Lue keskustelun säännöt.
Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?
28.08.2024 |
Mulla on vain se petetyn näkökulma, mutta haluaisin tietää mitä pettäjän päässä liikkuu...
Oma maailmani mureni ihan täysin kun sain miehen pettämisestä kiinni. On tulossa ero ja minä muutan pois. Olen täysin palasina kaikesta, mutta haluaisin kuitenkin tietää mitä sen pettäjän päässä pyörii...Mies kun ei puhu mitään.
Meillä oli kaikki hyvin, rakkautta riitti, myös makuuhuoneen puolella kaikki hyvin. Olimme toistemme parhaat ystävät 25 vuotta ja sitten kävi niin että mies oli heikko ja lankesi erään häntä piirittäneen nuoremman naisen pauloihin.
Mies ei olisi halunnut erota ja oli hävennyt tekojaan (olivat ilmeisesti muutaman kuukauden tapailleet ennen kuin sain ns. rysän päältä kiinni) tekohetkelläkin, mutta jokin vain veti häntä sen toisen naisen luokse. Oli hullaantunut ja se oli voittanut järjen. Enempää en hänestä kiinni saa, sulkeutuu.
Osaisiko joku sanoa mulle mitä tällaisessa tilanteessa pettäjän päässä liikkuu kun romahdutti oman ja puolisonsa elämän, 25 vuotta roskakoriin? Häpeää, surua, iloa....? Kovasti yrittäisin ymmärtää, mutta vastauksia en saa. Hän hermostuu kun yritän niitä häneltä kysellä, on aina ollut hyvin sulkeutunut. Nähtäväksi jää juokseeko hairahduksensa luokse heti kun lähden, vai kuivuuko koko juttu kasaan.
Kokemuksia? Mielipiteitä?
Kommentit (1940)
Olen tähän ketjuun useamman viestin laittanut, ja myös ex-mieheni isä petti liittonsa loppuvaiheessa paljon kuten myös oma isäni oletettavasti teki (ei koskaan myöntänyt, mutta äidilläni oli vahvat epäilykset). Molemmissa liitoissa lopulta naiset joutuivat tekemään lopulliset eropäätökset ja miehet uhriutuivat tästä.
Se tässä surullista onkin, että nämä perhemallit niin vahvasti periytyvät myös seuraavien sukupolvien taakoiksi. Meilläkin alkuaikoina paljon puhuttiin siitä, ettemme halua toistaa vanhempiemme tarinaa vaan kuinkas kävikään.
Sille vastaajalle, joka mietti, olisiko petettyä sattunut vähemmän, jos ei olisi myöntänyt pettämistä, eronnut vain: ei olisi. Omat epäilyksensä nimittäin aina on, vaikkei mitään myönnettäisikään. Sitä jää jätettynä silloin vaan sellaiseen epätietoisuuden limboon, jossa vuosikaudet, ehkä -kymmenetkin asia kalvaa. Näin kävi äidilleni ja myös minulle. Mitäänhän meille ei koskaan myönnetty, oli vain kaikki klassiset merkit ja nopeasti alkaneet uudet parisuhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pettäjiä kiinnostaa ainoastaan omat tarpeet. Ei hän sinua olisi satuttanut ja pettänyt, jos sinusta oikeasti välittäisi ihmisenä ja välittäisi sinun hyvinvoinnistasi.
Pettäjä todennäköisesti harmittaa ja hävettää se, että jäi kiinni, mutta harvoin se, että petti. Koska eihän hän muuten olisi mennyt pettämään.
Monesti pettäjät välittävät vain siitä, mitä sinä voit antaa heille, mutta eivät sinusta ihmisenä. Siksi pettäjät pettävät aina, mikään ei heille riitä. Voisit tehdä kaiken oikein, mutta silti pettäjä päätyisi pettämään.
Ja ei, miehesi ei ollut heikko ja joutunut nuoremman naisen pauloihin. Miehesi nautti saamastaan huomiosta ja lähti siihen tietoisesti mukaan. Hän halusi sitä ja olisi tehnyt sen jokaisen naisen kanssa, joka hänelle huomiota antaa ja on hänen mielestään viehättävä (ja että mahdollisuus kiinnijäämiseen on pieni).
Tiedän petettynä, että toden
Oletat tietäväsi mitä pettäjä ajattelee, mutta et tiedä, arvailet vain kuten aloittaja. Hän kai kysyi pettäjiltä asiaa, ei arvailijoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä tunteita noin vain lopeteta tuntemasta. Ero on oikeasti kuin pieni kuolema. Puolison kuolemakin olisi varmaan helpompaa kuin se, että toinen on pettänyt luottamuksen niin totaalisesti. Tunteet itsellä meni ainakin ihan vuoristorataa - yhtensä päivänä itkin huutoitkua, kun tuntui niin pahalta ja koin ikävöiväni kun seuraavana päivänä taas tunsin valtavaa vihaa sitä kusipäätä kohtaan. Se kuuluu eroprosessiin, mikä kestää vuodesta kahteen. Sen jälkeen sen toisen tekemiset on täysin yhdentekeviä eikä niitä mieti.
Kiitos! Tää oli lohduttava kommentti. Ja niinhän sitä sanotaan että kyllä kaikki laimenee ajan kanssa. :)
Nyt kovasti tunteet fluktuoivat. Välillä on ihan hyviä päiviä, välillä taas kaipaus ja suru iskee. Vihaa en enää tunne.
Ap
vuosia jo takana, ei tuska ja kipu laimene
niin paljon se sattui silloin niin paljon se sattuu nyt
jos voisin unohtaa tekisin sen heti
mut itseäni ja mieltäni en pysty muuttamaan
muisto säilyy vaikken sitä halua
menin rikki
pysyvästi
Vierailija kirjoitti:
vuosia jo takana, ei tuska ja kipu laimene
niin paljon se sattui silloin niin paljon se sattuu nyt
jos voisin unohtaa tekisin sen heti
mut itseäni ja mieltäni en pysty muuttamaan
muisto säilyy vaikken sitä halua
menin rikki
pysyvästi
No tämä ei lohduttanut. :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin. En jaksanut selata 34 sivua läpi, mutta veikkaanpa, että yksikään pettäjä ei ole tullut tänne kertomaan aivoituksistaan. Täällä petetyt vain olettavat ja arvailevat mitä toisen päässä on liikkunut. Ja jokainen tapaus on varmaankin omanlaisensa. Tässä ilmoittautuu yksi pettäjä, mitä haluaisit ap kysyä?
Itse siis olen ollut pettäjänä ja jättäjänä.
Minulla on kysymys; mitä muuta ne petetyt voivat tehdä kuin olettaa ja arvailla, mitä siellä päässä liikkuu, kun pettäjä heittäytyy kategorisesti mykäksi ja vastailee emmää tiiä kysymyksiin? Mitä pitäisi toisaalta tehdä siinä tilanteessa, pettäjän mielestä, kun huomaa, että toinen on Venäjän tyyliin kirjoittanut koko omansa että yhteisen historian uusiksi ja tarina sisältää ihan aitoja valheita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin. En jaksanut selata 34 sivua läpi, mutta veikkaanpa, että yksikään pettäjä ei ole tullut tänne kertomaan aivoituksistaan. Täällä petetyt vain olettavat ja arvailevat mitä toisen päässä on liikkunut. Ja jokainen tapaus on varmaankin omanlaisensa. Tässä ilmoittautuu yksi pettäjä, mitä haluaisit ap kysyä?
Itse siis olen ollut pettäjänä ja jättäjänä.
Minulla on kysymys; mitä muuta ne petetyt voivat tehdä kuin olettaa ja arvailla, mitä siellä päässä liikkuu, kun pettäjä heittäytyy kategorisesti mykäksi ja vastailee emmää tiiä kysymyksiin? Mitä pitäisi toisaalta tehdä siinä tilanteessa, pettäjän mielestä, kun huomaa, että toinen on Venäjän tyyliin kirjoittanut koko omansa että yhteisen historian uusiksi ja tarina sisältää ihan aitoja valheita?
Tähän jos saisikin vastauksen. !!!!
Hyvä kommentti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäjät mielellään korostavat, miten jokainen tarina on erilainen ja ihmisillä on erilaisia syitä, mutta miksi ne tarinat sitten näin vierestä vaikuttavat niin kovin samanlaisilta? Kysymykseni siis on: luulevatko pettäjät olevansa jotenkin ainutlaatuisesti erilaisia kuin se samalla tavalla toinen pettäjä?
Suurin osa vetoaa suhteen ongelmiin, eli "oli niin vaikeita ristiriitoja", minkä vuoksi sitten "ajauduttiin pettämään koska tapasi jonkun, joka kuunteli minua ja oli niin sielunkumppani" ja kun jäädään kiinni, "ei tiedetä, miksi näin tapahtui/syyllistetään puolisoa".
Ja sitten on ne pettäjät, jotka oikeasti katuvat ja haluavat jatkaa suhdetta, yleensä ovat sitten valmiita myös etsimään niitä juurisyitä ei sille, mitä parisuhteessa oli vialla, vaan sille, miksi itse reagoivat parisuhteen vikoihin pettämällä.
Parisuhteen viat tietysti pitää käsitellä myös, mutta ne ovatkin sitten eri asia kuin se toisen päätös ratkoa niitä pettämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa hänen nyt on esittää katuvaa, kun paska osui tuulettimeen. Fakta on se, että mikäli hän ei olisi jäänyt kiinni, olisi tuo suhde voinut kestää vuosia. Ja siinä kohtaa olisikin asetelma voinut hyvinkin kääntyä niinpäin, että mies olisi jättänyt sinut tuon salarakkaan takia.
Näinhän se on. Ja mahdollisuus on myös siinä, että on pettänyt aiemminkin, mutta ei vain ollut aiemmin jäänyt kiinni. Pettäjät kun usein ovat sarjapettäjiä.
Totta, mä en olisi ikinä hänestä tätä uskonut. Nyt tietenkin mulla tunteet hyvin pinnassa, mutta eiköhän aika auta. Harmittaa vain niin vietävän paljon että tähän tultiin ja elämä meni uusiksi.
Ap
Onko se elämä pakko laittaa uusiksi? Anteeksi voi myös antaa. Niin minä tein yhtä pitkän avioliiton jälkeen enkä ole katunut ja nyt onnellisia vuosia sen jälkeen on jo lähes kymmenen. Jokainen voi oppia virheistään, eikä niitä tietenkään pidä toistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sohaisen ampiaispesään sillä mitä kohta kirjoitan:
Mies eli pettänyt loukatakseen sinua vaan luotti siihen ettet saa tietää. Tai oikeastaan hän ei ajatellut sinua ollenkaan kun oli sen naisen kanssa. Se teko ei kohdistunut sinuun!
Ihminen voi ihastua tai rakastua useampaan yhtä aikaa.
Sillä rakkausjutulla ei ole eikä ole koskaan ollut mitään tekemistä sinun kanssasi. Hän unohti siksi aikaa sinut kun oli sen toisen kanssaan. Ilmeisesti se ajatus loukkaa eniten?
Mutta tarkkaan ottaen, miksi se niin loukkaa? Pitääkö miehesi kaiken aikaa ajatella sinua? Ajatteletko sinä häntä 24 tuntia vuorokaudessa?
Juttu ei liity eikä kohdistu sinuun. Ei yhtään sen enempää kuin että pelatessaan jalkapalloa mies ajattelee vain sitä peliä eikä edes muista sinun olemassaoloasi. Loukkaako sinua että mies ei jalkapallopelin tai shakkipelin aikana tai viulua soittaessaan tai töitä tehdessään ajattele mitään muuta kuin sitä mitä juuri tekee, eikä muista sinua ollenkaan? Luultavasti ei, koska tiedät että hän silti rakastaa sinua kuten ennenkin.
Rakastumisessa toiseen naiseen oli kyse samasta asiasta. Mies hullaantui eikä voinut tunteilleen mitään. Etkö sinä ole koskaan hullaantunut niin ettet pysty ajattelemaan selkeästi?
Olenko ainoa jonka mielestä voisit antaa anteeksi ja jatkaa?
Miksi uskottomuus on muka se suurin loukkaus? Mies tykkäsi sinusta ja samalla eräästä toisesta. Ihan oikeasti, mikä siinä pohjimmiltaan on väärin?
Kukaan ei ajattele ettei saa rakastaa useampaa kuin yhtä lastaan tai ettei saa rakastaa molempia vanhempiaan tai ettei voi kiintyä useampaan ystävään. Miksi se sama asia muuttuu vääräksi kun kyse on eroottisesta/romanttisesta rakkaudesta? Sehän on eti asia on se tyypillinen vastaus. Miksi se on eri asia? Mitään loogista perustetta ei ole sille että se olisi eri asia.
Kun miehesi petti sinua, hän ei ajatellut sinua. Hän ajatteli sitä toista naista: oi miten ihana nainen, miten haluttava ja kaunis ja kiinnostava!
Myös sinä olet hänen mielestään ihana, haluttava, kaunis ja kiinnostava. Lisäksi olet erityinen koska teillä on pitkä historia takana.
Ihan oikeastikin olet valmis heittämään kaiken hukkaan siksi että mies tuntee jotain sinun lisäksesi jmyös jotain toista naista kohtaan?
Pettäjät mielellään korostavat, miten jokainen tarina on erilainen ja ihmisillä on erilaisia syitä, mutta miksi ne tarinat sitten näin vierestä vaikuttavat niin kovin samanlaisilta? Kysymykseni siis on: luulevatko pettäjät olevansa jotenkin ainutlaatuisesti erilaisia kuin se samalla tavalla toinen pettäjä?
Ai vitsi kun hyvin sanottu! Ja kaava yleensäkin toistuu aina, jos toinen alkaa epäilemään, hän on mustasukkainen hullu ja lopulta ollaan tilanteessa, jossa vakuutellaan, että ei ketään voi omistaa.
Kaava toistuu sinne toisen naisen/miehen suuntaan myös, joten sinällään kyllä olettaisi, että tässä piirileikissä kaikki tietävät asemansa ja mitä tuleman pitää.
Ap, se sattuu niin kauan kuin se sattuu, valitettavasti:-(. Kenties voisit tosiaan miettiä, että mies on nyt mennyt aika tavanomaisen kaavan mukaan ja todennäköisesti myös sinne toiseen suuntaan. Mitä se kertoo hänestä? Eikö vaan asioita, joiden takia yli pääsemiseen kannattaa pyrkiä enemmän kuin haikailuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa hänen nyt on esittää katuvaa, kun paska osui tuulettimeen. Fakta on se, että mikäli hän ei olisi jäänyt kiinni, olisi tuo suhde voinut kestää vuosia. Ja siinä kohtaa olisikin asetelma voinut hyvinkin kääntyä niinpäin, että mies olisi jättänyt sinut tuon salarakkaan takia.
Näinhän se on. Ja mahdollisuus on myös siinä, että on pettänyt aiemminkin, mutta ei vain ollut aiemmin jäänyt kiinni. Pettäjät kun usein ovat sarjapettäjiä.
Totta, mä en olisi ikinä hänestä tätä uskonut. Nyt tietenkin mulla tunteet hyvin pinnassa, mutta eiköhän aika auta. Harmittaa vain niin vietävän paljon että tähän tultiin ja elämä meni uusiksi.
Ap
Onko se elämä pakko laittaa uusiksi? Anteeksi voi m
Sepä se kun puoliso ei halua keskustella yhtään mistään. Tein siitä johtopäätökseni. Olisin voinutkin antaa anteeksi, mutta kun toinen ei tule yhtään vastaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt sohaisen ampiaispesään sillä mitä kohta kirjoitan:
Mies eli pettänyt loukatakseen sinua vaan luotti siihen ettet saa tietää. Tai oikeastaan hän ei ajatellut sinua ollenkaan kun oli sen naisen kanssa. Se teko ei kohdistunut sinuun!
Ihminen voi ihastua tai rakastua useampaan yhtä aikaa.
Sillä rakkausjutulla ei ole eikä ole koskaan ollut mitään tekemistä sinun kanssasi. Hän unohti siksi aikaa sinut kun oli sen toisen kanssaan. Ilmeisesti se ajatus loukkaa eniten?
Mutta tarkkaan ottaen, miksi se niin loukkaa? Pitääkö miehesi kaiken aikaa ajatella sinua? Ajatteletko sinä häntä 24 tuntia vuorokaudessa?
Juttu ei liity eikä kohdistu sinuun. Ei yhtään sen enempää kuin että pelatessaan jalkapalloa mies ajattelee vain sitä peliä eikä edes muista sinun olemassaoloasi. Loukkaako sinua että mies ei jalkapallopelin tai shakkipelin aikana tai viulua so
En jaksa toistella itseäni, mutta olisin siis ollut valmis antamaan anteeksi jos asioista olisi vähääkään keskusteltu. Mutta mies vaikeni kuin muuri ja mä olen koko ajan käynyt monologia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät mielellään korostavat, miten jokainen tarina on erilainen ja ihmisillä on erilaisia syitä, mutta miksi ne tarinat sitten näin vierestä vaikuttavat niin kovin samanlaisilta? Kysymykseni siis on: luulevatko pettäjät olevansa jotenkin ainutlaatuisesti erilaisia kuin se samalla tavalla toinen pettäjä?
Ai vitsi kun hyvin sanottu! Ja kaava yleensäkin toistuu aina, jos toinen alkaa epäilemään, hän on mustasukkainen hullu ja lopulta ollaan tilanteessa, jossa vakuutellaan, että ei ketään voi omistaa.
Kaava toistuu sinne toisen naisen/miehen suuntaan myös, joten sinällään kyllä olettaisi, että tässä piirileikissä kaikki tietävät asemansa ja mitä tuleman pitää.
Ap, se sattuu niin kauan kuin se sattuu, valitettavasti:-(. Kenties voisit tosiaan miettiä, että mies on nyt mennyt aika tavanomaisen kaavan mukaan ja todennäköisesti myös sinne toiseen suuntaan. Mitä se kertoo hänestä? Eikö vaan asioita, joiden takia yli
Kivasti kirjoitit ja kyllä, yritän niin kovasti mennä eteenpäin. Ja menenkin. Välillä vain tulee pahoja päiviä ja hetkiä. Tuon kaavan mukaan se minunkin mieheni kyllä tuntui toimivan.
Ap
Olenko ainoa jonka mielestä voisit antaa anteeksi ja jatkaa?
Sadannen kerran: ei ole. Pettämistä ei ole mahdotonta antaa anteeksi.
Mies on ollut lyhytsanainen ja vihamielinen. Sanonut mm. että jos olet mennäksesi, sen kun menet. Ei ole suostunut keskustelemaan. Ap on jopa ehdottanut avointa suhdetta, ei käy, ei halua.
Ymmärtäkää hyvät ihmiset sekin, että jotkut pettävät myös koska haluavat erota. Silloin siinä ei toisen osapuolen anteeksiannot paina, eikä niillä ole mitään merkitystä. Nämä ihmiset ovat pelkurilaiskureita: heistä ei ole eroa ottamaan, joten he pettävät ja jättävät toisen harteille kokonaan erotyön kaikkine siihen liittyvine hankaline asioineen.
Itse kuvasin tätä tilaa sanomalla, että yht'äkkiä huomasin miehen pettämisen jälkeen, että avioero oli minun projektini. Minun tuli luodata ja skannata tunnepuolta, mitä meillä on tai ei ole jäljellä, yrittää päästä selville, mikä suhteessamme oli niin huonoa ja vialla, yrittää miettiä miehen tunne-elämää, onko hänellä masennusta, työstressiä, jne jne. Hän oli täysin passiivinen, mitä nyt välillä tiuski ja rähähteli.
Kyllä, en voinut tätä pettämisen jälkeistä käytöstä enää antaa anteeksi ja jatkaa.
mun puoliso muisti minut kyllä haukkui 2. naiselle valehteli missä on yms se on aika iso ongelma
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä syytä naista hyvä ihminen. Häntä on turha miettiä. Sun miehesi on ihan itse valinnut tiensä, hän on järkevä aikuinen joka on tehnyt päätökset pettää. Unohda se nainen, miehesi on yksin syyllinen.
mene terapiaan, jotta saat apua. Katkeruus on paha vaiva jos se tarttuu. Sun pitää päästä jatkamaan elämääsi.Minä en ole pettäjä enkä petetty vaan ihan sivustakatselija näissä jutuissa, mutta en oikeasti tajua tätä nykypäivän asennetta, että se kolmas osapuoli ei ole minkäänlaisessa vastuussa teoistaan.
Toki se on väärin, että jotkut syyttävät toista naista enemmän kuin pettäjäukkoa, mutta ei sekään ääripää minusta ole oikein, että toisesta naisesta on nykyään tehty jokin neutraali osapuoli koko jutussa.
Työelämässä on tullut nähdyksi aivan uskomattomia kuvioita. Oon luullut, että kirjailijat ja elokuvien tekijät työkseen niitä keksii, mutta ei. - Ne saa aiheensa ihmeellisestä "luonnosta".
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa jonka mielestä voisit antaa anteeksi ja jatkaa?
Sadannen kerran: ei ole. Pettämistä ei ole mahdotonta antaa anteeksi.
Mies on ollut lyhytsanainen ja vihamielinen. Sanonut mm. että jos olet mennäksesi, sen kun menet. Ei ole suostunut keskustelemaan. Ap on jopa ehdottanut avointa suhdetta, ei käy, ei halua.
Ymmärtäkää hyvät ihmiset sekin, että jotkut pettävät myös koska haluavat erota. Silloin siinä ei toisen osapuolen anteeksiannot paina, eikä niillä ole mitään merkitystä. Nämä ihmiset ovat pelkurilaiskureita: heistä ei ole eroa ottamaan, joten he pettävät ja jättävät toisen harteille kokonaan erotyön kaikkine siihen liittyvine hankaline asioineen.
Itse kuvasin tätä tilaa sanomalla, että yht'äkkiä huomasin miehen pettämisen jälkeen, että avioero oli minun projektini. Minun tuli luodata ja skannata tunnepuolta, mitä meillä on tai ei ole jäljellä, yrittää päästä selville,
Tää osui ja upposi! Mä olen alannut miettiä sitä mahdollisuutta että ehkä mies petti siksi että tosiaan halusi erota. Oli vain munaton ja hoiti sen tuolla tavalla....? Vaikea sanoa kun ei vastauksia anna. Kiitos kommentista, mä oikeesti rakastan teitä kaikkia viisaita ja fiksuja ihmisiä!
Ap
Ei niitä tunteita noin vain lopeteta tuntemasta. Ero on oikeasti kuin pieni kuolema. Puolison kuolemakin olisi varmaan helpompaa kuin se, että toinen on pettänyt luottamuksen niin totaalisesti. Tunteet itsellä meni ainakin ihan vuoristorataa - yhtensä päivänä itkin huutoitkua, kun tuntui niin pahalta ja koin ikävöiväni kun seuraavana päivänä taas tunsin valtavaa vihaa sitä kusipäätä kohtaan. Se kuuluu eroprosessiin, mikä kestää vuodesta kahteen. Sen jälkeen sen toisen tekemiset on täysin yhdentekeviä eikä niitä mieti.