Muita, jotka joutuneet nuoruudessa olemaan nälässä kaverin luona kun kaverin vanhemmat kieltäytyneet tarjoamasta ruokaa?

Itse en ainakaan ruoki lapsien kavereita, koska niitä voi olla useana päivänä viikossa 5 jätkää kerralla. Aika kalliiksi tulis. Yökyläily on sitten eri asia, sillon saa ruokaa.

Vaikka olin köyhä opiskelija ja yksinhuoltaja niin minusta oli mukavaa saada paistaa lettuja, pullaa ja kakkuja ja tarjota niitä lapseni kaverillekin. Monet kestit vietettiin. 

Aina olen ruokaa lasten kavereille tarjonnut, jos sitä on ollut ja silloinkin, kun ei ole ollut tarkoittaen sitä, että joskus on saattanut olla ruoaksi loput edellisen päivän ruosta, jota ei siis ole ollut paljon. Olen sitten itse jättänyt syömättä.

Ihmetyttää kyllä, että yllättävän paljon on perheitä, joissa ei syystä tai toisesta mitenkään säännöllisesti laiteta lapsille ruokaa, ja syövät sitten ympäri kyliä, minkä saavat.

Mun yhdellä kaverilla oli kyllä outo, jotenkin lapsellinen ja oikukas äiti. Iso hieno koti, mutta ei siellä mitään tarjottu vieraille. En tiedä kävikö niillä aikuisten vieraita ikinä.

Se mun kaveri rohmusi ahneesti muiden karkkipusseille ja uikutti ettei saa kotona ruokaa. Se oli outoa, koska rahaa niiltä ei ainakaan puuttunut. Omituinen perhe, jotenkin eristyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan ruoki lapsien kavereita, koska niitä voi olla useana päivänä viikossa 5 jätkää kerralla. Aika kalliiksi tulis. Yökyläily on sitten eri asia, sillon saa ruokaa.

Jännä miten ennen oltiin vähävaraisempia mutta silti oli varaa tarjota ruokaa muillekin. Jos vaikka tekee bolognesekastiketta, ei sen jatkaminen tomaateilla ja linsseillä maksa paljon. 

En muista milloinkaan tunteneeni nälkää nuorena tai penskana. Jossain leikkimässä/hengailemassa pyörittiin koko päivä eikä ollut nälkä missään vaiheessa. Joskus kännissä saattoi olla kun ilta alkoi olla lopuillaan, silloin harmitti kun ei ollu varaa ees mäkkäriin. Viikkorahat meni ofeliaan ja pikkuaskiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan ruoki lapsien kavereita, koska niitä voi olla useana päivänä viikossa 5 jätkää kerralla. Aika kalliiksi tulis. Yökyläily on sitten eri asia, sillon saa ruokaa.

Jännä miten ennen oltiin vähävaraisempia mutta silti oli varaa tarjota ruokaa muillekin. Jos vaikka tekee bolognesekastiketta, ei sen jatkaminen tomaateilla ja linsseillä maksa paljon. 

Kyllä se silti kalliiksi tulee, jos joka päivä ruokkii 10 ihmistä? En muista itsekkään syöneeni kavereilla lapsena. Ja teini pojat syö todella paljon 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei käynyt itselle lapsena näin. Mutta ei myöskään kylöilty yleensä toistemme luona, vaan ulkoiltiin pitkin puistoja ja metsiä. Jos oltiin jonkun luona heidän ruoka-aikaan, kyllä silloin tarjottiin ruokaa.

Mutta tämä nykyajan meno on rasittavaa. Kolmilapsisessa perheessä on joka päivä jollain joku kaveri käymässä. Joka päivä täytyisi ylimääräisille antaa välipalaa kun ei kehtaa olla tarjoamattakaan. Mutta ei olisi rahaa jatkuvasti ostaa leipiä päällisineen, hedelmiä ja jugurtteja ylimääräisille kun omankin perheen syöminen vie ihan kiitettävästi rahaa.

Litran jugurttipurkki ei paljoa maksa ja 5 eurolla leipoo sämpylöitä jo ison satsin

Anteeksi nyt vaan, mutta en tasan varmasti rupea ruuhkavuosien olematonta vapaa-aikaa käyttämään

Ei sillä "ruuhkavuosi" mammalla ole aikaa ruokaa tehdä kun pitää aukoa päätään vauva.fi:ssä viisi tuntia päiväs

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jotkut ihmiset kehtaa kohdella lapsia noin. Muistan kun oon vierestä katsonut kun se oman perheen lapsi syö.

Minäkin olen kokenut tuon ja muistan edelleen miten pahalta se tuntui, vaikka siitä on yli 15 vuotta.

Kertoo ihmisten itsekkyydestä todella paljon, että lasta pidetään nälässä. Harmittavan yleistä Suomessa. 

Tai sitten on budjetti tiukalla. Toki useimmat pystyy järjestelemään hiukan mutta jos on omalle perheelle mitoitettu ateria niin ymmärrän. Ehkä kannattaisi ajoittaa kaverikyläilyt normi ruoka-aikojen ulkopuolelle. Yökylät sitten erikseen, itse ainakin kutsujana ilmoitan että meillä on iltapalaa ja aamupalaa. Aikanaan laitoin tarjottavat suurin piirtein myös synttärikutsuihin. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan ruoki lapsien kavereita, koska niitä voi olla useana päivänä viikossa 5 jätkää kerralla. Aika kalliiksi tulis. Yökyläily on sitten eri asia, sillon saa ruokaa.

Eikö sun poika ja sen kaverit ole puhetaitoisia? Etenkään se oma poika, jospa sen kanssa voisi sopia vastavuoroisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jotkut ihmiset kehtaa kohdella lapsia noin. Muistan kun oon vierestä katsonut kun se oman perheen lapsi syö.

Minäkin olen kokenut tuon ja muistan edelleen miten pahalta se tuntui, vaikka siitä on yli 15 vuotta.

Kertoo ihmisten itsekkyydestä todella paljon, että lasta pidetään nälässä. Harmittavan yleistä Suomessa. 

 

Tai sitten on budjetti tiukalla. Toki useimmat pystyy järjestelemään hiukan mutta jos on omalle perheelle mitoitettu ateria niin ymmärrän. Ehkä kannattaisi ajoittaa kaverikyläilyt normi ruoka-aikojen ulkopuolelle. Yökylät sitten erikseen, itse ainakin kutsujana ilmoitan että meillä on iltapalaa ja aamupalaa. Aikanaan laitoin tarjottavat suurin piirtein myös synttärikutsuihin. 

 

Ei voi olla noin että päivällistä ei tarjota jos yäkylään menee...

Vierailija kirjoitti:

Minä jouduin omassa kodissani olemaan nälissäni. Aamiainen oli koulupäivinä ennen kello 7 että ehdin kello 8 kouluun, siellä oli ruokailu kello 11 ja kotona oli ruoka joskus 17-18 välillä. Äiti oli kotiäiti eikä päästänyt meitä lapsia keittiöön hakemaan mitään välipalaa vaikka oli nälkä. Hän sanoi, että aterioilla syödään ja että jos syömme välipaloja, niin sitten kunnon ruoka ei kelpaa. Iltapalakaan ei oikein kunnolla saatu, koska vanhemmat valittivat, että me lapset olimme koko ajan syömässä ja sitten menee ruokaan paljon rahaa. Viikonloppuisin oli aamiainen, lounas ja päivällinen, vaikka vanhemmat valittivat, että yksi lämmin ruoka päivässä pitäisi riittää. Aika kamalaa näin jälkikäteen ajatellen hankkia paljon lapsia (meitä syntyi 6 10 vuoden aikana) ja sitten valittaa, että me kasvavat lapset olemme nälkäisiä. Emmekä me olleet mitenkään lihavia lapsia, päinvastoin.

Luonnevika tai syömishäiriö, ehkä molemmat. T: Luonnevikaisten vanhempien lapsi joka vieläkin taistelee syömishäiriön (ja monen muun) kanssa.

Jos vanhemmat olisi viitseliäitä tekisivät halpaa ruokaa isoja määriä niin lapsen kaverikin saisi ruokaa 

Lapset ei minun mielestä niin paljoa syö, että heille ei voisi mitään antaa. Aina olen antanut kaikkien lasten syödä niin halutessaan. Välillä leiponut kakkujakin lapsille. En köyhtynyt siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan ruoki lapsien kavereita, koska niitä voi olla useana päivänä viikossa 5 jätkää kerralla. Aika kalliiksi tulis. Yökyläily on sitten eri asia, sillon saa ruokaa.

 

 

Eikö sun poika ja sen kaverit ole puhetaitoisia? Etenkään se oma poika, jospa sen kanssa voisi sopia vastavuoroisuudesta?

 

Mun pojat käy ihan kotona syömässä. Miks muilla edes pitäis syödä? Jokaisella kuitenki lyhyt matka kotia. Jos ne tykkää viettää meillä aikaa enemmän. Ei mulla edes riitä rahat 10 ihmisen ruokkimiseen. Toki jokainen saa tehdä miten haluaa. Eipä nuo oo valittanut vaikka ei ruokaa oo. Silti viihtyy meillä.

Kenen velvollisuus on ruokkia toisten lapset? Vastavuoroisuudesta mainittu täälläkin mutta eipä sellaista ole ainakaan minun aikanani hirveästi nähty.

Ei me koskaan syöty kavereiden luona (paitsi yökyläillessä, jolloin vanhempien kanssa oli sovittu asiasta etukäteen). Käytiin aina kotona syömässä omat välipalat ja sitten mentiin sen kaverin luokse, jonne oltiin sovittu sen päivän leikit. Illemmalla lähdettiin takaisin koteihimme silloin, kun jollain tuli taas nälkä ja piti lähteä kotiin syömään tai jos jollain oli kotiinmenoaika. 

Mites tämä kun lapsen kaveri tuli koko kesän  puistoon jo klo 10 aamulla, oli siellä 19.00 saakka koska ei saanut kotiin mennä että pienempi sisarus saa nukuttua päiväunet ja vanhemmat loikoilla. 

Omat lapseni tulivat kotiin syömään ja tämä kaveri jäi puistoon yksin siksi aikaa. Sanoin monesti että käy sinäkin kotona syömässä. Ei kuulemma ollut ruoka-aikoja, repussa välipalapatukkaa ja vettä. 

Monesti oli niin nälkäinen että söi meillä mutta kun siitä alkoi tulla jo tapa ja lapsi otti jo itse hedelmiä yms kysymättä lupaa niin alkoi meillä ovi sulkeutua. Vanhempansa sanoikin että heidän lapsensa syönyt aamulla mitään kun lähti niin kiireellä ulos, mutta eivät soitelleet päivällä että pitäisi tulla syömään. Minulle riitti päiväkotitäti leikki jona minua pitivät.

Ruoka-aikana mentiin kotiin, yökyläilyyn kuului ilta- ja aamupala.

Sukulaisissa sai sitten ihan ruokaakin, mutta ne ei ollutkaan sellasia ex-tempore soitellaan ovikelloa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olin köyhä opiskelija ja yksinhuoltaja niin minusta oli mukavaa saada paistaa lettuja, pullaa ja kakkuja ja tarjota niitä lapseni kaverillekin. Monet kestit vietettiin. 

Kuulostaa ihanalta!