ADHD diagnoosin suosio on ruuhkauttanut neuropsykiatriset palvelut
Esim Pohjanmaan hyvinvointialue saanut huomautuksen liian pitkistä odotusajoista neuropsykiatriaan. Mutta mielenkiinoisempaa on syy tähän: ADHD diagnoosin saamisen suosio on kasvanut niin paljon että se manitaan suurimpana syynä.
Eikä kyllä ihme, nyt kun ylivilkkaus mentiin poistamaan kriteereistä, sitä toivotaaan nyt yhä enemmän tekosyyksi laiskuudelle tai saamattomuudelle. On paljon mukavampaa kun diagnoosilla voi selittää kaiken ettei itse tarvisi ottaa niskastaan kiinni tai epämukavasti joutua keskittymään tylsempiin asioihin.
Toinen on tietenkin lääkkeet joilla kova viihdekäyttöpotentiaali sekä laihduttavia vaikutuksia eli amfetamiinityyppiset stimulantit. Muistan kun muutama vuosi sitten eräs opiskeleva kaveri kehui miten oli viihdekäyttänyt Adderallia eli amfetamiinipohjaista ADHD lääkettä. Myöskin laihdutuslääkkeenä tehokas.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/avi-huomautti-pohjanmaan-hyvinvoint…
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Eikö niitä voisi vaan jakaa kaikille, joilla on haasteita keskittymisessä? Sit nähdään, onko niistä hyötyä.
Diagnoosien yleistymisessä on sekin hyvä puoli että löytyy todennäköisemmin joku jolta saa lääkkeitä epäviralliseen kokeiluun. Tyypillisesti jos on ADHD-taipumuksia niin olet hakeutunut samantyyliseen seuraan. Hajuttomat ja mauttomat nentit ei tuntuu aika tylsiltä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niitä voisi vaan jakaa kaikille, joilla on haasteita keskittymisessä? Sit nähdään, onko niistä hyötyä.
Diagnoosien yleistymisessä on sekin hyvä puoli että löytyy todennäköisemmin joku jolta saa lääkkeitä epäviralliseen kokeiluun. Tyypillisesti jos on ADHD-taipumuksia niin olet hakeutunut samantyyliseen seuraan. Hajuttomat ja mauttomat nentit ei tuntuu aika tylsiltä..
Kyllä ne diagnoosin saanet tarvitsevat sen lääkkeensä ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kesti koko rumba jotain 1,5v ennenkuin sain diagnoosin. Kaikki mahdollinen varmaan testattiin ja kyseltiin ja lisää haastatteluja mm. psykologin wais(tms), neuropsykologin testit, hoitsun luona ramppasin viikottain varmaan 30 kertaa...
Eli poissuljettiin ensin kaikki muu,viimesenä sitte katottiin adhd-jutut.
Mutta olen lukenut että yksityisellä puolen diagnooseja annetaan vähä turhan herkästi, parilla tapaamisella tms.
ja julkinen puoli haluais noita alkaa purkaan pois jos ois vaan resursseja testata jokainen kunnolla.
No en saanut yksityiseltä diagnoosia, vaikka psykiatrikin totesi, että haasteita on. Kukaan ei muista mua lapsena. Ei omat vanhemmat. Ei sisarukset. En edes minä itse. Diagno
Älykkään ADD lapsen todistuksen ka. voi olla 9,5 ja käytös 9.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne diagnoosin saanet tarvitsevat sen lääkkeensä ihan itse.
Tarvii tarvii, mutta auttamisen ilo on myös suuri.
"Millaisia lapsuuden todisteita tarvitaan? Huonoja todistuksia?"
Minulle riitti, että äiti muisti, että tavarat hukassa ja läksyt tekemättä. Todistukset mulla aina ok.
Vierailija kirjoitti:
Älykkään ADD lapsen todistuksen ka. voi olla 9,5 ja käytös 9.
.
Luvut voi olla myös 10 ja 8.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niitä voisi vaan jakaa kaikille, joilla on haasteita keskittymisessä? Sit nähdään, onko niistä hyötyä.
Diagnoosien yleistymisessä on sekin hyvä puoli että löytyy todennäköisemmin joku jolta saa lääkkeitä epäviralliseen kokeiluun. Tyypillisesti jos on ADHD-taipumuksia niin olet hakeutunut samantyyliseen seuraan. Hajuttomat ja mauttomat nentit ei tuntuu aika tylsiltä..
Kyllä ne diagnoosin saanet tarvitsevat sen lääkkeensä ihan itse.
En ikinä söisi adhd lääkkeitä enkä antaisi lapselleni niitä.
Mulla oli 8 ja 8,2. Tytöksi huono siis.
Vierailija kirjoitti:
"Millaisia lapsuuden todisteita tarvitaan? Huonoja todistuksia?"
Minulle riitti, että äiti muisti, että tavarat hukassa ja läksyt tekemättä. Todistukset mulla aina ok.
Osaat tutkimuksessa kertoa millaisia piirteita esiintyi lapsena. Hyvä ammattilainen osaa myös kysellä niitä. Jos olet tyyppiä en muista mitään niin vertaistuki voi auttaa muistamaan että olihan minullakin tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niitä voisi vaan jakaa kaikille, joilla on haasteita keskittymisessä? Sit nähdään, onko niistä hyötyä.
Diagnoosien yleistymisessä on sekin hyvä puoli että löytyy todennäköisemmin joku jolta saa lääkkeitä epäviralliseen kokeiluun. Tyypillisesti jos on ADHD-taipumuksia niin olet hakeutunut samantyyliseen seuraan. Hajuttomat ja mauttomat nentit ei tuntuu aika tylsiltä..
Kyllä ne diagnoosin saanet tarvitsevat sen lääkkeensä ihan itse.
En ikinä söisi adhd lääkkeitä enkä antaisi lapselleni niitä.
Mikset? Olet joku sado maso?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää moniko oikeasti saa diagnoosin ja miten helposti se annetaan. Epäilyttää kyllä vahavasti että muka niin paljon yhtäkkiä yleistynyt...
Eipä siitä paljon puhuttu 1900-luvun puolella.
Vapaa kasvatus + laiskuus = diagnoosi.
vapaa kasvatus oli muodissa puoli vuosisataa sitten
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää moniko oikeasti saa diagnoosin ja miten helposti se annetaan. Epäilyttää kyllä vahavasti että muka niin paljon yhtäkkiä yleistynyt...
Eipä siitä paljon puhuttu 1900-luvun puolella.
Vapaa kasvatus + laiskuus = diagnoosi.
vapaa kasvatus oli muodissa puoli vuosisataa sitten
Puolison 1930-luvulla syntynyttä isää hakkasi hänen äitinsä. Apen ADHD piirteet eivät kadonneet mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kesti koko rumba jotain 1,5v ennenkuin sain diagnoosin. Kaikki mahdollinen varmaan testattiin ja kyseltiin ja lisää haastatteluja mm. psykologin wais(tms), neuropsykologin testit, hoitsun luona ramppasin viikottain varmaan 30 kertaa...
Eli poissuljettiin ensin kaikki muu,viimesenä sitte katottiin adhd-jutut.
Mutta olen lukenut että yksityisellä puolen diagnooseja annetaan vähä turhan herkästi, parilla tapaamisella tms.
ja julkinen puoli haluais noita alkaa purkaan pois jos ois vaan resursseja testata jokainen kunnolla.
No en saanut yksityiseltä diagnoosia, vaikka psykiatrikin totesi, että haasteita on. Kukaan ei muista mua lapsena. Ei omat vanhemmat. Ei sisarukset. En edes minä itse. Diagnoosikriteerit ei täyttyneet, koska lapsuuden oireilusta ei ollut tarpeeksi tietoa. Tutkimukset kesti yli
Niin, tämä on kaksipiippuinen juttu. Sinänsä on ikävää, jos ei ole ketään kertomassa lapsuudesta. Esimerkiksi oma vanhempani piti minua aivan tavallisena, koska vilkas lapsi = terve lapsi. Adhd on synnynnäinen, joten sinänsä sieltä lapsuudesta pitää löytyä oireita. Kyllä minäkin pärjäsin esimerkiksi koulussa hyvin peruskoulun, mutta silti lapsuusajalta pisteet oli korkeat, ihan julkisella.
Onhan se tekosyy tuokin.
Suurin syy löytyy kyllä psykiatrisen palveluiden leikkauksista, joita on rajusti leikattu ja nykyinen hallitus jatkaa Kataisen ja Sipilän linjaa. Tilanne oli huomattavasti parempi esim. 70-luvulla. Ja erityisesti loukkaavaa nämä kommentit ovat juuri ADHD, jotka kipeimin tarvitsisi hoitoa. Eikä se ole uusia ilmiö, sillä ADHD on aina ollut.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nopeaa-psykiatrista-hoitoa-tarvitse…;
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan, mutta lääkkeiden takia noita diagnooseja metsästetään. Todella harva tietämäni ADHD lapsi tai nuori tarvitsee lääkitystä. Enkä tiedä yhtäkään joka ei kykenisi normaaliin elämään ja työssä käyntiin, joten diagnoosia ei kannata eläkkeen takia ainakaan metsästää. Täällä joku sanoikin, että syytä lapsen huonolle käytökselle yritetään vierittää diagnoosin syyksi, vaikka todellisuudessa asperger - ADHDkin kykenee käyttäytymään sivistyneesti, eikä tämäkään ole este työn teolle.
Kannattaisi oikeasti lopettaa ADHDn lääkintä, koska tunnettu tosiasia jo kaksikymmentä vuotta sitten oli, että vanhemmat käyttivät lastensa lääkkeitä
Mikä ongelma sinulla on näiden lääkeiden kanssa? Oletko edes kokeillut niitä?
Laiskasta ja saamattomasta tulee todellakin aktiivisempi ja innostuneempi ADHD-lääkkeiden avulla - oli diagnoosia tai ei, niin se kyllä auttaa ongelmiin. Alkoholi ja tupakka eivät auta, eikä kahvi.
Laiskuus ja saamattomuuskin ovat oireita, etkö sitä tajua??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kesti koko rumba jotain 1,5v ennenkuin sain diagnoosin. Kaikki mahdollinen varmaan testattiin ja kyseltiin ja lisää haastatteluja mm. psykologin wais(tms), neuropsykologin testit, hoitsun luona ramppasin viikottain varmaan 30 kertaa...
Eli poissuljettiin ensin kaikki muu,viimesenä sitte katottiin adhd-jutut.
Mutta olen lukenut että yksityisellä puolen diagnooseja annetaan vähä turhan herkästi, parilla tapaamisella tms.
ja julkinen puoli haluais noita alkaa purkaan pois jos ois vaan resursseja testata jokainen kunnolla.
No en saanut yksityiseltä diagnoosia, vaikka psykiatrikin totesi, että haasteita on. Kukaan ei muista mua lapsena. Ei omat vanhemmat. Ei sisarukset. En edes minä itse. Diagnoosikriteerit ei täyttyneet, koska lapsuuden oireilu
Niin, tämä on kaksipiippuinen juttu. Sinänsä on ikävää, jos ei ole ketään kertomassa lapsuudesta. Esimerkiksi oma vanhempani piti minua aivan tavallisena, koska vilkas lapsi = terve lapsi. Adhd on synnynnäinen, joten sinänsä sieltä lapsuudesta pitää löytyä oireita. Kyllä minäkin pärjäsin esimerkiksi koulussa hyvin peruskoulun, mutta silti lapsuusajalta pisteet oli korkeat, ihan julkisella.
Ihan pärstäkertoimella noita lääkkeitä saa - tai sitten ei saa. Yhdessäkin tapauksessa potilaalla oli esittää todella levoton lapsuuden kotivideo eikä siltikään tippunut lääkkeitä, koska ei löytynyt todistajia puhumaan lapsuudesta. Älytöntä.
Vierailija kirjoitti:
Laiskuus ja saamattomuuskin ovat oireita, etkö sitä tajua??
Aloittajako sitä ei tajua vai kelle vastasit?
Tekee naisystävästään karikatyyriä.