Miten elämä muuttui kun pääsit pitkän työttömyyden jälkeen töihin?
Kommentit (64)
Kurpitsavaunu hakee minut joka aamu töihin kun haltiakummit ovat tehneet minulle päivän työasun, jonka linnut ja metsän eläimet pukevat päälleni. Työpaikkani on upea linna.
Oli kiva saada palkkaa joka tuntui suurelta summalta (brutto 2000 e), tunsi kuuluvansa yhteiskuntaan, stressi väheni. Sitten työt loppui (määräaikainen) ja seurasi paluu entiseen. Kaverille kävi samoin, pitkän työttömyyden jälkeen vakituinen työ, joka vuoden päästä lakkasi olemasta.
Sain laskut maksettua ja parempaa ruokaa pöytään.
Hallitus keksimiä prinsessasatuja.
Oon oikeastaan aina ollut tyytyväisin elämääni ku oon ollut töissä, on ollut rytmiä ja kuulunut porukkaan. Toisin on nyt kun työ on niin stressaava että järki lähtee. Onneksi määräaikainen ja loppuu vuoden lopussa. Ikinä en enää tosin tee uuteen paikkaan näin pitkää sopimusta, kun ei tiedä millainen se työ on. Mut innolla sitten uuteen paikkaan töihin :) Kotona saan sitten olla just niin introvertti kuin haluan kun on päivän ollut sosiaalinen töissä. Balanssi it is.
N32
Olen edelleen masentunut, mutta nyt tunnen kuuluvani johonkin eikä tarvitse hävetä enää omaa toimettomuuttaan.
En myöskään ole niin riippuvainen oman kumppanin läsnäolosta kun elämällä on muutakin sisältöä kuin odotella häntä kotiin.
Se oli yhtä suurta juhlaa, rahaakin jäi niin todella paljon enemmän käteen kuin työttömänä.
Ei ole muuttunut mitenkään. Tietysti saa rahaa säästöön. En ole tuntenut koskaan kuuluvani mihinkään porukkaan. Olen aina helpottunut, kun työ päättyy. Rahaa on ilman työssäoloakin, ja vapaa-aika on elämäni yksi tärkeimmistä asioista. En uhraa elämääni tekemällä työtä, joka ei anna mitään.
Ei tarvinnut etsiä töitä. Eikä stressata rahasta.
Elämäni sai vihdoin tarkoituksen.
Ensimmäinen vuosi oli raskas kun oli paljon opittavaa, ei ollut lomia ja puoli vuotta pelkäsin irtisanomista koeajalla.
Mutta oli ihana saada palkkaa ja saada omat kulunsa maksettua.
Ei tarvitse itse keksiä tekemistä joka ikinen hetki. On jokin "raami" joka kannattelee olemistani.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse itse keksiä tekemistä joka ikinen hetki. On jokin "raami" joka kannattelee olemistani.
Miksi työttömän pitäisi keksiä tekemistä joka ikinen hetki?
Vakkari duunilla sain :
identiteetin, palkkaa maksaa laskut ja masennus hävisi
tsemppiä 🍀
En enää jaksanut tehdä arki-iltaisin paljon mitään, koska olin väsynyt töistä. Välillä itkeskelin asiakkaiden ilkeyttä. Kaupassakin saatoin pelästyä kun joku tuli liian lähelle, koska asiakkaat olivat tehneet minut niin säikyksi.
Onneksi työsuhde oli määräaikainen.
Aloin törsäämään rahaa, palkasta jäi hädintuskin mitään käteen kun ostelin ihan vaan surutta sitä sun tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse itse keksiä tekemistä joka ikinen hetki. On jokin "raami" joka kannattelee olemistani.
Miksi työttömän pitäisi keksiä tekemistä joka ikinen hetki?
No ei tarvitse, mutta tyhjyydessä leijailukaan ei ole minulle hyväksi.
En. Masennuin työssä ja lopetin. Siihen jäikin mun työura.