ADHD diagnoosin suosio on ruuhkauttanut neuropsykiatriset palvelut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kun hän tietää, että 10 min päästä pitäisi lähteä kävelemään pysäkille ja kaikki on lähtöä vaille valmista, hän alkaa tekemään jotain ihan muuta, koska ei malta odottaa sitä kymmentä minuuttia rauhassa. Tuohon kymmeneen minuuttiin survotaan äkkiä joku ei akuutti kotityö ja sitten taas juostaankin sinne pysäkille."

 

Tuossa voi olla kyse siitä, että kun vireystila on tietynlainen ja vire hyvä, niin noita kotitöitä pystyy hoitamaan helposti. Sitten kotiin palattua ei enää pystykään.

Näin minäkin uskon. Hän on saanut viritettyä itsensä oikeaan tilaan ja siitä sitten revitään kaikki ilo irti. Tuota samaa minuuttiapeliä pelaa myös monissa muissa asioissa. Juuri näin videon missä henkilö kuvasi omaa ADHD:ta laittamalla ilmeisesti jonkun höyrystimen vesisäiliön raanan alle täyttymään.

Voisi sopia kiireisille aivoille ja stimulaatiota tulis mukavasti. Itse nauttisin tuosta työstä, kun saisin hioa prosessin täydelliseksi. Tykkään olla hyvä siinä mitä teen 

Mutta koska en jaksa ohjeita lukea, niin tulee pakostakin myös oppirahoja maksuun.

Paras tapa minulle on sisäistää ohjeet, on opettaa ne muille. Muuten ei tahdo onnistua.

Minusta alkaa olla ongelmallista se, että kaikenlainen neuroepätyypillisyys alkaa olla nykyisin enemmän normaalia kuin neurotyypillisyys. Että mikä on enää niin sanotusti normaalia ja missä menee diagnosoitavissa olevan poikkeavuuden raja. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta alkaa olla ongelmallista se, että kaikenlainen neuroepätyypillisyys alkaa olla nykyisin enemmän normaalia kuin neurotyypillisyys. Että mikä on enää niin sanotusti normaalia ja missä menee diagnosoitavissa olevan poikkeavuuden raja. 

Mulla se meni siinä, että olin hilkulla tippua yhteiskunnan ulkopuolelle. Se tuskin olisi päättynyt hyvin.

Homma on lähtenyt ihan lapasesta, kun kaikki joilla on keskittymisen vaikeutta tai epäkiinnostavien asioiden lykkäämistä kuvittelevat kyseessä olevan ADHD. Joku tolkku tuohon pitäisi saada. Sitten taas on ihan oikeasti niitä jotka oikeasti tarvitsevat tutkimukset ja apua koska elämä on täyttä kaaosta ja he eivät pääse tutkimuksiin, koska ruuhkat on niin massiiviset. 

Tämä touhu on ihan saatanasta. Samanlaista humpuukia kui horoskoopit, tästä vain lääkeyhtiöt saavat käärittyä niin isot rahat joten on päässyt näihin mittakaavoihin. Samaan tapaan jokaiselle pystyttäisiin todentamaan jokin persoonallisuushäiriö, mutta eihän se ketään kiinnosta kun siitä ei kukaan tienaa rahaa tai diagnosoitu saa mitään tukitoimia.

"Ei se mene tuolla tavalla, dg. ei ratkase mitään, ei yhtään mitään.  Se on vain numero papereissa. Ei se sun kaveris sen diagnoosin saannin jälkeen yhtäkkiä oppinu koodia yms. "

Enkä väittänytkään, että olisi mennyt noin. Sinulla on ainakin vilkas mielikuvitus!

Tuo tuntemani tapaus sai diagnoosin avulla apua itselleen, työkaluja arkeensa, jolla sai esimerkiksi (!) arkensa rullaamaan ja sitä kautta pääsemään elämään omanlaistaan elämää, joka johti lopulta siihen, että on nyt menestynyt it-ammattilainen. Ei olisi siellä ilman sitä diagnoosia, koska hällä ei olisi ollut niitä työkaluja, joilla pääsee elämään itselleen parhainta mahdollista arkea ja elämää.

ADHD on sosiaalinen konstruktio, jolla yritetään tehdä normaalista lapsenomaisesta käytöksestä sairaus.

Piriä pennuille oujee ja kannabis laitonta,vaikka rauhoittava yrtti suoraan luonnosta.. Vi..u te kermeperseet olette kujalla. Tappakaa vaan ne lapsenne niillä amfetamiinijohdannaisilla ' lääkkeillä'.. oksettavaa miten tyhmiä te vanhemmat voittekaan olla!!! Kyse on lapsistanne ja annatte heille piriä? Miten v..a tämän asian saa teille jakeluun!? Älä usko tohtoria,ota selvää asiantuntijoilta eli huumediilereiltä ja narkomaaneilta älä lääketeollisuudelta! Pelasta lapsesi,älä lääkitse häntä / työnnä häneen myrkkyjä pseudodiagnoosien takia!!! Usko lääketieteeseen edellyttää oikeaa tietämystä lääketieteen historiasta,ei sokeaa propagandauskoa. Heroiini oli täysin turvallista ei niin kauan sitten.. Herätkää ja lopettakaa ne lastenne narkomaniatoimenpiteet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä kumma. Yksi tuttava on raahamassa into piukeana kahta lastaan tutkimuksiin ja ei osaa enää muusta puhuakaan kun että hänelläkin nyt varmaan on adhd. Hohhoijjaaa. Että aikuinen ihminenkin lähtee tällaiseen hömpötykseen. No, ehkä töissä saa sitten hutiloida ja myöhästellä paremmalla omallatunnolla kun hihhiihhiiiii mulla on tää adhd. 

 

Puhuin varmasti itsekin paljon tästä siihen aikaan, kun diagnoosin sain. Diagnoosi kuitenkin mullisti koko sen astisen elämäni ja sain selityksen monelle asialle. Ihmetyttää, että mistä kumpuaa tämä ajatus siitä, että diagnoosi oikeuttaisi johonkin? Joka ikinen tuntemani ADHD, minä itseni mukaan lukien ollaan haluttu nimenomaan tukea ja apua siihen, että me pärjättäisiin elämässä. Sinun kannattaisi myös tehdä palvelus ystävillesi ja katkaista vaikka välit. 

Ajatus siitä että se oikeuttaisi johonkin kumpuaa han näistä adhdta hömpöttävistä aikuisista. Monilla on esim. Lapsuuden traumoja jotka vaikuttavat käytökseen ja niiden tiedostaminen ja työstäminen mullistaisi elämää ja selittäisi monta asiaa ja kyseessä ei ole kuitenkaan mikään psykiatrinen sairaus.

Ystävästä en puhunut missään vaiheessa,mutta hei, adhdna et varmaan voinut oikein kunnolla keskittyä parin lauseen lukemiseen! Kyseessä työkaveri, vaikkei asialla nyt väliä ole. En ole työpaikkaa hänen takia vaihtamassa.

Vierailija kirjoitti:

No mun lapsi ei ainakaan vielä ole päässyt edes tutkimuksiin, vaikka oireet on olleet vauvasta saakka, elämää haittaavia ne on olleet päiväkodista saakka, on kerrannut ykkösluokan ja ollut erityisluokalla 4 vuotta 

Että mistäs niitä diagnooseja saa hakea? Lasten psykiatrisella oltiin kaksi vuotta eikä sieltä saatu mitään apua. Oikeasti. Ei niillä ollut muuta antaa, kuin kysellään nyt vähän tässä teidän kuulumisia- aikoja. 

 

Minua huolestuttaa vain lapsen tulevaisuus. Kyllä me nyt pärjätään, kun asuu kotona ja saa meiltä tukea ja saa koulussa yksilöllistä tukea. Mutta mitäs sit, kun pitäis mennä ammattikouluun ja työelämään.. en tiedä. Pelkään syrjäytymistä. Se on vaikeaa selittää kenellekään, kun lapsi on ihan normaaliälykäs ja periaatteessa osaa tehdä asiat, mutta ei vaan jostain syystä saa niitä tehtyä ilman ohjaamista, asiat unohtuu, ne sekoittuu ja hän kuormittuu herkästi, vaikka v

 Yksityiseltä niitä haetaan 

Vihdoinkin pois -70 luvulta ja vähemmän huijaamista suuntaan jos toiseen.

Vierailija kirjoitti:

ADHD on sosiaalinen konstruktio, jolla yritetään tehdä normaalista lapsenomaisesta käytöksestä sairaus.

Miten toi siis pätee aikuisten ADHD:hen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkka aika on tärkeä. Matkalle pakkaaminen pitää aloittaa jo päiviä aiemmin koska muuten ennen lähtöä voikin iskeä lamaannus. Ja jokaiseen aamulähtöön pitää varata se 2 tuntia.

Naisystäväni ei taas pysty pakkaamaan paljoakaan etukäteen koska hän ei tiedä mitä mukaan pakattavia tavaroita saattaa vielä tarvita ennen lähtöä ja toisaalta, jos laukku on pakattu etukäteen, hän ei enää muista mitä on sinne laittanut.

Itse olen välillä ihan hermoraunioina kun omat kamppeet on pakattu ja kyyti lentokentälle on tulossa parin tunnin päästä ja naisystäväni aloittaa kyselemään "missähän mun se ja se on". Sitten hän kuitenkin suorituu ihan ajallaan lähtövalmiiksi. Muutamia asioita täytyy sitten usein hankkia matkalta ja vastaavasti mukaan on saattanut päätyä ihan random tavaraa.

Muutama

 Tee paperille lista mitä pakataan. Varaa reilusti aikaa. Vedä yli listasta aina se asia mikä on pakattu. Tää sekoilu on asia mistä voi oppia pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkka aika on tärkeä. Matkalle pakkaaminen pitää aloittaa jo päiviä aiemmin koska muuten ennen lähtöä voikin iskeä lamaannus. Ja jokaiseen aamulähtöön pitää varata se 2 tuntia.

Naisystäväni ei taas pysty pakkaamaan paljoakaan etukäteen koska hän ei tiedä mitä mukaan pakattavia tavaroita saattaa vielä tarvita ennen lähtöä ja toisaalta, jos laukku on pakattu etukäteen, hän ei enää muista mitä on sinne laittanut.

Itse olen välillä ihan hermoraunioina kun omat kamppeet on pakattu ja kyyti lentokentälle on tulossa parin tunnin päästä ja naisystäväni aloittaa kyselemään "missähän mun se ja se on". Sitten hän kuitenkin suorituu ihan ajallaan lähtövalmiiksi. Muutamia asioita täytyy sitten usein hankkia matkalta ja vastaavasti mukaan on saattanut päätyä i

adhd:eilla ne paperit tuppaa katoamaan kotona paikkaan, jota voi kutsua jemmaksi, mutta josta kukaan ei tiedä missä se on. Joskus kerran viidessä vuodessa sitten jemmapaikka löytyy, jonka jälkeen tulee uusi jemmapaikka, joka katoaa heti sen käyttöönoton jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä kumma. Yksi tuttava on raahamassa into piukeana kahta lastaan tutkimuksiin ja ei osaa enää muusta puhuakaan kun että hänelläkin nyt varmaan on adhd. Hohhoijjaaa. Että aikuinen ihminenkin lähtee tällaiseen hömpötykseen. No, ehkä töissä saa sitten hutiloida ja myöhästellä paremmalla omallatunnolla kun hihhiihhiiiii mulla on tää adhd. 

 

Puhuin varmasti itsekin paljon tästä siihen aikaan, kun diagnoosin sain. Diagnoosi kuitenkin mullisti koko sen astisen elämäni ja sain selityksen monelle asialle. Ihmetyttää, että mistä kumpuaa tämä ajatus siitä, että diagnoosi oikeuttaisi johonkin? Joka ikinen tuntemani ADHD, minä itseni mukaan lukien ollaan haluttu nimenomaan tukea ja apua siihen, että me pärjättäisiin elämässä. Sinun kannattaisi myös tehdä palvelus ystävillesi ja katkaista vaikka välit

Joka ikisessä adhd-keskustelussa nousee tuo sama ajatus esiin siitä, että diagnoosi halutaan hakea, jotta voi käyttäytyä huonosti, kun on diagnoosi. Vaikka yleensä ne, jotka haluaa apua, ajattelee juuri päinvastoin. Kiitos kehnosti esitetystä pilkasta. Pystyn kyllä lukemaan, etenkin kiitos lääkityksen, mutta pointti tuossa oli sama. Tuttava tai ystävä. Jos tarvitsee arvostella käytöstä selän takana niin silloin ei kannata tekemisissä olla. 

Muistatteko ajan kun kilpirauhasen vajaatoiminta oli todella muodikasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä kumma. Yksi tuttava on raahamassa into piukeana kahta lastaan tutkimuksiin ja ei osaa enää muusta puhuakaan kun että hänelläkin nyt varmaan on adhd. Hohhoijjaaa. Että aikuinen ihminenkin lähtee tällaiseen hömpötykseen. No, ehkä töissä saa sitten hutiloida ja myöhästellä paremmalla omallatunnolla kun hihhiihhiiiii mulla on tää adhd. 

 

Puhuin varmasti itsekin paljon tästä siihen aikaan, kun diagnoosin sain. Diagnoosi kuitenkin mullisti koko sen astisen elämäni ja sain selityksen monelle asialle. Ihmetyttää, että mistä kumpuaa tämä ajatus siitä, että diagnoosi oikeuttaisi johonkin? Joka ikinen tuntemani ADHD, minä itseni mukaan lukien ollaan haluttu nimenomaan tukea ja apua siihen, että me pärjättäisiin elämässä. Sinun kannattaisi myös teh

Kun nämä adhd hömpöttäjät aivan itse käyttävät "diagnoosiaan" perusteena käytökseensä, ei oikein voi vetää muunlaisia johtopäätöksiä. Et taida olla edes työelämään kykenevä kun et ymmärrä, että siellä ei voi ihmisiä vältellä vaan heitä täytyy sietää. Tosiasia on, että ihmiset puhuvat selän takana. Hänestä puhutaan, minusta puhutaan ja sinustakin puhutaan. Keksittäisiinkö tähänkin joku lääke?

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko ajan kun kilpirauhasen vajaatoiminta oli todella muodikasta?

Siihenkin sitten oli erinäisiä lääkkeitä joita vain tietyt lääkärit määräili, kunnes heidän ammatinharjoittamksoikeuksiian ruvettiin rajoittamaan :D ja se aika kun heroiini oli ihan hyvä lääke. Nyt kemiasta ja lääketieteestä ymmärtämättömät mammat tunkevat innolla aivoihin vaikuttavia lääkkeitä vielä kehittyvien lastensa suuhun. Paljoa ei olla opittu...

DIAGNOOSIA EI ANNETA NAPISTA PAINAMALLA. VAATII USEITA KÄYNTEJÄ JA "PAPERISOTAA" (LOMAKE TÄYTÄ LOMAKKEN PERÄÄN): TAI EN MINÄ AIKAAN SAANUT DIAGNOOSIA SANOMALLA ETTÄ MOI;MULL A ON ADHD ANNA LÄÄKKEET:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko ajan kun kilpirauhasen vajaatoiminta oli todella muodikasta?

Siihenkin sitten oli erinäisiä lääkkeitä joita vain tietyt lääkärit määräili, kunnes heidän ammatinharjoittamksoikeuksiian ruvettiin rajoittamaan :D ja se aika kun heroiini oli ihan hyvä lääke. Nyt kemiasta ja lääketieteestä ymmärtämättömät mammat tunkevat innolla aivoihin vaikuttavia lääkkeitä vielä kehittyvien lastensa suuhun. Paljoa ei olla opittu...

 

Eiköhän tässä ne lääkärit ole ennemminkin niitä, jotka innoissaan noita lääkkeitä määräävät. Monet vanhemmathan nimenomaa toivovat tukipalveluita ja toiminterapiaa ensisijaiseksi avuksi, koska lääkkeet arveluttavat ja lisäksi aiheuttavat usein pahojakin sivuoireita.

Ihan samalla tavoin lääkärit määräilivät holtittomasti antibiootteja ja opiaatteja ennen kuin sitä alettiin valvomaan ja jopa ottamaan lääkelupia. Siinä kohtaa kun lääkäri omalla asiantuntijuudellaan määrää jotain lääkettä on tavallisen pulliaisen vaikea argumentoida vastaan. Homma kun lähtee siitä, että lääkäriin luotetaan, eikä asiakkaan pitäisi joutua olemaan se, joka miettii onko joku lääkärin ehdottama hoitokeino hyvä vai huono.