Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, suurempi osa pettää jossain vaiheessa suhdettaan kuin että ei pettäisi. Itse olen pannut monien varattujen kanssa ja tietääkseni heistä kukaan ei ole vielä kiinni jäänyt omissa suhteissaan. Ehkä ihmisten olisi vain hyvä oppia ymmärtämään, että ihmisille on aika luonnotonta olla vain yksiavioisia. Nämä pettäjät muuten ovat itse olleet erittäin haluttomia avoimiin suhteisiin eli itse kyllä voi käydä muita panemassa, mutta jos se oma kumppani tekisi niin, olisikin niin hemmetin vaikeaa. No kaikki tietävät, mistä se kertoo.

Onpa taas logiikkaa. Eikö juuri näiden pettäjien siis pitäisi ymmärtää, että on luonnotonta olla vain yksiavioinen, vai mikä heidät saa haluttomiksi avoimiin suhteisiin?

Tosin luulen, että ns. normipettäjä ei halua mitään muuta kuin hetken jännitystä ja kipinää, joten onkin olennaisen tärkeää, että siellä kotona on toinen, jok

En mä ainakaan ole kysellyt jokaiselta sänkykumppanilta että seurusteletko, saati että siitä olisi annettu rehellinen vastaus kysyttäessä 😅

Vierailija kirjoitti:

Seurasin pitkään vierestä, kun ystäväni oli vuosia toisena naisena. Se oli turhauttavaa, ystäväni riutui roolissaan.

Myöhemmin kävi niin, että tulin omassa suhteessani petetyksi ja jätetyksi. 

Ymmärsin, että molemmissa noin nelikymppisten miesten perustelut olivat samat: oltiin sitouduttu liian nuorina, ei ollut enää muuta yhteistä kuin lapset, parisuhdetta ei käytännössä enää ollut, lasten takia pysyttiin yhdessä, nainen oli painostanut saamaan lapsia, kotona ei enää puhuttu, nukuttiin sohvalla, nainen oli pirttihirmu, jossa mies oli vain statistina. Ei ollut enää "oikeaa" parisuhdetta.

Kun myöhemmin nyhdin miehestäni tiedon, että mistä lähtien hän oli kokenut, ettei meillä ollut ollut enää "oikeaa" parisuhdetta, niin hän vastasi esikoisemme syntymävuoden. Ihan kiva, mutta siitä oli kymmenisen vuotta, ja tuon aikana oltiin mm. saatu lisää lapsia, ostettu kotia, matkusteltu, matkusteltu myös parisuhdelomill

Ei jumalauta miten munaton ukko, näen punaista!

No ap, miten voit siellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon miettinyt että jos itse olisin pettäjän paikalla, niin en mäkään varmaan haluaisi kertoa kaikkea juurta jaksain ja loukata toista vielä lisää. 

Ymmärrän tämän todella hyvin, mutta jos siis halutaan jatkaa yhdessä, siihen se usein menee, että toinen haluaa tietää, mitä helkattia nyt oikeasti on tapahtunut. Vaikka se sattuu.

Silloin jos pettämisen vuoksi tulee ero, ei munkaan mielestä yksityiskohtien penkomisessa ole mitään järkeä. Kuten ei ole sen toisen syyttelemisessä ja vosuttelemisessakaan, muuten. Silloin pska on parasta jättää penkomatta ja lähteä molemmat omalta uudelta alustalta liikkeelle. Silloin onkin ajatuksena, että meidän liiton asiat, hyvät ja huonot, ei enää uuteen elämään kuulu.

Mutta jos yhdessä halutaan jatkaa, olennainen osa sitä mun mielestä on, että petetyn on parasta ymmärtää, että nyt sattuu.  Petetty joutuu

 

 Tuolla tarkoitetaan sitä että hyvässä parisuhteessa ei pettämistä tapahdu, ja hyvä parisuhde on aina molempien asia, ja molemmissa on vikaa jos suhde ei ole hyvä.

Sain myös pari vuotta sitten selville mieheni suhteen. En kertonut että tiedän. Sittemmin suhde loppui. Olin kysynyt asiasta mutta mies kielsi kaiken. Mies ei arvaa että tiedän. Olen tässä keräillyt rahaa säästöön ja sitä onkin kertynyt kivasti useita kymmeniä tuhansia, kun mies auliisti haluaa maksaa lähes kaiken elämisemme. Muutaman vuoden päästä lapsi on täysi ikäinen ja sit nostan kytkintä rahojeni kanssa ja se on Adios! Joskus näille pettäjille pitää vaan antaa samalla mitalla takaisin. Saan todella suurta tyydytystä suunnitelmastani. Ja jos joku kysyy miksi en lähde heti. Miksi lähtisin ja vaikeuttaisi lapseni elämää murrosiän herkässä vaiheessa. Miksi mies ei lähtenyt kun halusi alkaa pettää. 

Täällä on ollut keskustelua siitä onko pettäjä yksin syyllinen pettämiseen, vai onko syytä myös kolmannessa osapuolessa, siinä kenen kanssa on pettänyt.

Olen itse joskus nuorena ollut se kolmas osapuoli, ja ollut tietoisesti fyysisessä suhteessa varatun miehen kanssa. En ollenkaan tuntenut tätä petettyä osapuolta eikä minulla ollut mitään sidettä häneen. Minulla ei ollut kasvoja sille ketä petän, eikä hänellä minulle. Tiesin kuitenkin tekeväni väärin. Vaikka en tietoisesti halunnut loukata, niin en kyllä välittänytkään. Oma halu vei ja en ajatellut muuta. Itselläni se halu ei ollut seksi itsessään, vaan huomio ja läheisyys, jota kaipasin. Miehenpuolelta se painottui seksiin.

Eniten tuossa on jäänyt harmittamaan se, että vaikka minulla ei ollut mitään henkilökohtaista sidettä tähän petettyyn osapuoleen, niin omalla toiminnallani olen halventanut ja pettänyt itseni lisäksi tavallaan koko naissukupuolen, tämän petetyn mukaan lukien. Olen naisena antanut hyväksynnän toisen naisen pettämiselle suostumalla siihen. Olen naisena antanut halventaa itseni kautta koko naissukupuolta, suostumalla "käytettäväksi". Tämä siinä harmittaa eniten ja tällä tavoin pidän itseäni eniten syyllisenä. Ja kadun sitä.

Usein sanotaan, että se on jokaisen oma asia mitä tekee elämällään, mutta mielestäni se ei ole aivan niin mustavalkoista. Vaikka jokainen toki loppupeleissä on vastuussa itsestään ja valinnoistaan, niin sitä voi myös omilla valinnoillaan antaa tietynlaista singnaalia toiselle. Että näin on ok tehdä. Vaikka asia olisikin niin, että pettäjä pettää joka tapauksessa tilaisuuden tullen, niin se ei ole puolustus tätä kolmatta osapuolta kohtaan. Jokainen joka suostuu, antaa omalta osaltaan hyväksynnän toisen pettämiselle. Ilman sitä ei kukaan voisi pettää.

Pettäjän, tässä tapauksessa miehen kohdalla syyllisyys on toisenlainen. Siinä rikotaan henkilökohtainen suhde ja luottamus toiseen ihmiseen. Se tekee asiasta haavoittavaisemman sille petetylle osapuolelle.

Eli molemmat ovat syyllisiä, mutta eri tavalla. Toki jos se kolmas osapuoli on myös läheinen, esim. ystävä, sama koskee myös häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä syytä naista hyvä ihminen. Häntä on turha miettiä. Sun miehesi on ihan itse valinnut tiensä, hän on järkevä aikuinen joka on tehnyt päätökset pettää. Unohda se nainen, miehesi on yksin syyllinen. 

mene terapiaan, jotta saat apua. Katkeruus on paha vaiva jos se tarttuu. Sun pitää päästä jatkamaan elämääsi.

Minä en ole pettäjä enkä petetty vaan ihan sivustakatselija näissä jutuissa, mutta en oikeasti tajua tätä nykypäivän asennetta, että se kolmas osapuoli ei ole minkäänlaisessa vastuussa teoistaan.

Toki se on väärin, että jotkut syyttävät toista naista enemmän kuin pettäjäukkoa, mutta ei sekään ääripää minusta ole oikein, että toisesta naisesta on nykyään tehty jokin neutraali osapuoli koko jutussa.

 

Täysin samaa mieltä. 

 

 

Mitä tämä vastuu KONKREETTISESTI tarkoittaa? Ihan esimerkein kiitos.

Tuolla tarkoitetaan sitä että hyvässä parisuhteessa ei pettämistä tapahdu, ja hyvä parisuhde on aina molempien asia, ja molemmissa on vikaa jos suhde ei ole hyvä.

Juu. Ja on molempien asia, että parisuhde pysyy hyvänä. On siis molempien asia kertoa suhteen ongelmista, siitä, mitä haluaa, siitä minkä toivoo muuttuvan,jne.

Kas kun etenkin niissä tapauksissa, joissa toinen vannoo rakkauttaan, lähettelee rakkausviestejä, kertoo, miten upea toinen on jne. on tosi vaikea ymmärtää, että tässä liiton vankilassa itse asiassa kylläkin riutuu onneton ihminen, joka ahdingossaan on pakotettu pettämään.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut keskustelua siitä onko pettäjä yksin syyllinen pettämiseen, vai onko syytä myös kolmannessa osapuolessa, siinä kenen kanssa on pettänyt.

Olen itse joskus nuorena ollut se kolmas osapuoli, ja ollut tietoisesti fyysisessä suhteessa varatun miehen kanssa. En ollenkaan tuntenut tätä petettyä osapuolta eikä minulla ollut mitään sidettä häneen. Minulla ei ollut kasvoja sille ketä petän, eikä hänellä minulle. Tiesin kuitenkin tekeväni väärin. Vaikka en tietoisesti halunnut loukata, niin en kyllä välittänytkään. Oma halu vei ja en ajatellut muuta. Itselläni se halu ei ollut seksi itsessään, vaan huomio ja läheisyys, jota kaipasin. Miehenpuolelta se painottui seksiin.

Eniten tuossa on jäänyt harmittamaan se, että vaikka minulla ei ollut mitään henkilökohtaista sidettä tähän petettyyn osapuoleen, niin omalla toiminnallani olen halventanut ja pettänyt itseni lisäksi tavallaan koko naissukupuolen, tämän petety

Niin, ja myös ihmisenä olet varmaankin pettänyt itsesi. Kuka haluaa elää aiheuttaen muille pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla tarkoitetaan sitä että hyvässä parisuhteessa ei pettämistä tapahdu, ja hyvä parisuhde on aina molempien asia, ja molemmissa on vikaa jos suhde ei ole hyvä.

Juu. Ja on molempien asia, että parisuhde pysyy hyvänä. On siis molempien asia kertoa suhteen ongelmista, siitä, mitä haluaa, siitä minkä toivoo muuttuvan,jne.

Kas kun etenkin niissä tapauksissa, joissa toinen vannoo rakkauttaan, lähettelee rakkausviestejä, kertoo, miten upea toinen on jne. on tosi vaikea ymmärtää, että tässä liiton vankilassa itse asiassa kylläkin riutuu onneton ihminen, joka ahdingossaan on pakotettu pettämään.

Kyllä, just näin! Että näen punaista, kun tota suoraan sanottuna pskaa hoetaan. Kun kuvittelee elävänsä onnellisessa suhteessa, mies on huomaavainen, hellä, seksiä on paljon, jutellaan, nauretaan ja suunnitellaan tulevaa, on kyllä kunnon märkä rätti naamaan saada kuulla ventovieraalta naiselta, miten pitäisi päästää jo se mies menemään, kun niin pitkään hän on ollut onneton liitossaan. 

Kyllä pääsi ihan sinä iltana lähtemään. Vähän venkuroi mennessään, ei kuulemma voi lopettaa 27 v suhdetta tällä tavalla, vaan pitää vielä ajatella, voisiko yhdessä yrittää siitä ja tästä syystä. Mutta eihän nyt ketään voi langettaa onnetonta elämää elämään!

Olen itsekin joskus ollut tuota ylimielistä mieltä, mutta varoituksen sana: tämä tosiaan voi käydä missä suhteessa vaan.

Niin, ja myös ihmisenä olet varmaankin pettänyt itsesi. Kuka haluaa elää aiheuttaen muille pahaa.

Tämä. Ja se, että valehtelee kaikille, myös ystäville ja sukulaisille, missä esim on, kun ei kehtaa sanoa, että ukkomiehen kanssa hotellissa kutemassa.

Kyllä pääsi ihan sinä iltana lähtemään. Vähän venkuroi mennessään,

Apua, vaikka aihe on kamala, niin mua nauratti! Näinhän se niin usein on, ei tiedä se kakkonen, miten hankalaa siitä miehestä onkaan päästä eroon, kun kaksin käsin takertuu ovenkarmeihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset miehet käyttävät tuota itsetuhoa manipulointitaktiikkana, ettei heidän tarvitsisi joutua kohtaamaan niitä negatiivisia seuraamuksia, mitä pettämisen paljastumisesta tulee. Eli menevät melkein lapsitasolle itsensä satuttamisessa ja he odottavat, että se petetty sitten yrittää estellä heidän itsetuhoaansa ja keskittyvät heidän hoitamiseen, kuin siihen pettämisestä syyttelyyn.

Näin kerran sellaisen videon, missä mies oli pettänyt ja itki tyyliin lattialla ja nainen sitä kuvasi sen takia, kun se mies käyttäytyi kuin lapsi. Se mies sitten meni täyttämään niiden altaan ja otti leivänpaahtimen mukaansa :D ja sanoi, että laittaa sen päälle ja menee siihen altaaseen sen leivänpaahtimen kera. Nainen vaan totesi, että mene sitten... Mies kai odotti, että nainen yrittäisi estellä häntä, mutta kun ei estellyt niin ei se mies sinne alt

 

 Ei pettämistä voi kriminalisoida, hyvän tähden sentään! Samalla pitäisi kriminalisoida nalkutus, ja muu henkinen vv suhteissa, ja kaikki mikä aiheuttaa sen että toinen tai molemmat sitten pettävät. 

Pettäminen on yksi asia, mutta toisen syyttäminen siitä tekee teosta vielä alhaisemman. Suomessa ei ketään pakoteta olemaan itselleen huonossa liitossa. 

Jos kuitenkin siihen haluaa jäädä, se on ihan oma valinta!

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo toinen nainen. Meidän tarinassa mies oli jo pitkään pohjustanut suhdetta ja tehnyt kaiken maailman temppuja hurmaamisen eteen. Kun keskusteluyhteys oli avattu, loi hän mielikuvan itsestään pitkän liiton uhrina ja oli sanojensa mukaan aivan juuri eroamassa. Muutaman tapaamiskerran jälkeen huomasin että kyseessä onkin tavallinen pettäminen ja lopetin homman. 

 

Ajattelen että ap on kivusta huolimatta onnellisessa asemassa siinä että sai tietää miehensä olevan kusipää. Oman tarinani vaimo saa elää epätietoisuudessa koko loppuelämänsä. Hän tosin on niitä ihmisiä jotka ennemmin puhkaisevat silmänsä kuin suostuvat näkemään totuutta. Ehkä hän aavistelee jotain mutta ei joka tapauksessa pysty eroamaan. Ajattelen että vakka on kantensa valinnut ja olen lähinnä tyytyväinen etten ole kuviossa mukana. 

Mulle paljastui muutama kk miehen kanssa tapailtua että hänellä onkin jo avopuoliso. Seksiäkin meillä oli jo ollut. No en halunnut enää nähdä häntä. Hän kuitenkin ajan myötä sai selitettyä ettei ollut kertonut koska olivat myymässä yhteistä asuntoa ja hän nukkui sohvalla muutenkin jo, ja oli nukkunut jo kauan. Koko ajan tuli vaikeita asioita jotka vielä piti muka selvittää ennen kuin pääsi muuttamaan pois, ja katselimme jopa yhdessä hänelle asuntoa.

Sitten hänestä ei kuulunut hetkeen mitään, ja satuin näkemään hänet sairaalan käytävällä. Hän meni ihan puihin ja sanoi olevansa viemässä näitä leivoksia äidilleen kun äiti on leikattu eilen. Seuraavana päivänä näin lehdestä että hänelle ja avovaimolleen oli syntynyt lapsi, sinne se niitä leivoksia oli viemässä.

Sen jälkeen emme ole olleet missään tekemisissä, eikä vaimonsa tiedä että miehensä kävi minua panemassa kun hän odotteli kotona maha pystyssä.

Olisi pitänyt kertoa, mutta jokainen varmaan ymmärtää mikä tilanne oli.

Törkeää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon miettinyt että jos itse olisin pettäjän paikalla, niin en mäkään varmaan haluaisi kertoa kaikkea juurta jaksain ja loukata toista vielä lisää. 

Ymmärrän tämän todella hyvin, mutta jos siis halutaan jatkaa yhdessä, siihen se usein menee, että toinen haluaa tietää, mitä helkattia nyt oikeasti on tapahtunut. Vaikka se sattuu.

Silloin jos pettämisen vuoksi tulee ero, ei munkaan mielestä yksityiskohtien penkomisessa ole mitään järkeä. Kuten ei ole sen toisen syyttelemisessä ja vosuttelemisessakaan, muuten. Silloin pska on parasta jättää penkomatta ja lähteä molemmat omalta uudelta alustalta liikkeelle. Silloin onkin ajatuksena, että meidän liiton asiat, hyvät ja huonot, ei enää uuteen elämään kuulu.

Mutta jos yhdessä halutaan jatkaa, olennainen osa sitä mun mielestä on, että petetyn on parasta

 

Kyllä hyvässäkin parisuhteessa voidaan pettää.  Ei se aina ole parisuhteessa syy, jos toinen pettää.

Tilaisuus vaan tekee niinsanitusti varkaan.  Ei yksinkertaisesti jakseta eikä malteta vastustaa kiusasusta, kun ihastutaan johinkin henkilöön.

Ja kun se vetovoima toista kohtaan on niin valtava.  Siis himo.  Pettämisissä ei usenkaan ole kyse mistään rakkaudesta sitä toista kohtaan, vaan muusta. Jännityksestä, haluista, vaihtelusta, elämän nälästä.

Pariskunnat ovat pettäneet toisiaan aina. Ja tulevat vastaisuudessakin pettämään.  Ei sille mitään voi.

 

Vierailija kirjoitti:

Seurasin pitkään vierestä, kun ystäväni oli vuosia toisena naisena. Se oli turhauttavaa, ystäväni riutui roolissaan.

Myöhemmin kävi niin, että tulin omassa suhteessani petetyksi ja jätetyksi. 

Ymmärsin, että molemmissa noin nelikymppisten miesten perustelut olivat samat: oltiin sitouduttu liian nuorina, ei ollut enää muuta yhteistä kuin lapset, parisuhdetta ei käytännössä enää ollut, lasten takia pysyttiin yhdessä, nainen oli painostanut saamaan lapsia, kotona ei enää puhuttu, nukuttiin sohvalla, nainen oli pirttihirmu, jossa mies oli vain statistina. Ei ollut enää "oikeaa" parisuhdetta.

Kun myöhemmin nyhdin miehestäni tiedon, että mistä lähtien hän oli kokenut, ettei meillä ollut ollut enää "oikeaa" parisuhdetta, niin hän vastasi esikoisemme syntymävuoden. Ihan kiva, mutta siitä oli kymmenisen vuotta, ja tuon aikana oltiin mm. saatu lisää lapsia, ostettu kotia, matkusteltu, matkusteltu myös parisuhdelomill

Erosin ex-miehestäni omasta aloitteestani. Keskusteluja kun käytiin niin selvisi että hänen mielestään meiltä oli se parisuhde  puuttunut ja "asiat ei toimineen" kuopuksen odotuksesta saakka. Eli viisitoistavuotta.  Itse olin elänyt ja panostanut parisuhteeseen mutta lopulta väsyin kun toista ei kinnostanut mikään ja mitään yhteistä ei voinut tehdä eikä suunnitella. Elämääni ilmaantui mies joka kiehtoi, erosin, rakastuin  olen onnellinen. Ehkä joku ajattelee että petin henkisellä tasolla, mies ei tietääkseni pettänyt kuin minut ja parisuhteemme. Asiat ei aina ole yksinkertaisia mutta kyllä sieppasi se että minusta tehtiin "syyllinen" kun halusin erota ja löysin uuden ihmisen ja samalla toinen oli luovuttanut jo viisitoistavuotta aiemmin eikä viitsinyt edes ottaa asiaa puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Sain myös pari vuotta sitten selville mieheni suhteen. En kertonut että tiedän. Sittemmin suhde loppui. Olin kysynyt asiasta mutta mies kielsi kaiken. Mies ei arvaa että tiedän. Olen tässä keräillyt rahaa säästöön ja sitä onkin kertynyt kivasti useita kymmeniä tuhansia, kun mies auliisti haluaa maksaa lähes kaiken elämisemme. Muutaman vuoden päästä lapsi on täysi ikäinen ja sit nostan kytkintä rahojeni kanssa ja se on Adios! Joskus näille pettäjille pitää vaan antaa samalla mitalla takaisin. Saan todella suurta tyydytystä suunnitelmastani. Ja jos joku kysyy miksi en lähde heti. Miksi lähtisin ja vaikeuttaisi lapseni elämää murrosiän herkässä vaiheessa. Miksi mies ei lähtenyt kun halusi alkaa pettää. 

 

          Mies ei lähtenyt, koska välittää sinusta ja lapsesta.  Ei ne pettämiset mitään love storyja ole.  Pelkkää panoa. Ei muuta.

          Eri asia jos todella rakastuu, siis rakastuu toiseen naiseen, silloin miestä ei pidättele mikään. Mies lähtee liitosta.

           Ja luuletko sinä, että mies jää sinua suremaan ja itkemään. Tietty alussa se on molemmille suuri elämänmuutos, mutta miehet eivät jää yksin.

           Eivät miehet ala selibaatissa elämään.  Aina löytyy nainen kainaloon, ja lopulta sekin jonka kanssa voi aloittaa pysyvän suhteen.

           Miehet ja naiset ovat näissä asioissa aivan erilaisia. Miehet eivät pohdi ja filosofoi eroa, vaan toimivat ja menevät eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurasin pitkään vierestä, kun ystäväni oli vuosia toisena naisena. Se oli turhauttavaa, ystäväni riutui roolissaan.

Myöhemmin kävi niin, että tulin omassa suhteessani petetyksi ja jätetyksi. 

Ymmärsin, että molemmissa noin nelikymppisten miesten perustelut olivat samat: oltiin sitouduttu liian nuorina, ei ollut enää muuta yhteistä kuin lapset, parisuhdetta ei käytännössä enää ollut, lasten takia pysyttiin yhdessä, nainen oli painostanut saamaan lapsia, kotona ei enää puhuttu, nukuttiin sohvalla, nainen oli pirttihirmu, jossa mies oli vain statistina. Ei ollut enää "oikeaa" parisuhdetta.

Kun myöhemmin nyhdin miehestäni tiedon, että mistä lähtien hän oli kokenut, ettei meillä ollut ollut enää "oikeaa" parisuhdetta, niin hän vastasi esikoisemme syntymävuoden. Ihan kiva, mutta siitä oli kymmenisen vuotta, ja tuon aikana oltiin mm. saatu lisää lapsia, ostettu k

 

Tunnekylmä nilkki.