Miksi toiset äidit "eivät voi" harrastaa liikuntaa vauva-aikana, mutta toiset juoksevat iloisesti rattaita työntäen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaana ei todellakaan saa laihduttaa ja painon kertyminen raskaana on normaalia. Sitä kehon rasvaa tarvitaan jo imetykseen. Äiti kyllä kerkeää karistamaan raskauskilot myöhemminkin, mutta tärkeintä on lapsen sekä äidinkin hyvinvointi.

Ei tietenkään mitään pussikeittoja, mutta moni terveelliseen ruokavalioon siirtyvällä paino saattaa alkuraskaudesta pudota. Ei se ole lainaan vaarallista. Vauva tarvitsee hyvin vähän energiaa ja ottaa sen tavalla tai toisella. Pääasia on syödyn ruuan laatu. 

Joillakin saattaa paino pudota raskauspahoinvoinnin vuoksi, mutta aika harvalla paino putoaisi siksi, että raskauden myötä siirtyisi terveelliseen ruokavalioon. Enemmänkin tulee rajoituksia terveellisten ruoka-aineiden, mm. kalan syönnin suhteen. 

Eikä yksikään osottava äiti ole epätietoinen ruokasuosituksista. Sen verran valistava on meidän äitiysneuvonta. Se, miten sitä kaikkea voi sitten noudattaa pahoinvointien lomassa, on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Itse en jaksanut liikkua, kuin pakolliset menot. Vauva valvotti kaiken aikaa ja mies töissä. 

Eikä niitä kuuluisia tukiverkkoja ollut. 

Pyh, olihan sulla tukiverkot kun oli kerran mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en jaksanut liikkua, kuin pakolliset menot. Vauva valvotti kaiken aikaa ja mies töissä. 

Eikä niitä kuuluisia tukiverkkoja ollut. 

Pyh, olihan sulla tukiverkot kun oli kerran mies.

Miestä harvemmin kutsutaan tukiverkoksi. Hän on osa sitä perhettä. Tukiverkot ovat niitä perheen ulkopuolisia "verkkoja". 

Eri

En ole koskaan harrastanut juoksua. Minulla on sydänsairaus, joka todettiin lukioikäisenä. Kunnioitan itseäni ja omaa terveyttäni niin paljon, että en ota turhia riskejä (juoksulenkit, tupakointi, alkoholinkäyttö, huumeidenkäyttö, ylipaino, epäterve ruokavalio). 



Jään mielenkiinnolla odottamaan, että ne "iloiset juoksijat" kuolevat kesken lenkin (piilevä sydänsairaus, potilas ei itse tiedä olevansa riskiryhmää) ja vauvat jäävät orvoksi. Juuri nuo "iloisesti juoksevat" ylisuorittajaäidit ovat niin epäaitoja, takakireitä kulissi-ihmisiä, ettei täysjärkinen puoliso jaksa sellaisia katsella.

Miksi aloittaja on kaljamahainen ja kalju mies orastavilla rinnoilla, kun muut miehet juoksevat iloisesti lihaksikkaina ja paksut hiukset hulmuten?

Vaihtoehtoisesti hän on buldoggileukainen keski-ikäinen nainen, kun nuoret, elämänsä keväässä olevat suloiset äidit hoivaavat iloisesti pienokaisiaan.

Koska 1) vihaan juoksemista 2) treenaan ihan muuta lajia mihin vauvaa ei voi ottaa mukaan.

Tässä nähään, että toiset on reippaita ja aikaansaavia. Toiset läskejä, ketkä keksii tekosyitä toiminnan sijaan. 

Henkilö, joka ei ole kokeillut juoksurattaita, voi sanoa, että juoksurattaita ovat hifistelyä. Käyhän kokeilemassa puolimaraton tavan rattailla.

Elämäni paras hankinta oli juoksurattaat. Ja lapsikin niitä kaipailee.

Hesburgerissa näät miksi eivät liiku.valtavan leveitä mammoja mussuttamassa hampurilaisia siellä

Kuulehan, on sitten meitä verisuonitukosgeenillä (3 eri vakavuustyyppiä) varustettuja äitejä, joilta jonsynnörillä kysytään, että pistätkö Inhixaa tai Klexanea vai meetkö lenkille. Että eläpä yhtääs siellä tekopirteydestä huutele. 

Ja mitä liikunnan hyvinvointi vaikutuksiin tulee, vilkaisepa Suomen presidenttiä ja hänen vaimoaan.

Ensimmäiset 8 kuukautta vauva huusi kuin sika teuraalla jos yritti laskea pois sylistä, eli siis esimerkiksi rattaissa ei pidetty lainkaan ja auton istuimessa vain ehdottoman välttämätön. Kantoliinassa kulki kyllä vaikka mihin (joskin aina piti olla mahdollisuus pysähtyä ja ottaa vauva liinasta ruokittavaksi) ja sillä tavalla pääsin kävelylle, mutta komplisoituneen sektion jälkeen ja nukuttuani vauvan syntymän jälkeen vain 1-2 h pätkiä, aina ei kyllä lenkityttänyt.

Keskityin siihen että pystyisin käymään suihkussa ja saisin syötyä jotain silloinkin kun mies oli töissä.

No vähän nyt armoa lantionpohjalle. Olin hyvässä kunnossa ja nuorehko ennen raskautta, mutta pystyin alkaa juosta vauvan ollessa noin 7 kk. Sitä ennen tuntui, että kohtu putoaa ulos. Kevyttä liikuntaa kyllä pystyin harrastamaan sitä ennen.

Vähän liikaa keskitytään juoksemiseen. Ihan mikä tahansa liikunta olisi hyväksi. Etenkin kävely. 

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiset 8 kuukautta vauva huusi kuin sika teuraalla jos yritti laskea pois sylistä, eli siis esimerkiksi rattaissa ei pidetty lainkaan ja auton istuimessa vain ehdottoman välttämätön. Kantoliinassa kulki kyllä vaikka mihin (joskin aina piti olla mahdollisuus pysähtyä ja ottaa vauva liinasta ruokittavaksi) ja sillä tavalla pääsin kävelylle, mutta komplisoituneen sektion jälkeen ja nukuttuani vauvan syntymän jälkeen vain 1-2 h pätkiä, aina ei kyllä lenkityttänyt.

Keskityin siihen että pystyisin käymään suihkussa ja saisin syötyä jotain silloinkin kun mies oli töissä.

Mä otin maitoa pulloon niin ei tarvinnut stressata imetyksestä julkisella paikalla. 

Niin. Sitten on niitä, jotka tekevät järkeviä aloituksia, kun taas toiset kyselevät tyhmiä. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin että jokainen normaalisissa, tasavertaisessa parisuhteessa oleva nainen saa kyllä liikkua sen verran että ei voi ylipainoa siitä syyttää. Ensinnäkin voi lapsen kanssa ulkoilla vaunuissa/rattaissa ja kun se puoliso tulee kotiin, voi lähteä lenkille jos ei päivän aikana ole ulkoilut onnistuneet jostain syystä. Nämä on vain järjestelykysymyksiä, ja kaikki syyt miksi ei voi liikkua on vain tekosyitä jos on parisuhteessa. Olen itse osan lapsuudestani kasvanut yksihuoltajan hoivissa, joka otti minut mukaan talviliikuntaan jne. 

Onko virtsankarkailu, repeämät, raudanpuute rytmihäiriöineen sun mielestä järjestelykysymyksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tuli synnytyksessä niin pahat laskeumat, että virtsa karkaa pienimmästäkin ponnistuksesta. Ei olisi tullut mieleenikään lähteä juoksentelemaan pissat reisiä pitkin valuen. En olisi tätä kehdannut kenellekään myöntää silloin, jos joku olisi alkanut kyselemään, että mikset harrasta liikuntaa, vaan varmasti olisin keksinyt juuri "en ehdi" tyyppisen hätävalheen.

Vaipat on keksitty. Itse en kyllä kehtaisi mennä kauppaan tai lääkäriinkään jos koko ajan on vaarana mennä housuun. Kyllähän esim vauvan nostaminenkin on ponnistus.

No shit, sherlokki! Vai et kehtaisi.



Itse en kyllä kehtaisi olla noin tyhmä kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Juoksevat ILOISESTI? En nyt tiedä onko noista monikaan niin kovin iloisen näköinen juostessaan.

Lasten vanhemmat ovat usein happaman näköisiä.

"Ei aavistustakaan kuinka pitkään niihin meni. Laitoin rintakumin paikalleen, rinta vauvan suuhun ja nukahdan heti uudelleen. "

Siis nukahditko sinä kesken imetyksen? Tuolla tyylillä minun vieressä olisi aamulla ollut kuollut vauva heti ensimmäisen kerran jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juoksevat ILOISESTI? En nyt tiedä onko noista monikaan niin kovin iloisen näköinen juostessaan.

Lasten vanhemmat ovat usein happaman näköisiä.

Joo. Lapsettomat erottaa kyllä helposti, ne hymyilee ihan koko ajan iloisesti.