Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle 2024 osa 2

Pelkoa?

Mene pois ajatuksistani.Hus hus.Haaveilu on loppu,mene siis pois päästäni kokonaan mies.

Vierailija kirjoitti:

Siitä eilisestä kysymyksestä kun oli puhe, niin nappaan erään miehen täältä mukaani ja muutamme takaisin Helsinkiin.

Tämä on pidemmän tähtäimen suunnitelmani. 

Puolestani nappaan naisen hesoista ja siirrymme ylemmäs pohjoiseen avaremmille aloille. Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkas se ujostelu näkyy? 

Sivuutelias nainen

Ei mitenkään välttämättä.

Mun välittäminen/rakkaus/kiinnostus on siitä ihmeellinen, ettei se meinaa loppua, vaikka minkä mankelin läpi laittaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Mene pois ajatuksistani.Hus hus.Haaveilu on loppu,mene siis pois päästäni kokonaan mies.

Emmää ny jaksa. Sori!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä naiselle, jota olisi hauska palvoa naisena! Ylistää ja nostaa jalustalle, ja yrittää ottaa kaikki epävarmuudet pois, riisua kaikki mahdolliset hyvän olon kahleet. Toki varmasti joskus olisi aiheellista ja tarpeen ohjata ja ojentaakin, koska sellaisia me ihmiset olemme, vastavuoroisesti. Mutta kun jostakin todella pitää, sitä hyvää mieltä ja oloa todella haluaa koettaa antaa.

Tämän naisen tuntomerkkejä?

Minulla ei ole syytä olettaa, että hän tahtoisi olla kyseisen toiminnan kohde minun taholtani. Sen verran voinen silti paljastaa, että hänessä on paljon palvottavaa. Minun silmiini ihmeellisen kaunis, ihmisenä miellyttävä, arvostettava ja kunnioitettava, erittäin haluttava ja mieluusti jalustalle nostettava. Ja kuten arvata saattaa, ei kulje vapaana, joten minulle jää pelkkä ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Mun välittäminen/rakkaus/kiinnostus on siitä ihmeellinen, ettei se meinaa loppua, vaikka minkä mankelin läpi laittaisi. 

Hänestä on tullut pläski. 

Vierailija kirjoitti:

On tää aikamoista tunnevuoristorataa ollut. Haaveilua, kaipuuta, ihastusta, himoa, pelkoa, unettomuutta ja levottomuutta. Tilanne on mikä on mutta pidän sinusta aivan liikaa unohtaakseni ainut. 

Niin on ollut. Kaikkea tuota. Kenelle kirjoitat? Unia.

Olet mun Pohjantähti. 

Vierailija kirjoitti:

Mun välittäminen/rakkaus/kiinnostus on siitä ihmeellinen, ettei se meinaa loppua, vaikka minkä mankelin läpi laittaisi. 

Taitaa olla yleinen vaiva meillä tässä ketjussa. -sivusta

Vierailija kirjoitti:

Saisin sut kyllä tuntemaan itsesi naiseksi ja naiselliseksi nimenomaan siinä, missä sukupuolet yhä ovat kiistaton fakta ja merkityksellinen (sellaisena kuin itse sen koemme jos olemme mies ja nainen). Olet mulle ihminen itseni lailla, mutta naisena sua haluan.

Tunnen jo, mutta ei voi kieltää, etteikö huomiosi sitä lisäisi. Toki olen täysin tietämätön, millaisia metodeja soveltaisit.

Vierailija kirjoitti:

Mun välittäminen/rakkaus/kiinnostus on siitä ihmeellinen, ettei se meinaa loppua, vaikka minkä mankelin läpi laittaisi. 

Kaikella on tarkoituksensa.

Olisi kiva nähdä taas sinua, kun muutama hetki kulunut. En tiedä, miksi katsoit minua toissa kerralla niin intensiivisesti, enkä uskaltanut vastata katseeseesi. Olet niin nuori.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkas se ujostelu näkyy? 

Sivuutelias nainen

Hölmöinä fantsuajatuksina, tutustumisvaikeuksina, aloitteiden & sitoumuksien välttelynä ja poskien punoituksena. Jälkikäteen ruminaationa.

Vierailija kirjoitti:

On tää aikamoista tunnevuoristorataa ollut. Haaveilua, kaipuuta, ihastusta, himoa, pelkoa, unettomuutta ja levottomuutta. Tilanne on mikä on mutta pidän sinusta aivan liikaa unohtaakseni ainut. 

Ensin kaivatun kanssa meni pitkään kanssa tuon levottomuuden kanssa. Se on kuin joku sairaus kun ei saa mielestään sitä.

Hyvää yötä kauniille 🌻 ja pienelle puna-apilaalle.

Aina välillä edelleen mietin, että mitähän tapahtuis jos vain seuraisin sua instassa enkä lopettais. Mutta älä säikähdä, en tee sitä. Mietin vain.

Öisiä suukkoja ja silittelyjä sinulle, rakas. Tule taas uniini. Hyvää yötä. Nuku hyvin. Kauniita unia. Rakastan sinua.

Toivoisin muru edelleen, että me voitas jutella ihan kaikesta tästä suoraan ja rehellisesti. Myös kaikista hankalammista jutuista. Mä haluaisin niin, että me voitas jakaa niitä ja miettiä yhdessäkin, kävi miten kävi. Ei tarvis arvailla ja olla niin hemmetin epävarma. Mulle se tuntuu ainoolta tavalta liikkua. Tuntuu vaan tosi vaikeelta yrittää avata sitä keskustelua enää, et oo vakuttanut kauheen valmiilta jutteleen asioita läpi, vaikka muuten tunnut oleva mukana. Aiempi oikeesti sattu aika kovasti.  Edelleen oon suhun aika hulluna. Vähän kirjaimellisestikin. Suukko yöksi.