Lue keskustelun säännöt.
ADHD diagnoosin suosio on ruuhkauttanut neuropsykiatriset palvelut
19.08.2024 |
Esim Pohjanmaan hyvinvointialue saanut huomautuksen liian pitkistä odotusajoista neuropsykiatriaan. Mutta mielenkiinoisempaa on syy tähän: ADHD diagnoosin saamisen suosio on kasvanut niin paljon että se manitaan suurimpana syynä.
Eikä kyllä ihme, nyt kun ylivilkkaus mentiin poistamaan kriteereistä, sitä toivotaaan nyt yhä enemmän tekosyyksi laiskuudelle tai saamattomuudelle. On paljon mukavampaa kun diagnoosilla voi selittää kaiken ettei itse tarvisi ottaa niskastaan kiinni tai epämukavasti joutua keskittymään tylsempiin asioihin.
Toinen on tietenkin lääkkeet joilla kova viihdekäyttöpotentiaali sekä laihduttavia vaikutuksia eli amfetamiinityyppiset stimulantit. Muistan kun muutama vuosi sitten eräs opiskeleva kaveri kehui miten oli viihdekäyttänyt Adderallia eli amfetamiinipohjaista ADHD lääkettä. Myöskin laihdutuslääkkeenä tehokas.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/avi-huomautti-pohjanmaan-hyvinvoint…
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä kumma. Yksi tuttava on raahamassa into piukeana kahta lastaan tutkimuksiin ja ei osaa enää muusta puhuakaan kun että hänelläkin nyt varmaan on adhd. Hohhoijjaaa. Että aikuinen ihminenkin lähtee tällaiseen hömpötykseen. No, ehkä töissä saa sitten hutiloida ja myöhästellä paremmalla omallatunnolla kun hihhiihhiiiii mulla on tää adhd.
Puhuin varmasti itsekin paljon tästä siihen aikaan, kun diagnoosin sain. Diagnoosi kuitenkin mullisti koko sen astisen elämäni ja sain selityksen monelle asialle. Ihmetyttää, että mistä kumpuaa tämä ajatus siitä, että diagnoosi oikeuttaisi johonkin? Joka ikinen tuntemani ADHD, minä itseni mukaan lukien ollaan hal
Ihan itse voit katsoa peiliin jos koet tosiaan alentuvana puheena ja määrittelet ihmisen arvon sillä paljon kukakin tinaa
Köyhältä kuulostaa elämäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä kumma. Yksi tuttava on raahamassa into piukeana kahta lastaan tutkimuksiin ja ei osaa enää muusta puhuakaan kun että hänelläkin nyt varmaan on adhd. Hohhoijjaaa. Että aikuinen ihminenkin lähtee tällaiseen hömpötykseen. No, ehkä töissä saa sitten hutiloida ja myöhästellä paremmalla omallatunnolla kun hihhiihhiiiii mulla on tää adhd.
Puhuin varmasti itsekin paljon tästä siihen aikaan, kun diagnoosin sain. Diagnoosi kuitenkin mullisti koko sen astisen elämäni ja sain selityksen monelle asialle. Ihmetyttää, että mistä kumpuaa tämä ajatus siitä, että diagnoosi oikeuttaisi johonkin? Joka ikinen t
Jospa opettelisit lainaamaan niin keskustelua olisi helpompi seurata. Sinä ihan itse vedit johtopäätöksen siitä, että en ole töissä, johon vastasin. Ihmisarvosta en ole puhunut mitään.
Hahahaaaa täällä triggeröityneet adhdt piripäissään yrittävät päteä ja puolustella valintojaan :D samaan jonoon teidät pitäisi laittaa korvaushoitopotilaiden kanssa. Menkää sinne itkemään, ei muita kiinnosta kuunnella jolinoitanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä kumma. Yksi tuttava on raahamassa into piukeana kahta lastaan tutkimuksiin ja ei osaa enää muusta puhuakaan kun että hänelläkin nyt varmaan on adhd. Hohhoijjaaa. Että aikuinen ihminenkin lähtee tällaiseen hömpötykseen. No, ehkä töissä saa sitten hutiloida ja myöhästellä paremmalla omallatunnolla kun hihhiihhiiiii mulla on tää adhd.
Puhuin varmasti itsekin paljon tästä siihen aikaan, kun diagnoosin sain. Diagnoosi kuitenkin mullisti koko sen astisen elämäni ja sain selityksen monelle asialle. Ihmetyttää, että mistä kumpuaa tämä ajatus siitä,
Puhelin tekee menitä tekee. Elämäni ei pyöri vauva palstalla, joten en perehdytään asiaan sen kummemmin .
Mistäköhän tällä urpålle tuli mieleen nostaa esiin tulotasonsa? XD Taitaa olla Purran kavereita tämäkin ruudinkeksijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistäköhän tällä urpålle tuli mieleen nostaa esiin tulotasonsa? XD Taitaa olla Purran kavereita tämäkin ruudinkeksijä.
Olisikohan sen takia, että yleisesti adhd:eista pelotellaan, että ovat kehitysvammaisia, rikollisia, narkomaaneja, tyhmiä ja elämässään muutenkin kyvyttömiä, joista ei ole mihinkään. Tosiasia on sitten se, että kun alkavat saada tukea luodakseen elämänsä sellaiseksi mikä heille toimii parhaiten, niin alkavatkin menestyä. Tekee teille aikuiskiusaajille vain hyvää, jos joskus joku adhd kertoo miten hyvin hänellä menee. Kiitos omasta puolestani kaikille heille.
Täällä taas tyypillinen tapaus:
"Hur kan det vara så jävla svårt att få adhd-diagnos?" eli miten on nin prkeleen vaikea saada diagnoosi. Tämä kommentti miten voimakkaasti ollaan amfetamiinien perässä jota saisi keinotekoista keskittymisapua ja kuvitellaan että menestyttäisiin paremmin opinnoissa ja töissä. Vaikka oikesti samattomuus on vain luonteenpiirre eikä stimulantit tuo pysyvää apua. Mutta juurikin paineet menestyä paremmin kuin muut, saa monet haluamaan amfetamiineja keskittymisavuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla kesti koko rumba jotain 1,5v ennenkuin sain diagnoosin. Kaikki mahdollinen varmaan testattiin ja kyseltiin ja lisää haastatteluja mm. psykologin wais(tms), neuropsykologin testit, hoitsun luona ramppasin viikottain varmaan 30 kertaa...
Eli poissuljettiin ensin kaikki muu,viimesenä sitte katottiin adhd-jutut.
Mutta olen lukenut että yksityisellä puolen diagnooseja annetaan vähä turhan herkästi, parilla tapaamisella tms.
ja julkinen puoli haluais noita alkaa purkaan pois jos ois vaan resursseja testata jokainen kunnolla.
No en saanut yksityiseltä diagnoosia, vaikka psykiatrikin totesi, että haasteita on. Kukaan ei muista mua lapsena. Ei omat vanhemmat. Ei sisarukset. En edes minä itse. Diagnoosikriteerit ei täyttyneet, koska lapsuuden oireilusta ei ollut tarpeeksi tietoa. Tutkimukset kesti yli vuoden ja sisälsi neuropsykologiset testit, haastattelut ja psykiatrin käyntejäkin useamman kerran.
Mulla on takana on kolme burnoutia, koska toiminnanohjauksessa pitkin aikuisikää on ollut niin paljon haasteita. Mä en tiedä mitä enää tekisin. Omakustanteisena ei kuntoutukseen ole varaa ja diagnoosin puuttuessa en saa Kelan tukemaa kuntoutusta.
"
Juujo,naapuriltaki tippu peräpukamat ku kaveris sai diagnoosin.
Ei se mene tuolla tavalla, dg. ei ratkase mitään, ei yhtään mitään. Se on vain numero papereissa. Ei se sun kaveris sen diagnoosin saannin jälkeen yhtäkkiä oppinu koodia yms. "
Diagnoosi ratkaisee sen, millaista apua on saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin "nyt kun ylivilkkaus poistettiin kriteereistä"? Ylivilkkaus ei ole pitkään aikaan ollut mikään pakollinen osa vaan tarkkaamaton esiintymismuoto on aina tunnettu, joskus sitä on vain kutsuttu ADD:ksi. Tarkkaamattomia, erityisesti tarkkaamattomia naisia, on alidiagnosoitu, koska tarkkaamattomuusoireet ovat yleensä vähemmän näkyviä ja esimerkiksi koululuokassa vähemmän häiritseviä kuin yliaktiivisuusoireet.
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas tyypillinen tapaus:
"Hur kan det vara så jävla svårt att få adhd-diagnos?" eli miten on nin prkeleen vaikea saada diagnoosi. Tämä kommentti miten voimakkaasti ollaan amfetamiinien perässä jota saisi keinotekoista keskittymisapua ja kuvitellaan että menestyttäisiin paremmin opinnoissa ja töissä. Vaikka oikesti samattomuus on vain luonteenpiirre eikä stimulantit tuo pysyvää apua. Mutta juurikin paineet menestyä paremmin kuin muut, saa monet haluamaan amfetamiineja keskittymisavuksi.
Keskittymisavuksi minäkin sitä lääkettä haluaisin. Ongelmia on ollut pienestä pitäen mutta kukaan ei koskaan maininnut sanaa ADHD, ja myöhemmin se liitettiin juuri siihen levottomuuteen ja riehumiseen. Mutta en minä lääkäriin mene. Ehkä ostan pimeänä ja kokeilen omatoimisesti jossain vaiheessa jos tulokset ei muuten parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se että lapsuudesta ei saa tietoja voi olla diagnoosin este!
Uskomatonta.
Toivottavasti jaksat vielä taistella yhden lääkärin mielipiteen
On tämä merkilliseksi mennyt kun pitää joukolla hakemalla hakea diagnoosia. Itselleni asetettiin tuo "hyperkineettinen käytöshäiriö" diagnoosiksi ihan väkisin teini-ikäisenä, koulukuraattori vei nuorisopsykiatrian poliklinikalle kun en muuten mennyt, ja psykiatri diagnosoi. Itse en tuollaista diagnoosia allekirjoita, enkä yksinkertaisesti käsitä miksi sellaista oikein jonotetaan ja halutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos haasteet johtuu jostai muusta kuin ADHDeesta? vaan mistä ?
Lapsuuden pahat traumat ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kesti koko rumba jotain 1,5v ennenkuin sain diagnoosin. Kaikki mahdollinen varmaan testattiin ja kyseltiin ja lisää haastatteluja mm. psykologin wais(tms), neuropsykologin testit, hoitsun luona ramppasin viikottain varmaan 30 kertaa...
Eli poissuljettiin ensin kaikki muu,viimesenä sitte katottiin adhd-jutut.
Mutta olen lukenut että yksityisellä puolen diagnooseja annetaan vähä turhan herkästi, parilla tapaamisella tms.
ja julkinen puoli haluais noita alkaa purkaan pois jos ois vaan resursseja testata jokainen kunnolla.
No en saanut yksityiseltä diagnoosia, vaikka psykiatrikin totesi, että haasteita on. Kukaan ei muista mua lapsena. Ei omat vanhemmat. Ei sisarukset. En edes minä itse. Diagnoosikriteerit ei täyttyneet, koska lapsuuden oireilusta ei ollut tarpeeksi tietoa. Tutkimukset kesti yli
ne tutkimukset tehdään ihan syystäkin, koska kaikilla näitä oireita jossain määrin ilmenee. kuulostaa myös todella omituiselle, jopa lähes red flag-tason selittelylle, ettei kukaan muka muista, tai löydy _mitään_ dokumenttia lapsuudesta joka viittaisi oireisiin jos niitä on. ehkä sinunkin pitäisi vain lisätä sinne sosiaalisen median bioon "diagnosoimaton adhd" ja vedota kaikissa asioissa sitten siihen, niin kuin monet muutkin näyttävät tekevän, vaikkei sinulla ole adhd:ta. vaihtoehtoisesti voit sitten ravata siellä yksityisillä niin kauan, kunnes löytyy lääkäri, joka sen diagnoosin suostuu asettamaan suppoisin perustein, mutta sitten saa heittää hyvästit kaikille kela-korvattavuuksille, koska niissä vaaditaan aina, että b-lausunnosta käy ilmi tietyt asiat: diagnoosin asettaminen vasta kattavien tutkimusten perusteella ja se että huomattavia ongelmia on ollut läpi elämän ja todisteet niistä jo lapsuudesta asti :)
Sai ääneen nauraa naisystävän touhuista raportoineen kertomuksille. Heti ensimmäinen kappale viestissä 69/236, :) :) :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kesti koko rumba jotain 1,5v ennenkuin sain diagnoosin. Kaikki mahdollinen varmaan testattiin ja kyseltiin ja lisää haastatteluja mm. psykologin wais(tms), neuropsykologin testit, hoitsun luona ramppasin viikottain varmaan 30 kertaa...
Eli poissuljettiin ensin kaikki muu,viimesenä sitte katottiin adhd-jutut.
Mutta olen lukenut että yksityisellä puolen diagnooseja annetaan vähä turhan herkästi, parilla tapaamisella tms.
ja julkinen puoli haluais noita alkaa purkaan pois jos ois vaan resursseja testata jokainen kunnolla.
No en saanut yksityiseltä diagnoosia, vaikka psykiatrikin totesi, että haasteita on. Kukaan ei muista mua lapsena. Ei omat vanhemmat. Ei sisarukset. En edes minä itse. Diagnoosikriteerit ei täyttyneet, koska lapsuuden oireilu
Millaisia lapsuuden todisteita tarvitaan? Huonoja todistuksia?
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas tyypillinen tapaus:
"Hur kan det vara så jävla svårt att få adhd-diagnos?" eli miten on nin prkeleen vaikea saada diagnoosi. Tämä kommentti miten voimakkaasti ollaan amfetamiinien perässä jota saisi keinotekoista keskittymisapua ja kuvitellaan että menestyttäisiin paremmin opinnoissa ja töissä. Vaikka oikesti samattomuus on vain luonteenpiirre eikä stimulantit tuo pysyvää apua. Mutta juurikin paineet menestyä paremmin kuin muut, saa monet haluamaan amfetamiineja keskittymisavuksi.
Eikö niitä voisi vaan jakaa kaikille, joilla on haasteita keskittymisessä? Sit nähdään, onko niistä hyötyä.
Ruumiillinen kuritus takaisin niin diagnoosit loppuu.
Mistä ihmeestä tuo alentava puhe tulee? Sinänsähän asia ei sinulle kuulu, mutta olen edennyt työelämässä suhteellisen korkealle ja tienaan todennäköisesti enemmän kuin sinä. Jokaisella ihmisellä on vastuu siitä millaiseksi esimerkiksi työilmapiiri muodostuu. Selän takana #askan puhuminen ei hyvää työilmapiiriä kyllä edistä. Jos tuttavasi käyttäytyy noin, se ei kerro koko totuutta. Toisaalta en kyllä ymmärrä, että miksi sinua edes triggeröi noin paljon jonkun adhd-puheet.