Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?
Mulla on vain se petetyn näkökulma, mutta haluaisin tietää mitä pettäjän päässä liikkuu...
Oma maailmani mureni ihan täysin kun sain miehen pettämisestä kiinni. On tulossa ero ja minä muutan pois. Olen täysin palasina kaikesta, mutta haluaisin kuitenkin tietää mitä sen pettäjän päässä pyörii...Mies kun ei puhu mitään.
Meillä oli kaikki hyvin, rakkautta riitti, myös makuuhuoneen puolella kaikki hyvin. Olimme toistemme parhaat ystävät 25 vuotta ja sitten kävi niin että mies oli heikko ja lankesi erään häntä piirittäneen nuoremman naisen pauloihin.
Mies ei olisi halunnut erota ja oli hävennyt tekojaan (olivat ilmeisesti muutaman kuukauden tapailleet ennen kuin sain ns. rysän päältä kiinni) tekohetkelläkin, mutta jokin vain veti häntä sen toisen naisen luokse. Oli hullaantunut ja se oli voittanut järjen. Enempää en hänestä kiinni saa, sulkeutuu.
Osaisiko joku sanoa mulle mitä tällaisessa tilanteessa pettäjän päässä liikkuu kun romahdutti oman ja puolisonsa elämän, 25 vuotta roskakoriin? Häpeää, surua, iloa....? Kovasti yrittäisin ymmärtää, mutta vastauksia en saa. Hän hermostuu kun yritän niitä häneltä kysellä, on aina ollut hyvin sulkeutunut. Nähtäväksi jää juokseeko hairahduksensa luokse heti kun lähden, vai kuivuuko koko juttu kasaan.
Kokemuksia? Mielipiteitä?
Kommentit (1940)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee niitä listauksia yleisemmistä avioeron syistä, niin tosi usein pettäminen on top 3 syiden joukossa. Kyllä munkin tuttavapiirissä keski-ikäisten erojen taustalla on usein ollut kolmas osapuoli, jos asiasta on yhtään syvällisemmin keskusteltu. Siis vaikka "erotaan ystävinä". Tosi yleistä tuntuu olevan.
Totuuden erostamme olen kertonut harvoille ja valituille.
Ollaan kasvattu erilleen, ollaan kun veli ja sisko on se mitä sanonut utelijaille.
Lapsemme eivät tiedä totuutta.
Totuus on että exäni petti, oli ahkera Tinderin käyttäjä, ihastuikin lopulta toiseen naiseen kun etsi elämäänsä 'jännitystä'.
33 yhteistä vuotta.
Vuosi mennyt erostamme. Asun omassa kauniissa kodissani.
Se mikä käy mielessä näin jälkiviisaana on se että olisi pitänyt erota aikasempa
Meillä oli ihan seksiä loppuun asti kunnes näin noi kirjotukset.
Omakotitalo, aikuset lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap on jo päättänyt avioliiton loppumisesta? Tuolla tavalla et varmaan koskaan saakaan kuulla, mikä tuohon johti. Sulle jää vain mielikuva, että kaikki oli hyvin. Ehkä ei ollut.
itselläsivusuhteeseen johti se, että kotona koin, että minulla on vain velvollisuuksia ja on käyttäydyttävä kulissin edellyttämällä tavalla. Omattarpeeni eivät tulleet hyväksytyiksi. Aloin sitten toteuttaa niitä salaisesti. Nyt ei puhuta mistään seksuaalisista tarepista, se ei ollut se pointti. Kyllä kotona seksiä oli tarjolla. Olen nainen.
Niin miksi? Oliko puolisosi pelottava, pelkäsitkö, mitä hän tekee, jos alat vaan toteuttaa niitä tarpeitasi siellä kotona?
Minä naisena sanoin alkuun, että en sitten ala siihen kulissiin, missä vanhempasi elävät. Varakas perhe, tietyt jutut. Sanoin, että
Kerroitko ennen salasuhteen aloittamista exällesi siitä mitä tunnet ja mitä tarvitset? Jos et niin olet pohjasakkaa.
Olen samaa mieltä. Silti sie että sanotaan että vikaa on molemmissa parisuhteen osapuolissa tarkoittanee sitä että suhdetta pitää vaalia molempien, eikä ole pelkästään toisen vastuulla, eikä sitä että syy pettämiseen konkreettisesti olisi petetyssä.
Nämä yleensä ovatkin luonnekysymyksiä. Ihminen, joka pettää on yleensä muutenkin sen luontoinen, että ratkoo ongelmia pelkurimaisesti. Eli ei konfliktien pelossa ota esille asioita. Joten kun ongelmia ilmenee, ratkoo niitä mieluummin selän takana kuin avoimesti kohtaa toisen.
Vaikea siis lähteä molempien vaalimaan kummankin puolesta, näinkin päin. Ja oikeasti: mitä se osapuoli, jolle ei kerrota ollenkaan ongelmista, päinvastoin hehkutetaan elämän onnellisuutta, voisi tehdä suhteen vaalimiseksi enemmän kuin jo tekee?
Miten sinusta tuossa tilanteessa on molempien vastuulla, että toinen pettää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain myös pari vuotta sitten selville mieheni suhteen. En kertonut että tiedän. Sittemmin suhde loppui. Olin kysynyt asiasta mutta mies kielsi kaiken. Mies ei arvaa että tiedän. Olen tässä keräillyt rahaa säästöön ja sitä onkin kertynyt kivasti useita kymmeniä tuhansia, kun mies auliisti haluaa maksaa lähes kaiken elämisemme. Muutaman vuoden päästä lapsi on täysi ikäinen ja sit nostan kytkintä rahojeni kanssa ja se on Adios! Joskus näille pettäjille pitää vaan antaa samalla mitalla takaisin. Saan todella suurta tyydytystä suunnitelmastani. Ja jos joku kysyy miksi en lähde heti. Miksi lähtisin ja vaikeuttaisi lapseni elämää murrosiän herkässä vaiheessa. Miksi mies ei lähtenyt kun halusi alkaa pettää.
Mies ei lähtenyt, koska välittää sinusta ja lapsesta. Ei ne pettämiset mitään love storyja ole. &
En ajattele että mies jää suremaan koska meinaan hänelle eron jälkeen paljastaa koko juonen. Eikä se minua sinänsä edes kiinnosta, mutta sen tiedän, että häntä tulee vit*ttamaan suuresti se, että minäkin osasin vedättää häntä ja ehkä jopa pahemmin kuin hän minua. Ei miehet ole ainoita ketkä tätä peliä osaa pelata. Minä en ole pettänyt fyysisesti kenenkään kanssa mutta kyllähän tämä eräänlaiseksi pettämiseksi voidaan laskea. Tai toivon ainakin niin. Mutta mieheni aloitti tämän, minä vain jatkoin omalla tavallani eli en kertonut että tiedän ja kerään rahat ja lähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo toinen nainen. Meidän tarinassa mies oli jo pitkään pohjustanut suhdetta ja tehnyt kaiken maailman temppuja hurmaamisen eteen. Kun keskusteluyhteys oli avattu, loi hän mielikuvan itsestään pitkän liiton uhrina ja oli sanojensa mukaan aivan juuri eroamassa. Muutaman tapaamiskerran jälkeen huomasin että kyseessä onkin tavallinen pettäminen ja lopetin homman.
Ajattelen että ap on kivusta huolimatta onnellisessa asemassa siinä että sai tietää miehensä olevan kusipää. Oman tarinani vaimo saa elää epätietoisuudessa koko loppuelämänsä. Hän tosin on niitä ihmisiä jotka ennemmin puhkaisevat silmänsä kuin suostuvat näkemään totuutta. Ehkä hän aavistelee jotain mutta ei joka tapauksessa pysty eroamaan. Ajattelen että vakka on kantensa valinnut ja olen lähinnä tyytyväinen etten ole kuviossa mukana.
Niin oli. Vieläkin ahdistaa jos ajattelee asiaa, ja tekis mieli kostaa, vaikka tapahtuneesta on jo 12vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain myös pari vuotta sitten selville mieheni suhteen. En kertonut että tiedän. Sittemmin suhde loppui. Olin kysynyt asiasta mutta mies kielsi kaiken. Mies ei arvaa että tiedän. Olen tässä keräillyt rahaa säästöön ja sitä onkin kertynyt kivasti useita kymmeniä tuhansia, kun mies auliisti haluaa maksaa lähes kaiken elämisemme. Muutaman vuoden päästä lapsi on täysi ikäinen ja sit nostan kytkintä rahojeni kanssa ja se on Adios! Joskus näille pettäjille pitää vaan antaa samalla mitalla takaisin. Saan todella suurta tyydytystä suunnitelmastani. Ja jos joku kysyy miksi en lähde heti. Miksi lähtisin ja vaikeuttaisi lapseni elämää murrosiän herkässä vaiheessa. Miksi mies ei lähtenyt kun halusi alkaa pettää.
Mies ei lähtenyt, koska välittää sinusta ja lapsesta.Oletteko naimisissa? Onko avioehtoa? Miten ajattelit piilottaa rahat osituksessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä näitä lukuja tulee että 5-10 prosenttia pettäisi. Esim väestöliiton tutkimuksissa tulee noin kolmasosaa pettää. Tämä on ihan nopea asia tarkistaa jokaisen. Tietysti jos tutkitaan jotain sitoutuneita vanhoja pariskuntia, niin siinähän tietysti luvut jäävät pienemmiksi. Mutta nykyisin avioliitoistakin puolet päättyy eroon ja avoliitoista ja seurusteluista ei ole tutkimusta mutta luku varmasti vielä suurempi, eihän ihmiset yleensä ole sen ensimmäisen kumppaninsa kanssa koko elämää. Nämä seksiin liittyvät asiat ovat kyllä edelleen iso tabu meidän yhteiskunnassa, kun ihmiset eivät pysty ajattelemaan sitä ollenkaan laajasta näkökulmasta tai järjellä. Seksuaalisuus on vahva vietti ja sen perässä ihmiset menevät ja säännöt sitten tulevat aina vähän perässä. Minusta on vähän sama kuin koko avioliiton ajan pöydällä olisi joku ihana kakku ja koko liitto perustuu siihen, että
Mielestäni avioliittoa ja avoliittoa/tapailusuhteita ei pidä verrata toisiinsa. Kaksi viimeksimainittua elämäntapaa on valittu juuri sen takia, kun ei ole haluttu sitoutua tosissaan. Niistä voi helpommin lähteä, jos tuntuu siltä. Nykyään kai voi lähteä ilmoittamalla asiasta pelkällä tekstarilla.
Avoliitossa ollaan vapaaehtoisesti eikä oikeuden pakottamana. Avioliitosta voi lähteä laittamatta edes tekstaria. Sen kun muuttaa vain omilleen.
Itselle kävi lähes sanoin muutama vuosi sitten. Eikä ollut toki edes miehen ensimmäinen syrjähyppy, mut edellisestä oli vuosikymmen (tai mistä minä tiedän totuutta). Lupasi ja vannoi, ettei koskaan tekisi minulle enää niin. Eikä halunnut perheen hajoavan. Kuitenkin teki niin ja jäi kiinni ja erosimme. Perhe hajosi, koko elämä hajosi, monen ihmisen elämä muuttui. En ole itse vieläkään päässyt asiasta ylitse. Mies on jatkanut elämäänsä muitta mutkitta, vaikka hänelle toki oli kova paikka kun jäi kiinni. Mutta ei enää halunnut itsekään avioliittoa jatkaa. Kumppanit hänellä vuosien aikana vaihtunut. Itselläni ei ole uutta miestä. Pettäjä on valitettavasti aina pettäjä. Ja muna vie miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain myös pari vuotta sitten selville mieheni suhteen. En kertonut että tiedän. Sittemmin suhde loppui. Olin kysynyt asiasta mutta mies kielsi kaiken. Mies ei arvaa että tiedän. Olen tässä keräillyt rahaa säästöön ja sitä onkin kertynyt kivasti useita kymmeniä tuhansia, kun mies auliisti haluaa maksaa lähes kaiken elämisemme. Muutaman vuoden päästä lapsi on täysi ikäinen ja sit nostan kytkintä rahojeni kanssa ja se on Adios! Joskus näille pettäjille pitää vaan antaa samalla mitalla takaisin. Saan todella suurta tyydytystä suunnitelmastani. Ja jos joku kysyy miksi en lähde heti. Miksi lähtisin ja vaikeuttaisi lapseni elämää murrosiän herkässä vaiheessa. Miksi mies ei lähtenyt kun halusi alkaa pettää.
Mies e
Olemme naimisissa mutta meillä on tietenkin avioehto.
Vierailija kirjoitti:
ap mikä tilanne
Mä olen nyt muuttanut omilleni, en ole ehtinyt tänne päivittämään kuulumisiani. Aloin juuri lukemaan tänne tulleita kommentteja. Mies teki kanssani muuton toiseen kaupunkiin, lopuksi halattiin pitkään ja itkettiin, vaikea hetki, vaikein koko elämässäni.
Yritän nyt rakentaa omaa elämääni, miehellä on vielä mahdollisuus jos haluaa jutella, hakeutua hoitoon tms. En mä ole täysin valmis 25 vuotta kuitenkaan heittämään pois, ehkä voidaan jonain päivänä alkaa rakentamaan uutta yhdessä. Katsotaan. Päivä kerrallaan, yhä rakastan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaipa se pettäjä silloin ajattelee, että ilmainen pano tuli loppupeleissä tosi kalliiksi.
Mä uskon että juuri näin ajattelee munkin puoliso. En halua käyttää etuliitettä ex, en ole valmis siihen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulle toivon voimia tuhannesti, kuten kaikille muillekin näitä kertomuksia kirjoittaneille. Olet kaiken ohessa muuten saanut aikaiseksi todella hyvän ketjun, sillä uskon, että täältä monet ovat saaneet ajatuksia eteenpäin menosta!
Itse mietin tässä omaa eroani, josta on nyt 6 v ja niin monia samanlaisia elementtejä on kyllä ollut muillakin. Mikä sai kirjoittamaan oli nuo viimeisimmät viestit, joissa sanoitettiin niin hyvin niitä asioita, joista itsellenikin jäi katkerimmat fiilikset.
Että miten se menikin niin, että vaikka toinen petti, jälkipyykki oli yksin minun vastuullani? Minäkin lähdin, mutta tuntuu, että vieläkin vaikka erosta on jo vuosia, saa selitellä, että kyllä minäkin olisin ollut halukas yrittämään korjata liittoa, mutta sitä ei voi tehdä yksin, kun vastassa on joku USAn armeijan kouluttama vakooja, joka suostuu sanomaan vain sotilasarvonsa ja -yksikkönsä.
Ja tuo oli hyvin sanottu, nyt jo väh
Kiitos sulle tästä kirjoituksesta. Mun mielestä myös todella hyvä ketju ja paljon vertaistukea ja lohtua samassa tilanteessa oleville ihmisille. Meitä näyttääkin olevan melkoinen määrä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap mikä tilanne
Mä olen nyt muuttanut omilleni, en ole ehtinyt tänne päivittämään kuulumisiani. Aloin juuri lukemaan tänne tulleita kommentteja. Mies teki kanssani muuton toiseen kaupunkiin, lopuksi halattiin pitkään ja itkettiin, vaikea hetki, vaikein koko elämässäni.
Yritän nyt rakentaa omaa elämääni, miehellä on vielä mahdollisuus jos haluaa jutella, hakeutua hoitoon tms. En mä ole täysin valmis 25 vuotta kuitenkaan heittämään pois, ehkä voidaan jonain päivänä alkaa rakentamaan uutta yhdessä. Katsotaan. Päivä kerrallaan, yhä rakastan.
Ää ota takaisin kun eroon pääset. On niitä muitakin miehiä, parempiakin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin aina nuorempana, että JOS minua joskus petettäisiin, niin toinen aidosti katuisi ja tekisi kaikkensa pelastaakseen meidän liittomme. Siis vähän Hollywood-tyyliin. Ajattelin myös, että lopullinen päätös olisi silloin minun. Tiedättekö, kun nuorina kysyttiin toisilta, että antaisitko anteeksi, jos poikaystäväsi/miehesi pettäisi? Jopa (ex-)mieheni kanssa mietin, että jos hän pettäisi (iso jos), niin rationaalisena miehenä hän ei koskaan antaisi sen mennä pitkälle tai olisi valmis heittämään kaikkea yhdessä rakennettua hukkaan.
Lopulta se meni kuitenkin kuten niin moni täällä on sanonut. Toinen ei puhu, ei yritä, ei taistele liiton vuoksi. Ei edes oikein pyydä anteeksi, ei tunnusta pettämistä, mutta tavallaan kuitenkin ympäripyöreästi tunnustaa. Ei lähde, mutta ei ole siinä. Ei tiedä mitä haluaa. Haluaa erota, mutta ei tee mitään aloitettakaan, vaan jää sohvalle nukkumaan. Lopulta minäkin olin se, joka näytin miehelle ovea: että lähde, jos et yritä. Saisit ehkä anteeksi, jos pyytäisit ja näyttäisit teoillasi sen. Jokainen solu huusi kehossa, että pysytään yhdessä, pliis, mutta kun toinen oli täysin passiivinen. Itki, murjotti, oli vihainen. Hän, joka petti! Hän, joka halusi erota.
Melkoisen tuttua käytöstä. Mistähän tuokin johtuu kun tuntuu olevan niin samanlaista monella (pettäjä)miehellä? Ei osaa käsitellä asiaa järkevästi? On sekaisin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Täällä oli mies joka sanoi, ettei voinut kertoa vaimolleen että oli niin palavasti ihastunut, että se oli syy.. Ettei halua loukata vaimoaan sellaisella. En löytänyt enää viestiä, mutta haluaisin sanoa, että kun minun mies jäi kiinni kuukausia jatkuneesta salasuhteesta ja valehtelusta, kaikken pahimmalta tuntui kuulla, että hän teki sen "ei minkään takia". Sanoin että kerro nyt edes v*ttu olleesi palavasti rakastunut tai himoissasi, mutta kuulemma ei. Ei hän tiedä miksi, ei halunnut naisesta mitään eikä ollut ihastunut. Tuhosi siis suhteemme ja perheemme ei oikeastaan minkään takia. Siinä kohtaa tajusin miten merkityksetön olen koko ajan ollut...
Tämä tunne on niin tuttu!
Ap
Mitenkään väheksymättä petetyn tunteita, mutta. Ei se pettäjä siinä ole heittänyt pitkää liittoa roskakoriin, vaan sen tekee petetty, joka haluaa erota. Jos pettäjä olisi halunnut erota, hän olisi eronnut. Hän on asiaa miettinyt, eikä ole halunnut erota. Kyllä siihen joku syy on.
Eli ihan samoin kuin sitä (tässä tapauksessa) naista ei voi syyttää oman miehen pettämispäätöksestä, ei voi syyttää omaa miestä eroamispäätöksestä, jos mies ei sitä eropäätöstä tee. Kyllä ero on ihan oma päätös tuossa, ja ihan itse sitä siinä heittää koko pitkän liiton roskakoriin sen pettämisen takia.
Mikään laki ei pakota eroamaan, vaikka joku olisi harrastanut seksiä väärässä paikassa väärään aikaan. Ero on aina sen päätös, joka sen eron hakee.
Pettäjämiesten taustalla on useinmuutaki kuin seksuaalinen halu tai ihastuminen/rakastuminen. Voivat olla masentuneita, traumatisoituneita, kykenemättömiä hallitsemaan elämäänsä ja toilailevat muutenkin kuit,n parisuhteissaan. Siksi eivät osaa hoitaa myöskään sitä tilannetta, kun jäävät kiinni ja tulee ero. Pysyvät pintatasolla suhteissaan koko ikänsä riippumatta suhteen pituudesta, koska ovat niin irrallaan omistakin tunteista. Ja siksi ovat pettyneitä, vihaisia ja passiivisia kiinni jäädessään, koska kokevat tulevansa hyljätyiksi kokonaisina ihmisinä, sellaisina, kuin oikeasti ovat. Kokevat, että kelpasivat vai silloin, kun nainen ei heitä kokonaan tuntenut.
Se on sitten eri asia, kannaattaako näin heiveröisen miehen kanssa yrittää mitään suhdetta rakentaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tuttua mieskäytöstä muussakin kuin pettämisessä. Omani aina kun on joku kiista meneillään, ottaa asian puimisen henkilökohtaisesti, on loukkaantuvinaan, ja sitten ei saisi puhua asiasta enää, vaan pitäisi keskittyä hänen loukattuihin tunteisiin. Yrittää näin päästä puhumasta asiasta joka on vaikea.
Hän siis oikein kääntämällä kääntää asian selvittämisen niin että häntä on tässä nyt loukattu, ja nyt puhutaan siitä hänen loukkaamisestaan
Juuri näin! Vaikka nyt mies oli se joka petti, niin hänen tunteitaan loukattiin kun sätin häntä asiasta. Ja näin toki muissakin asioissa kun sanoin jotain poikkipuolista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tuttua mieskäytöstä muussakin kuin pettämisessä. Omani aina kun on joku kiista meneillään, ottaa asian puimisen henkilökohtaisesti, on loukkaantuvinaan, ja sitten ei saisi puhua asiasta enää, vaan pitäisi keskittyä hänen loukattuihin tunteisiin. Yrittää näin päästä puhumasta asiasta joka on vaikea.
Hän siis oikein kääntämällä kääntää asian selvittämisen niin että häntä on tässä nyt loukattu, ja nyt puhutaan siitä hänen loukkaamisestaan
Juuri näin! Vaikka nyt mies oli se joka petti, niin hänen tunteitaan loukattiin kun sätin häntä asiasta. Ja näin toki muissakin asioissa kun sanoin jotain poikkipuolista.
Ap
No ehkä sitten tosiaan kannattaa erota. Mutta älä nyt marttyyrina syytä miestä siitä, että 25 vuotta elämästäsi niinku nyyh menee roskikseen. Sinä olet elänyt tuota elämää ihan itse koko sen ajan, ja nyt teet päätöksesi myös itse.
Tinderi ihastukselleen esiinty sinkkuna. Luin tekstiviestit, joista olen todella kiitollinen.
Ja olen useasti käteni ristinyt ja kiittänyt korkeampaa voimaa että totuus paljastu.
Kirjotettuja rakkausviestejä on todella vaikea selittää omaksi edukseeen, vaikka kuinka hyvä olisikin manipuloimaan.