Olisiko aika tukea lasten ja nuorten urheilua? Jos kerran olympiamenestys niin harmittaa

Jos vanhemmat eivät liiku ei liiku lapsikaan. Kaikki lähtee kotoa. 

Niin meinaako aloittaja että sillon muinoin kun menestystä tuli niin kansalaiset laitto kauhiasti rahaa näille kisaajille? Ei tainnu laittaa. Nykypäivänä en taatusti laita senttiäkään mihinkään järjestöön, en mihinkään.

Kumma kyllä useimmat lapset tykkää useista lajeista. Vai kuinka monella on lapsi, joka rakastaa hiihtää, mutta vihaa uimista, juoksemista, pallopelejä, skeittausta, lumilautailua ja kaikkea muutakin liikuntaa?

Niin? Yhtä tai kahta harjoitellaan tosissaan ja muita sitten silloin kuin huvittaa. Noin suurin osa liikunnallisista lapsista toimii ihan luonnostaan, koska vaikka tykkäävät kaikesta liikunnasta yksi tai kaksi on niitä suosikkeja.

Vierailija kirjoitti:

Kumma kyllä useimmat lapset tykkää useista lajeista. Vai kuinka monella on lapsi, joka rakastaa hiihtää, mutta vihaa uimista, juoksemista, pallopelejä, skeittausta, lumilautailua ja kaikkea muutakin liikuntaa?

Niin? Yhtä tai kahta harjoitellaan tosissaan ja muita sitten silloin kuin huvittaa. Noin suurin osa liikunnallisista lapsista toimii ihan luonnostaan, koska vaikka tykkäävät kaikesta liikunnasta yksi tai kaksi on niitä suosikkeja.

Lapset treenaa liikunnan ilosta. Suomessa ongelmana on liian tosikkomainen harjoittelu, mikä vie liikunnasta ilon.

Useita lajeja ei täällä myöskään tyypillisesti harrasteta, koska yhden lajin treenejä on niin paljon jo varhain eikä muuhun jää tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmat eivät liiku ei liiku lapsikaan. Kaikki lähtee kotoa. 

Jep. Ja tämä, kuten kaikki muukin nykyisin, on polarisoitunut. Osa perheistä on superaktiivisia: Kesälomalla ollaan uimassa, seikkailemassa metsässä, melomassa, museoissa, kirjastoissa, koko ajan menossa. Osa sitten vetelehtii koko loman liikkuen maksimissaan Lidlin ja grillin väliä.

Suomessa pitäisi ylipäätään kannustaa aktiiviseen elämäntapaan. Siis oikein ottaa asiaksi sellaisten aktiivisten perheiden nostaminen esimerkiksi esim. blogeissa ja uutisjutuissa.

Vierailija kirjoitti:

Nykypennut harrastaa lähes pelkästään joukkuelajeja. 

Ei ne lähde hiihtämään, lenkkeilemään tai hyppäämään pituutta. 

Lähtee, Minulla on omassa yleisurheiluvalmennusryhmässäni myös yksi, jonka laji talvella on nimenomaan hiihto. Lenkilläkin nämä käy ja ihan omaehtoisesti. Tosin monesti tekevät niin, että A lenkkeileen Been luokse, sitten lenkkeilevät yhdessä Ceen luokse ja jatkavat matkaa Deen luoksen. Sitten juostaanki jo Aan kotiin ja sen lenkki oli siinä. Ja koska mun ruhmän laji on yleisurheilu niin kaikki kyllä hyppää myös pituutta. juoksevat pitkää ja lyhyttä matkaa, hypitääm heitetään jne. Innostakaa niitä lapsianne, etsikää hyvä valmentaja tai alkakaa vaikka valmentamaan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa varhaisen erikoistumisen lakeja, ja sitten myöhäisen erikoistumisen lajeja. Usein ne lajit, joissa tekniikka on tärkeässä osassa ja harrastajamäärät suuria ympäri maailmaa, vaativat varhaista erikoistumista. Sitten marginaalisempiin lajeihin ehtii myöhemminkin.

Jos puhtaasti olympiamenestystä mietitään, niin tietenkin pienen maan kannattaa miettiä, missä lajeissa on edes teoreettisia mahdollisuuksia menestyä. Suomessa lasten suosituin urheilulaji on tietääkseni jalkapallo, Norjassa maastohiihto. Kummassahan olympiamitali voisi olla realismia?

Tirsk! Niin että ne norjalaisten lajit on marginaalilajeja? Nytkin voittivat olympialaisissa mm. yhdentekeviä yleisurheilumitaleja.

Uutinen: Norja on Suomea menestyneempi maa jalkapallossakin. Että mitenkäs se Suomen systeemi olikaan parempi? Täällä tulee parempia jääkiekkoilijoita, mutta monessako maassa sitä

Totta kai Norjan systeemi on parempi, ei tässä muuta ole väitettykään. Islannin systeemi on sitten vielä parempi.

Suomen systeemissä erityisen kurjaa on, että perheiden illat menevät kuskauksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Kumma kyllä useimmat lapset tykkää useista lajeista. Vai kuinka monella on lapsi, joka rakastaa hiihtää, mutta vihaa uimista, juoksemista, pallopelejä, skeittausta, lumilautailua ja kaikkea muutakin liikuntaa?

Niin? Yhtä tai kahta harjoitellaan tosissaan ja muita sitten silloin kuin huvittaa. Noin suurin osa liikunnallisista lapsista toimii ihan luonnostaan, koska vaikka tykkäävät kaikesta liikunnasta yksi tai kaksi on niitä suosikkeja.

Minun käsitykseni taas on, että yksikään lapsi ei halua harjoitella tosissaan. Kaikki haluavat leikinomaisuutta, hippapelejä ja aitoja pelitilanteita, mieluiten usean lajin puitteissa. Juuri kukaan ei pidä esimerkiksi joukkuelajien tekniikkaharjoituksista, Silti niitä tyrkytetään jo pienille lapsille.



-eri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Norjassa on paljon huipputason yksilöurheilijoita, mutta ei Norja ihan kaikessa ole Suomea parempi. Esimerkiksi koripallossa Suomen ranking-sijoitus on 20, Norjan sijoitus 74. Myös lentopallossa Suomi on parempi, ranki 23, Norjalla 55. Salibandyssa Suomen naiset ovat maailmanlistalla sijalla 2, miehet sijalla 3. Pesäpalloa pelaa Suomessa lähes 20000 lisenssin omaavaa pelaajaa, Norjassa lajia ei laajalti harrasteta.

Huhhuh, miten hienoa. Eihän meillä ole siis mitään ongelmaa. Jatketaan vaan nollalinjalla ja muut kerätköön mitalit. Iloitaan me sillä aikaa pesäpallosta.

Minä iloitsisin siitä, että Suomi on edelleen selvästi Norjan edellä Pisa-tuloksissa, vaikka Norjassa riittää rahaa vaikka millä mitalla. Koulunkäynti kuitenkin on tärkeämpää kuin urheilu.

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmat eivät liiku ei liiku lapsikaan. Kaikki lähtee kotoa. 

EI se nyt välttämättä mene ihan näinkään. Tiedän perheen jossa toinen on sairauden takia pyörätuolissa eikä toinen harrasta liikuntaa. Mutta kannustavat ja tukevat lapsiaan ja tarvittaessa kuskaavatkin. Osa lapsista jo SM-tason mitalisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kyllä useimmat lapset tykkää useista lajeista. Vai kuinka monella on lapsi, joka rakastaa hiihtää, mutta vihaa uimista, juoksemista, pallopelejä, skeittausta, lumilautailua ja kaikkea muutakin liikuntaa?

Niin? Yhtä tai kahta harjoitellaan tosissaan ja muita sitten silloin kuin huvittaa. Noin suurin osa liikunnallisista lapsista toimii ihan luonnostaan, koska vaikka tykkäävät kaikesta liikunnasta yksi tai kaksi on niitä suosikkeja.

Minun käsitykseni taas on, että yksikään lapsi ei halua harjoitella tosissaan. Kaikki haluavat leikinomaisuutta, hippapelejä ja aitoja pelitilanteita, mieluiten usean lajin puitteissa. Juuri kukaan ei pidä esimerkiksi joukkuelajien tekniikkaharjoituksista, Silti niitä tyrkytetään jo pienille lapsille.



-eri. 

Harva tykkää tekniikasta koska se ei ole tekemistä. Se on kuitenkin tärkeää kehittymisen ja turvallisen harjoittelun takia. Oikea tekniikka = vähemmän havereita.

Enkä tiedä muista lajeista, mutta meidän lasten treeneissä (10 ja 11v) leikki on edelleen iso osa harjoittelua. Alkulämmittely on leikkiä, on improvisointiharjoituksia yms.  Loppuverryttely usein hippaa tai muuta leikkiä. Tekniikassa ne perusjutut on heistä tylsiä, mutta jos perusjuttua tehdään että seuraavaksi opetellaan joku uusi temppu, se on yllättävästi hauskaa. Samoin jos tekniikkaa opetellaan vaikka hernepussia pään päällä tasapainotellen tms outoa.

Sulla on aika ummehtunut käsitys siitä mitä siellä treeneissä tehdään, tai sitten sun lapsilla on aika kehno valmennus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Norjassa on paljon huipputason yksilöurheilijoita, mutta ei Norja ihan kaikessa ole Suomea parempi. Esimerkiksi koripallossa Suomen ranking-sijoitus on 20, Norjan sijoitus 74. Myös lentopallossa Suomi on parempi, ranki 23, Norjalla 55. Salibandyssa Suomen naiset ovat maailmanlistalla sijalla 2, miehet sijalla 3. Pesäpalloa pelaa Suomessa lähes 20000 lisenssin omaavaa pelaajaa, Norjassa lajia ei laajalti harrasteta.

Huhhuh, miten hienoa. Eihän meillä ole siis mitään ongelmaa. Jatketaan vaan nollalinjalla ja muut kerätköön mitalit. Iloitaan me sillä aikaa pesäpallosta.

Anteeksi, mutta aivan ohiksena kysyisin, että mitä konkreettista iloa tai hyötyä sinulle tai minulle on täysin tuntemattomien suomalaisten olympiamitaleista. Tai jos suomalaisten mitalit sinua ilahduttavat, niin mikä estäisi sinua iloitsemasta Norjan mitaleista, sehän on rajanaapuri ja globaalisti ja historiallisesti katsoen lähes samaa valtiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kyllä useimmat lapset tykkää useista lajeista. Vai kuinka monella on lapsi, joka rakastaa hiihtää, mutta vihaa uimista, juoksemista, pallopelejä, skeittausta, lumilautailua ja kaikkea muutakin liikuntaa?

Niin? Yhtä tai kahta harjoitellaan tosissaan ja muita sitten silloin kuin huvittaa. Noin suurin osa liikunnallisista lapsista toimii ihan luonnostaan, koska vaikka tykkäävät kaikesta liikunnasta yksi tai kaksi on niitä suosikkeja.

Lapset treenaa liikunnan ilosta. Suomessa ongelmana on liian tosikkomainen harjoittelu, mikä vie liikunnasta ilon.

Useita lajeja ei täällä myöskään tyypillisesti harrasteta, koska yhden lajin treenejä on niin paljon jo varhain eikä muuhun jää tilaa.

Jep. Sitten joissain lajeissa pääsee kokeilemaan muitakin lajeja. Meidän lasten luistelu treeneihin kuuluu myös tanssia, akrobatiaa ja telinevoimistelua (sekä teini-ikäisillä kuntosali). Mun mielestä tuossa on jo aika kivasti eri lajeja tukemassa toisiaan eikä siihen tarvita enää palloilua tai muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kyllä useimmat lapset tykkää useista lajeista. Vai kuinka monella on lapsi, joka rakastaa hiihtää, mutta vihaa uimista, juoksemista, pallopelejä, skeittausta, lumilautailua ja kaikkea muutakin liikuntaa?

Niin? Yhtä tai kahta harjoitellaan tosissaan ja muita sitten silloin kuin huvittaa. Noin suurin osa liikunnallisista lapsista toimii ihan luonnostaan, koska vaikka tykkäävät kaikesta liikunnasta yksi tai kaksi on niitä suosikkeja.

Minun käsitykseni taas on, että yksikään lapsi ei halua harjoitella tosissaan. Kaikki haluavat leikinomaisuutta, hippapelejä ja aitoja pelitilanteita, mieluiten usean lajin puitteissa. Juuri kukaan ei pidä esimerkiksi joukkuelajien tekniikkaharjoituksista, Silti niitä tyrkytetään jo pienille lapsille.



-eri. 

Harva tykkää tekniikasta koska

Luulisin, että käsitykseni treenien sisällöstä on aika hyvä, sillä hölkkään kenttää ympäri. Varmaankin sitten valmennus on tunkkaista, jos sinä kerran niin sanot. 

Varmaankin sitten valmennus on tunkkaista, jos sinä kerran niin sanot. 

Ei se ainakaan niin kivaa ole kun voisi olla, jos se on ihan vastenmielistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kyllä useimmat lapset tykkää useista lajeista. Vai kuinka monella on lapsi, joka rakastaa hiihtää, mutta vihaa uimista, juoksemista, pallopelejä, skeittausta, lumilautailua ja kaikkea muutakin liikuntaa?

Niin? Yhtä tai kahta harjoitellaan tosissaan ja muita sitten silloin kuin huvittaa. Noin suurin osa liikunnallisista lapsista toimii ihan luonnostaan, koska vaikka tykkäävät kaikesta liikunnasta yksi tai kaksi on niitä suosikkeja.

Lapset treenaa liikunnan ilosta. Suomessa ongelmana on liian tosikkomainen harjoittelu, mikä vie liikunnasta ilon.

Useita lajeja ei täällä myöskään tyypillisesti harrasteta, koska yhden lajin treenejä on niin paljon jo varhain eikä muuhun jää tilaa.

Jep. Sitten joissain lajeissa pääsee kokeilemaan muitakin lajeja. Meidän lasten luistelu treeneihi

Hienoa jos näin, mutta ulkopuolisen näkökulmasta kuulostaa kovin hankalalta, jos lapsen pitää mennä monta kertaa viikossa luistelutreeneihin voidakseen kokeilla akrobatiaa ja telinevoimistelua. Näkisin, että jälleen se myöhäinen erikoistuminen olisi parempi: jos näitä voisi tehdä jokaista vähäsen luisteluseuran, voimisteluseuran ja sirkuskoulun puitteissa, tulisi samalla nähtyä erilaisia tekemisen kulttuureita ja tavattua erilaisia aikuisia roolimalleja.

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin sitten valmennus on tunkkaista, jos sinä kerran niin sanot. 

Ei se ainakaan niin kivaa ole kun voisi olla, jos se on ihan vastenmielistä.

Kuten sanottu, en ole vielä tavannut yhtäkään pientä lasta, joka tykkäisi tekniikkaharjoituksista. Kyllä ne kaikki leikeistä ja peleistä tykkäävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin sitten valmennus on tunkkaista, jos sinä kerran niin sanot. 

Ei se ainakaan niin kivaa ole kun voisi olla, jos se on ihan vastenmielistä.

Kuten sanottu, en ole vielä tavannut yhtäkään pientä lasta, joka tykkäisi tekniikkaharjoituksista. Kyllä ne kaikki leikeistä ja peleistä tykkäävät.

AI, minä olen tavannut montakin. Ehkä treenini sitten ovat olleet jostain syystä mukavia tässä 25 vuoden valmennusuran aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin sitten valmennus on tunkkaista, jos sinä kerran niin sanot. 

Ei se ainakaan niin kivaa ole kun voisi olla, jos se on ihan vastenmielistä.

Kuten sanottu, en ole vielä tavannut yhtäkään pientä lasta, joka tykkäisi tekniikkaharjoituksista. Kyllä ne kaikki leikeistä ja peleistä tykkäävät.

AI, minä olen tavannut montakin. Ehkä treenini sitten ovat olleet jostain syystä mukavia tässä 25 vuoden valmennusuran aikana.

Ahaa, no ilmankos menikin herne nenuliin. Jos nyt katsotaan faktoja silmiin, niin suomalaiset lapset lopettavat urheiluharrastuksen keskimäärin nuorempina kuin norjalaiset valitsevat lajinsa. Jotain täytyy siis olla pielessä siellä sisällöissäkin, vai ihanko vain lapset ovat täällä surkeampia?

Siellähän ne. Olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Tukea lasten ja nuorten urheiluun ja enemmän paikkoja urheilupainotukseen kouluissa. Sinne on paljon enemmän halukkaita, kuin mitä pääsee sisään. Monen harrastus loppuu, kun koulu vie niin paljon aikaa. Ja toki koulu on tärkeä! Siksi pitäisi paremmin voida yhdistää harjoittelu ja koulunkäynti.