Onko työttömänä oleminen oikeasti niin hohdokasta mitä tämä palsta antaa ymmärtää?

Teen osa-aikaista siivoustyötä ja kyllä minun ainakin käy kolleegoja sääli joilla on kokoaikainen työ. Minä voin sentään hoitaa työstä tulleitä kipuja kotona kun ei ole joka päivälle töitä. Olisi ihan painajaista painaa 20 päivää kuukaudessa joka ikinen päivä helvetillisissä kivuissa. Ei siinä kovin pitkään tehtäisi töitä yhtään. En ylipäätään tajua miksi oletetaan ihmisen kykenevän elämään rampauttavien kipujen kanssa jotka johtuu työstä. Mutta tällä mennään kun on mitoitettu tuplasti töitä entiseen verrattuna ja tunnit ei lisäänny, laskee vain. 

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan. Jatkuva huoli rahasta ja laskujen maksamisesta, sen miettiminen säästääkö lääkkeistä vai ruoasta. Päälle yhteiskunnan halveksunta ja ventovieraiden ilkeys. Hyvin harva on työtön vapaasta tahdostaan.

Miksi sä välität tuntemattomien mielipiteistä? Tai tuttujen? Ne on samanlaisia tallaajia kuin sä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olisi hohdokasta olla jouten ilman palkkatyötä jos tienaisi nettona keskimäärin 3500 e/kk pääomatuloja

Mihin sä sitä rahaa tarvitset?

Kyllä oma elämäni on itselleni ihanaa. 

Olen sellainen kotona viihtyvä käsityöläinen, joka vuoden pimeinä iltoina saa säästettyä rahaa sukanvarteen lähes ilmaisten harrastusten parissa. Näin kesäisin on sitten mukava elää leveämmin; tänäänkin olen lähdössä matkalle itä-Suomeen, joka on nyt kuudes ja viimeinen reissu tälle kesälle. Syksyllä on taas mukava päästä tunnelmoimaan kynttilänvaloon. 

Vierailija kirjoitti:

"ei voi tehdä mitään"

samma po finska: "ilmaiset tekemiset eivät kelpaa minulle."

Ilmaiset tekemiset harvemmin kehittävät vaan ovat lähinnä ajankuluttelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"ei voi tehdä mitään"

samma po finska: "ilmaiset tekemiset eivät kelpaa minulle."

Ilmaiset tekemiset harvemmin kehittävät vaan ovat lähinnä ajankuluttelua.

Näin ja sitten ajankuluttaminen alkaa olla elämän suurin sisältö, niin sen merkitys vähenee.

Alkuun sitä idealistisesti luki ja tavallaan opiskeli kiinnostavia aiheita, mutta kun se ei helpota töihin pääsemistä, niin ei sellaista itsensä kehittämistä jaksa vuosikausia. Pitkittyneen työttömyyteni aikana olen opiskellut lääkintälaitelakia työpaikan toivossa, 3D-mallinnusta työvalmennussäätiöllä ja en muista oliko vielä joku.

Itsensä kehittämistä jaksaa, jos palkinto on näköpiirissä, ja jää nopeasti, jollei oppimaansa pääse käyttämään.

On tosi masentavaa olla tyhjänpanttina, vaikka talous pyöriikin kohtalaisesti. Kansaneläkkeeseen vajaa kymmenen vuotta, niin kukaan ei tunnu tarvitsevan töihin. Kun on vuosikymmenet tehnyt jotain järkevää päivisin, niin nyt ei voi edes mennä ilmaiseksi mihinkään avuksi, koska se katsottaisiin ansiosidonnaisen saamisen esteeksi.  

Työttömyys on käsittämättömän raskasta, vain palstapersut yrittää esittää että suurin osa olisi työhaluttomia. Yleensä työttömyyden nollatasolla noin 3% on pysytelleet työelämän ulkopuolelle enkä usko että lukemat olisivat tästä muuttuneet: kaikilla ei-alkoholisoituneilla on hyvä työeetos. 

Toki koen että 57-vuotias perheensä kanssa Vantaalla asuvana polvivaivaisena en oikein pysty kilpailemaan marjanpoiminnassa, eikä tässä iässä uudelleenkoulutuskaan löisi leiville (sinä aikana kun olisi elettävä opintolainalla) mutta kyllä, kaikki työ kelpaa. Siivoustyöhönkin tarjouduin mutta sanoivat suoraan että eivät ota maistereita.

Miesystävälläni on työkokemusta enemmän kuin monella ns.koulutetulla. Silti työkkäri yrittää patistaa kouluun 56 vuotiasta miestäni. Jatkuvaa rämpyttelyä ja etäkokouksia työkkärin kanssa. Vastasin että hae kouluun ja kirjoittele kaikki vastaukset päin peetä. Itse olen 59 v. Työkkäri ei ota enää yhteyttä, halleluja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"ei voi tehdä mitään"

samma po finska: "ilmaiset tekemiset eivät kelpaa minulle."

Ilmaiset tekemiset harvemmin kehittävät vaan ovat lähinnä ajankuluttelua.

Näin ja sitten ajankuluttaminen alkaa olla elämän suurin sisältö, niin sen merkitys vähenee.

Alkuun sitä idealistisesti luki ja tavallaan opiskeli kiinnostavia aiheita, mutta kun se ei helpota töihin pääsemistä, niin ei sellaista itsensä kehittämistä jaksa vuosikausia. Pitkittyneen työttömyyteni aikana olen opiskellut lääkintälaitelakia työpaikan toivossa, 3D-mallinnusta työvalmennussäätiöllä ja en muista oliko vielä joku.

Itsensä kehittämistä jaksaa, jos palkinto on näköpiirissä, ja jää nopeasti, jollei oppimaansa pääse käyttämään.

Sekin on varmaan ihmisestä kiinni mikä motivoi, mutta ainakin minä tarvitsen päämäärän ja tavoitteen pysyäkseni motivoituneena. Tai no onhan se kirjoitettu ihmisyyteen, että palkitsevuus saa jatkamaan ja ellei tekemisestä seuraa pidemmällä aikavälillä mielihyvää (onnistuminen, valmiiksi saaminen, sosiaalinen palkitsevuus, tunnetaso jne.) niin silloin mielenkkinto siirtyy palkitsevampaan toimintaan. Yksinkertaistettuna vaikkei mekanismi aivan näin yksinkertainen olekaan.

Tässä kohta 2 kuukautta odotettu viikon suuruista summaa, ensimmäistä työttömyyskorvausta. Ensimmäinen kuukausi odottaa päiviä täyteen ja kolme viikkoa käsittelyä. Autosta juoksevia kuluja jatkuvasti. Miten luulet minun eläneen? Noh kavereilta ja tutuilta lainaten, myös Joulu. Kuulostaako hohdokkaalta?

Aikaa on toki ollut kävellä ulkona ja lukea kirjoja. Mutta mitään itsensä kehittämistä ei pysty rahatta tekemään ja monesta asiasta olen joko joutunut jättäytymään pois mitä kaveripiiri tekee taikka olen joutunut pyytämään rahaa lainaan. 

Jatkuvaa sinnittelyä, pärjäämistä, kärvistelyä, epävarmuutta.  Kysyn uudelleen: Kuulostaako hohdokkaalta?

Aika pirun tylsää on, ei rahaa tehä mitään eikä tulevaisuutta

No ei todellakaan! Ihan perseestä on

On todella upeeta ja mahtavaa.

Jännää miettiä välillä että ostaisiko ruokaa vai uusia sukkia.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä työttömänä on ollut ihanaa. Kaikesta saa työttömyysalennuksen (opistokurssit, lauttaliput, kulttuuritapahtumat jne.) joten moneen asiaan on varaa. On aikaa ja jaksamista urheilla, harrastaa, tehdä itselle mielekkäitä asioita. Vähän turhan moni tuntemani korkeakoulutettu hyödyntää sitä, että voi tehdä pätkän ja jäädä sitten ansiosidarille, vaikka oikeasti saisi töitä. Esim. muutama lääkärituttu tekee tätä. Mutta monia toki työttömyys stressaa, jos ei ole aivan selvää, milloin työllistyy taas, ja jos talouden kanssa tekee tiukkaa. Itse pärjään hyvin vähällä, joten minulle aika on arvokkaampaa kuin raha.

Sori vaan, et todellakaan ole tuon perusteella ollut ikinä työttömänä. Juuri tällaisen unelmahötön takia joku vielä saa sen vaikutelman että työttömyys olisi mukavaa ja lokoisaa, kuin lomalla konsanaan

Siis viikon palkan kokoista summaa, piti sanomani

Työttömillä ei oikeesti oo paljon sosiaalisuutta ku ei oo työelämää. 

Muutama vuosi sitten olin pidempään työttömänä. Olihan se pari kuukautta ihan mukavaa. Oli aikaa tehdä sitä, mitä oli aina halunnut, eikä rahastakaan ollut pulaa. Sitten alkoi käydä tylsäksi. Vaimo ja ystävät päivät töissä, lapset koulussa ja itsellä ei mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä työttömänä on ollut ihanaa. Kaikesta saa työttömyysalennuksen (opistokurssit, lauttaliput, kulttuuritapahtumat jne.) joten moneen asiaan on varaa. On aikaa ja jaksamista urheilla, harrastaa, tehdä itselle mielekkäitä asioita. Vähän turhan moni tuntemani korkeakoulutettu hyödyntää sitä, että voi tehdä pätkän ja jäädä sitten ansiosidarille, vaikka oikeasti saisi töitä. Esim. muutama lääkärituttu tekee tätä. Mutta monia toki työttömyys stressaa, jos ei ole aivan selvää, milloin työllistyy taas, ja jos talouden kanssa tekee tiukkaa. Itse pärjään hyvin vähällä, joten minulle aika on arvokkaampaa kuin raha.

 

Sori vaan, et todellakaan ole tuon perusteella ollut ikinä työttömänä. Juuri tällaisen unelmahötön takia joku vielä saa sen vaikutelman että työttömyys olisi mukavaa ja lokoisaa, kuin lomalla konsanaan

Kaikki työttömät eivät ole köyhiä.

Niille se on lokoisaa, joilla palkka on niin hyvä, että tulee mukavasti toimeen vaikka pitää välillä ylimääräistä "lomaa" työttömyyspäivärahalla. Useimmilla ei ole, vaan uutta työtä täytyisi löytää äkkiä, jotta saa laskut maksettua.

Kaikki AP:n sanomat mahdollisesta ajankäytöstä ovat totta. On paljon muutakin. Itseäni lähinnä rasittaa, etten ole saanut hakemiani työpaikkoja. Minä pärjään hyvin vaikka työttömänikin.