Muita, jotka joutuneet nuoruudessa olemaan nälässä kaverin luona kun kaverin vanhemmat kieltäytyneet tarjoamasta ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei minun mielestä niin paljoa syö, että heille ei voisi mitään antaa. Aina olen antanut kaikkien lasten syödä niin halutessaan. Välillä leiponut kakkujakin lapsille. En köyhtynyt siitä.

Tämä. Aikuisilla asenneongelma, jos ei lapselle voi evästä antaa.

Elin lapsuuteni 1960-luvulla Helsingissä ja siihen aikaan ei kyllä ollut tapana, että kaverit olisivat hengailleet meidän keittiössä tai minä kavereiden keittiössä silloin kun oli ruoka-aika. Kotona syötiin. En tiedä, oliko siihen aikaan jotain yökyläilyjä, mutta mä en ollut koskaan yökylässä kenellläkään eikä kukaan kaverini meillä. Ei kukaan edes ehdottanut mitään yökyläilyjä. Kaikilla kun oli se oma koti joko samassa kerrostalossa tai ainakin ihan kävelymatkan päässä, niin yöpymisiin ei ollut tarvetta. 

Omat lapseni ovat syntyneet kasarilla ja ysärillä ja heidän kohdallaan sitten kouluikäisinä alkoi olla näitä vanhempien kesken sovittuja yökyläilyjäkin. Tietenkin yökyläilyyn liittyi myös ruuat. Ihan vieras ajatuskin, että olisin antanut iltapalan vain omalle lapselleni, mutta en lapseni kaverille, jonka vanhemman kanssa olin sopinut yökyläilystä. Mutta jos ei ollut kyse yökyläilystä, niin kyllä silloinkin oli ihan normaalia, että lapsi menee ruoka-aikaan omaan kotiinsa syömään. Tai odottaa ulkona tai lapsen huoneessa sen aikaa, että perheessä syödään. Meillä oli aikoinaan aika paljon lasten kavereita täällä, mutta en muista ainuttakaan kertaa, jolloin joku lasteni kaveri olisi norkoillut keittiössä katsomassa, kun meidän perhe syö. 

Sitten tosin tuli se vaihe, kun lapset oli teinejä ja tulivat kavereineen suoraan koulusta meille ja söivät välipalaksi jääkaapista kaiken, mitä siellä oli. Tai no tyttö kavereineen ei, mutta poika kavereineen joo.  Muistan vieläkin ihan hyvin, millaista oli tulla kaupan kautta töistä ja todeta, että eihän täällä jääkaapissa olekaan enää mitään, mitä kuvittelin siellä olevan. Varsinkin poika veti kavereineen ihan järjettömät määrät sapuskaa. Mua ei siinä vaiheessa ärsyttänyt rahanmenoa vaan se, että mulla ei hitto vie ollut seuraavaksi aamuksi kahviin maitoa, kun "vasikat" olivat porukalla vetäneet kaikki maidot napaansa. 

Oli yksi ajanjakso, jolloin pojan kavereita oli meillä aika paljon. Yksikin majaili meillä koko viikon. Alkoholin ja tupakan suhteen olin ehdoton, mutta muuten saivat teinit kuunnella musiikkia, katsoa leffoja ja pelata. Ja jäädä yöksi ja  käydä jääkaapilla. Monta vuotta sen jälkeen, kun tuo kuopuskin oli jo aikuinen, yks kerta bussipysäkillä seisoi pitkä "goottimies" kavereineen. Kun näki mun tulevan pysäkille, huusi mun nimeni, juoksi suoraan luokseni, nosti mut syliinsä ja rutisti mua niin lujaa, ettei kukaan ole koskaan rutistanut. Kavereilleen siinä sitten kertoi, että tää on X:n äiti, jonka luona me aina saatiin olla ja jonka luona oli aina ruokaa. Bussissa tämä porukka meni bussin takapenkille ja mä siinä sitten istuin porukan keskellä ja mietin, että noh...ainakin jotain olen joskus tehnyt oikein 

Omassa lapsuudessa 70 - 80 -luvulla meidän lasten kaveripiiri asuttiin vierekkäisillä tai ainakin läheisillä kaduilla. Jos oltiin jonkun luona, niin ruoka-aikoina pinkaistiin omaan kotiin syömään ja sitten juoksujalkaa takaisin jatkamaan leikkimään. Tietenkin jotain pullaa tarjottiin tai jätskiä, mutta ruokailut oli aina omassa kodissa yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta.

Sitä en tiedä, että olivatko vanhemmat sopineet näin keskenään, kun naapurustoa oltiin. Tarkemmin mietittyäni, niin varmaan olivat sopineet, kun se niin itsestään selvää oli. Eikä yhtään ihmeenä pidetty sitä, että jos kaverin huoneessa odotti ruokailun ajan, jos ei itsellä vielä ollut ruoka-aika kotona.

Riippui lapsuudessani kaverista. Joidenkin luona kutsuttiin pöytään ja kohdeltiin kuin perheen jäsentä. Toisten luona hyvä jos ei lähetetty laskua perään vessapaperista, jos kävi vessassa. Pihiperheen lapsi vietti jostain syystä mieluummin aikaa muiden luona.

Omieni kanssa syötän kaikki paikalla olevat. Mun kotona ei kenenkään tarvitse nähdä nälkää. Sitä en kuitenkaan hyväksy, että lasten kaverit käyvät itsenäisesti kaivelemassa jääkaappia.

Vierailija kirjoitti:

Mites tämä kun lapsen kaveri tuli koko kesän  puistoon jo klo 10 aamulla, oli siellä 19.00 saakka koska ei saanut kotiin mennä että pienempi sisarus saa nukuttua päiväunet ja vanhemmat loikoilla. 

Omat lapseni tulivat kotiin syömään ja tämä kaveri jäi puistoon yksin siksi aikaa. Sanoin monesti että käy sinäkin kotona syömässä. Ei kuulemma ollut ruoka-aikoja, repussa välipalapatukkaa ja vettä. 

Monesti oli niin nälkäinen että söi meillä mutta kun siitä alkoi tulla jo tapa ja lapsi otti jo itse hedelmiä yms kysymättä lupaa niin alkoi meillä ovi sulkeutua. Vanhempansa sanoikin että heidän lapsensa syönyt aamulla mitään kun lähti niin kiireellä ulos, mutta eivät soitelleet päivällä että pitäisi tulla syömään. Minulle riitti päiväkotitäti leikki jona minua pitivät.

Kai teit lastensuojeluilmoituksen? 

Todellakin muistan, erityisesti nämä perheet, joissa näin oli. Meillä onkin aina ollut sääntö, että lasten kaverit saa aina tulla ja ruokaa tarjotaan kuten kaikille muillekin vieraille,  jotka on ruoka-aikaan paikalla. Minusta olisi outoa,  että lapsia kohdeltaisiin jotenkin huonommin kuin muita vieraita. Mutta meillä ei olekaan rahasta tiukkaa, eikä olla muutenkaan pihejä, ymmärrän toki perheitä, joilla ei välttämättä ole varaa tarjota perheen ulkopuolisille.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni asiaan kuuluu tarjota jotain välipalaa koulun jälkeen kavereillekin, päivällisen alkaessa kaverit lähtee pääsääntöisesti kotiin, ellei erikseen ole sovittu, että jäävät ruokailemaan kanssamme. Ei siis tarvitse olla koulun jälkeen nälässä, mutta pääruokailut hoidetaan yleensä kotona. 

Yökylässä kuuluu tarjota vähintään ilta- ja aamupalaa. 

Olen todellakin ollut itse nälkäisenä yökylässä ja vielä vuosikymmenienkin jälkeen muistan tunteen. Siis jotain ruokaa meiltä aina saa, vaikka sitten olisi yllätysyökyläilijästä kyse. Teinit nyt hoitavat ruokailunsa hyvin itsenäisesti: käyvät ostamassa herkkuja yökylään ja paistavat iltaruoaksi vaikka pakastepizzaa. Saattavat käydä ostamassa aamupalatarvikkeitakin, jos en ole itse ehtinyt varautua (maksan toki). 

Tämä välipalan tarjoaminen ei ole niin yksiselitteinen juttu. Meillä oma ala-astelainen lapsi syö koulussa aina tuhdin lounaan. Hänellä ei ole nälkä vielä parin - kolmen tunnin kuluttua. Päivällinen meillä syödään jo klo 16 jälkeen ja näin ollen välipaloja ei oma lapsi syö yksin ollessaan. MUTTA. Lapsen kaverit eivät syö koulussa paljon mitään, koska ruoka on aina "pahaa". Jengi tulee meille ja kinuu välipalaa ja lapsi tarjoaa. Lopputulos on, että klo 16 kellään lapsella ei ole nälkä, kun olisi lämmintä ruokaa tarjolla (kaikille halukkaille tarjoamme aina ruuan). Ja vanhempia ketuttaa, koska ala-astelainen on taas jälleen kerran täyttänyt mahansa ravintoarvoiltaan heikoilla välipaloilla ennen ruokailua. Teinit tulevat koulusta kiljuen omaa nälkäänsä neljän maissa ja ruoka on kuitenkin tehtävä silloin.

Eli meillä omat lapset (ja teinit) eivät ole ongelma, mutta lasten vieraat ovat. Pitäisikö pelkästään vieraita varten hankkia välipalatarvikkeita? Ja kieltää omaa lasta kuitenkin syömästä, että päivän pääruoka maistuisi hänelle? Tähän kun lisätään vielä se, että lapselle on hieman kertynyt ylimääräistä painoa ja olisi todella tärkeää, että hänen syömä ruoka olisi ravintoarvoiltaan kunnollista.

Tämä avautuminen vain esimerkkinä siitä, ettei asiat ole niin yksiselitteisiä. Nyt olen sanonut lapselle, että meillä ei kaverit voi syödä enää välipaloja. Eteenkin määrät eivät todellakaan ole pieniä. Ruoka on tarjolla neljän jälkeen ja silloin pöytään kutsutaan, mikäli paikalla ovat.

Vierailija kirjoitti:

Riippui lapsuudessani kaverista. Joidenkin luona kutsuttiin pöytään ja kohdeltiin kuin perheen jäsentä. Toisten luona hyvä jos ei lähetetty laskua perään vessapaperista, jos kävi vessassa. Pihiperheen lapsi vietti jostain syystä mieluummin aikaa muiden luona.

 

Omieni kanssa syötän kaikki paikalla olevat. Mun kotona ei kenenkään tarvitse nähdä nälkää. Sitä en kuitenkaan hyväksy, että lasten kaverit käyvät itsenäisesti kaivelemassa jääkaappia.

 Olisihan se mukava, jos olis nii paljon ylimääräistä ruokkia niitä lasten kavereita. Toki jos kerralla olis vaan yks kaveri käymässä, nii olis helpompi. Mut monta sataa menis muiden lasten ruokkimiseen, jos alkaisin nii tekemään. Toki leipää ja tällaista saa ottaa en oo kieltänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei minun mielestä niin paljoa syö, että heille ei voisi mitään antaa. Aina olen antanut kaikkien lasten syödä niin halutessaan. Välillä leiponut kakkujakin lapsille. En köyhtynyt siitä.

Tämä. Aikuisilla asenneongelma, jos ei lapselle voi evästä antaa.

Ennen ajattelin samoin, mutta esim. yli kymmenen vuotiaat pojat syövät jo todella paljon. Enemmän jopa kuin aikuiset. Näin ollen tämä ehkä sopii pieniin lapsiin, mutta ei todellakaan esiteineihin.

Minusta on liioittelua sanoa että lasten kaverit tulisivat teidän kotiin näkemään nälkää. Meille lapsina aina korostettiin että kotiin tulette syömään, kavereiden luona ei ruokaa oteta. Jokaisella on koti niin lähellä että sinne voi mennä. 

Eri asia jos on kutsuttu vieras, silloin tarjotaan myös ruuat. 

Nämä nykyajan lapset on niin rajattomia, mennään toisten kaapeille penkomaan. Huonoa käytöstä se on. 

Ruoka-aikaan mennään kotiin syömään. Ei sinne kaverin luokse mennä loisimaan ruoka-ajaksi. Mulle oli aina selviö että kun kaveri menee syömään niin mä lähden kotiin ja tämä toimi myös toisinpäin. Nähtiin sitten taas ruokailun jälkeen. Kaverien luona ruokailusta sovittiin erikseen kummankin vanhempien kanssa  ja se oli silloin vastavuoroista. Omien lasten kanssa ollut sama juttu. Lasten kaverit ovat syöneet meillä ja toistepäin mutta siitä on aina sovittu etukäteen. Ero omaan lapsuuteen oli siinä että kaverit saattoi odottaa olohuoneessa ja pelata pleikkarilla sillä aikaa kun toinen söi. 

Yhden kaverin vanhemmat olivat usein humalassa ja ongelmaisia

Vierailija kirjoitti:

Ei käynyt itselle lapsena näin. Mutta ei myöskään kylöilty yleensä toistemme luona, vaan ulkoiltiin pitkin puistoja ja metsiä. Jos oltiin jonkun luona heidän ruoka-aikaan, kyllä silloin tarjottiin ruokaa.

Mutta tämä nykyajan meno on rasittavaa. Kolmilapsisessa perheessä on joka päivä jollain joku kaveri käymässä. Joka päivä täytyisi ylimääräisille antaa välipalaa kun ei kehtaa olla tarjoamattakaan. Mutta ei olisi rahaa jatkuvasti ostaa leipiä päällisineen, hedelmiä ja jugurtteja ylimääräisille kun omankin perheen syöminen vie ihan kiitettävästi rahaa.

Tämä, ja sitten ne pyytää vielä lisää ja lisää

Onko halpaa ja kiva kantaa välipalatarpeita pojan kavereille. Kolme tyyppiä joista jokainen syö 2 ruispalaa/sämpylää juustoa, kinkkua ja banaanin jogurttia menee litra. Ei vaan jaksa, ei kykene. 

Tytön kaverit syö inhimillisen määrän ja uskoo, jos sanoo että ei enempää 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jotkut ihmiset kehtaa kohdella lapsia noin. Muistan kun oon vierestä katsonut kun se oman perheen lapsi syö.

Minäkin olen kokenut tuon ja muistan edelleen miten pahalta se tuntui, vaikka siitä on yli 15 vuotta.

Kertoo ihmisten itsekkyydestä todella paljon, että lasta pidetään nälässä. Harmittavan yleistä Suomessa. 

 

Tai sitten on budjetti tiukalla. Toki useimmat pystyy järjestelemään hiukan mutta jos on omalle perheelle mitoitettu ateria niin ymmärrän. Ehkä kannattaisi ajoittaa kaverikyläilyt normi ruoka-aikojen ulkopuolelle. Yökylät sitten erikseen, itse ainakin kutsujana ilmoitan että meillä on iltapalaa ja aamupalaa. Aikanaan laitoin tarjottavat suurin piirtein myös synttärikutsuihin. 

 

Kovin rajoitetulta kuulostaa nykyään lapsuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jotkut ihmiset kehtaa kohdella lapsia noin. Muistan kun oon vierestä katsonut kun se oman perheen lapsi syö.

Minäkin olen kokenut tuon ja muistan edelleen miten pahalta se tuntui, vaikka siitä on yli 15 vuotta.

Kertoo ihmisten itsekkyydestä todella paljon, että lasta pidetään nälässä. Harmittavan yleistä Suomessa. 

 

Tai sitten on budjetti tiukalla. Toki useimmat pystyy järjestelemään hiukan mutta jos on omalle perheelle mitoitettu ateria niin ymmärrän. Ehkä kannattaisi ajoittaa kaverikyläilyt normi ruoka-aikojen ulkopuolelle. Yökylät sitten erikseen, itse ainakin kutsujana ilmoitan että meillä on iltapalaa ja aamupalaa. Aikanaan laitoin tarjottavat suurin piirtein myös synttärikutsuihin. 

 

Hassua jos täytyy yökylävierailujenkin kohdalla erikseen ilmoittaa, että teillä saa iltapalaa ja aamiaista. Luulisi että se on itsestäänselvyys, tuskin lasta saisi niin monta tuntia pitää nälässä. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Elin lapsuuteni 1960-luvulla Helsingissä ja siihen aikaan ei kyllä ollut tapana, että kaverit olisivat hengailleet meidän keittiössä tai minä kavereiden keittiössä silloin kun oli ruoka-aika. Kotona syötiin. En tiedä, oliko siihen aikaan jotain yökyläilyjä, mutta mä en ollut koskaan yökylässä kenellläkään eikä kukaan kaverini meillä. Ei kukaan edes ehdottanut mitään yökyläilyjä. Kaikilla kun oli se oma koti joko samassa kerrostalossa tai ainakin ihan kävelymatkan päässä, niin yöpymisiin ei ollut tarvetta. 

Omat lapseni ovat syntyneet kasarilla ja ysärillä ja heidän kohdallaan sitten kouluikäisinä alkoi olla näitä vanhempien kesken sovittuja yökyläilyjäkin. Tietenkin yökyläilyyn liittyi myös ruuat. Ihan vieras ajatuskin, että olisin antanut iltapalan vain omalle lapselleni, mutta en lapseni kaverille, jonka vanhemman kanssa olin sopinut yökyläilystä. Mutta jos ei ollut kyse yökyläilystä, niin kyllä silloinkin oli ihan

Isäni on elänyt samassa kaupungissa samaan aikaan ja on kertonut kyllä ihan eri version, eli tuskin aikakausi ja paikka yksistään selittävät, vaan perhekulttuuri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei minun mielestä niin paljoa syö, että heille ei voisi mitään antaa. Aina olen antanut kaikkien lasten syödä niin halutessaan. Välillä leiponut kakkujakin lapsille. En köyhtynyt siitä.

Tämä. Aikuisilla asenneongelma, jos ei lapselle voi evästä antaa.

Ennen ajattelin samoin, mutta esim. yli kymmenen vuotiaat pojat syövät jo todella paljon. Enemmän jopa kuin aikuiset. Näin ollen tämä ehkä sopii pieniin lapsiin, mutta ei todellakaan esiteineihin.

Sitten voi annostella ruoat jokaiselle. Eihän missään sanota, että ruokaa pitäisi tarjoilla enemmän kuin sitä on. Ottaa sitten kasviksia jos jää vielä nälkä. 

Vierailija kirjoitti:

Onko halpaa ja kiva kantaa välipalatarpeita pojan kavereille. Kolme tyyppiä joista jokainen syö 2 ruispalaa/sämpylää juustoa, kinkkua ja banaanin jogurttia menee litra. Ei vaan jaksa, ei kykene. 

Tytön kaverit syö inhimillisen määrän ja uskoo, jos sanoo että ei enempää 

 

Eikö tuossa tulisi jo halvemmaksi tehdä ihan ruokaa? Proteiinia ei noissa ainakaan juuri ole. 

Kyllä yökylään tuleva lapsi pitää ruokkia normaalisti. 

Mutta koulun jälkeen kylässä notkuva lapsi on eri asia, syököön kotonaan.