Muita, jotka joutuneet nuoruudessa olemaan nälässä kaverin luona kun kaverin vanhemmat kieltäytyneet tarjoamasta ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran lapsena kaverin luona. Kaveri oli tarjoamassa syötäväksi hotdogia niin kaverin äiti sen repäisi hänen kädestä ja sanoi että tämä on omille lapsille. 

Niin, kaveri ehkä syönyt jo omansa ja pikkusisarukselle jätetty viimeinen. Sinun olisi pitänyt saada se??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran lapsena kaverin luona. Kaveri oli tarjoamassa syötäväksi hotdogia niin kaverin äiti sen repäisi hänen kädestä ja sanoi että tämä on omille lapsille. 

Niin, kaveri ehkä syönyt jo omansa ja pikkusisarukselle jätetty viimeinen. Sinun olisi pitänyt saada se??

Silti aikuiselta sopimatonta käytöstä alkaa sättimään julkisesti

Lapsena kaverin luona kyläillessä jouduin aina odottamaan kaverin huoneessa sen aikaa kun hän söi perheensä kanssa, minulle ei tarjottu mitään. Pidin tätä jo silloin omituisena ja tuli paha mieli. Meillä taas kavereita kestittiin aina kun joku oli vaikka vaan äkkiseltään käymässä. Ruokaa ja kahvia leinonnaisineen oli aina tarjolla.

Meillä oli aina vanhemmat työssä mutta me lapset ruokittiin kyllä kavereita jotka oli varakkaammista perheistä. Mutta eniten katsottiin kun kaveri söi päivän puustin ja limunsa. Silloin kun on viety hoitoon jonkun luokse tai jääty leikkimään naapuriin niin silloin ehkä olisi hyvä saada välipala ainakin mehua. Lapsilla ei nälkä usein ole kun leikitään. Perheissä on muutenkin vaikeaa kun on synnytyksiä ja miehet armeijassa tai työssä tai ollaan yksinhuoltajia. Sellainen Saarioisten pieni pitsa ja puikko jäätelö ja mehu tai pelkkä banaani auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran lapsena kaverin luona. Kaveri oli tarjoamassa syötäväksi hotdogia niin kaverin äiti sen repäisi hänen kädestä ja sanoi että tämä on omille lapsille. 

Niin, kaveri ehkä syönyt jo omansa ja pikkusisarukselle jätetty viimeinen. Sinun olisi pitänyt saada se??

Kaveri oli ystävällinen kun yritti tarjota ruokaa. Äidiltään ei ainakaan vieraanvaraisuutta ollut oppinut.

Kerran oli yksi kaveri jossa ei tarjottu ruokaa, odotin huoneessa kun muut söivät. Sanoin siitä äidille, koska se oli jotain ihan muuta kuin mihin olin tottunut. Äiti lähetti mukanani sellaisen tuliaiskassin jossa oli muistaakseni ainakin tiskiainetta ja muroja. Sen jälkeen sain syödä siellä, ja äiti pakkasi välillä mukaani tuliaisia. 

Lasten hoito ajan ruoka oli usein leivän pala tai keitto peruna porkkana nakit oli syönyt hoitaja. Lasten lihapullilla on moni hoitaja pysynyt elossa. 

Onko kellään muulla sellaista outoa kokemusta, että kaveri itse halusi mieluummin hengailla kotonaan, mutta tämän kaverin vanhemmilla tuntui olevan sellainen ärtynyt mielikuva, että tuputtauduin itse aina heille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran lapsena kaverin luona. Kaveri oli tarjoamassa syötäväksi hotdogia niin kaverin äiti sen repäisi hänen kädestä ja sanoi että tämä on omille lapsille. 

Niin, kaveri ehkä syönyt jo omansa ja pikkusisarukselle jätetty viimeinen. Sinun olisi pitänyt saada se??

Lapselle yleensä tarjotaan ruokaa jos on nälkäinen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran lapsena kaverin luona. Kaveri oli tarjoamassa syötäväksi hotdogia niin kaverin äiti sen repäisi hänen kädestä ja sanoi että tämä on omille lapsille. 

Niin, kaveri ehkä syönyt jo omansa ja pikkusisarukselle jätetty viimeinen. Sinun olisi pitänyt saada se??

Silti aikuiselta sopimatonta käytöstä alkaa sättimään julkisesti

Mitä sättimistä on sanoa että se on omille lapsille? Kunnon tossu olet jos et kehtaa lapsille sanoa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista outoa kokemusta, että kaveri itse halusi mieluummin hengailla kotonaan, mutta tämän kaverin vanhemmilla tuntui olevan sellainen ärtynyt mielikuva, että tuputtauduin itse aina heille?

Voi kyllä ja myös kokemusta siitä miten vanhemmat näytti inhonsa

Tuttua meininkiähän tuo on. Minulla oli kaveri, joka oli lähes aina koulun jälkeen illat meillä ja söi siinä samalla kun minäkin söin ja oli muuten kova tyttö syömään. Monesti oli myös viikonloppuisin meillä yökylässä ja ruokana oli samat mitä minäkin söin. Mutta tämäpä ei toiminutkaan toisin päin, yleensä, jos minä kyläilin hänen luonaan minulle ei tarjottu yhtikäs mitään. Tämä kaverini söi isot annokset ruokaa kotonaan ja sen jälkeen mentiin meille ja syötiin vielä lisää ruokaa jolloin minäkin sain syödäkseni. Tämän lapsen perhe oli ihan hyvin toimeentulevia, joten ei se ollut siitä kiinni. Tämä jatkui lähes koko peruskoulun ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran lapsena kaverin luona. Kaveri oli tarjoamassa syötäväksi hotdogia niin kaverin äiti sen repäisi hänen kädestä ja sanoi että tämä on omille lapsille. 

Niin, kaveri ehkä syönyt jo omansa ja pikkusisarukselle jätetty viimeinen. Sinun olisi pitänyt saada se??

Lapselle yleensä tarjotaan ruokaa jos on nälkäinen...

Tässähän ei tarina kerro kuinka monta kertaa kyseinen lapsi on käynyt kylässä vetämässä napaansa ne sisaruksille ostetut ja heidän itse valitsemat välipalat.

Mielestäni asiaan kuuluu tarjota jotain välipalaa koulun jälkeen kavereillekin, päivällisen alkaessa kaverit lähtee pääsääntöisesti kotiin, ellei erikseen ole sovittu, että jäävät ruokailemaan kanssamme. Ei siis tarvitse olla koulun jälkeen nälässä, mutta pääruokailut hoidetaan yleensä kotona. 

Yökylässä kuuluu tarjota vähintään ilta- ja aamupalaa. 

Olen todellakin ollut itse nälkäisenä yökylässä ja vielä vuosikymmenienkin jälkeen muistan tunteen. Siis jotain ruokaa meiltä aina saa, vaikka sitten olisi yllätysyökyläilijästä kyse. Teinit nyt hoitavat ruokailunsa hyvin itsenäisesti: käyvät ostamassa herkkuja yökylään ja paistavat iltaruoaksi vaikka pakastepizzaa. Saattavat käydä ostamassa aamupalatarvikkeitakin, jos en ole itse ehtinyt varautua (maksan toki). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran lapsena kaverin luona. Kaveri oli tarjoamassa syötäväksi hotdogia niin kaverin äiti sen repäisi hänen kädestä ja sanoi että tämä on omille lapsille. 

Niin, kaveri ehkä syönyt jo omansa ja pikkusisarukselle jätetty viimeinen. Sinun olisi pitänyt saada se??

Tässä on tilannetaju pettänyt pahasti. Tuo on ala-arvoista kohtelua, ruualla kiusaaminen on aivan pohjanoteeraus.Kaverin äidin olisi pitänyt jotenkin varautua tai jättää sitten itse syömättä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sellaista outoa kokemusta, että kaveri itse halusi mieluummin hengailla kotonaan, mutta tämän kaverin vanhemmilla tuntui olevan sellainen ärtynyt mielikuva, että tuputtauduin itse aina heille?

Voi kyllä ja myös kokemusta siitä miten vanhemmat näytti inhonsa

Aika yleistä tuntui olevan vuorotyöläisten kodeissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei käynyt itselle lapsena näin. Mutta ei myöskään kylöilty yleensä toistemme luona, vaan ulkoiltiin pitkin puistoja ja metsiä. Jos oltiin jonkun luona heidän ruoka-aikaan, kyllä silloin tarjottiin ruokaa.

Mutta tämä nykyajan meno on rasittavaa. Kolmilapsisessa perheessä on joka päivä jollain joku kaveri käymässä. Joka päivä täytyisi ylimääräisille antaa välipalaa kun ei kehtaa olla tarjoamattakaan. Mutta ei olisi rahaa jatkuvasti ostaa leipiä päällisineen, hedelmiä ja jugurtteja ylimääräisille kun omankin perheen syöminen vie ihan kiitettävästi rahaa.

Litran jugurttipurkki ei paljoa maksa ja 5 eurolla leipoo sämpylöitä jo ison satsin

Anteeksi nyt vaan, mutta en tasan varmasti rupea ruuhkavuosien olematonta vapaa-aikaa käyttämään enää sämpylöiden leipomiseen puolelle luokalle. Ja kyllä se litran jugurtti rupeaa maksamaan kun päivässä menee tölkki, myslit päälle. 

Ärsyttää kun koulusta tulee jatkuvasti joku notkumaan ovelle ja periaatteessa olisi ok nähdä kavereita, mutta kun en tosiaan joka päivä haluaisi kestitä muutamaa ylimääräistä ja toisaalta en voi omiani jättää ilman ruokaakaan, joten sitten on pakko tarjota muillekin. Omassa lapsuudessa mentiin ensin kotiin, tehtiin läksyt ja lähdettiin välipalan jälkeen. Oltiin pihalla ja tultiin kotiin syömään. Nykyään tullaan koulusta, lösähdetään pelaamaan tai rampataan ees taas, notkutaan iltaan asti. 

Vierailija kirjoitti:

Nuoruudessa vai lapsuudessa?  Lapsuudessa vanhemmat sopivat yökyläilyistä,  nuoruudessa ei.  Kun vanhemmat sopivat,  yökyläilyyn tietysti liittyi myös iltapala ja aamupala.  Teininä saatoin jäädä kaverille yöksi eikä siitä sopineet vanhemmat ollenkaan.  Tietenkään siihen ei kuulunut muuta kuin peitto ja tyyny. 

Jaa. Mitähän varten ateriat lakkaisivat maistumasta nuorena? Silloinhan laiteltiin innokkaasti jo kavereiden ja niiden äitien kanssa yhdessä. Nuorilla on hyvä ruokahalu.

Ja vuoteet oli kyllä petattu. Tosin yksi mun kaveri toi yöksi jäädessään oman makuupussin ja levitti sen putipuhtaiden lakanoiden päälle. Hän itse halusi niin.

Olen huomannut, että monet lapset ostavat lähikaupasta koulun jälkeen keksipaketin tai paistopisteen tuotteita. Viskovat sitten niiden kääreet tien varrelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei käynyt itselle lapsena näin. Mutta ei myöskään kylöilty yleensä toistemme luona, vaan ulkoiltiin pitkin puistoja ja metsiä. Jos oltiin jonkun luona heidän ruoka-aikaan, kyllä silloin tarjottiin ruokaa.

Mutta tämä nykyajan meno on rasittavaa. Kolmilapsisessa perheessä on joka päivä jollain joku kaveri käymässä. Joka päivä täytyisi ylimääräisille antaa välipalaa kun ei kehtaa olla tarjoamattakaan. Mutta ei olisi rahaa jatkuvasti ostaa leipiä päällisineen, hedelmiä ja jugurtteja ylimääräisille kun omankin perheen syöminen vie ihan kiitettävästi rahaa.

Litran jugurttipurkki ei paljoa maksa ja 5 eurolla leipoo sämpylöitä jo ison satsin

Anteeksi nyt vaan, mutta en tasan varmasti rupea ruuhkavuosien olematonta vapaa-aikaa käyttämään enää sämpylöiden leipomiseen puolelle luokalle.

Sori nyt vaan mutta tuollaista se on kun lapsilla on kavereita. Ei se vaihe kauaa kestä. Eikö teillä siis koskaan leivota leipää tai tehdä ruokaa? Jotain keittoa voi helposti tehdä ison satsin eikä maksa paljoa.