Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa olla tekemisissä äitini kanssa, kun hän tartuttaa katastrofiajattelunsa minuun
19.08.2024 |
Mitä tahansa kerron kuulumisistani, niin hän alkaa mistä tahansa arkisesta ja neutraalista asiasta vouhottaa kamalia katastrofiajatuksia. Jos vaikka kerron, että kävin eilen sienessä ja siellä oli hyttysiä, niin alkaa ahdistunut vuodatus, miten minun täytyy nyt huolella tarkkailla onko tullut puremia kun hyttyset voi Suomessakin levittää jotain tauteja ja sitten tulee oireineen lista mitä tauteja. Tai jos mainitsen nukkuneeni liian vähän viime yönä, niin saan kuulla monta katastrofiskenaariota siitä mihin kamalaan ja jopa hengenvaaralliseen huonosti nukutut yöt saattaa johtaa. Lista on loputon. Pikku haava muuttuu hetkessä hengenvaaralliseksi verenmyrkytysvaaraksi jne. Ja saan perääni vielä viestejä missä tulee lisää kamalia katastrofiskenaarioita, linkkejä joihinkin amerikkalaisiin artikkeleihin missä joku oli kuollut pieneen haavaan jne. Sinänsä äitini ei aivan päästään keksi näitä asioita, sillä onhan mahdollista, että vaikkapa haavasta voi joskus tulla verenmyrkytys. Mutta todennäköisyys on siihen aivan äärimmäisen äärimmäisen pieni. No, silti huomaan miten hän onnistuu tuolla pelottelemaan ja saamaan minut ahdistumaan, vaikka kuinka yrittäisin ajatella järkevästi. Ollaan tästä asiasta riideltykin monta kertaa, hän ei suostu ymmärtämään kantaani vaan sanoo vain tarkoittavansa hyvää ja yrittävänsä auttaa. Joudun pian katkaisemaan kaiken yhteydenpidon ja estämään hänen viestit, kun ahdistaa niin paljon aika kun olemme tekemisissä niin kuulla monta skenaariota siitä mitä kamalaa ja hengenvaarallista onkaan taas jostain mitättömästä pikkujustusta seuraamassa (minulle). Neuvokaa mitä tälle voi tehdä?
Kommentit (444)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä ketjusta. Minulla on ihan samanlainen äiti. Maanisen soittelun on onneksi jo lopettanut, mutta ensimmäisinä vuosina itsenäisesti asuessani saattoi äiti soittaa päiväunieni aikana 40 kertaa, sukulaiset pari kertaa ja viesteissä äiti harkitsi jo poliisille soittamista. Olin siis torkkunut jopa 30 minuuttia. Ehkä tällaisen ymmärtäisi, jos olisin jotenkin holhouksen tarpeessa, mutta olen aina ottanut ikätasoisesti vastuuta enkä ole koskaan käyttänyt mitään päihteitä. Edelleen ahdistun, jos joku pommittaa vaikka työpuhelintani ja tekee mieli huutaa, että jos en vastaa, niin en vastaa, yritä vaikka tunnin päästä uudelleen.
Katastrofiajatuksilla ja holhouksella äiti ei osoita välittämistä minusta, vaan välittää vain siitä, ettei hänellä itsellään tulisi paha mieli tai ehkä ettei hän muiden silmissä vaikuttaisi huonolta. Tuntuu ristiriitaiselta, että äiti muistuttaa minua (lähes 4-kymppistä yliopistokoul
Onpa sinulla lannistava äiti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dementia tai alzheimer tai jos jo nuorena oli tuollainen, voi olla vakava ahdistuneisuus
Nelikymppisillä on usein jo ikääntynyt äiti. Oma nelikymppiseni syntyi kun olin 39.
Minulla ei tiettävästi ole dementiaa enkä juurikaan soittele lapsille, saa olla jo todella asiaa.
Nelikymppisellä kuitenkin luulisi olevan jo ymmärrystä jos äitiä jo vanhuus vaivaa ja soittelee vaikka monta kertaa päivässä. Se ei ole enää ilkeyttä tai edes huolehtimista. Näin sen kun kälyni soitti yötä päivää lapsilleen ja selosti vaikka jotain tv-ohjelmaa jota yölläkin oli katsomassa. ne sit vaihteli äitinsä pikanäppäimiä että kuormitus tasaantui.
Eilen sattui silmiin kun ylitse kuuskymppinen valitti iäkkään äitinsä puheista. Se jo huvitti.
Kun dementia alkaa ei sitä äitiä voi enää kasvattaa kuten moni uhoaa tekevänsä.
Mulla on samanlainen anoppi. Kerron, miten mun mies selviytyy.
Kun katastrofipuheet lähtee päälle, hän sanoo höpöhöpö, tuollaista tuskin sattuu, jutellaanko muusta. Jos levy on yhä päällä, sanotaan, että mä en enää keskustele aiheesta, soitellaan myöhemmin.
Ja toistetaan.
Harjoittele vaikka itseksesi sitä, että sanot tiukasti, ettet keskustele aiheesta enempää ja valmistaudut lyömään luurin korvaan. Jos sattuu paikanpäällä, niin sitten naurat ja sanot höpöhöpö, vaihdat sinnikkäästi puheenaihetta, jos jatkuu niin "minäpä tästä lähden/nyt tuli kiireitä taitaa olla sun aika lähteä".
Se on vaikeaa. Jos tuo ei tuota tulosta, välien viilentäminen on seuraava steppi.
Pihalla kyttääminen ja väärät lahjat menee jo aika ohitse aiheen. Jälkimmäinen jo pikkusieluiseksi.
Minua huvitti ajatus että matkustaisin 200 km lasteni pihamaalle seisomaan.
Toivottavasti kuitenkin huolestutte jos äidistä ei kuulu mitään, hän ei völttämättä ole totellut teitä vaan maannut kuukauden kuolleena lattiallaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pihalla kyttääminen ja väärät lahjat menee jo aika ohitse aiheen. Jälkimmäinen jo pikkusieluiseksi.
Minua huvitti ajatus että matkustaisin 200 km lasteni pihamaalle seisomaan.
Toivottavasti kuitenkin huolestutte jos äidistä ei kuulu mitään, hän ei völttämättä ole totellut teitä vaan maannut kuukauden kuolleena lattiallaan
Ei väärät lahjat ole pikkusieluista. Ymmärsit väärin. Kysehän siinä ei ole siitä lahjasta sinänsä ollenkaan, kyllä mikä lahja tahansa on ihan ok, ei täällä kukaan lahjasta ole mieltään pahoittanut. Vaan se ns väärä lahja on vain ilmentymä siitä, että äiti ei ymmärrä eroa itsensä ja lapsensa välillä, kuvittelee lapsensa olevan itsensä kaltainen, rajat itsen ja lapsen välillä on sen äidin mielessä täysin hämärtyneet. Lahja on vain yksi ilmiasu (eli esimerkki) tästä äidin mielensisäisestä hämärtyneestä dynamiikasta. Eli keskustelun ydin tuossa ei ole joku lahja vaan rajaton äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin ,ja teistä lapsista ,jotka tänne kirjoitatte ärsyttävästä äidistänne, teistä ei ikinä tule samanlaisia. Vain teidän äitinne on se yksi äiti maailmassa,joka voi olla noin ärsyttävä.
Itse asiassa tämä on yksi suurista peloistani, en todellakaan halua olla hänen kaltaisensa ja pyrin hoitamaan elämän niin, ettei minusta sellaista tule. Itseni ja lasteni vuoksi.
Heität sitten lapsesi ulos kämpästä kun ne täyttää 18 ja kiellät enää koskaan ottamasta yhteyttä
Muutin vapaaehtoisesti itse pois kotoa 16-vuotiaana juuri äitini takia, eli en tiedä mitä keuhkoat. Välittäminen ja huolenpito eivät edelleenkään vaadi kyttäämistä vanhemman puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pihalla kyttääminen ja väärät lahjat menee jo aika ohitse aiheen. Jälkimmäinen jo pikkusieluiseksi.
Kaikki nämä ovat osa kokonaisuutta, jossa vanhempi ei erota lastaan itsestään, eikä ymmärrä hänen olevan yksilö jolla on oma elämä ja rajat. Ei ole ohi aiheen.
Pihalla kyttääminen ei ole jo ahdistettuna elävälle lapselle naurun aihe, vaan sairasta käytöstä.
Teillä onnistuu lahjojen osto aina nappiin kun olette niin rajallisia ja fiksuja.
Olen aina ollut huono ostamaan lahjoja, 10-vuotiaasta lähtien lastenlapsillekin vain rahaa. Ja silti miellän ne ihan erillisiksi olennoiksi itsestäni.
Onneksi meillä ei aikuisten kesken romua kanneta, olemme niin erillisiä ihmisiä.
Nuo psykolgiset terapeuteilta opitut selitteet on niin hassuja. Työpaikka antaa ruman lasipytyn 50 v, on se rajaton ja henkilöstöpäällikkö mieltää minut itsensä kanssa samaksim
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihalla kyttääminen ja väärät lahjat menee jo aika ohitse aiheen. Jälkimmäinen jo pikkusieluiseksi.
Kaikki nämä ovat osa kokonaisuutta, jossa vanhempi ei erota lastaan itsestään, eikä ymmärrä hänen olevan yksilö jolla on oma elämä ja rajat. Ei ole ohi aiheen.
Pihalla kyttääminen ei ole jo ahdistettuna elävälle lapselle naurun aihe, vaan sairasta käytöstä.
No nämä lähestymiskielto jutut ja rajattomuudet nyt kai aika harvinaisia, siinä on äidillä ja tyttärellä sama vika.
Aloitus nyt kuitenkin oli normaalista hössötyksestä.
Kaikki äidit varoittelee vaaroista ja niin kuuluukin. Kunhan se on sellaista normaalia ja oikeista vaaroista varoittelua. Tässä ketjussa puhutaan äideistä, jotka katastrofoi pienet paperihaavat verenmyrkytyksiksi, maalailee hyttysen pistosta seuraavan hengenvaarallinen aivokalvontulehdus, jotka hädissään soittaa poliisit kun omillaan asuva aikuinen tytär ei vastaa varttiin puhelimeen (koska on päiväunilla, kokouksessa tms). Osa keskustelijoista ei tunnu ymmärtävän eroa normaalin äidin ja katastrofiäidin välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teillä onnistuu lahjojen osto aina nappiin kun olette niin rajallisia ja fiksuja.
Olen aina ollut huono ostamaan lahjoja, 10-vuotiaasta lähtien lastenlapsillekin vain rahaa. Ja silti miellän ne ihan erillisiksi olennoiksi itsestäni.
Onneksi meillä ei aikuisten kesken romua kanneta, olemme niin erillisiä ihmisiä.
Nuo psykolgiset terapeuteilta opitut selitteet on niin hassuja. Työpaikka antaa ruman lasipytyn 50 v, on se rajaton ja henkilöstöpäällikkö mieltää minut itsensä kanssa samaksim
Mikä sinua noin loukkasi tässä keskustelussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin ,ja teistä lapsista ,jotka tänne kirjoitatte ärsyttävästä äidistänne, teistä ei ikinä tule samanlaisia. Vain teidän äitinne on se yksi äiti maailmassa,joka voi olla noin ärsyttävä.
Itse asiassa tämä on yksi suurista peloistani, en todellakaan halua olla hänen kaltaisensa ja pyrin hoitamaan elämän niin, ettei minusta sellaista tule. Itseni ja lasteni vuoksi.
Heität sitten lapsesi ulos kämpästä kun ne täyttää 18 ja kiellät enää koskaan ottamasta yhteyttä
Muutin vapaaehtoisesti itse pois kotoa 16-vuotiaana juuri äitini takia, eli en tiedä mitä keuhkoat. Välittäminen ja huolenpito eivät edelleenkään vaadi kyttäämistä vanhemman puolelta.
Vanhemmat ovat vielä vastuussa 16-vuotiaasta mutta harmittaahan se jos kotona on rajoja. Eipä niitä kai vanhemmat uskalla ees taaperoille asettaa kun yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihalla kyttääminen ja väärät lahjat menee jo aika ohitse aiheen. Jälkimmäinen jo pikkusieluiseksi.
Kaikki nämä ovat osa kokonaisuutta, jossa vanhempi ei erota lastaan itsestään, eikä ymmärrä hänen olevan yksilö jolla on oma elämä ja rajat. Ei ole ohi aiheen.
Pihalla kyttääminen ei ole jo ahdistettuna elävälle lapselle naurun aihe, vaan sairasta käytöstä.
No nämä lähestymiskielto jutut ja rajattomuudet nyt kai aika harvinaisia, siinä on äidillä ja tyttärellä sama vika.
Aloitus nyt kuitenkin oli normaalista hössötyksestä.
En kyllä kuvaisi aloitusta normaaliksi hössötykseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä onnistuu lahjojen osto aina nappiin kun olette niin rajallisia ja fiksuja.
Olen aina ollut huono ostamaan lahjoja, 10-vuotiaasta lähtien lastenlapsillekin vain rahaa. Ja silti miellän ne ihan erillisiksi olennoiksi itsestäni.
Onneksi meillä ei aikuisten kesken romua kanneta, olemme niin erillisiä ihmisiä.
Nuo psykolgiset terapeuteilta opitut selitteet on niin hassuja. Työpaikka antaa ruman lasipytyn 50 v, on se rajaton ja henkilöstöpäällikkö mieltää minut itsensä kanssa samaksim
Mikä sinua noin loukkasi tässä keskustelussa?
Miksi minä loukkaantuisin keskustelusta? Jotkut muut täällä alkaa olla jo raivoissaan,aikuiset ihmiset.
Mietinpähän vain näitä juttuja "pitkällä elämänkokemuksella." Tuo rajaton ja narsisti minua jaksaa aina naurattaa, jonkun suku/ työpiiriin ei muita satu.
Vierailija kirjoitti:
Teillä onnistuu lahjojen osto aina nappiin kun olette niin rajallisia ja fiksuja.
Olen aina ollut huono ostamaan lahjoja, 10-vuotiaasta lähtien lastenlapsillekin vain rahaa. Ja silti miellän ne ihan erillisiksi olennoiksi itsestäni.
Onneksi meillä ei aikuisten kesken romua kanneta, olemme niin erillisiä ihmisiä.
Nuo psykolgiset terapeuteilta opitut selitteet on niin hassuja. Työpaikka antaa ruman lasipytyn 50 v, on se rajaton ja henkilöstöpäällikkö mieltää minut itsensä kanssa samaksim
Olet niin loukkaantunut ja otat nettiketjun niin henkilökohtaisesti, että luulet sen automaattisesti koskevan sinua. Raha on ihan ookoo lahja, pointti on enemmänkin siinä, että jos äiti on valtava Asterix -fani ja ostaa tyttärelleen aina Asterixia koska ITSE pitää siitä, tai vaihtoehtoisesti jotain nimenomaan lapsen toiveiden vastaisesti. Esim älä osta minulle vaatteita, ja aina tulee vaatteita vaikket edes halunnut lahjoja. Älä osta minulle herkkuja, olen laihdutuskuurilla, niin silti tuodaan keksejä tai karkkia, vaikka ilman mitään olisi hyvä.
Ja joo, mietin kyllä lahjat tarkkaan silloin kun niitä pääsee ostamaan, että tulisi saajalle mieleinen ja mielenkiintoinen mukainen. Ihan perusempatialla onnistuu. En tiedä miksi halusit tästäkin uhriutua.
Vanhemman ja pomon suhdetta ei oikein voi verrata toisiinsa, et liene koskaan ole ollut täysin riippuvainen pomostasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä onnistuu lahjojen osto aina nappiin kun olette niin rajallisia ja fiksuja.
Olen aina ollut huono ostamaan lahjoja, 10-vuotiaasta lähtien lastenlapsillekin vain rahaa. Ja silti miellän ne ihan erillisiksi olennoiksi itsestäni.
Onneksi meillä ei aikuisten kesken romua kanneta, olemme niin erillisiä ihmisiä.
Nuo psykolgiset terapeuteilta opitut selitteet on niin hassuja. Työpaikka antaa ruman lasipytyn 50 v, on se rajaton ja henkilöstöpäällikkö mieltää minut itsensä kanssa samaksim
Mikä sinua noin loukkasi tässä keskustelussa?
Miksi minä loukkaantuisin keskustelusta? Jotkut muut täällä alkaa olla jo raivoissaan,aikuiset ihmiset.
Mietinpähän vain näitä juttuja "pitkällä elämänkokemuksella." Tuo rajaton
Kommentistasi kyllä kävi aika selvästi ilmi, että otit itseesi tästä aiheesta.
Kun ei mitään lahjoja ei koskaan (jouluna, merkkipäivinä, tuliaisina) maailma olisi paljon parempi paikka. Ei turhaa kitisemistä, niin väärä lahja , voi nyt psykologille äkkiä, eikö antaja tajua etten tuosta tykkää enkä tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Mietinpähän vain näitä juttuja "pitkällä elämänkokemuksella." Tuo rajaton ja narsisti minua jaksaa aina naurattaa, jonkun suku/ työpiiriin ei muita satu.
Erikoisesti sanottu.Ainakin omalla kohdallani se on ainoastaan äitini, joka käyttäytyy näin. Ei sisarukset, ei isä, ei kukaan muu sukulainen, eikä todellakaan kukaan töissä.
Heität sitten lapsesi ulos kämpästä kun ne täyttää 18 ja kiellät enää koskaan ottamasta yhteyttä