Pidätkö työstäsi niin paljon, että jatkaisit töissä vaikka saisit parin miljoonan lottovoiton?

Kyllä jatkaisin. Mutta määräisin puolisoni 6-12 kuukaudeksi palkattomalle vapaalle, koska hän kärsii ylirasittumisoireista. Hän saisi rauhassa värkätä omia projektejaan sillä aikaa. Itsekin jossain vaiheessa siirtyisin vapaaksi taiteilijaksi, mutta nyt on edessä sen verran mielenkiintoisia uusia työnäkymiä, että en ihan heti halua lopettaa.

Jatkaisin nykyisiä töitä ja lisäksi perustaisin yrityksen sekä sellaisia vastaavia uusia projekteja, jotka vaatii rahoitusta. Mulle tulisi enemmän töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Pari miljoonaa on loppujen lopuksi aika vähän jos koko loppuelämä olisi sen varassa. Johan asumiseen + autoon menisi eka miljoona, toka riittäisi sitten n. 40 vuotta ja olen nyt 45 että kai sillä loppuelämä menisi juuri ja juuri.

Voisihan sitä vaikka sijoittaa ne rahat, tai ainakin suurimman osan, ja elää sijoitusten tuotoilla.

Kyllä varmaan. Olen miettinytkin työni siltä kannalta, että jos johonkin pitää elämässä aikaa käyttää niin, ettei rahasta huolta ole, niin mitä se olisi

Moni juoksee rahan perässä täysin sokeana ja päätyy tekemään asioita, jotka eivät ole ollenkaan omien arvojen mukaisia. Mutta jos valitsee työnsä alun perinkin siltä pohjalta, että mitä tekisi jos olisi biljonääri, niin saattaa löytää itsensä mukavammasta työstäkin

Olen tavannut monia varakkaita ihmisiä, jotka omistavat paljon aikaansa yrityksilleen ja muulle ammattimaiseksi luokiteltavalle tekemiselle. Varakkaat kokevat erilaista yhteiskuntavastuuta. Toki niitäkin on, jotka vaan lähtevät törsäämään maailmalle, mutta aika moni myös palaa kotikonnuille ja rakentaa täällä

Vierailija kirjoitti:

Eikös ansiosidonnaista saa, vaikka tilillä olisi 2 miljoonaa? Nostaisin sitä niin kauan kuin mahdollista ja lopun aikaa olisi ilman työttömyyskorvausta. Töihin en edes harkitisi meneväni. 

Joo. Ei tilin saldolla ole väliä. Mutta saadaksesi ansiosidonnaista sinun pitää hakea 4 työpaikkaa joka ikinen kuukausi.

Samantien lopettaisin työt.

Mun työni on sellainen, jota jatkaisin myös miljonäärinä. Ihana työ ja ihana työyhteisö. 

Miestäni sen sijaan pyytäisin irtisanoutumaan ja käyttämään entistä enemmän aikaa lasten valmentamiseen ja luuhun vapaaehtoistyöhön urheiluseurassa. Hän nauttii siitä huomattavasti enemmän kuin  työstään. Hänelle työ on vain rahan ansaintakeino, minulle työ taas on iso osa elämää ja palkka vain kiva lisä. 

Mies tekee nyt jo osa- aikaista ja minä otan kaikki lomarahat aina vapaana. Miljonäärinä palkkaisin kodinhoitaja-siivoojan 8 tunniksi joka viikko ja molempien vanhemmille myös. 

Heti jättäisin työni. Ei epäilystäkään siitä. Tulijoita paikalleni on jonoksi asti, voisin hyvin tehdä tilaa heille...

Lopettaisin heti kun rahat tilille. Hetikin jos ois sen verran että pärjäisin siihen saakka.

Jatkaisin, koska tietoisuus siitä, että taloudellista pakkoa työntekoon ei enää ole, on niin vapauttava tunne, että töissä voisi olla oikeinkin kivaa. Jos pomo alkaisi nillittää jostain turhanaikaisesta, toteaisin vain, että ihan sama, ei mun tarvii täällä olla, koulutahan huomiseksi joku tekemään noi mun duunit :D

Olen yläkoulun opettaja, joten työ vie mehut, vaikka onkin rakasta ja antoisaa. Jos saisin puolipäivähommissa jatkaa, niin ehkäpä sen verran tekisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkkatyöhän on suht uusi keksintö ihmiskunnan historiassa. Käytännössä se alkoi Englannin teollistumisesta.

Eiköhän noita korvauksia annettu jo sumerialaisten aikoina.

Pyramidin rakentajat sai kuulemma olutta ja leipää, asuntoedulla.

Olen kolmekymppinen, joten tuskin tuo raha kestäisi lopun ikää jos haluaisin ostaa oman kämpän ja auton, joita kumpaakaan en tällä hetkellä omista, ja sitten vielä elää suht mukavasti loppuelämän. Loppuelämän asumiskulut ja autosta koituvat kulut nousevat kuitenkin kohtalaiseksi summaksi. Olen myös tällä hetkellä opiskelemassa alalle, josta oikeasti pidän, joten varmaan tekisin töitä mutta voisin pitää myös välillä vähän pidempiä vapaita ja tietysti on helpotus, kun toimeentulo ei olisi pelkästä palkasta kiinni. Voisin myös rahoittaa omia työprojekteja, eikä tarvitsisi koko ajan etsiä apurahoja ja elää niiden varassa. Eli tekisin kyllä töitä, mutta fiiliksen mukaan.

En. Ainoa syyni tehdä työtä on se, että saan laskuni maksettua. Lopettaisin tällä sekunnilla, jos mulle olisi taloudellisesti mahdollista käyttää aikani johonkin sellaiseen, jolla koen olevan jotain positiivista merkitystä maailmassa ja minimoisin samalla stressin määrän elämässäni.

En todellakaan jatkaisi! Työni on ihan ok, ollakseen työtä. Voisi olla paljon kurjempaakin. Ei se silti mitään harrastukseen verrattavaa toimintaa, josta saisi erityisesti mielihyvää ole. Ihan rahan takia käyn töissä. Keksisin vaikka mitä muuta tekemistä, jos ei olisi pakko käydä töissä rahan takia. Parasta olisi, että saisi elää täysin aikatauluttomasti, ja voisi tehdä asioita spontaanisti silloin kun haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Pari miljoonaa on loppujen lopuksi aika vähän jos koko loppuelämä olisi sen varassa. Johan asumiseen + autoon menisi eka miljoona, toka riittäisi sitten n. 40 vuotta ja olen nyt 45 että kai sillä loppuelämä menisi juuri ja juuri.

Et kyllä pärjäisi vaikka saisit 10 miljoonaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmaan. Olen miettinytkin työni siltä kannalta, että jos johonkin pitää elämässä aikaa käyttää niin, ettei rahasta huolta ole, niin mitä se olisi

Moni juoksee rahan perässä täysin sokeana ja päätyy tekemään asioita, jotka eivät ole ollenkaan omien arvojen mukaisia. Mutta jos valitsee työnsä alun perinkin siltä pohjalta, että mitä tekisi jos olisi biljonääri, niin saattaa löytää itsensä mukavammasta työstäkin

 

Olen tavannut monia varakkaita ihmisiä, jotka omistavat paljon aikaansa yrityksilleen ja muulle ammattimaiseksi luokiteltavalle tekemiselle. Varakkaat kokevat erilaista yhteiskuntavastuuta. Toki niitäkin on, jotka vaan lähtevät törsäämään maailmalle, mutta aika moni myös palaa kotikonnuille ja rakentaa täällä

 

 

Kuten ministeri Satonen.

Minä jatkaisin sen aikaa että saisin valtaosan sijoitettua ja sijoitusten tuotot alkaisivat juosta. Sitten tekisin töissäni yhden kokeen, jonka jälkeen eroaisin.

Normaali ihminen käy töissä rahan takia eikä minkään muun.

Käyn töissä vain rahan takia. Jos saisin rahaa muulla tavalla, kuten lottovoitolla, en tekisi töitä vaan päivät kuluisivat harrastusten parissa, sellaisen tekemisen parissa jota oikeasti haluaisin tehdä. Valitettavasti harrastuksia ei pysty muuttamaan toimeentuloksi ja jos edes koettaisi tehdä siitä työn, harrastus alkaisi muuttua paskanmakuiseksi pakkopullaksi kuten pakkotahtinen työ aina tekee.