Onko muita, joilla ei ole mitään valokuvia esillä?

Vierailija kirjoitti:

Tää on jännä. Jos ei ole kuvia esillä niin onko kuitenkin koneella, puhelimessa tms? Itsellä ei ole kuvia ollenkaan, ei esillä eikä sähköisinä tileillä.

on minulla sähköisiä kuvia, mutta niitäkin otan hyvin harvoin ja valikoidusti. En ota kuvia kaveriporukoista tai illanvietoista. Montaa selfietä en ole ottanut elämässäni, tai no, otin, kun on olin yksin HongKongissa. Eli maisemakuvia otan pikemminkin. Ap

Ei ole minullakaan, ollut koskaan. Pitkään säilytin yksiä valokuvia sukulaisista, kunnes heitin nekin pois. Rehellisesti sanottuna ahdistaa ajatus siitä, että minusta on muistoja heidän kodeissaan, minkä perusteella sitten ajattelevat minua. Menneiden muistelu ei ole tervettä vaan merkki kuolemasta

Pidän myös outona sitä, että vanhemma valokuvaavat lapsiaan. Ja sitten esittelevät näitä valokuvia lapsille vanhempana ja tutuilleen. Ihan kuin se lapsen tai vauvan henki eläisi jotain omaa elämäänsä vanhempien päässä, vaikka on jo kauan sitten poistunut, ja tilalla on vanhempi lapsi. Sairasta

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minullakaan, ollut koskaan. Pitkään säilytin yksiä valokuvia sukulaisista, kunnes heitin nekin pois. Rehellisesti sanottuna ahdistaa ajatus siitä, että minusta on muistoja heidän kodeissaan, minkä perusteella sitten ajattelevat minua. Menneiden muistelu ei ole tervettä vaan merkki kuolemasta

Pidän myös outona sitä, että vanhemma valokuvaavat lapsiaan. Ja sitten esittelevät näitä valokuvia lapsille vanhempana ja tutuilleen. Ihan kuin se lapsen tai vauvan henki eläisi jotain omaa elämäänsä vanhempien päässä, vaikka on jo kauan sitten poistunut, ja tilalla on vanhempi lapsi. Sairasta

Ja nämä lapset, jotka elävät jotain narsistista kaksoiselämää nykyisyydessä ja menneisydessä omien valokuviensa kautta, vasta outoja ovatkin. Suorastaan häiriintyneitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minullakaan, ollut koskaan. Pitkään säilytin yksiä valokuvia sukulaisista, kunnes heitin nekin pois. Rehellisesti sanottuna ahdistaa ajatus siitä, että minusta on muistoja heidän kodeissaan, minkä perusteella sitten ajattelevat minua. Menneiden muistelu ei ole tervettä vaan merkki kuolemasta

Pidän myös outona sitä, että vanhemma valokuvaavat lapsiaan. Ja sitten esittelevät näitä valokuvia lapsille vanhempana ja tutuilleen. Ihan kuin se lapsen tai vauvan henki eläisi jotain omaa elämäänsä vanhempien päässä, vaikka on jo kauan sitten poistunut, ja tilalla on vanhempi lapsi. Sairasta

Ja nämä lapset, jotka elävät jotain narsistista kaksoiselämää nykyisyydessä ja menneisydessä omien valokuviensa kautta, vasta outoja ovatkin. Suorastaan häiriintyneitä

Ja lisään vielä, että valokuvien kavereille ja sukulaisille lähettely, varsinkin lapsesta, on eräänlaista pornoa ja lapsikauppaa. Mies postailee kuvia synnytyssairaalasta anopille, kun anoppi on spesifisti haluttu pitää pois synnytyksestä. Hirviömäistä seksuaalista hyväksikäyttöä, lapsen ja äidin

Eilen viimeksi kävin läpi taulujani kun järjestelin asuntoani ja mietin miksi minulla on ihmisten kuvia pöydillä ja seinillä, no koska kuuluu. Millainen äiti ja mummo minäkin olisin jos minulla ei ole lasteni ja lapsenlapseni kuvia esillä. Sitten tajusin, että eihän ne edes käy luonani. En ole ikinä pitänyt ihmisten kuvista esillä ylipäätään. Ketä varten ne on asunnossani? Kai siksi jos jostain kumman syystä ilmaantuvatkin käymään? Hetken koin jotain huonoa omaatuntoa ja kannoin kaikki kuvat kaappiin. En halua tuijotella kenenkään naamoja missään. 

Minulla ei edes ole valokuvia. Heitin ne pois jo parikymmentä vuotta sitten.

Meillä on makuuhuoneessa lipaston päällä hääkuva ja yksi kuva lapsista. Mitään muita kuvia ei ole esillä.

Perikunnalta tavaroineen ostamassani talossa hyllyt oli pullollaan valokuvia kolmessa huoneessa. Raivasin ne pois. Yhtenä päivänä sukulainen tivasi puhelimitse, että onhan hänen lastensa 30 vuotta sitten otetut kuvat vielä esillä tässä talossa, jossa nyt asun. 

Ei ole, eikä muitakaan sukulaisten kuvia. Miksi olisi? Tuo on creepyä, että joku kuvittelee minun pitävän täällä museota. Hänellä oli monta vuotta aikaa ottaa haluamansa kuvat mukaansa talosta ennen talon myyntiä. Niin teki muutkin perikuntaan kuuluvat.

Sanotaan, että suurin osa ihmisistä elää joko menneessä tai tulevassa. Vain harva elää juuri nyt.

Uskon, että mennessä elävät ihmiset ovat näitä valokuvia harrastavia. Haluavat muistella vanhoja. Ehkä pitää kiinni vanhasta. 

 

Lähes kaikki tauluni ovat kuvasuurennoksia Suomen lapista, itse otetuista valokuvista, joten valokuvia on esillä.

Vain muutama naamankuva on esillä kirjahyllyn lasikaapissa.

Entäpä tällainen, jonka tiedän että eräs perhe " harrastaa". Valokuvia otetaan jatkuvasti ja niitä myös teetetään paperikuviksi?  Niitä on jatkuvasti niputtain heidän kotonaan. Me, jotka olemme nähneet kuvakasat ihmettelemme, kun ei niitä ainakaan perheen ulkopuoliset selaa, perhe on myös aika erakkomainenkin, ei muihin suhteita kuin sukulaisiin... Mitä järkeä on kuvata ja tuhlata rahaa moiseen, kun valittavat että ei ole varaa siihen tai siihen... jonkinmoinen sairaus addikti kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä tällainen, jonka tiedän että eräs perhe " harrastaa". Valokuvia otetaan jatkuvasti ja niitä myös teetetään paperikuviksi?  Niitä on jatkuvasti niputtain heidän kotonaan. Me, jotka olemme nähneet kuvakasat ihmettelemme, kun ei niitä ainakaan perheen ulkopuoliset selaa, perhe on myös aika erakkomainenkin, ei muihin suhteita kuin sukulaisiin... Mitä järkeä on kuvata ja tuhlata rahaa moiseen, kun valittavat että ei ole varaa siihen tai siihen... jonkinmoinen sairaus addikti kyseessä.

Kuvat on heille itselleen tietenkin. Varmaan odottavat kasoissa, että tulisi inspiraatio laittaa ne albumeihin. Kuvia on kivempi katsella paperisina.

Meillä ei ole yhtään valokuvaa esillä. Ei omaa hääkuvaa, ei meidän lasten kuvia. Silti miehen sisko suuttui verisesti, kun huomasi meillä vieraillessaan, ettei hänen hääkuvansa, jonka oli kehyksissä meille lahjoittanut, ollut missään esillä. Tästä on jo vuosia, mutta edelleen samainen sisko lähettää joka vuosi meille lapsistaan jääkaappimagneetit ja on tosi nyrpeä kun ne eivät päädy meillä esille. Luulisi, että tajuaisi jo olla lähettämättä, mutta ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Mietin juuri sitä, mikä on syy, miksi jollain on kuvia, toisilla ei. Minä itse olen sisustaja, mutta tykkään puhtaista linjoista. En tykkää jääkaappimagneeteista tai sälästä. Minulle valokuvat tuovat sitä tunkkaisuutta, liikaa kaikkea. 

 

Mutta jotenkin ajattelen, että valokuvien esillä pitäminen, tai pitämättömyys, kertoo jostain muustakin. Mistä siis? 

 

 

Tähän saattaa liittyä sellainen stereotyyppinen ajattelu, että kun pidät niitä esillä, annat itsestäsi hyvin empaattisen kuvan, että läheisesi ovat sinulle tärkeitä. Eli voi joidenkin mielestä vaikuttaa enemmänkin ulkokultaiselta, ajatellaan vaan, että miltä näytän muiden silmissä, ilman että ne kuvat itselle mitään merkitsisikään. Tällainen ulkokultaisuus voi ärsyttää joitakin.

Ilmeisesti se olis ulkokultaisuutta sinulta, mutta ei se tarkoita, että sen pitää olla niin muiden kohdalla. Ei meillä ainakaan ole valkokuvia esillä muita ihmisiä varten, vaan itseämme.