Lue keskustelun säännöt.
Jos et ole tyytyväinen elämääsi, niin miksi et muuta sitä?
17.08.2024 |
Mikään ei muutu ellet itse ala muuttamaan niitä asioita (jos sinulla on vaikea masennus tai sairaus kysymys ei ole tarkoitettu sinulle).
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt elämäni aikana vaikka mitä, mutta koskaan ei mikään onnistu. En tarkalleen ottaen tiedä mikä on vialla, mutta aina kun näyttää hetken elämä hyvältä niin tulee joku yllättävä tvisti että kaikki romahtaa. Siis aina tämä sama kaava! Joskus on sellaisia pätkiä että aivan kaikki menee pieleen ja silloin olen lopulta uupunut totaalisesti. Ja nyt kun ikää 47 niin ei enää voimia eikä ideoita muuta kuin mennä terapiaan josko siellä löytyisi joku syy tähän epäonnistuneeseen elämääni ja jostain löytyisi motivaatiota elää ja kammeta itsensä taas tästä suosta. Olen jo miettinyt voisiko olla lievää kehitysvammaisuutta, joka on jäänyt jostain syystä huomaamatta enkä itse vaan tajua tyhmyyttäni. T. Syrjäytynyt, ilman työtä, ei terveitä ihmissuhteita, koti lähdössä alta, monisairas, hyvin hyvin väsynyt
Sama juttu. Terapioissa olen tosin käynyt siellä selvisi lähinnä että olen vakavasti mt ongelmainen tavoilla joille ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voin muuttaa sen, että kavereilla ei ole aikaa nähdä?
Hankkimalla uusia kavereita, joilla on aikaa nähdä ja keksimällä kivoja asioita, joita voi tehdä yksin ilman kavereita.
Vt mä vihaan tällaisia vastauksia. Ihan kun irtokarkkihyllystä voit tosta vaa ottaa haluamasi ihmiset.
Ettekö ymmärrä että ihmisuhteet alkavat jostain ja kestää vuosia rakentaa suhdetta?? Tutustumiseen myös menee kauan.
Sitähän tuossa tarkoitettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin pitkään työttömänä ja kouluttauduin 3 vuotta uudelle alalla, pärjäsin opinnoissa loistavasti mutta en saa edes kutsua työhaastatteluihin. Rekryammattilaisen mukaan mitään korjattavaa ei cv:ssä tai hakemuksissa ole.
Koko elämä on nyt pysähdyksissä koska ei ole työtä eikä rahaa.
Miten voin muuttaa sen?
Voitko tehdä töitä freelancerina tai yksityisyrittäjänä?
Voitko kouluttautua oman alasi opettajaksi?
Kouluttautuminen maksaa paljon rahaa. Lue: R - A - H - A - A.
Ja sama pätee oikeastaan ihan kaikkiin muutoksiin eli vaikka olisikin se tahtotila ja löytäisi itsestään voimiakin muutoksen tekemiseen niin sitten se kaatuukin siihen, että pitäisi olla ylimääräistä rahaa.
Sitten kun yrittää säästää ja tehdä ylitöitä ym niin jatkuvalla syötöllä tulee uutta rahareikää johon ne säästöt menee. Kiva tietenkin ettei tarvitse velaksi ostaa, mutta silti. Sitä kun ei pääse yhtään eteenpäin vaan on kuin jossain hemmetin juoksuhiekassa jumissa. Lopulta sitten ei enää jaksa ja varsinkaan kun huomaa, että aika tuli jo vastaan eli vaikka se muutos vielä onnistuisikin niin eipä sillä enää olekaan sitä vaikutusta elämään mitä aikanaan olisi ollut, vaan se meni jo.
Kuulostaa, että sun suurin ongelma on tällä hetkellä se, että sulla on työ josta saat liian vähän palkkaa. Ala etsimään keinoja miten aloittaa joku side hustle ja etsi koko ajan aktiivisesti muita työpaikkoja. Googleen hakusanaksi vaikka side hustle with no money
Vierailija kirjoitti:
En jaksa.
Älä sitten ruikuta. Oma valintasi.
Ruikuttaminen tuntuu olevan monille jotenkin nautinnollista. Sitä halutaan jakaa palstakaupalla, vertaillaan omaa kurjuutta toisten kurjuuteen, kilpaillaan kenellä on vielä kurjempaa. Sairasta. Sitä se on.
Tässä iässä muutos on turhaa. Mikään määrä laihduttamista tai salilla käyntiä ei luo minulle nousujohteista uraa tai käännä kelloa 20v taaksepäin jotta pääsisin kokemaan sen hurjan seksintäyteisen nuoruuden jonka ansaitsen. Näin nelikymppisenä mitään ei ole enää tehtävissä, nähtävissä tai koettavissa kun koko elämä on mennyt enemmän tai vähemmän istuessa sisällä tietokoneen ja videopelien äärellä. On puhdasta realismia, etten tule saavuttamaan korkeita tuloja tai seksikumppanien määrää mitä tässä iässä jo pitäisi olla.
m43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole varaa maksaa terapiaa, eikä minulle sellaista kustanneta koska ole tk-eläkeläinen.
Haluaisin olla saada ammatin, ja tehdä töitä. Harrastaa. Saada ystäviä.
Tuntea, että olen tärkeä.
Lue self help kirjallisuutta. Moni aihetta lukematon tuomitsee self helpin hömppänä, mutta kyllä sinne joukkoon mahtuu paljon asiantuntijoiden kirjoittamaa laadukasta materiaaliakin.
Kerro toki lisää! Siitä "laadukkaasta materiaalista".
https://www.forbes.com/sites/entertainment/article/best-self-help-books/
https://www.amazon.com/Best-Sellers-Self-Help/zgbs/books/4736
https://books.telegraph.co.uk/best-book-lists/self-help-books
Kaikki siunaus tulee Jumalalta, maailma on pahan vallassa ja yrittää estää ihmistä täyttämästä tarkoitustaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten minä muutan sen, että joudun maksamaan tuloistani kohtuuutomasti veroja vain, koska olen opiskellut, tehnyt työtä ja tienaan niin, että yhteiskunta haluaa viedä kaiken niille, jotka eivät ole viitsineet?
Vierailija kirjoitti:
Moni on ilävä kyllä niin saamattomia, laiskoja ja tyhmiä korjatakseen elämäänsä paremmaksi, että keskittyvät mieluummin valittamaan siitä kuin tekisivät järkeviä tekoja asian edistämiseksi.
Voi kun olisi viulu, voi kun osais soittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun ei se ole aina mahdollista. Esimerkiksi itse en kykene opiskelemaan keskittymishäiriöni takia.
Kyllä ihmiset varmasti muuttaa elämäänsä paremmaksi aina jos se on mahdollista. Aina siellä on jotain ongelmia taustalla, jos näin ei tee vaan kärsii mieluummin.
Oletko kokeillut meditointia?
Itse keskittymishäiriöisenä en kestä meditointia lainkaan, pelkkä ajatuskin tuo vedet silmiin, mutta aina sitä tuputetaan :) Olen kuitenkin opiskellut paljon ja siihen pitää vaan löytää omat keinot, vaikka ne olisi kuinka kummallisia. Minä esim. opiskelen paikoissa, joissa taustahäly on sopiva ja pystyn istumaan tietyssä paikassa (kahvila, esim.). Opiskelen myös eräässä tietyssä kirjastossa, jossa on hiljainen lukusali ja miellyttävä ympäristö. Toisinaan opiskelen 5-15 minuutin pätkissä mahdollisimman intensiivisesti kotona kävellen jne. Tiedän tyypin, joka opiskeli metrossa, ajeli metrolinjaa edes takas. Seisoo vaikka päällään, jos se auttaa, ei se muille kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Miten voin muuttaa sen, että kavereilla ei ole aikaa nähdä?
Yritä ytävystyä uusiin ihmisiin. Liian kiireinen kaveri ottaa joskus etäisyyttä koska se on kohtelias tapa ilmaista, ettet kiinnosta tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä iässä muutos on turhaa. Mikään määrä laihduttamista tai salilla käyntiä ei luo minulle nousujohteista uraa tai käännä kelloa 20v taaksepäin jotta pääsisin kokemaan sen hurjan seksintäyteisen nuoruuden jonka ansaitsen. Näin nelikymppisenä mitään ei ole enää tehtävissä, nähtävissä tai koettavissa kun koko elämä on mennyt enemmän tai vähemmän istuessa sisällä tietokoneen ja videopelien äärellä. On puhdasta realismia, etten tule saavuttamaan korkeita tuloja tai seksikumppanien määrää mitä tässä iässä jo pitäisi olla.
m43
On sullakin ongelmat. En voi ymmärtää. Ihan turhaa kärinää.
Perheenjäsenellä syöpä ja lapsista huolia. Oikeita ongelmia.
Harmittaa, kuinka vähällä jotkut pääsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voin muuttaa sen, että kavereilla ei ole aikaa nähdä?
Miksi et hanki uusia kavereita joilla on aikaa nähdä?
Miten? Yrityksistä huolimatta en saa kavereita. Haluaisin myös tyttöystävän.
Miten, missä ja millä tavoilla olet yrittänyt saada uusia kavereita?
Oletko aina ollut yksinäinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten minä muutan sen, että joudun maksamaan tuloistani kohtuuutomasti veroja vain, koska olen opiskellut, tehnyt työtä ja tienaan niin, että yhteiskunta haluaa viedä kaiken niille, jotka eivät ole viitsineet?
Minä en sitten saa neuvoja? Pelkä alanuolen kateelliselta, joka ei viitsinyt.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt elämäni aikana vaikka mitä, mutta koskaan ei mikään onnistu. En tarkalleen ottaen tiedä mikä on vialla, mutta aina kun näyttää hetken elämä hyvältä niin tulee joku yllättävä tvisti että kaikki romahtaa. Siis aina tämä sama kaava! Joskus on sellaisia pätkiä että aivan kaikki menee pieleen ja silloin olen lopulta uupunut totaalisesti. Ja nyt kun ikää 47 niin ei enää voimia eikä ideoita muuta kuin mennä terapiaan josko siellä löytyisi joku syy tähän epäonnistuneeseen elämääni ja jostain löytyisi motivaatiota elää ja kammeta itsensä taas tästä suosta. Olen jo miettinyt voisiko olla lievää kehitysvammaisuutta, joka on jäänyt jostain syystä huomaamatta enkä itse vaan tajua tyhmyyttäni. T. Syrjäytynyt, ilman työtä, ei terveitä ihmissuhteita, koti lähdössä alta, monisairas, hyvin hyvin väsynyt
Oletko miettinyt ovatko nämä tvistit olleet sellaisia, että ne olisivat voineet säästää sinut vielä pahemmalta katastrofilta? Tai ovatko ne opettaneet sinulle jotain korvaamatonta?
Omalla kohdalla muutama asia on mennyt totaalisesti mönkään, mutta olen jälkikäteen miettinyt että kaikesta huolimatta ne ovat joko säästäneet minut pahemmalta tai olen oppinut niistä jotain mistä on ollut myöhemmin paljon apua. En väitä että näin olisi sinun kohdallasi, mutta oletko koskaan miettinyt asiaa tältä kannalta?
En jotenkin usko tuohon kehitysvammaisuuteen, jokaisella meillä on omat heikot kohtamme, itsekin joskus mietin miten tyhmä ihminen voi ollakkaan.
Jos kertoisit koko elämäntarinasi jollekin ulkopuoliselle (en siis tarkoita mitään ammattilaista) niin voisikohan hän auttaa sinua saamaan oivalluksia siitä, miksi asiat ovat menneet niin kuin ovat menneet. Usein myös läheiset ihmiset näkevät asioita, joita emme itse tajua, mutta eivät halua loukata ja sanoa suoraan mikä tekemisissäsi ja ajattelussasi mättää.
Joskus ne läheiset myös saattavat vihjailla näistä jollain tavalla, mutta et ehkä ole ollut vastaanottavaisella tuulella. Tuleeko mieleen mitään tällaista?
Tai voisithan kirjoittaa koko tarinasi tänne niin varmasti tulisi ideoita (kaiken trollaamisen joukossa).
Vielä sellainen näkökanta, että joillakin on sisäänrakennettuna esim. ikävästä kohtelusta lapsuudessa, sellainen ajattelumalli että ei ansaitse menestymistä - ja se voi olla syynä jonkinlaiseen itsesabotaasiin kun menestys on näköpiirissä. Minä huomasin tämän ajattelumallin, ja opettelin ajattelemaan toisin, kun olin saanut sisäistettyä että ansaitsen kaiken mitä haluan, niin alkoi tapahtua. Minua auttoi juuri nämä parjatut selfhelp -kirjat. Tämä on kuitenkin työ, joka tulee tehdä omien korvien välissä, eikä sitä voi tehdä kukaan muu kuin sinä itse.
Vierailija kirjoitti:
Moni on ilävä kyllä niin saamattomia, laiskoja ja tyhmiä korjatakseen elämäänsä paremmaksi, että keskittyvät mieluummin valittamaan siitä kuin tekisivät järkeviä tekoja asian edistämiseksi.
Kertoisitko sitten mahtavana ja fiksuna ihmisenä, että mitä nämä järkevät teot on?
Ni mekin vähän tyhmemmät voitas edistää asioita
Aaaah, täällä nyt joku self help-opuksien pätevöittämä keittiöpsykologi latelee itsestäänselvyyksiä joita kukaan ei ole aiemmin keksinyt ajatellakaan.
No mutta, kaikki asiat elämässä ei vaan ole itse muutettavissa eikä niihin löydy aina edes ratkaisua. Sellaista se on, joskus täytyy vain tyytyä ja sopeutua.
"Ja sama pätee oikeastaan ihan kaikkiin muutoksiin eli vaikka olisikin se tahtotila ja löytäisi itsestään voimiakin muutoksen tekemiseen niin sitten se kaatuukin siihen, että pitäisi olla ylimääräistä rahaa.
Sitten kun yrittää säästää ja tehdä ylitöitä ym niin jatkuvalla syötöllä tulee uutta rahareikää johon ne säästöt menee. Kiva tietenkin ettei tarvitse velaksi ostaa, mutta silti. Sitä kun ei pääse yhtään eteenpäin vaan on kuin jossain hemmetin juoksuhiekassa jumissa. Lopulta sitten ei enää jaksa ja varsinkaan kun huomaa, että aika tuli jo vastaan eli vaikka se muutos vielä onnistuisikin niin eipä sillä enää olekaan sitä vaikutusta elämään mitä aikanaan olisi ollut, vaan se meni jo."
Tää on viimosen päälle klisee, mutta nämä kaikki on vain selittelyä siitä miksi ei onnistu kun pitäisi etsiä keinoja millä onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voin muuttaa sen, että kavereilla ei ole aikaa nähdä?
Hankkimalla uusia kavereita, joilla on aikaa nähdä ja keksimällä kivoja asioita, joita voi tehdä yksin ilman kavereita.
Vt mä vihaan tällaisia vastauksia. Ihan kun irtokarkkihyllystä voit tosta vaa ottaa haluamasi ihmiset.
Ettekö ymmärrä että ihmisuhteet alkavat jostain ja kestää vuosia rakentaa suhdetta?? Tutustumiseen myös menee kauan.
Uusia ystäviä kyllä saa aikuisenakin jos on pelisilmää, sosiaalisia taitoja, huumorintajua ja olemalla itse aktiivinen tekemään aloitteita muille. Harrastuksista, netistä ja töistäkin ihmiset löytävät jatkuvasti uusia ystäviä.
Joka hetki ihminen tekee valintoja. On myös valinta päättää että "elämä meni ihan hukkaan". Ja jos niin ajattelet, niin se varmaan pitää paikkaansa. Jos ajattelet toisin, on sinulla mahdollisuus muutokseen. Jos et makaa vuodepotilaana niin sinulla on vaikka mitä mahdollisuuksia vaikuttaa elämääsi.
Voit luoda itsesi uudelleen tekemällä erilaisia valintoja joka hetki tästä eteenpäin. Ei ole todellakaan liian myöhäistä.
Jos et pääse enää poliisiksi ikäsi vuoksi, niin valitse joku ala sen läheltä. Jos et pääse palettitanssijaksi, niin se ei tarkoita sitä että et voisi nauttia muusta tanssimisesta lähes yhtä paljon. Lopeta tiukkojen rajojen vetäminen, jousta vaatimuksissasi niin asiat voivat järjestyä.