Miksi joku traumatisoituu ja joku toinen ei?
Esimerkiksi saman kokeneet ihmiset, toinen traumatosoituu, toinen ei.
Kommentit (210)
Ei elämä ole mikään kilpailu siitä kenellä on vaikeinta tai kuka kokee eniten vastoinkäymisiä. Miksi siis jotkut ajattelee niin?
Mulle psykologi on sanonut, että todennäköisesti hyvät unenlahjani ovat säästäneet mut traumaattisten tapahtumien aiheuttamalta vaurioitumiselta. Syvä uni puhdistaa aivoja, nopeuttaa aivosolujen uudistumista ja ennaltaehkäisee stressiä - joka taas pahentaa niin psyykkisiä kuin kehollisia oireita. Suhtautumiseni elämään on aika optimistinen ja rento, vaikka lapsuudessani olikin pahoja asioita. Veikkaan että sekin johtuu siitä, että nukun aina hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Mulle psykologi on sanonut, että todennäköisesti hyvät unenlahjani ovat säästäneet mut traumaattisten tapahtumien aiheuttamalta vaurioitumiselta. Syvä uni puhdistaa aivoja, nopeuttaa aivosolujen uudistumista ja ennaltaehkäisee stressiä - joka taas pahentaa niin psyykkisiä kuin kehollisia oireita. Suhtautumiseni elämään on aika optimistinen ja rento, vaikka lapsuudessani olikin pahoja asioita. Veikkaan että sekin johtuu siitä, että nukun aina hyvin.
"Tuossahan nimenomaan ei ole käsitelty sitä vanhempien menettämistä nuorena, jos se asia vedetään esille aina kun jollain muulla on vaikeaa ja aletaan vähätellä toisen vaikeutta ja korostetaan omaa kokemusta."
On kuule semmonen helvetti kun vanhemmat kuolee, päädyt tädille, sedälle, mummolle, tai sijaisperheeseen. Siinä ei paljoa jaksa surra tai myötätuntoilla kun jonkun iässä mummo tai pappa kuolee tai joku 50v menettää isänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden joka oireilee vieläkin äitinsä kuolemaa äiti kuoli vuonna 2000.
Millä tavalla oireilee?
Oletan että hakee asialla huomiota tai ottaa äitinsä kuoleman aina esille kun jollain toisella on vaikeaa.
Onko se ihme?
Vierailija kirjoitti:
"Tuossahan nimenomaan ei ole käsitelty sitä vanhempien menettämistä nuorena, jos se asia vedetään esille aina kun jollain muulla on vaikeaa ja aletaan vähätellä toisen vaikeutta ja korostetaan omaa kokemusta."
On kuule semmonen helvetti kun vanhemmat kuolee, päädyt tädille, sedälle, mummolle, tai sijaisperheeseen. Siinä ei paljoa jaksa surra tai myötätuntoilla kun jonkun iässä mummo tai pappa kuolee tai joku 50v menettää isänsä.
Eikö sedän luona tai sijaisperheissä voi oppia myötätuntoa?
Tämähän on niin monimutkainen asia, mitä tuskin kukaan voi selittää. Siihen vaikuttaa niin moni asia. Hermosto, herkkyys, temperamentti, geenit, tuen puute. Mulla esimerkiksi on todella sairaat vanhemmat, ei minkäänlaista turvallisuudentunnetta ollut koskaan. Jos teistä arvotaan 10 samaan lapsuuteen, niin mistäs tiedätte miten teidän olisi käynyt? Yhdestä tulee suorittaja, yksi tappaa itsensä, yksi ei pysty tekemään töitä koskaan, yhdestä tulee sarjamurhaaja, yksi kääntää sen voitoksi, yksi tappaa vanhempansa, yksi psykoosissa jatkuvasti, yksi narkkaa, yksi juo. Vaihtoehtoja on paljon.
Olen käynyt traumavertaistukiryhmän, eikä yksikää osallistuja olllut itsesäälinen, luovuttaja tai tyhmä. Lähes jokainen oli akateemisesti kouluttautunut ja elämässä menestynyt. Silti vaan traumatisoituminen vaivasi vielä 40 - 50 -vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on niin monimutkainen asia, mitä tuskin kukaan voi selittää. Siihen vaikuttaa niin moni asia. Hermosto, herkkyys, temperamentti, geenit, tuen puute. Mulla esimerkiksi on todella sairaat vanhemmat, ei minkäänlaista turvallisuudentunnetta ollut koskaan. Jos teistä arvotaan 10 samaan lapsuuteen, niin mistäs tiedätte miten teidän olisi käynyt? Yhdestä tulee suorittaja, yksi tappaa itsensä, yksi ei pysty tekemään töitä koskaan, yhdestä tulee sarjamurhaaja, yksi kääntää sen voitoksi, yksi tappaa vanhempansa, yksi psykoosissa jatkuvasti, yksi narkkaa, yksi juo. Vaihtoehtoja on paljon.
TÄMÄ. Ja jossain voi olla viisi noista asioista samassa henkilössä.
Näin sanovat ne jotka eivät ole käsitelleet traumojaan.