pystyä puhumaan suoraan kumppanille. 

Aina puhutaan siitä miten tärkeää seksi on parisuhteessa, mutta itse olen kyllä aika eri mieltä.



Kun nyt katson onnellisesti pitkään yhdessä olleita pareja (oma suhteeni mukaan lukien) pitäisin henkistä yhteyttä paljon tärkeämpänä.



Se, että sulla on kumppaniisi syvä tunneyhteys, ystävyys ja kyky selvittää puhumalla eteen tulevat ongelmat on lopulta paljon tärkeämpää. Ja se, että tunnet kumppanisi taustan, lapsuuden, syvimmät traumat ja haaveet jne. Ja tämä nähdäkseni puuttuu useimmista eroon päätyneistä suhteista.

Ap puhuu siitä miten olivat miehensä kanssa parhaimmat ystävät, mutta samalla kertoo, että mies ei juuri puhu mitään, eikä kerro tunteistaan. Sellainenko on paras ystävä?

Muutenkin välittyy kuva parista, joiden henkinen yhteys aika heiveröinen, ap vain miettii, että uusi nainen on mitätön hiirulainen häneen verrattuna. Miehestä taas välittyy kuva itsekkäästä, ulkoisesti menestyneestä tyypistä, joka ei juuri välitä vaimonsa tunteista.

Nähtävästi se vilkas seksielämä ei sitten korvaakaan henkisen yhteyden puutetta. Itsekin näitä pareja nähnyt, joilla menee sanojensa mukaan mahtavasti sängyssä, muuten sitten riidellään koko ajan.

Seksi on aika hauras perusta pitkälle suhteelle. Jokainen meistä vanhenee ja rapistuu, voi tulla seksiä haittaavia sairauksia jne. Jos sen lisäksi ei ole mitään henkistä yhteyttä, suhde kuolee. 



Suhteen ylläpitoon ei riitä myöskään pelkkä sujuva arki, lapset ja yhteinen asuntolaina. Viimeistään lasten lähdettyä pesästä iskee tyhjyys.

Lainaus "Se, että sulla on kumppaniisi syvä tunneyhteys, ystävyys ja kyky selvittää puhumalla eteen tulevat ongelmat on lopulta paljon tärkeämpää. Ja se, että tunnet kumppanisi taustan, lapsuuden, syvimmät traumat ja haaveet jne. Ja tämä nähdäkseni puuttuu useimmista eroon päätyneistä suhteista"

Kaiken tuon ylläolevan koin suhteessani toteutuvan, mutta ei se miehelle riittänyt. Yhteiset 30 vuotta ja ikäkriisi ja mies halusi kokea uuden parisuhteen. Seksielämän puutteen takia mies ei lähtenyt. Uskon, että sitä kipinää toiset hakee.