ADHD diagnoosin suosio on ruuhkauttanut neuropsykiatriset palvelut

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa kun lapsuudentutuistakin yksi toisensa jälkeen käyneet hakemassa ADD/ADHD tai muun nepsy diagnoosin, vaikka aikanaan  heissä ei ollut niin mitään oireilua havaittavissa. Ja toki muistavat esitellä niitä ylpeinä somessa. 

Millaista oireilua olisit ajatellut ulospäin havaita? Onpas siinä kovin rauhallinen lapsi omiin unelmiinsa vaupuneena? Tai onpas siinä villi riehuja? 

Minulla kesti koko rumba jotain 1,5v ennenkuin sain diagnoosin. Kaikki mahdollinen varmaan testattiin ja kyseltiin ja lisää haastatteluja mm. psykologin wais(tms), neuropsykologin testit, hoitsun luona ramppasin viikottain varmaan 30 kertaa...

Eli poissuljettiin ensin kaikki muu,viimesenä sitte katottiin adhd-jutut.

Mutta olen lukenut että yksityisellä puolen diagnooseja annetaan vähä turhan herkästi, parilla tapaamisella tms.

ja julkinen puoli haluais noita alkaa purkaan pois jos ois vaan resursseja testata jokainen kunnolla.

No mun lapsi ei ainakaan vielä ole päässyt edes tutkimuksiin, vaikka oireet on olleet vauvasta saakka, elämää haittaavia ne on olleet päiväkodista saakka, on kerrannut ykkösluokan ja ollut erityisluokalla 4 vuotta 

Että mistäs niitä diagnooseja saa hakea? Lasten psykiatrisella oltiin kaksi vuotta eikä sieltä saatu mitään apua. Oikeasti. Ei niillä ollut muuta antaa, kuin kysellään nyt vähän tässä teidän kuulumisia- aikoja. 

 

Minua huolestuttaa vain lapsen tulevaisuus. Kyllä me nyt pärjätään, kun asuu kotona ja saa meiltä tukea ja saa koulussa yksilöllistä tukea. Mutta mitäs sit, kun pitäis mennä ammattikouluun ja työelämään.. en tiedä. Pelkään syrjäytymistä. Se on vaikeaa selittää kenellekään, kun lapsi on ihan normaaliälykäs ja periaatteessa osaa tehdä asiat, mutta ei vaan jostain syystä saa niitä tehtyä ilman ohjaamista, asiat unohtuu, ne sekoittuu ja hän kuormittuu herkästi, vaikka vaaditut asiat kuulostaa muille jopa vähäpätöisiltä. 

Hohhoijaa. Adhd on lääketeollisuuden luomus. Ensin oli lääke, Ritalin, ja sille piti löytää markkina. Syntyi adhd-epidemia. Nyt ihmiset jonottavat psyk poleille ja mihin tahansa saadakseen ITSEYMMÄRRYKSEN lisääntymistä lääketehtaiden keksimien termien avulla. Yhtä hyvin voisi hakea samaa vaikka horoskoopeista. Mitään osoitettua muutosta tai geenivirhettä ei vain ole vaikka miljardeja euroja on laitettu etsimiseen. "Ei vielä ole löydetty" on huono peruste koska todella on etsitty. Ja sama masennuksen ym psyykkisen kanssa. Siksi ei olekaan tärkeintä etsiä näitä kuviteltuja poikkeamia vaan keskittyä muuhun, auttamiseen.

Totta hitossa tämä nepsybuumi on vienyt resursseja tärkeimmiltä asioilta mt-työssä. Siellä kun yritetään hoitaa hirveää hätää eikä tällaista "en noudata aikatauluja-touhua". 

Jos ette ole vielä kuulleet niin myös terveydenhuoltoa on priorisoitava eikä kaikille voida antaa kaikkea niin kivaa kuin se olisikin tehdä tällaisia "tutkimuksia".

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Adhd on lääketeollisuuden luomus. Ensin oli lääke, Ritalin, ja sille piti löytää markkina. Syntyi adhd-epidemia. Nyt ihmiset jonottavat psyk poleille ja mihin tahansa saadakseen ITSEYMMÄRRYKSEN lisääntymistä lääketehtaiden keksimien termien avulla. Yhtä hyvin voisi hakea samaa vaikka horoskoopeista. Mitään osoitettua muutosta tai geenivirhettä ei vain ole vaikka miljardeja euroja on laitettu etsimiseen. "Ei vielä ole löydetty" on huono peruste koska todella on etsitty. Ja sama masennuksen ym psyykkisen kanssa. Siksi ei olekaan tärkeintä etsiä näitä kuviteltuja poikkeamia vaan keskittyä muuhun, auttamiseen.

Totta hitossa tämä nepsybuumi on vienyt resursseja tärkeimmiltä asioilta mt-työssä. Siellä kun yritetään hoitaa hirveää hätää eikä tällaista "en noudata aikatauluja-touhua". 

Jos ette ole vielä kuulleet niin myös terveydenhuoltoa on priorisoitava eikä kaikille voida antaa kaikkea niin kivaa kuin se oli

Itse asiassa tuossa geeniasiassa olet siinä mielessä väärässä, että tutkimus on niiden osalta aika pitkällä. Ei vaan tiedetä vielä sitä, että minkä geenien yhteisvaikutus vaikuttaa ADHD:n syntymiseen. Huomaa kyllä, että sinulla ei ole asiasta minkäänlaista tietoa, jos kuvittelet sen olevan "en noudata aikataulua -touhua" Tämä tulee sinulle varmasti yllätyksenä, mutta monen masennuksen takaa löytyy ADHD. Ja lääkityksellä ja muulla tuella heistä kasvaa "kunnollisia" veronmaksajia. Nytkään ei lievillä oireilla tutkimuksiin pääse. Kenet sitten pitäisi hoitaa ensisijaisesti? Jos mietitään kylmästi yhteiskunnan kannalta, olisi parasta hoitaa esimerkiksi nimenomaan nepsyjä. Heistä usein kuntoutuu veronmaksajia. 

Minulla on ainakin omien arvailujeni mukaan ADHD, ja sen kanssa on oikeasti vaikeaa. Ihmissuhteet kärsii, vaikea pystyä mihinkään, liian impulsiivinen ja kaikkea. Haluaisin diagnoosin ja lääkkeet, niihin on aika isot luotot. 

Viduttaa kun sitten jono on täynnä näitä jotka hakee ADHD-lääkitystä kaikkeen muuhun kun nepsy-oireisiin..

Vierailija kirjoitti:

 

Totta hitossa tämä nepsybuumi on vienyt resursseja tärkeimmiltä asioilta mt-työssä. Siellä kun yritetään hoitaa hirveää hätää eikä tällaista "en noudata aikatauluja-touhua". 

Jos ette ole vielä kuulleet niin myös terveydenhuoltoa on priorisoitava eikä kaikille voida antaa kaikkea niin kivaa kuin se oli

adhd ihmisen hätä on ihan todellinen hätä. Kun ei saa vietyä opiskeluja loppuun, mitä sitten? Koko loppuelämä sossun asiakkaana? Kun ei saa työpaikkaa ilman koulutusta, tai ei saa aikaiseksi työhakemusta? Sossun asiakkaaksi? Entä kun kaikista mahdollisista suunnista viranomaiset vaativat koko ajan asioita: tee 4 työhakemusta kuukaudessa, vastaa puhelimeen, kun te-keskuksesta soitetaan ja kysellään mitä olet tehnyt ja mitä ikinä kysyvätkään. Muista täyttää työttömyysajanilmoitus, muista hakea asumistuen vuositarkistusta, muista maksaa laskut. Tee kaikki ja suoriudus siinä samassa muistakin arjen haasteista ja ihmissuhteiden haasteista samalla kun sinulla on adhd.  Se hätä on oikeasti sellaista, että jos ei saa apua oireisiinsa, niin se ajaa masennukseen ja ahdistukseen, elämänhaluttomuuteen. Se ei ole mikään muotisairaus eikä mikään laiskuuden aiheuttama oireyhtymä tai sitä, että on vaan aina myöhässä jossain. myöhästymiset ja asioiden tekemättä jättämiset ovat niitä jotka näkyvät kaikista helpoiten ulospäin.

Adhd aivot ovat luovat ja useimmat adhd:t ovat älykkäitä ja hyvin empaattisia ja herkkiä. Olisi suotavaa, että heidän annettaisin jalostaa näitä luonteenpiirteitään ja päästämään ne käyttöön. Tunnen esimerkiksi erään it-alalla toimivan adhd:n, joka oppii uuden ohjelmoitikielen (olen kuullut kun ulkopuoliset ihmettelevät hänen oppismikykyään) nopeammin kuin kukaan muu.Hän on koko ajan kännykkä kädessä opettelemassa jotain tai tietokoneellaan. Tienaa ihan hitosi rahaa ja hänelle soitellaan kotiin, että tuletko meille töihin, maksetaan sulle niin ja niin paljon enemän kuin nyt ja saat firman osakkeita ja vapaat lomaoikeduet ja täydet vakuutukset sinne ja tänne ja järjestetään vielä lapsillesikin stipendit ihan mihin tahansa yliopistoon, johon haluavat.  Tämä adhd on siis hakenut diagnoosin itselleen ja sitten lähtenyt vapauttamaan itseään siitä, että hänen pitäisi olla kuin nolmi. hän päätti käyttää adhd-aivojaan. Hän saa töissään vielä vapaasti määritellä työaikansa, joten on määritellyt ne siten, että voi adhd:na tehdä parhaiten töitä. Toisinaan sitten tekee töitä vuorokauden ympäri, toisinaan pitää parin kuukauden loman.

Ilman diagnoosia hän istuisi edelleen suomessa jossain parinkymmenen neliön homeisessa kämpässä nostamassa sossun tukia, koska suomessa ei yhtään ymmärretä muuta kuin nolmilaisuutta ja kaikkia muita saa haukkua ja alentaa miten haluaa. katsokaa vaikka hallitusta, joka on täynnä aikuiskiusaajia ja alentavat ja nöyryyttävät köyhiä ja työttömiä kaikilla mahdollisilla tavoilla mitä kehtaavat ääneen sanoa ja keksiä.

Adhd on nykyajan vitsaus. Pitäisi hiljentää tahtia, niin pääkin hiljenee aikaa myöten. Myös käsittelemättömät traumat pistää liikaa vauhtia ihmisiin. Vanhempien epäjohdonmukainen kasvatustyyli ei ainakaan helpota, kenenkään hermoherkän ihmisen elämää. 

Mielestäni kukaan ei ole laiska ilman syytä. Ihminen on luonnostaan vireä ja toimelias. Keskittymiskyvyn puute väsyttää, mieti miltä tuntuisi jos et pystyisi vaikka kuinka yrittäisit keskittymään mihinkään. Voin kertoa että se väsyttää. Pitäisi auttaa ihmisiä jaksamaan ja motivoitumaan eikä syyttää heitä laiskuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ainakin omien arvailujeni mukaan ADHD, ja sen kanssa on oikeasti vaikeaa. Ihmissuhteet kärsii, vaikea pystyä mihinkään, liian impulsiivinen ja kaikkea. Haluaisin diagnoosin ja lääkkeet, niihin on aika isot luotot. 

 

Viduttaa kun sitten jono on täynnä näitä jotka hakee ADHD-lääkitystä kaikkeen muuhun kun nepsy-oireisiin..

Suurena asiantuntijana diagnosoit koko jonon  turhaksi ihan tutkimatta. Ksikilla muilla helppoa, sinulla vaikeaa... itseriittoisuus huipussaan.

vähintaan yksi kirjoittaja tässä ketjussa siis on sitä mieltä, että adhd:t ovat hirveitä, koska kehtaavat mennä kuormittamaan itsensä kanssa neuropsykiatrisia tutkimuksia. Onko samalla tavalla ajattelevat kirjoittajat myös paheksumassa suomalaistyypillisiä päihteiden käyttäjiä, jotka kehtaavat kuormittaa työterveydenhoitoa ja päivysytksiä kännisekoilujensa vuoksi aiheuttamillaan kolhuilla ja sairauksilla ja sitten myöhemmin kehtaavat viedä vuodepaikan tupakointinsa aiheuttamien syöpien hoidossa ja kuormittavat tuossakin terveydenhoitoa. 

Eikö olisi parempi, että ihan jokainen oireileva saisi hoitoa oireisiinsa, jotta hän voisi toimia täydellä työteholla koko työikänsä ajan ja näin auttaa yhteiskuntaa toimimaan paremmin? Eikö olisi parempi, että sen sijaan, että adhd-ihmisiä (esimerkiksi) paheksutaan siitä, että he yrittävät vain saada apua itselleen, niin annettaisiin enemmän resursseja vaikka sinne neuropsykiatriaan, jotta voitaisiin lyhentää tuota hirvittävää jonovelkaa?

  Kun aikuinen adhd menee hakemaan diagnoosia itselleen ja saa sitten työkaluja arkensa toimivaksi saattamiseen, niin parhaimmillaan sieltä tulee sitten todella tehokas työntekijä, joka ei sitten tarvitse sen jälkeen neuropsykatriaa.

Ihmetyttää miten täällä listataan täysin normaaleja ihmiselämän asioita niin kuin ne olisivat ADHD:n tunnusmerkkejä ja poikkeuksellista häslinkiä. Eipä ihme, että tutkimuksiin on ruuhkaa, kun näitä oireita esiintyy neurotyypillisellä ihmiselläkin jatkuvasti, jos luonne on viilipyttyä eloisampi. Hyvä, jos oikeat tapaukset löytävät nykyään apua, mutta monen muun olisi syytä käyttää edes pikkaisen omaa järkeä. Ellei nuo aikaisemmat kommentit ole sitten olleet ADHD:n pilkkaamista ja trollaamista, ken tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Totta hitossa tämä nepsybuumi on vienyt resursseja tärkeimmiltä asioilta mt-työssä. Siellä kun yritetään hoitaa hirveää hätää eikä tällaista "en noudata aikatauluja-touhua". 

Jos ette ole vielä kuulleet niin myös terveydenhuoltoa on priorisoitava eikä kaikille voida antaa kaikkea niin kivaa kuin se oli

 

 

adhd ihmisen hätä on ihan todellinen hätä. Kun ei saa vietyä opiskeluja loppuun, mitä sitten? Koko loppuelämä sossun asiakkaana? Kun ei saa työpaikkaa ilman koulutusta, tai ei saa aikaiseksi työhakemusta? Sossun asiakkaaksi? Entä kun kaikista mahdollisista suunnista viranomaiset vaativat koko ajan asioita: tee 4 työhakemusta kuukaudessa, vastaa puhelimeen, kun te-keskuksesta soitetaan ja kysellään mitä olet tehnyt ja mitä ikinä kysyvätkään. Muista täyttää työttömyysajanilmoitus, muista hakea asumistue

Juujo,naapuriltaki tippu peräpukamat ku kaveris sai diagnoosin.

Ei se mene tuolla tavalla, dg. ei ratkase mitään, ei yhtään mitään.  Se on vain numero papereissa. Ei se sun kaveris sen diagnoosin saannin jälkeen yhtäkkiä oppinu koodia yms. 

Ammattilaisena kerron oman näkemykseni. Diagnooseja tehdään varmasti sellaisillekin, joilla ei ole kriteerit täyttävää oireistoa. Mutta edelleen on aikuisväestössä, työikäisissä paljon niitä, joilla ei ole diagnoosia, vaikka oireet ovat hyvin selvät.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää miten täällä listataan täysin normaaleja ihmiselämän asioita niin kuin ne olisivat ADHD:n tunnusmerkkejä ja poikkeuksellista häslinkiä. Eipä ihme, että tutkimuksiin on ruuhkaa, kun näitä oireita esiintyy neurotyypillisellä ihmiselläkin jatkuvasti, jos luonne on viilipyttyä eloisampi. Hyvä, jos oikeat tapaukset löytävät nykyään apua, mutta monen muun olisi syytä käyttää edes pikkaisen omaa järkeä. Ellei nuo aikaisemmat kommentit ole sitten olleet ADHD:n pilkkaamista ja trollaamista, ken tietää.

Ehkäpä yksittäisten nettikommenttien perusteella ei kannata tehdä noin pitkälle meneviä päätelmiä.

Jos joku kertoo täällä ketjussa, että minulla/lapsellani/kumppanillani on tapana toimia näin, ei tietenkään tarkoita, että kyseessä olisi ainoa ADHD-oire. Se on nyt vain se, joka jossain asiayhteydessä nousemaan esiin. Lisäksi näiden oireiden hallitsevuus on toinen tärkeä huomioitava seikka. Kaikille meille on normaalia esim. jonkun ikävän tekemisen aloittamisen vaikeus tai vastaavasti jostain uudesta asiasta innostuminen. ADHD-ihmisellä vaan se lamaannus on totaalista ja asia jää tekemättä tai venyy elämää haittaaviin mittasuhteisiin ja toisaalta taas innostuminen jostain asiasta saattaa saada jopa hieman maanisia piirteitä.

Lainaus ei toimi, mutta diagnoosi ja toimiva lääkitys voi ratkaista paljonkin. Itselläni kesken jätettyjä kouluja, työkyvyttömyyttä jne ja lääkityksen myötä olen opiskellut AMK-tutkinnon sekä onnistunut pääsemään takaisin kokopäivätöihin. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää miten täällä listataan täysin normaaleja ihmiselämän asioita niin kuin ne olisivat ADHD:n tunnusmerkkejä ja poikkeuksellista häslinkiä. Eipä ihme, että tutkimuksiin on ruuhkaa, kun näitä oireita esiintyy neurotyypillisellä ihmiselläkin jatkuvasti, jos luonne on viilipyttyä eloisampi. Hyvä, jos oikeat tapaukset löytävät nykyään apua, mutta monen muun olisi syytä käyttää edes pikkaisen omaa järkeä. Ellei nuo aikaisemmat kommentit ole sitten olleet ADHD:n pilkkaamista ja trollaamista, ken tietää.

Tuskinpa täällä kukaan koko "oireistoaan" alkaa luettelemaan. Yöhönhän sellaisen listan tekeminen menisi. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää miten täällä listataan täysin normaaleja ihmiselämän asioita niin kuin ne olisivat ADHD:n tunnusmerkkejä ja poikkeuksellista häslinkiä. Eipä ihme, että tutkimuksiin on ruuhkaa, kun näitä oireita esiintyy neurotyypillisellä ihmiselläkin jatkuvasti, jos luonne on viilipyttyä eloisampi. Hyvä, jos oikeat tapaukset löytävät nykyään apua, mutta monen muun olisi syytä käyttää edes pikkaisen omaa järkeä. Ellei nuo aikaisemmat kommentit ole sitten olleet ADHD:n pilkkaamista ja trollaamista, ken tietää.

Jos löytyy paljon näitä tässä ketjussa kuvattuja oireita ja sinulla on vahva mielipide ADHD diagnoosiin turhuudesta... Ja silti olet tässä ketjussa. Vedä itse johtopäätökset.

Hankaliin oireisiin kannattaa apua hakea. Ei ole mikään pikkujuttu saada diagnoosia vaikka tässäkin ketjussa paljon on vitsailuakin.

Vierailija kirjoitti:

Ammattilaisena kerron oman näkemykseni. Diagnooseja tehdään varmasti sellaisillekin, joilla ei ole kriteerit täyttävää oireistoa. Mutta edelleen on aikuisväestössä, työikäisissä paljon niitä, joilla ei ole diagnoosia, vaikka oireet ovat hyvin selvät.

Kriteerit täyttävä oireisto on todella hankala asia, koska ne kriteerit on luotu valkoisten poikien oireiden perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Minulla kesti koko rumba jotain 1,5v ennenkuin sain diagnoosin. Kaikki mahdollinen varmaan testattiin ja kyseltiin ja lisää haastatteluja mm. psykologin wais(tms), neuropsykologin testit, hoitsun luona ramppasin viikottain varmaan 30 kertaa...

Eli poissuljettiin ensin kaikki muu,viimesenä sitte katottiin adhd-jutut.

 

 

Mutta olen lukenut että yksityisellä puolen diagnooseja annetaan vähä turhan herkästi, parilla tapaamisella tms.

ja julkinen puoli haluais noita alkaa purkaan pois jos ois vaan resursseja testata jokainen kunnolla.

Minä hain diagnoosin ensin yksityiseltä, mutta koska olin köyhä, hakeuduin myös HUSiin. Tosiaan 1,5v meni, ennen kuin vahvistivat diagnoosin. Onhan tuo nyt naurettavaa pitkä ja resursseja syövä tutkimus. Lapseni sai melko nopeasti lääkkeen kokeiluun ja toimintaterapeutti vahvisti hyvän vaikutuksen suoritukseen se oli siinä, diagnoosi tuli.