Miten elämä muuttui kun pääsit pitkän työttömyyden jälkeen töihin?

Onhan tuo surullista jos pitää kokoajan olla puuhailemassa jotain, eikä edes itse keksi tekemistä vaan sen pitää olla ulkoa ohjattua. Äitiiii, mulla ei ole mitään tekemistä!

Huolettomaksi. Työttömänä kituuteltiin senttejä laskien ja miettien kannattaako ostaa leivän päälle juustoa vai ei. Kulutustottumukset ovat noista ajoista jääneet muistiin ja vielä 10 vuoden töissä olon jälkeenkin tulee kaupassa valikoitua tarkkaan mitä ostaa ja mitä ei. Säästöön jää tilistä kuukausittain ihan kivasti (muutama satku) jotta olisi aina puskuria yllättäviin menoihin, joita on kyllä tullut silloin tällöin. Vaikka se kirpaiseekin, niin mieluummin näin saatikka valvoisin yöt miettien mistä ihmeestä revin rahat esim. auton korjaamiseen.

+ rahaa enemmän käytettävissä, asioiden ostelu lisääntyi

- mielenterveys kärsi sairaasta työyhteisöstä merkittävästi, otin loparit tämän vuoksi

Eli rahan lisääntyminen ei ollut mielenterveyden menetyksen arvoista. Työpaikalla oli vähän kiusaamista, mutta pääasiallisesti vaan negatiivinen ja vihamielinen, öyhö ilmapiiri, joka on todella ahdistava ja kuluttava itsessään

Elämä muuttui todella paljon. Sain vakituisen työpaikan, ihan käsittämätöntä. Olin kitkutellut korvauksilla reilun vuoden ja nyt aloin saada säännöllistä kuukausipalkkaa.

Tuntui, että rahaa on tarpeeksi ja enemmänkin ja olen säästänyt paljon, vaikka olen ostanut uuden pyörän, pyykkikoneen, läppärin ja puhelimen. 

Asun edullisesti vuokralla pienessä, mutta ihanassa asunnossa, jossa on lautalattiat ja joka sijaitsee rauhallisella paikalla lähellä jokea. Joten en halua vielä tästä pois, vaan säästän kesäasuntoa ja autoa varten rahaa.

Minulla on mielekäs työ, ihanat työkaverit ja saan kouluttautua lisää työajalla. Vuosi sitten en osannut edes kuvitella tällaista tilannetta.