Onko muita, joilla ei ole mitään valokuvia esillä?

Valokuvia minulla taitaa olla vain 3 kappaletta, loput ovat albumeissa. Johtuu vain siitä, että tykkään aina silloin tällöin vain pysähtyä selailemaan vanhoja kuvia muistellen. Jos kaikki olisi esillä ja päivittäin nähtävillä, niistä tulisi nopeasti osa arkea eikä varmaan tulisi niin usein katseltua ja muisteltua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Mietin juuri sitä, mikä on syy, miksi jollain on kuvia, toisilla ei. Minä itse olen sisustaja, mutta tykkään puhtaista linjoista. En tykkää jääkaappimagneeteista tai sälästä. Minulle valokuvat tuovat sitä tunkkaisuutta, liikaa kaikkea. 

 

Mutta jotenkin ajattelen, että valokuvien esillä pitäminen, tai pitämättömyys, kertoo jostain muustakin. Mistä siis? 

 

 

Jossain naistenlehdessä oli juttua että oletko " mummo" , perinteinen mummo, jolla on suvun valokuvat hyllyissä. Vastaan, että olen mummo, mutta en perinteinen millään tavoin. En ole vuosikymmeniin pitänyt esillä lasten tai lastenlasten kuvia. Ei ole hyllyjäkään tai kirjahyllyä tms koska hävitin tuhannet kirjani pois aikoja sitten. Kuvia kyllä löytyy netistä ja kännykästä, joista niitä voin ka

Enpä ole kuvia kaivellut enkä tarjoillut kuin pari kertaa lapsuuden ystävälle. Riittää kun itse niitä katson.

Ei ne tärkeät ihmiset ole niissä albumeissa eikä hyllyn kuvissa. Ne on sydämessä eli aina mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Mietin juuri sitä, mikä on syy, miksi jollain on kuvia, toisilla ei. Minä itse olen sisustaja, mutta tykkään puhtaista linjoista. En tykkää jääkaappimagneeteista tai sälästä. Minulle valokuvat tuovat sitä tunkkaisuutta, liikaa kaikkea. 

 

Mutta jotenkin ajattelen, että valokuvien esillä pitäminen, tai pitämättömyys, kertoo jostain muustakin. Mistä siis? 

 

 

Jossain naistenlehdessä oli juttua että oletko " mummo" , perinteinen mummo, jolla on suvun valokuvat hyllyissä. Vastaan, että olen mummo, mutta en perinteinen millään tavoin. En ole vuosikymmeniin pitänyt esillä lasten tai lastenlasten kuvia. Ei ole hyllyjäkään tai kirjahyllyä tms koska hävitin tuhannet kirjani pois aikoja sitten. Kuvia kyllä löytyy netistä ja kännykästä, joista niitä voin katsella. Ja näyttää halutessani muille, keitä kii

Ei ole eikä tarvitse olla. Täällä myös nykymummo, joka ei pidä kuvia pölyyntymässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Mietin juuri sitä, mikä on syy, miksi jollain on kuvia, toisilla ei. Minä itse olen sisustaja, mutta tykkään puhtaista linjoista. En tykkää jääkaappimagneeteista tai sälästä. Minulle valokuvat tuovat sitä tunkkaisuutta, liikaa kaikkea. 

 

Mutta jotenkin ajattelen, että valokuvien esillä pitäminen, tai pitämättömyys, kertoo jostain muustakin. Mistä siis? 

 

 

Tähän saattaa liittyä sellainen stereotyyppinen ajattelu, että kun pidät niitä esillä, annat itsestäsi hyvin empaattisen kuvan, että läheisesi ovat sinulle tärkeitä. Eli voi joidenkin mielestä vaikuttaa enemmänkin ulkokultaiselta, ajatellaan vaan, että miltä näytän muiden silmissä, ilman että ne kuvat itselle mitään merkitsisikään. Tällainen ulkokultaisuus voi ärsyttää joitakin.

Taidetaan pitää useimmiten siksi,että ne läheiset ovat oikeasti tärkeitä .Tosin he  voivat olla yhtä tärkeitä,vaikka heidän kuvansa eivät olisikaan esillä.Kukin voi tehdä mielensä mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne tärkeät ihmiset ole niissä albumeissa eikä hyllyn kuvissa. Ne on sydämessä eli aina mukana.

Ihan paras kommentti😍

Valokuvat on mummojen juttu. Olen nähnyt kuvia vain äitini ikäluokan ihmisten kodeissa. Omat kaverit ei kuvia esillä pidä, en itsekään.

Olen 72v ja minulla on lasten pienehkö alakouluaikainen kummastakin esillä. Ei tyttären hääkuvaa jonka sain kyllä , ei lastenlasten. En ylipäätään pidä valokuvista enkä kuvattavana olemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne tärkeät ihmiset ole niissä albumeissa eikä hyllyn kuvissa. Ne on sydämessä eli aina mukana.

Ihan paras kommentti😍

No onpas tosiaan paras kommentti. Logiikka on siis se, että jos sinulla on kuvia esillä, niin ne ihmiset eivät ole tärkeitä eivätkä sydämessä. Jep jep.

Tässä ketjussa ainakin kaikki mummot väittävät, etteivät pidä kuvia esillä kun ovat niin trendikkäitä, heh. Minä ainakin pidän, ja kolmekymppiset trendien perässä juoksevat lapsenikin pitävät hääkuvaansa ja lapsensa kuvaa esillä. 

T. Mummo 53 v.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole valokuvia, ei taluja, eikä mitään koriste-esineitä. Ei myöskään mattoja lattiassa eikä edes verhoja kaikissa ikkunoissa.

Ei kaikki ole sisustajia.

Minulla sama. Ihmettelen, miksi niitä saamarin mattoja pitää olla keräämässä pölyjä. Seinillä ei ole mauttomia, jostain marketista raahattuja taukuja. 

En halua ei-välttämätöntä irtotavaraa kotiini. Muutenkaan ei tarvetta katsella valokuvia jatkuvasti. 

Kukin tavallaan ja kaikki on oikein. Eikös se niin mene. Ei voi tuomita heitä jotka eivät tykkää laittaa kuvia esille, eikä heitä jotka tykkäävät. 

Vierailija kirjoitti:

Kukin tavallaan ja kaikki on oikein. Eikös se niin mene. Ei voi tuomita heitä jotka eivät tykkää laittaa kuvia esille, eikä heitä jotka tykkäävät. 

ei kukaan tuomitsekaan, ap vaan mietti motiivia, jos ei laita esille. Tässä yritetään vastata ap:lle, ja joku heti puolustaa kuvien esillä pitäjiä :D

Amerikkalaisissa elokuvissa pöydällä on aina kuva perheestä. Miksi? Unohdatko heidät muuten työpäivän aikana?

Minäkään en halua valokuvia esille kotiini. Kuten muutkin ovat täällä sanoneet, tuntuu ikävältä että joku "tuijottaa" seinältä, enkä halua, että kuvista tulee arkista rekvisiittaa, vaan haluan harvakseltaan selata kuvavarastoani ajatuksen kera. Kuvien esillä pitämiseen liittyy (nykyään jo) hauska muisto: ex-anoppini antoi minulle lahjaksi hienoon hopeiseen, seisontatuelliseen valokuvakehykseen kehystetyn häävalokuvan, suvun pariskunnasta, joiden häät oli pidetty useampi vuosi ennenkuin edes tulin sukuun - anoppi iloisena ajatteli, että tästä alkaa meidän pariskunnan sukuvalokuvahyllyn kartutus! Se herätti ajatuksia, että miten ihmisillä saattaa olla niin omanlaisiansa käsityksiä, millaista elämää kaikki tavoittelevat, tai kuuluu tavoitella. (Ex-anoppi, jos luet tämän, niin tosiaan muistelen tuota hyvällä).

Vierailija kirjoitti:

Minusta hääkuva ei sovi jonnekin kodin yleisiin tiloihin. Jotenkin junttia pitää esillä jotain ysärikuvaa. Vai halutaanko sillä esitellä että on joskus oltu nättejäkin ?

Makuuhuoneessa on ok.

Samoin kersojen naamat jääkaappimagneeteissa ovat semmoista krääsää..

Mutta kukin tyylillään. Minulla esillä 3 mv-vauvakuvaa vain. Enkä koskaan oikein pysähdy niitä katsomaan vaikka omia kullanmuruja onkin kuvissa.

Mikään ei silti ole niin junttia kuin vakaa usko siihen, että ysärillä oltiin juntteja ja nykymuodinmukaisista kukaan ei ole. Juntti junteista puhuu. 

Paperisina kansioissa ja sitten tietokoneella ja tikuissa tiedostoissa. maalauksiani on esillä ja yksi taiteilijan valokuva jonka tulostin netistä.

Minulla on kuvia paljon esillä. Matkakuvia. Ihana pysähtyä katsomaan jotain iloista matkakuvaa seinällä. Tulee parempi mieli heti

En sisusta kotiani muille, vain itselleni.

Tää on jännä. Jos ei ole kuvia esillä niin onko kuitenkin koneella, puhelimessa tms? Itsellä ei ole kuvia ollenkaan, ei esillä eikä sähköisinä tileillä.