Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ole sanonut piirityksestä mitään. Se olin minä joka huomasin että naisella on pahat mielessään. Yritin miestä asiasta varoitella, mutta ei uskonut. Sitten jossain vaiheessa kettu ns. uiskenteli koloon. 

Tuota, kokemuksesta. Siinä vaiheessa heillä on ollut jo suhde. Se, mikä sinulle näyttäytyy piirittämisenä on naiselle normaali tapa lähestyä miestä, jonka kanssa hän harrastaa seksiä.

Olen itsekin langennut tuohon: ihmettelin eräissä miehen juhlissa naisen käytöstä, minusta todella härskisti flirttaili ja jutteli miehelleni, selvästi piiritti. Kun sitten suhde paljastui, ymmärsin, miksi.

Samoin minä varottelin naisesta ja ihmettelin, että miten tunneälykäs mieheni ei muka huomaa mitään. No sille todellakin oli selitys ja voi muna, miten typeräksi tunsin itseni.

Kiitos tästä kommentista, mutta siinä vaiheessa kun tämän

Niin mutta kun ilman todisteita olet vainoharhainen... 

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, eträ olet antamassa anteeksi. Oliko tämä ensimmäinen kerta? Itse annoin nuorena anteeksi yhden illan sekoilun minkä jälkeen sekoiluja ei tietääseni ole ollut. Maailma ei ole niin mustavalkoinen mitä luullaan. Kaikki tekevät virheitä.

Yhden illan juttu on tyystin eri asia kuin viikkoja, kuukausia saati vuosia kestänyt systemaattinen valehtelu. Kielletään vielä sittenkin vaikka jäätäisiin rysän päältä kiinni.

Täällä oli mies joka sanoi, ettei voinut kertoa vaimolleen että oli niin palavasti ihastunut, että se oli syy.. Ettei halua loukata vaimoaan sellaisella. En löytänyt enää viestiä, mutta haluaisin sanoa, että kun minun mies jäi kiinni kuukausia jatkuneesta salasuhteesta ja valehtelusta, kaikken pahimmalta tuntui kuulla, että hän teki sen "ei minkään takia". Sanoin että kerro nyt edes v*ttu olleesi palavasti rakastunut tai himoissasi, mutta kuulemma ei. Ei hän tiedä miksi, ei halunnut naisesta mitään eikä ollut ihastunut. Tuhosi siis suhteemme ja perheemme ei oikeastaan minkään takia. Siinä kohtaa tajusin miten merkityksetön olen koko ajan ollut...

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli mies joka sanoi, ettei voinut kertoa vaimolleen että oli niin palavasti ihastunut, että se oli syy.. Ettei halua loukata vaimoaan sellaisella. En löytänyt enää viestiä, mutta haluaisin sanoa, että kun minun mies jäi kiinni kuukausia jatkuneesta salasuhteesta ja valehtelusta, kaikken pahimmalta tuntui kuulla, että hän teki sen "ei minkään takia". Sanoin että kerro nyt edes v*ttu olleesi palavasti rakastunut tai himoissasi, mutta kuulemma ei. Ei hän tiedä miksi, ei halunnut naisesta mitään eikä ollut ihastunut. Tuhosi siis suhteemme ja perheemme ei oikeastaan minkään takia. Siinä kohtaa tajusin miten merkityksetön olen koko ajan ollut...

Kieltämättä karua. Äijä uittanut melaansa ei-kenessäkään, ei mistään syystä. Ei edes pitänyt tai oikeastaan halunnut tätä - pani silti. Tässä kohtaa alkaa varmasti miettiä, että jos sinua petetään noin vähäarvoisen ihmisen kanssa syyttä, minkä arvoinen mahdat itse olla tuolle otukselle.

Seurasin pitkään vierestä, kun ystäväni oli vuosia toisena naisena. Se oli turhauttavaa, ystäväni riutui roolissaan.

Myöhemmin kävi niin, että tulin omassa suhteessani petetyksi ja jätetyksi. 

Ymmärsin, että molemmissa noin nelikymppisten miesten perustelut olivat samat: oltiin sitouduttu liian nuorina, ei ollut enää muuta yhteistä kuin lapset, parisuhdetta ei käytännössä enää ollut, lasten takia pysyttiin yhdessä, nainen oli painostanut saamaan lapsia, kotona ei enää puhuttu, nukuttiin sohvalla, nainen oli pirttihirmu, jossa mies oli vain statistina. Ei ollut enää "oikeaa" parisuhdetta.

Kun myöhemmin nyhdin miehestäni tiedon, että mistä lähtien hän oli kokenut, ettei meillä ollut ollut enää "oikeaa" parisuhdetta, niin hän vastasi esikoisemme syntymävuoden. Ihan kiva, mutta siitä oli kymmenisen vuotta, ja tuon aikana oltiin mm. saatu lisää lapsia, ostettu kotia, matkusteltu, matkusteltu myös parisuhdelomilla jne. Itse olin kokenut mitä suurimmassa määrin olleeni parisuhteessa ihan loppuun saakka.

Osalle miehistä se "oikea" parisuhde on vissiin sama kuin se alkuhuuma ilman arkea ja lapsiin liittyviä velvollisuuksia. Totesin, etten voi kilpailla kenenkään alkuhuuma tai lapsetonta arkea vastaan. Sellaista en voinut hänelle tarjota, olinhan synnyttänyt HÄNEN lapsensa.

Tinderissä tuli sitten vastaan useampi eroamassa tai juuri eronnut sohvalla nukkuja vastaan. Näin täysin punaista heidän samoista perusteluissaan, ja totesin, että olin muuttunut liian skeptiseksi liittyäkseni toiselle kierrokselle.

Vierailija kirjoitti:

Seurasin pitkään vierestä, kun ystäväni oli vuosia toisena naisena. Se oli turhauttavaa, ystäväni riutui roolissaan.

Myöhemmin kävi niin, että tulin omassa suhteessani petetyksi ja jätetyksi. 

Ymmärsin, että molemmissa noin nelikymppisten miesten perustelut olivat samat: oltiin sitouduttu liian nuorina, ei ollut enää muuta yhteistä kuin lapset, parisuhdetta ei käytännössä enää ollut, lasten takia pysyttiin yhdessä, nainen oli painostanut saamaan lapsia, kotona ei enää puhuttu, nukuttiin sohvalla, nainen oli pirttihirmu, jossa mies oli vain statistina. Ei ollut enää "oikeaa" parisuhdetta.

Kun myöhemmin nyhdin miehestäni tiedon, että mistä lähtien hän oli kokenut, ettei meillä ollut ollut enää "oikeaa" parisuhdetta, niin hän vastasi esikoisemme syntymävuoden. Ihan kiva, mutta siitä oli kymmenisen vuotta, ja tuon aikana oltiin mm. saatu lisää lapsia, ostettu kotia, matkusteltu, matkusteltu myös parisuhdelomill

Tässä on tosi hyvä kirjoitus tuon toisen lisäksi, joka sanoi, että miehet irrottavat sitten erotilanteessa itsensä sivurooliin ja jättävät eron naisen projektiksi.

Kun ovat jättäneet sen parisuhteenkin. He itse seisovat vieressä miettimässä, mitähän kivaa seuraavaksi tulee mulle, mitähän puuttuu ja mistähän sen saisi.

Kaikki naiset: älkää olko sinisilmäisiä kakkosia näille. Uskokaa vaan suosiolla, että teidän rooli on kirjoitettu etukäteen siinä kuin sen parisuhdenaisenkin.

Ja sitten on ne onnelliset kuten mun ystäväni, nuorena ajattelin, että kamala parisuhde, niillä on aina vääntöä kaikesta, aina ne jauhaa jotain, ja nyt ymmärrän, että ne saakeli riitelee riitansa ja PUHUU. Olin heillä pari yötä nyt kesällä ja näähän jäi olohuoneeseen puhumaan, aiheet meni laidasta laitaan ja nauroivat. Hetken olin kateellinen.

^ Niinpä. Kysyin myös tuolloin mieheltäni, että jos oli näin ajatellut 10 vuotta, niin nimeäisikö yhdenkin konkreettisen tilanteen, jossa oli yrittänyt kertoa mulle näitä ajatuksiaan tai yhdenkin konkreettisen teon, jonka oli tehnyt tietoisesti parantaakseen tilannetta. Ei osannut vastata! Silti kertoi kaikille, että kaikki kivet oli käännetty ja että hän oli yrittänyt liian pitkään.

Tajusin myöhemmin, että hänelle yrittämistä oli sama kuin suhteessa oleminen. Osoitus siitä, että hän oli yrittänyt, oli se, että hän oli suvainnut olla kanssani vielä 10 vuotta perheellistymisen jälkeen.

Uudelta, lapsettomalta kumppanilta sai sitten sitä ymmärrystä, että pitää elää myös itselleen. Että kerran täällä vain eletään, poir family guy.

Kaikki parisuhteet ei kestä sitä muutosta mitä elämä mukanaan tuo. Onko sitten alunperin parisuhteen osapuolet tavallaan väärät toisilleen? Vai muuttuuko itse sekä toinen niin ettei suhde vaan toimi loppuun asti. Toiset jää ja toiset lähtee.

t. lähtenyt, joka mielummin yksin kuin ok-mukavassa-liitossa, jossa näennäisesti kaikki hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Saako esittää miesnäkökulman? Olen yli viiskymppinen äijä, pitkä liitto jne..

Runkkailen itsekseni kohtalaisen paljon, joskus chat seuralaisen kanssa netissä (en pidä sitä pettämisenä).

Vieraissa en ole käynyt. Voisin käydäkkin, mutta jätän väliin tietäen mahdollisen säädön ja hämmingin määrän.

Itse en koe pettämistä mitenkään pahana tai outona ehkä ennemminkin avustettuna runkkailuna. Naiset pettää lähes yhtä paljon, kuin miehet, mut oikeesti Mitä välii. Jos toinen nauttii hetkestä, niin ei se ole keneltäkään pois.

Koen outona ihmiset, jotka laittavat lusikat jakoon noin mitättömän asian takia.

 

Oletpa yksioikoinen. Eihän pettämisessä ole kyse jostain tietystä teosta, vaan luottamuksen pettämisestä. Että on esittänyt olevansa jotain muuta kuin on, valehdellut, pitänyt pilkkanaan, osoittanut epäkunnioitusta, kääntänyt selkänsä omalle puolisolleen. Osoittanut, ettei ole luotettava kumppani - ja sehän on ihmissuhteiden perusta. Luottamus.

Eli ap on jo päättänyt avioliiton loppumisesta? Tuolla tavalla et varmaan koskaan saakaan kuulla, mikä tuohon johti. Sulle jää vain mielikuva, että kaikki oli hyvin. Ehkä ei ollut. 

 

itselläsivusuhteeseen johti se, että kotona koin, että minulla on vain velvollisuuksia ja on käyttäydyttävä kulissin edellyttämällä tavalla. Omattarpeeni eivät tulleet hyväksytyiksi. Aloin sitten toteuttaa niitä salaisesti. Nyt ei puhuta mistään seksuaalisista tarepista, se ei ollut se pointti. Kyllä kotona seksiä oli tarjolla. Olen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki parisuhteet ei kestä sitä muutosta mitä elämä mukanaan tuo. Onko sitten alunperin parisuhteen osapuolet tavallaan väärät toisilleen? Vai muuttuuko itse sekä toinen niin ettei suhde vaan toimi loppuun asti. Toiset jää ja toiset lähtee.

t. lähtenyt, joka mielummin yksin kuin ok-mukavassa-liitossa, jossa näennäisesti kaikki hyvin. 

Todellakin hyvin tehty! Ongelmahan on se, että jos toinen on ihan onnellinen ja rakastunutkin ja se muserretaan ei edes kertomalla, vaan näyttämällä, oikein hieromalla naamaan, miten toinen ei merkitse mitään. On ollut ihan väärä. Ihan huono. 

Voihan sitäkin ajatella, että raskasta, että toinen on jossain kuplassa, missä meillä on ihana suhde, rakastaa meitä kauniiksi koko ajan, vaikka itsestä ei siltä tunnu. Mutta vastuu on sillä, joka tunteitaan ei kerro, niitä huonoja. Se on vaan luuserimeininki, että ei uskalla kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Eli ap on jo päättänyt avioliiton loppumisesta? Tuolla tavalla et varmaan koskaan saakaan kuulla, mikä tuohon johti. Sulle jää vain mielikuva, että kaikki oli hyvin. Ehkä ei ollut. 

 

itselläsivusuhteeseen johti se, että kotona koin, että minulla on vain velvollisuuksia ja on käyttäydyttävä kulissin edellyttämällä tavalla. Omattarpeeni eivät tulleet hyväksytyiksi. Aloin sitten toteuttaa niitä salaisesti. Nyt ei puhuta mistään seksuaalisista tarepista, se ei ollut se pointti. Kyllä kotona seksiä oli tarjolla. Olen nainen.

Niin miksi? Oliko puolisosi pelottava, pelkäsitkö, mitä hän tekee, jos alat  vaan toteuttaa niitä tarpeitasi siellä kotona? 

Minä naisena sanoin alkuun, että en sitten ala siihen kulissiin, missä vanhempasi elävät. Varakas perhe, tietyt jutut. Sanoin, että mun kanssa jos olet, ollaan niin kuin me sovitaan, ei niin kuin vanhempasi olettaa.

Hyvin on mennyt, välillä riidelläänkin, mutta se on elämää. En suostu elämään pelkurin elämää.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin aina nuorempana, että JOS minua joskus petettäisiin, niin toinen aidosti katuisi ja tekisi kaikkensa pelastaakseen meidän liittomme. Siis vähän Hollywood-tyyliin. Ajattelin myös, että lopullinen päätös olisi silloin minun. Tiedättekö, kun nuorina kysyttiin toisilta, että antaisitko anteeksi, jos poikaystäväsi/miehesi pettäisi? Jopa (ex-)mieheni kanssa mietin, että jos hän pettäisi (iso jos), niin rationaalisena miehenä hän ei koskaan antaisi sen mennä pitkälle tai olisi valmis heittämään kaikkea yhdessä rakennettua hukkaan.

Lopulta se meni kuitenkin kuten niin moni täällä on sanonut. Toinen ei puhu, ei yritä, ei taistele liiton vuoksi. Ei edes oikein pyydä anteeksi, ei tunnusta pettämistä, mutta tavallaan kuitenkin ympäripyöreästi tunnustaa. Ei lähde, mutta ei ole siinä. Ei tiedä mitä haluaa. Haluaa erota, mutta ei tee mitään aloitettakaan, vaan jää sohvalle nukkumaan. Lopulta minäkin olin se, joka näytin miehelle ovea: että lähde, jos et yritä. Saisit ehkä anteeksi, jos pyytäisit ja näyttäisit teoillasi sen. Jokainen solu huusi kehossa, että pysytään yhdessä, pliis, mutta kun toinen oli täysin passiivinen. Itki, murjotti, oli vihainen. Hän, joka petti! Hän, joka halusi erota.

Mulla taas meni todella sutjakkaasti. Mies ilmoitti 20 vuoden (lasten, naimisiinmenon ja kaiken yhdessä koetun ja eletyn) jälkeen, että tää ois niinku tässä, kun en rakasta ja painui ovesta ulos. Takas ei tullut. Se oli ilmoitusluontoinen asia tuosta noin vain yhtäkkiä. Ei suostunut puhumaan ja haki vikkelästi avioeroakin yksin. Myös kakkosvaiheen. Selvisi miltei samantien, että hänellä oli sivusuhde ja sen takia jätti mut.

Eli oli pettänyt mua jo pitkään ja todellakin halusi erota. Että ei se todellakaan mene aina niin, että mies pettää ja sitten katuisi ja haluaisi jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli mies joka sanoi, ettei voinut kertoa vaimolleen että oli niin palavasti ihastunut, että se oli syy.. Ettei halua loukata vaimoaan sellaisella. En löytänyt enää viestiä, mutta haluaisin sanoa, että kun minun mies jäi kiinni kuukausia jatkuneesta salasuhteesta ja valehtelusta, kaikken pahimmalta tuntui kuulla, että hän teki sen "ei minkään takia". Sanoin että kerro nyt edes v*ttu olleesi palavasti rakastunut tai himoissasi, mutta kuulemma ei. Ei hän tiedä miksi, ei halunnut naisesta mitään eikä ollut ihastunut. Tuhosi siis suhteemme ja perheemme ei oikeastaan minkään takia. Siinä kohtaa tajusin miten merkityksetön olen koko ajan ollut...

Itse asiassa sähän sait syyn. Miehesi oli tulenpalavasti ihastunut eikä sitä voinu sulle sanoa, ku olis ollu liian loukkaavaa. Siksi hän kielsi sen. Eli valehteli sulle päin naamaa.

Joskus asiat menee just niin, että se mitä ei millään myönnetä, niin sehän se totuus on.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni jäi pettämisestä kiinni, löysin kondomeja matkalaukusta. Koskaan ei tunnustanut mitään, sanoi vaan "siitä on jo 10 vuotta aikaa", eli tunnusti mutta ei tunnustanut... 

Mitään asiasta koskaan ei puhuttu, mies ei puhunut vaikka olisin halunnut, kielsi kaiken vaikka kyselin. Vuosi meni että asia häipyi mielessä taka-alalle, en kuitenkaan halunnut kaiken kaatuvan.

Tästä aikaa 5 vuotta enkä ole yhtään katunut että jäin parisuhteeseen. En ole pitkävihainen enkä halunnut rikkoa lasten kotia ja elämää.

Kävin gynellä ja sain antibioottikuurin alapäähän, lääkäri kysyi että onko mahdollista että mulla olisi sukupuolitauti. Menin kotiin ja kysyin mieheltä "voiko mulla olla sukupuolitauti" ja hän oli hetken hiljaa ja totesi "ei"... mielestäni liian kauan hiljaa, kaikki nousi taas mieleen. Kysyin koska halusin tietää!

Et sä epäiltyyn sukupuolitautiin antibiootteja saa ilman labroja :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelin miehelleni, että jos hänen mielestään kaikki ei ollutkaan hyvin kaikista niistä rakkausviesteistä huolimatta niin miksi hän ei maininnut siitä sanallakaan? Kiinnijäätyään hänen häpeänsä ja itseinho oli niin suurta, että hän alkoi vahingoittaa itseään fyysisesti. Hakkasi nyrkein itseään ja välillä otti jopa jotain terävää käden jatkeeksi. Sairaalassa käytiin kerran kun hän otti taulun irti seinästä ja löi päänsä naulaan. Se jos mikä oli todella pelottavaa! Sai minut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että vaikka kuinka luulet tuntevasi vuosien jälkeen toisen ihmisen, et tunne. Jotain vakavia mt-ongelmia miehellä on ja ne on tulleet jo lapsuudesta - ei suinkaan meidän suhteesta.

Tuollaiset miehet käyttävät tuota itsetuhoa manipulointitaktiikkana, ettei heidän tarvitsisi joutua kohtaamaan niitä negatiivisia seuraamuksia, mitä pettämisen paljastumises

Tuo on tuttua mieskäytöstä muussakin kuin pettämisessä. Omani aina kun on joku kiista meneillään, ottaa asian puimisen henkilökohtaisesti, on loukkaantuvinaan, ja sitten ei saisi puhua asiasta enää, vaan pitäisi keskittyä hänen loukattuihin tunteisiin. Yrittää näin päästä puhumasta asiasta joka on vaikea.

Hän siis oikein kääntämällä kääntää asian selvittämisen niin että häntä on tässä nyt loukattu, ja nyt puhutaan siitä hänen loukkaamisestaan

Vierailija kirjoitti:

No, suurempi osa pettää jossain vaiheessa suhdettaan kuin että ei pettäisi. Itse olen pannut monien varattujen kanssa ja tietääkseni heistä kukaan ei ole vielä kiinni jäänyt omissa suhteissaan. Ehkä ihmisten olisi vain hyvä oppia ymmärtämään, että ihmisille on aika luonnotonta olla vain yksiavioisia. Nämä pettäjät muuten ovat itse olleet erittäin haluttomia avoimiin suhteisiin eli itse kyllä voi käydä muita panemassa, mutta jos se oma kumppani tekisi niin, olisikin niin hemmetin vaikeaa. No kaikki tietävät, mistä se kertoo.

Ei ole totta. Suurempi osa ei petä jossain vaiheessa suhdettA vaan on pettänyt jossain suhteessaan, eli esim 14-vuotiaana 3kk surusteltuaan kun ensikännin vaikutukset yllätti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, suurempi osa pettää jossain vaiheessa suhdettaan kuin että ei pettäisi. Itse olen pannut monien varattujen kanssa ja tietääkseni heistä kukaan ei ole vielä kiinni jäänyt omissa suhteissaan. Ehkä ihmisten olisi vain hyvä oppia ymmärtämään, että ihmisille on aika luonnotonta olla vain yksiavioisia. Nämä pettäjät muuten ovat itse olleet erittäin haluttomia avoimiin suhteisiin eli itse kyllä voi käydä muita panemassa, mutta jos se oma kumppani tekisi niin, olisikin niin hemmetin vaikeaa. No kaikki tietävät, mistä se kertoo.

Jos on luonnotonta olla yksiavioisia (siis näille pettäjille, normaaleille empaattisille ihmisills se ei ole) niin pettäjien kannattaisi sitten seurustella pettäjien kanssa. Miksi ei vaan suoraan sanoa suhteen alussa, että pettäminen on ihan ok! 

Ei se ole pettämistä mikäli on sovittu että voidaan olla muidenkin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelin miehelleni, että jos hänen mielestään kaikki ei ollutkaan hyvin kaikista niistä rakkausviesteistä huolimatta niin miksi hän ei maininnut siitä sanallakaan? Kiinnijäätyään hänen häpeänsä ja itseinho oli niin suurta, että hän alkoi vahingoittaa itseään fyysisesti. Hakkasi nyrkein itseään ja välillä otti jopa jotain terävää käden jatkeeksi. Sairaalassa käytiin kerran kun hän otti taulun irti seinästä ja löi päänsä naulaan. Se jos mikä oli todella pelottavaa! Sai minut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että vaikka kuinka luulet tuntevasi vuosien jälkeen toisen ihmisen, et tunne. Jotain vakavia mt-ongelmia miehellä on ja ne on tulleet jo lapsuudesta - ei suinkaan meidän suhteesta.

Tuollaiset miehet käyttävät tuota itsetuhoa manipulointitaktiikkana, ettei heidän tarvitsisi joutua kohtaamaan niitä negati

Sanon näihin aina, että saa sattua, saa loukkaantua, tunteet on hyvä asia, mutta itse asia selvitetään nyt. Älkää antako näiden miesten tunteineen ja muineen manipuloida itseänne!

Onhan niitä avuttomaksi heittäytyviä naisiakin, kaikki on kiinni siitä, miten antaa itseään kohdella ja mihin suostuu.

Kun lukee niitä listauksia yleisemmistä avioeron syistä, niin tosi usein pettäminen on top 3 syiden joukossa. Kyllä munkin tuttavapiirissä keski-ikäisten erojen taustalla on usein ollut kolmas osapuoli, jos asiasta on yhtään syvällisemmin keskusteltu. Siis vaikka "erotaan ystävinä". Tosi yleistä tuntuu olevan.