Miten elämä muuttui kun pääsit pitkän työttömyyden jälkeen töihin?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse itse keksiä tekemistä joka ikinen hetki. On jokin "raami" joka kannattelee olemistani.
Miksi työttömän pitäisi keksiä tekemistä joka ikinen hetki?
No ei tarvitse, mutta tyhjyydessä leijailukaan ei ole minulle hyväksi.
Okei. Olet siis niitä ihmisiä, jotka eivät osaa tehdä mitään, jos eivät ole töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse itse keksiä tekemistä joka ikinen hetki. On jokin "raami" joka kannattelee olemistani.
Miksi työttömän pitäisi keksiä tekemistä joka ikinen hetki?
No ei tarvitse, mutta tyhjyydessä leijailukaan ei ole minulle hyväksi.
Lisäys... Tarkoitan kai sellaista tunnetta, että tekemiselläni tai tekemättä jättämiselläni on seuraus tai merkitys. Yksin jätin usein tekemättä, kun ehti huomennakin tai ei ollut ylipäätään väliä, teinkö vai en.
Vierailija kirjoitti:
Rahatilanteeni heikkeni ja jouduin stressaamaan koko ajan siitä, onnistunko saamaan tarpeeksi palkkaa seuraavan kuun elämiseen. Ei se juuri muuten vaikuttanut. Työ oli hyvin kevyttä mutta provisiopalkallista.
Miksi ihmeessä otit vastaan puhelinmyyntityötä`?
Stressaan töiden loppumista (määräaikainen soppari ja tulos tai ulos -meininki).
Tulin miltei hulluksi. Vihaan työtäni, sain burn outin ja nyt vaihdan alaa. Tuskin työllistyn vaikka uuden koulutuksen käynkin.
Ainut muutos on rahatilanteen merkittävä kohentuminen. Se onkin ainut syy, miksi ylipäätään otin vastaan töitä. Tekemistä keksisin vaikka millä mitalla ilman työtäkin, mutta kyllästyin kituuttamiseen.
Rahaa tuli sen verran enemmän, että taloudelliset ongelmat väistyivät. Muuten olo oli pitemmän päälle kuin tulisilla hiilillä. Kaikki voimat menivät palautumiseen, eikä viikonloppuisinkaan jaksanut mitään. Elimistö jatkuvassa hälytystilassa. Nyt taas taloudellisesti vaatimatonta työttömän elämää, mutta mielenterveys pysyy paremmin kasassa. Asioilla on aina puolensa.
Rahaa kuluu hirveästi kun pitää ostaa työhön sopivia vaatteita, bussikorttia jne. Valvon monesti öisin miettimässä, miten selviän seuraavaan palkkapäivään (aloitin siis työt vasta hiljattain). Joka aamu ajattelen "en halua mennä töihin", mutta kampean itseni ylös, koska toivon, että tilanne tasaantuu.
Olin itse kuukauden verran työttömänä. Paluu arkeen ja töihin tuntuu hieman oudolta kun tottui vapauteen, mutta odotan rutiinia ja rahaa arkeen.
Elämän laatu parani 1000% ja tuli myös kavereita/tuttuja/suhteita huomattavasti. Sosiaalisuus nousi vaikka työ on 99% yksintekemistä. Mielialat+yleinen ns elämänkatsomus paljo parempi. Yrittäjä nykyään.
Ennen opiskeluja ei oikein miltään kun ei ollut omaa alaa. Nyt odotan pääseväni alani töihin ja kehittyväni johonkin suuntaan
Elämästä tuli helvettiä. Minua kiusattiin rajusti työpaikallani. Päädyin hetkeksi sairaalaankin tuon seurauksena. En tiedä, koska olen valmis kokeilemaan uudemman kerran työelämää. En ehkä koskaan.
Kokoomus ei näköjään kestänyt totuutta, kun kiusaamisvastaukselle tuli alapeukkua.
Aloitin syömään valmisruokaa ja käyttämään päihteitä selvitäkseni oravanpyörässä. Elämänlaatuni lasksi käytännössä 70-80%
Kävin kokeilemassa viikon verran puhelinmyyntiä. Muistin taas, miksi työttömänä onkin oikeastaan varsin hyvä elellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse itse keksiä tekemistä joka ikinen hetki. On jokin "raami" joka kannattelee olemistani.
Miksi työttömän pitäisi keksiä tekemistä joka ikinen hetki?
No ei tarvitse, mutta tyhjyydessä leijailukaan ei ole minulle hyväksi.
Lisäys... Tarkoitan kai sellaista tunnetta, että tekemiselläni tai tekemättä jättämiselläni on seuraus tai merkitys. Yksin jätin usein tekemättä, kun ehti huomennakin tai ei ollut ylipäätään väliä, teinkö vai en.
No eipä sillä sun tekemisellä sen enempää merkitystä ole vaikka käyt töissä. Työt itsessäänkin on hyvin usein merkityksettömiä.
Unelmieni prinssi saapui valkoisella ratsulla ja hääkellot soivat yksisarvisten lennellessä. Kaikki on ollut töihin paluun jälkeen kuin satua ja hattaraa. Ei ole edes kertaakaan satanut vettä. Aurinkokin juhlii kun pääsin viimein työnorjaksi. Eläköön työ!
Kauhea lisätyö muutaman lisäpennosen tähden. Pahimmassa tapauksessa elät edelleen siellä maksuhäiriönistilähiössä ja teet kokoaikatoitä ainoana Virtasena koko rapussa.
Rahatilanteeni heikkeni ja jouduin stressaamaan koko ajan siitä, onnistunko saamaan tarpeeksi palkkaa seuraavan kuun elämiseen. Ei se juuri muuten vaikuttanut. Työ oli hyvin kevyttä mutta provisiopalkallista.