Onko työttömänä oleminen oikeasti niin hohdokasta mitä tämä palsta antaa ymmärtää?

Olen tehnyt monenlaisia töitä kuten raksatöitä, puutarhatöitä, entisöintiä, tapahtumien rakentamista, huoltomiehenä olen ollut, olen myynyt alkoholia, olen ollut koulussa töissä, olin urheilu kentänhoitajana. Vaikka on kokemusta niin nykyään ei pääse töihin. Jos lähestyy 50 ikävuotta niin ei kukaan enää palkkaa. Pimeesti töitä saa ja niitä olen välillä tehnyt. En minä tykkää kotona makoilla ja jos joku tarjoo töitä niin teen sitten pimeesti.

Minä muutin jopa turkuun koska luulin että turusta saa helposti oman alani raksatöitä ja katselin että siellä oli kaksi sataa raksatyöpaikkaa vapaana. Ja kaksisataa muuta työpaikkaa mitä voisin tehdä. Lähetin kaksi sataa hakemusta 2 kuukaudessa, 3 työhaastattelua sain mutta töitä en saanut. Kokemusta sentään 18 vuotta raksatöistä enkä saanut töitä. Olen ollut taloja rakentamassa alusta loppuu. Tein vaativia kirvesmiehen töitä ja veistin hirsiä yhteen yli 100 vuotta vanhaan taloon Joka tuhoutui tulipalossa ja siihen veistin käsin hirsiä koska se talo remontoitiin uudelleen. Silti en kelvannut tavallisiin raksatöihin. Muutin sitten pois turusta.

No jos työttömyyttä verrataan niihin työpaikkoihin, mitä työttömille yleensä on tarjolla jos on, niin siihen nähden se työttömyys on herkkua, koska noista töistä ei sen enempää rahaa saa ja noissa hommissa jokainen päivä on täyttä peetä.

Vierailija kirjoitti:

No jos työttömyyttä verrataan niihin työpaikkoihin, mitä työttömille yleensä on tarjolla jos on, niin siihen nähden se työttömyys on herkkua, koska noista töistä ei sen enempää rahaa saa ja noissa hommissa jokainen päivä on täyttä peetä.

Plus tähän se, että osa töistä joita olen menneisyydessä tehnyt on ollut lähempänä henkistä kidustusta kuin mielekästä työtä. Esimerkkinä henkilökohtaisena avustajana työskentely.

Jos petaa asiat oikein ennen sitä työttömyyttä niin siitä voi tulla hyvinkin hohdokasta.

Sitten jos ottaa vaikka asuntolainana, ostaa uuden auton, tekee lapsen ja työt lähtee alka, sitten saa mitä tilaa, kurjuutta.

Ei tämä hohdokasta ole, mutta pienimuotoiseen elämään kyllä tottuu melko nopeasti. En minä enää 15:ta vuoden työttömyyden jälkeen enää ole työkykykyinen ja siksi on pakkokin tottua. Ihan hyvin tässä pärjää, kun vaatimattomasti elää ja omaa tarpeeksi säästöjä, joista voi ostella välillä kaikkea kivaa.

Kyllä olisi hohdokasta olla jouten ilman palkkatyötä jos tienaisi nettona keskimäärin 3500 e/kk pääomatuloja

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olisi hohdokasta olla jouten ilman palkkatyötä jos tienaisi nettona keskimäärin 3500 e/kk pääomatuloja

No ennemmin olisin töissä, jos on kyse mielekkäästä työstä. Siivoojaksi tai hoitoalalle en enää tosin suostu. Hyvähän se on heidän sanoa, että töissä on kivaa, kun saavat tehdä haluamaansa työtä.

Ei se sekään ole hohdokasta, että 8-16 duunia, iltaisin väsyttää, eikä ehdi mitään. Lauantaina ehtii harrastaa, jos työviikosta toipumiselta jaksaa, ja kesälomalla kerran vuodessa etelään tuhlaamaan kovalla vaivalla raadetut rahat. Eläkepäivistä haaveillaan, mutta kun eläkkeelle päästään, ollaan jo huonossa kunnossa ja kuollaan pian pois. Niin kului ainutkertainen elämä, duunissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se sekään ole hohdokasta, että 8-16 duunia, iltaisin väsyttää, eikä ehdi mitään. Lauantaina ehtii harrastaa, jos työviikosta toipumiselta jaksaa, ja kesälomalla kerran vuodessa etelään tuhlaamaan kovalla vaivalla raadetut rahat. Eläkepäivistä haaveillaan, mutta kun eläkkeelle päästään, ollaan jo huonossa kunnossa ja kuollaan pian pois. Niin kului ainutkertainen elämä, duunissa.

Vastapainona tähän, kun työ voi olla myös mielekästä ja energisoivaa. Jää elämä elämättä rahattomana kotona maleksimallakin ja on taatusti tapahtumaköyhempää, kuin palkan ja etenkin vaihtelevan ja mieluisan työn antama. Toki, jos työpaikka sijaitsee naapurissa ja aina menee samaan kippwroon ilman minkäänlaista vaihtelua ts. lähikauppakeskuksessa työskentely, niin onhan se turhauttavaa ja puuduttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se sekään ole hohdokasta, että 8-16 duunia, iltaisin väsyttää, eikä ehdi mitään. Lauantaina ehtii harrastaa, jos työviikosta toipumiselta jaksaa, ja kesälomalla kerran vuodessa etelään tuhlaamaan kovalla vaivalla raadetut rahat. Eläkepäivistä haaveillaan, mutta kun eläkkeelle päästään, ollaan jo huonossa kunnossa ja kuollaan pian pois. Niin kului ainutkertainen elämä, duunissa.

Vastapainona tähän, kun työ voi olla myös mielekästä ja energisoivaa. Jää elämä elämättä rahattomana kotona maleksimallakin ja on taatusti tapahtumaköyhempää, kuin palkan ja etenkin vaihtelevan ja mieluisan työn antama. Toki, jos työpaikka sijaitsee naapurissa ja aina menee samaan kippwroon ilman minkäänlaista vaihtelua ts. lähikauppakeskuksessa työskentely, niin onhan se turhauttavaa ja puuduttavaa.

Varmaan ihan totta, jos semmoisen työn löytää. Mutta ei kotona tai muuallakaan tarvitse maleksia. Mitä se edes tarkoittaa? Silloin kun olen kotona ja ei ole mitään puuhaa, silloin ajattelen. Ajattelu on yhtä mielenkiintoista ellei parempaakin kuin tapahtumarikkaus. Niistä ajatuksista sitten osa saa kirjallisenkin muodon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se sekään ole hohdokasta, että 8-16 duunia, iltaisin väsyttää, eikä ehdi mitään. Lauantaina ehtii harrastaa, jos työviikosta toipumiselta jaksaa, ja kesälomalla kerran vuodessa etelään tuhlaamaan kovalla vaivalla raadetut rahat. Eläkepäivistä haaveillaan, mutta kun eläkkeelle päästään, ollaan jo huonossa kunnossa ja kuollaan pian pois. Niin kului ainutkertainen elämä, duunissa.

Vastapainona tähän, kun työ voi olla myös mielekästä ja energisoivaa. Jää elämä elämättä rahattomana kotona maleksimallakin ja on taatusti tapahtumaköyhempää, kuin palkan ja etenkin vaihtelevan ja mieluisan työn antama. Toki, jos työpaikka sijaitsee naapurissa ja aina menee samaan kippwroon ilman minkäänlaista vaihtelua ts. lähikauppakeskuksessa työskentely, niin onhan se turhauttavaa ja puuduttavaa.

Varmaan ih

Riippuu siitä mistä kukakin inspiroituu. Minä tarvitsen aktiivisuutta, vaihtelua ja kokemuksia, jotta luovuus herää. Kotona oleilemalla masennun ja muutun passiiviseksi, jos kaikki on jatkuvasti samanlaista ja rutiininomaista. 

"Riippuu siitä mistä kukakin inspiroituu. "

Totta tämäkin! Toisille ei sovi sama kuin toisille.

Teen työttömien ja muiden ei työssä olevien kanssa töitä. Jatkuva rahallinen kituuttaminen ja Kelan sekä muiden viranomaisten kanssa vääntäminen on kaikkea muuta kuin herkkua. Tukien varassa oleva joutuu selittelemään elämäänsä joka paikkaan jne. Olen onnekas, että olen pöydän toisella puolella.

Sitä paitsi olen kuullut hyvin, hyvin monen sanova sitä, että he haluvat töihin ja eivät he halua olla mitään sossupummeja. He kärsivät tästä jatkuvasta eri medioissa ja keskustelupalstoilla haukkumisesta. Mikä on vain lisäkuormaa kaiken muun paskan päälle.

Työttömyydellä retostelijat ovat niitä, jotka eivät syystä tai toisesta saaneet itselleen ammattia/ eivät pärjänneet työelämässä. On helpompi kääntää asia omaksi haluksi olla työtön, kun myöntää itselle ja muille totuus.

Vain pieni osa työttömistä retostelee  asialla.

Riippuu tilanteesta. Itse maksan nyt asumisesta vain 200e kuussa ja käytän aikani yrityksen perustamiseen ja kielten opiskeluun. On paljon mukavampaa kun työelämässä, vaikka ei tässä nyt rikastu. Ei kyllä köyhdykään. 

Ei todellakaan. Jatkuva huoli rahasta ja laskujen maksamisesta, sen miettiminen säästääkö lääkkeistä vai ruoasta. Päälle yhteiskunnan halveksunta ja ventovieraiden ilkeys. Hyvin harva on työtön vapaasta tahdostaan.

"ei voi tehdä mitään"

samma po finska: "ilmaiset tekemiset eivät kelpaa minulle."

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

sekin riippuu siitä, että onko työtön keskellä talvea vai kesää? Kivaahan se on lämpimänä kesänä ulkoilla ja tehdä kaikkea (edullista) kivaa, kuin möllöttää kotona jossain 20 asteen pakkasilla tammikuussa.

Mun ei tartte tehdä mitään edullista kun tienaan niin hyvin työttömänäkin. 2000 euroa kuussa tulee rahaa tilille, eikä menoja ole paljon mitään. Olen ollut niin kauan työtön, että kaikki vuodenajat on tullut tehtyä kaikkea kivaa, mitä kulloinkin voi tehdä.

Näin siinä lopulta käy, kun mielenterveys alkaa pettämään. Sitä tavallaan alkaa elämään sellaisessa haavemaailmassa, jossa totuus ja todellisuus hämärtyvät. Sitä kestää aikansa kunnes seuraava vaihe romahduksessa koittaa. Ihmiset alkavat kadulla hymyilemään sinulle. Et pysty enää peittämään kymmenen vuotta vanhasta muotipaidasta euron juustosta pudonneita majoneesitahroja ja feikkilaukun tekonahkapinta alkaa hilseillä karusti ratikassa kun väität tarkastajalle, että kortti onkin erehdyksessä jäänyt toisen takin taskuun eilisellä padelreissulla. Seuraavassa vaiheessa jäätkin jo kiinni pullojen keräilystä, onkimatkasta UFFin laatikolle tai kun yrität vaihtaa hintalappua kirpparilla uuteen feikkilaukkuun.

Vierailija kirjoitti:

Minä muutin jopa turkuun koska luulin että turusta saa helposti oman alani raksatöitä ja katselin että siellä oli kaksi sataa raksatyöpaikkaa vapaana. Ja kaksisataa muuta työpaikkaa mitä voisin tehdä. Lähetin kaksi sataa hakemusta 2 kuukaudessa, 3 työhaastattelua sain mutta töitä en saanut. Kokemusta sentään 18 vuotta raksatöistä enkä saanut töitä. Olen ollut taloja rakentamassa alusta loppuu. Tein vaativia kirvesmiehen töitä ja veistin hirsiä yhteen yli 100 vuotta vanhaan taloon Joka tuhoutui tulipalossa ja siihen veistin käsin hirsiä koska se talo remontoitiin uudelleen. Silti en kelvannut tavallisiin raksatöihin. Muutin sitten pois turusta.

Ne paikat menee ulkomaalaisille, ei koske suomalaisia. Pimeästi voi hommia saada, mutta ei kortilla.