Jos et ole tyytyväinen elämääsi, niin miksi et muuta sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voin muuttaa sen, että kavereilla ei ole aikaa nähdä?

 

Hankkimalla uusia kavereita, joilla on aikaa nähdä ja keksimällä kivoja asioita, joita voi tehdä yksin ilman kavereita. 

 

Toihan olikin kätsy neuvo: "hanki uusia kavereita". Just. No lähdenpä tästä kyselemään ohikulkijoilta voisko ne alkaa mun uusiksi kavereiksi.

Jos multa tulisi joku kysymään, niin sanoisin että kyllä kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten minä muutan sen, että joudun maksamaan tuloistani kohtuuutomasti veroja vain, koska olen opiskellut, tehnyt työtä ja tienaan niin, että yhteiskunta haluaa viedä kaiken niille, jotka eivät ole viitsineet?

Minä en sitten saa neuvoja? Pelkä alanuolen kateelliselta, joka ei viitsinyt.

Veronmaksuvelvollisuus löytyy perustuslaista.

Vierailija kirjoitti:

Tässä iässä muutos on turhaa. Mikään määrä laihduttamista tai salilla käyntiä ei luo minulle nousujohteista uraa tai käännä kelloa 20v taaksepäin jotta pääsisin kokemaan sen hurjan seksintäyteisen nuoruuden jonka ansaitsen. Näin nelikymppisenä mitään ei ole enää tehtävissä, nähtävissä tai koettavissa kun koko elämä on mennyt enemmän tai vähemmän istuessa sisällä tietokoneen ja videopelien äärellä. On puhdasta realismia, etten tule saavuttamaan korkeita tuloja tai seksikumppanien määrää mitä tässä iässä jo pitäisi olla.

 

m43

Miks et säästä rahaa ja lähde vaikka Aasian maihin elämään tätä seksintäyteistä elämää lomilla? 

Frendi tekee etätöitä siellä mantereella ja elää Suomen palkalla kuin kuningas, jolle kotipalvelija siivoavat ja kokkaavat ruokaakin tarvittaessa. Naisseuraa ja seksiä riittää niin paljon kuin itse jaksaa. Elämä on valinnoista kiinni 🌞

Juna meni jo.

Vierailija kirjoitti:

Moni on ilävä kyllä niin saamattomia, laiskoja ja tyhmiä korjatakseen elämäänsä paremmaksi, että keskittyvät mieluummin valittamaan siitä kuin tekisivät järkeviä tekoja asian edistämiseksi.

Siihen nähden miten paljon jotkut käyttävät energiaa valittamiseen, voisi samalla energialla tehdä jo paljon muutoksia. Kaksi sukulaista on ammattivalittajia. Asiat ovat huonosti, mutta eivät ole valmiita tekemään mitään niiden muuttamiseksi. Ilmeisesti nämä ajattelevat että jonkun muun pitäisi muuttaa heidät tai sitten eivät halua että mikään muuttuisi. Valittavat vain valittamisen ilosta. Ei sillä, joskus huomaan sortuvani samaan. Jos joku kysyy mitä kuuluu, en ensimmäisenä ajattele kaikkia asioita mitkä ovat hyvin - vaan ajattelen mitkä eivät ole kunnossa. Pitääpä muuttaa omaakin käytöstä!

Vierailija kirjoitti:

Tässä iässä muutos on turhaa. Mikään määrä laihduttamista tai salilla käyntiä ei luo minulle nousujohteista uraa tai käännä kelloa 20v taaksepäin jotta pääsisin kokemaan sen hurjan seksintäyteisen nuoruuden jonka ansaitsen. Näin nelikymppisenä mitään ei ole enää tehtävissä, nähtävissä tai koettavissa kun koko elämä on mennyt enemmän tai vähemmän istuessa sisällä tietokoneen ja videopelien äärellä. On puhdasta realismia, etten tule saavuttamaan korkeita tuloja tai seksikumppanien määrää mitä tässä iässä jo pitäisi olla.

 

m43

Kai ymmärrät, että monilla miehillä on vain se yksi seksikumppani elämässä, se vaimo, joka on tavattu parikymppisenä? Miten tuollainen asia, kuin seksikumppaneiden määrä voi olla joku kriteeri onnellisuudelle? Ja mikä ihme estää saavuttamasta niitä "korkeita tuloja"? Vai onko tavoite joku ministerin palkka? Aloita siitä, että laitat sen pleikan toriin myyntiin ja netti tauolle. Ajan kulku hidastuu heti huomattavasti. Minä niin mielelläni olisin 43 vuotias vielä, se tuntuu niin nuorelta. T. n 55

Vierailija kirjoitti:

Olin pitkään työttömänä ja kouluttauduin 3 vuotta uudelle alalla, pärjäsin opinnoissa loistavasti mutta en saa edes kutsua työhaastatteluihin. Rekryammattilaisen mukaan mitään korjattavaa ei cv:ssä tai hakemuksissa ole.

Koko elämä on nyt pysähdyksissä koska ei ole työtä eikä rahaa.

Miten voin muuttaa sen?

Etsi alkuun palkaton harjoittelupaikka, niin nykyään aloitetaan. Ei ole kivaa eikä oikein, mutta pääasia saada se eka duuni vaikka palkatta, niin saa seuraavankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän syynä ole yleensä se, että olosuhteet estävät muutoksen eikä henkilö pysty keksimään keinoa, jolla olosuhteita voisi muuttaa. Todennäköisesti henkilö on myös keskustellut asiasta muiden ihmisten kanssa, eivätkä hekään ole keksineet toimivia keinoja.

Sitten pitää muuttaa sitä mitä voi, omaa itseään ja ajatteluaan.

 

Mainostatko Kirjeopisto Vian ajatusjoogaa? Siinä tarjoillaan juuri tuota ehdottamaasi. Mitään takuita et saa, että onnistut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole varaa maksaa terapiaa, eikä minulle sellaista kustanneta koska ole tk-eläkeläinen.

Haluaisin olla saada ammatin, ja tehdä töitä. Harrastaa. Saada ystäviä. 

Tuntea, että olen tärkeä. 

Vapaaehtoistyö, niitä on monenlaisia eri järjestöissä. Siellä olet tärkeä ja saat samanhenkisiä ystäviä. Tai opiskelu alalle johon sairautesi ei vaikuta.

 

Minulla ei ole henkisiä voimia, eikä kykyjä, kohdata ihmisiä siellä opiskelussa tai yrityksissä päästä työelämään. 

Olen ollut työelämän ulkopuolella 20 vuotta. Häpeä siitä on niin valtava, että en tiedä mistä lähteä sitä purkamaan. En edes pääse surkealla peruskoulun todistuksella mihinkään opiskelemaan!

Silloin kun olin nuori, yritin kaikkeni mutta pieleen meni. Joskus mietin että jos olisin alkanut käyttämään päihteitä, kaikki ovet avun piiriin olisi olleet auki ja ymmärrystäkin varmana olisi herunut. Toisin kuin silloin ja nyt, kun ulospäin ei näkynyt olevan mitään vikaa ja vaikutin vain laiskalta. Todellisuudessa kaikki lähti jo lapsuudesta, traumoista, alkoholistivanhemmista, koulukiusaamisesta, yksin pärjäämistä. 

En ole ikinä saanut mistään henkistä tukea. En keneltäkään. Olen valinnut elämääni vääriä ihmisiä, rikkinäisiä kuten minä. Sekin vielä.

Vastaan omasta elämästäni kyllä enkä syytä muita kuin niistä vuosista kun olin alaikäinen ja nuori aikuinen ja olisin ansainnut saada apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni on ilävä kyllä niin saamattomia, laiskoja ja tyhmiä korjatakseen elämäänsä paremmaksi, että keskittyvät mieluummin valittamaan siitä kuin tekisivät järkeviä tekoja asian edistämiseksi.

 

Kertoisitko sitten mahtavana ja fiksuna ihmisenä, että mitä nämä järkevät teot on? 

Ni mekin vähän tyhmemmät voitas edistää asioita

Kerro sun ongelmasi ensin niin aloitetaan siitä, että missä meni sulla vikaan ja oletko oppinut paskoista valinnoistasi yhtään mitään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä yritin. En onnistunut.

Yritä uudelleen.

Alapeukuttajille kysymys, luuletteko todellakin että menestyneet ihmiset ovat päässeet asemaansa yhdellä yrityksellä ja olisivat lopettaneet jos se ensimmäinen yritys ei olisi onnistunut? Täähän on nyt ihan naurettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä väärille jengoille lähtenyttä, ei-omannäköistä elämää tuosta noin vaan muuteta eikä varsinkaan ilman tukea. Eikä varsinkaan jos sinällään siinä kaikki on ihan okei vaikka ne perusasiat olisikin ihan vääränlaisia itselle.

Siinä sitten kun aikansa tahkoaa ja joka ikisen arkisen pikkuasiankin kanssa kaikki on vastakarvaan ja hankalaa eikä mikään suju sillä tavoin smoothisti ja puoliksi itsekseen niin äkkiä sitä on ne voimavarat kulutettu. Etenkin kun yleensä just nuo eniten tahkoamista aiheuttavat asiat on just niitä joita ei elämässään edes haluaisi olevan ja ei ainakaan tuossa nykymuodossa.

Voisitko antaa vähän esimerkkiä mistä on kyse?

Esim vääränlainen työ joka ei antanut yhtään mitään paitsi tietenkin rahat elämiseen. Köyhästi toki, mutta elätti kuitenkin. Ja kun työpaikka oli vakituinen niin jotenkin siitä sitten oli mahdoton lähteä ja etenkin, kun niihin hieman parempiin tai ainakin paremmin itselle sopiviin, mutta edelleen vastaavan tasoisiin pskatöihin en päässyt vaikka työpaikkaa, tai edes omaa työnkuvaani saman firman sisällä olisin mieluusti vaihtanut. Hain siis lukuisia työpaikkoja, kävin muutamissa työhaastatteluissakin mutta lopulta siihen vain alistui, että tässä ollaan ja tähän pitää yrittää vaan olla tyytyväinen koska tyhjän saa pyytämättäkin.

Ei sitä oikeastaan edes huomaa siinä hetkessä kuinka paljon ylimääräistä tuo kaikki ottaa antamatta mitään vastineeksi. Siihen vaan turtuu ja tottuu ja sitten kun ympärilläkin on vain samaan sontaan jumiutuneita, vanhempia työkavereita niin eipä sieltä saa edes työyhteisöltäkään tsemppiä tai uutta ajattelua vaan lannistuu vain lopullisesti kulkemaan työpaikan, ruokakaupan ja kodin väliä joka sekin on itselle ihan vääränlaisella asuinalueella, mutta tyytyväinen pitää olla koska sentään on se katto pään päällä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voin muuttaa sen, että kavereilla ei ole aikaa nähdä?

 

Hankkimalla uusia kavereita, joilla on aikaa nähdä ja keksimällä kivoja asioita, joita voi tehdä yksin ilman kavereita. 

Vt mä vihaan tällaisia vastauksia. Ihan kun irtokarkkihyllystä voit tosta vaa ottaa haluamasi ihmiset.

 

Ettekö ymmärrä että ihmisuhteet alkavat jostain ja kestää vuosia rakentaa suhdetta?? Tutustumiseen myös menee kauan. 

Siis jostainhan ne on alkanut ne aiemmatkin kaveruudet? Et varmaan ole syntynyt niiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Koska skitsofreniaani ei ole parannusta. 

Voisitko kirjoittaa kokemuksistasi sairauden kanssa ja auttaa sitä kautta muita sairastuneita tai heidän läheisiään ymmärtämään mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni on ilävä kyllä niin saamattomia, laiskoja ja tyhmiä korjatakseen elämäänsä paremmaksi, että keskittyvät mieluummin valittamaan siitä kuin tekisivät järkeviä tekoja asian edistämiseksi.

Siihen nähden miten paljon jotkut käyttävät energiaa valittamiseen, voisi samalla energialla tehdä jo paljon muutoksia. Kaksi sukulaista on ammattivalittajia. Asiat ovat huonosti, mutta eivät ole valmiita tekemään mitään niiden muuttamiseksi. Ilmeisesti nämä ajattelevat että jonkun muun pitäisi muuttaa heidät tai sitten eivät halua että mikään muuttuisi. Valittavat vain valittamisen ilosta. Ei sillä, joskus huomaan sortuvani samaan. Jos joku kysyy mitä kuuluu, en ensimmäisenä ajattele kaikkia asioita mitkä ovat hyvin - vaan ajattelen mitkä eivät ole kunnossa. Pitääpä muuttaa omaakin käytöstä!

Viisas oppii virheistään, tosiviisas toisten virheistä ja vähä-älyiset eivät opi ollenkaan.

Nämä vähä-älyiset ei osaa pelata elämän peliä oikein, joten jäävät jumittavat surkeuttaan ja käyttävät energiansa itsensä kehittäminen sijaan valittamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole varaa maksaa terapiaa, eikä minulle sellaista kustanneta koska ole tk-eläkeläinen.

Haluaisin olla saada ammatin, ja tehdä töitä. Harrastaa. Saada ystäviä. 

Tuntea, että olen tärkeä. 

Vapaaehtoistyö, niitä on monenlaisia eri järjestöissä. Siellä olet tärkeä ja saat samanhenkisiä ystäviä. Tai opiskelu alalle johon sairautesi ei vaikuta.

 

Minulla ei ole henkisiä voimia, eikä kykyjä, kohdata ihmisiä siellä opiskelussa tai yrityksissä päästä työelämään. 

Olen ollut työelämän ulkopuolella 20 vuotta. Häpeä siitä on niin valtava, että en tiedä mistä lähteä sitä purkamaan. En edes pääse surkealla peruskoulun todistuksella mihinkään opiskelemaan!

Silloin kun olin nuori, yritin kaikkeni mutta pieleen meni. J

Mitä apua olet hakenut tai saanut? Oletko koskaan käynyt missään päivätoiminnassa,  klubitalossa tms?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä yritin. En onnistunut.

Yritä uudelleen.

Alapeukuttajille kysymys, luuletteko todellakin että menestyneet ihmiset ovat päässeet asemaansa yhdellä yrityksellä ja olisivat lopettaneet jos se ensimmäinen yritys ei olisi onnistunut? Täähän on nyt ihan naurettavaa.

 

Tiesitkö, että elämässä tarvitaan hyvin paljon myös tuuria. Mihin perheeseen synnyt, keitä ihmisiä kohtaat ym. 

Menestyneillä on yleensä myös hyvät lähtökohdat ja onnea matkassa. Epäilemättä sinnikkyyttä. Mutta miettikää miten sinnikkäitä paskan alun saaneet oikein on.

Aika harvassa on valitettavasti ne oikeat "ryysyistä rikkauksiin" tarinat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä yritin. En onnistunut.

Yritä uudelleen.

Alapeukuttajille kysymys, luuletteko todellakin että menestyneet ihmiset ovat päässeet asemaansa yhdellä yrityksellä ja olisivat lopettaneet jos se ensimmäinen yritys ei olisi onnistunut? Täähän on nyt ihan naurettavaa.

Luuletko sinä että menestyneet ihmiset ovat päässeet asemaansa yksin pelkällä sitkeällä yrittämisellä? Ei, se vaatii myös hyvää tuuria, oikeat verkostot ja otolliset olosuhteet. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. 

Pätkä  -ja vuokratyö on palkan ja byrokratian kannalta suolesta. Niistä sain kuitenkin vaihtelua, verkostoja ja kokemuksia. Enkä syrjäytynyt töistä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei voi muuttuu kun kykyä, näköä ja rahaa puuttuu 

Siitä ihmiset suuttuu ja luurin korvaan lyö tuut tuu.