Lue keskustelun säännöt.
Olisiko aika tukea lasten ja nuorten urheilua? Jos kerran olympiamenestys niin harmittaa
12.08.2024 |
Ihan vain mietin tässä, että siellähän ne tukevat kilpaurheilijat on. Tosin jos ei ole harjoituspaikkoja (isojenkin koulujen salit ympäri maan viikonloppuisin tyhjillään. Jalkapallokentillä ei maaleja eikä valaistusta. Hiihtoladut täynnä räyhääviä aikuisia. Uimahallit täynnä vesijuoksijoita ja aukioloaikoja supistetaan) niin missä se into lajiin syntyy?
Jos on pakko suuntautua yhteen kilpalajiin alakouluikäisenä, jääkö huomaamatta lahjakkuus jossain toisessa?
Miten kukaan voi kehittyä hyväksi, jos ei ole mahdollisuutta edes? On lajeja, joiden harrastaminen maksaa ja sitten lajeja joiden kanssa pääsee edullisemmin. Mutta Suomi panostaa aikuisiin ja lähettää keskinkertaisia kolmekymppisiä maailman kilpakentille.
Esimerkiksi kilpacheerleading ei ole olympialaji kylläkään, mutta Suomi menestyy siinä joka vuosi. Sponsoreita on SM-tasolla ja MM-tasolla muutamia, alemmilla kansallisilla ei juuri ollenkaan. Tasokkaita cheer-urheilijoita on silti Suomi täynnä. Miksi? Koska harrastaminen on helppoa ja vielä toistaiseksi suhteellisen edullista.
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Pienillä paikkakunnilla ei välttämättä edes pääse harrastamaan. Jos jollain nuorella esim lentopallo olisi juuri Se Oikea, niin pienissä kylissä ei välttämättä edes pääse liikkumaan haluamallaan tavalla. Ja kuka nuori/teini jaksaa muuten vain juosta lenkillä ihan kunnon takia?
Tämä on totta. Mutta monessa pienessä kunnassa ei edes yritetä. Mieheni on aivan peräkylältä kotoisin. Jos jalkapallo tai ratsastus ei napannut, niin siinä oli sitten harrastusmahdollisuudet.
Kysyin eikö todella 2000-luvulla ollut tanssia, voimistelua tai edes yleisurheilua, niin ei. Varmasti olisi saanut vaikka lähikaupungista kustannettua tanssiopettajan tai yleisurheiluvalmentajan jos olisi haluttu. Tai joku olisi voinut mennä lajiliiton valmentajakoulutukseen.
Mutta kyseinen kylä on täysin apaattinen. Miehen vanhempien lapsuuden aikaan (70-80l.) oli vielä sitä yleisurheilua yms, mutta sen jälkeen kun nämä lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, se kaikki on loppunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhemmilta ei odotettu kuin korkeintaan mokkapaloja kahdesti vuodessa
Meidän lasten joukkueessa on aika monta perhettä, jolle mokkapalat kerran vuodessa on liikaa vaadittu. Kysyin omalta äidiltäni oliko varainkeruu tosiaan näin tahmaista ennenkin, niin kuulemma ei. Oli yksi tai kaksi perhettä, joille kaikki oli vaikeaa ja loput osallistuivat.
Nyt se varainkeruu jätetään mielellään muutamalle aktiiviperheelle vaikka joukkueessa on parikymmentä lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku kykyjenetsijä menee kouluille etsimään lahjakkaimpia lapsia, bongaa hän tietenkin sieltä ne keskiluokkaisten vanhempien pienestä pitäen urheilemaan tyrkätyt lapset.
Ei se geneettinen potentiaali nykylapsilla juurikaan kehity itsestään, kun vapaa liikkuminen on olematonta.
No nykyajasta en tiedä, mutta kun itse olin lapsi niin kyllä meillä liikuntatesteissä erottui selkeästi eri vahvuudet, toisilla oli käsivoimia, toisilla hyppy/ponnistusvoimaa jne, joillain toimi seiväshyppy ja toisilla pituushyppy jne. Kun nämä bongattaisiin jo lapsena joilla on se luontainen lahjakkuus johonkin, juuri heitä kehittämällä saataisiin niitä mitalisteja jos lapset itse haluaisivat.
Tajuatkohan ollenkaan, mistä puhut. Se, että bongataan, kenellä suomalaisella lapsella on käsivoimia, on va
No en varmaan sitten mielestäsi. Muistan vain omilta kouluajoiltani kun olin lapsi, ala-asteelta yläasteelle että kyllä siellä erottui ne joilla on vaikka lahjakkuus juoksemiseen, korkeushyppyyn, seiväshyppyyn, mäkihyppyyn, jääkiekkoon jne. Mutta kun kyseessä oli pikkukylä niin eihän sieltä lähdetty tunkemaan lapsia isompiin kaupunkeihin kauas eri lajien pariin tai harrastamaan ties mitä niin vaan. Nykyään toki voi olla eri lailla ja toivon mukaan onkin.
Mutta sanon vain, moni olisi voinut pärjätä ties mihin jos näitä lahjakkuuksia olisi lähdetty treenaamaan silloin kun huomattiin heidän vahvuudet. Monesta olisi voinut tulla jotain, toisin kuin jos lähdetään jostain ns. keskivertolapsesta treenaamaan jotain mihin tällä ei ole luontaista lahjakkuutta. Tottakai laji kuin laji vaatii aina ihan hirveästi treeniä, mutta ei se haittaa että olisi ns. syntymäetu jossain lajissa. Toisilla vaan on jotain jo lapsesta ja nuoresta asti mitä toisilla ei, ja siitä kun lähdetään kehittämään niin se lopputulos voi olla jotain mitalistiluokkaa. Toisin kuin se että joku vain päättää että "tehdään meidän lapsesta jääkiekkoilija" vaikka se lapsi voisi olla parhaimmillaan vaikka viulistina tms. Pääasia olisi huomata lasten ja nuorten vahvuudet ja siten tukea heidän menestymistä niissä lajeissa missä loistavat, niin luodaan menestyjiä.
Kyllä. Lasten ja nuorten urheiluharrastuksia olisi tuettava enemmän, ettei raha nouse esteeksi ja että mahdollisimman monella olisi oikeasti mahdollisuus järkeviin harrastusaikoihin. Paha se on harrastaa jos yli puolet treeneistä on naapurikaupungissa klo 14 arkena.
Kuitenkin nykyisin monet vanhemmat ei siedä sitä urheiluharrastuksen epämukavuutta. Usein erottaa ketkä ovat harrastaneet nuorina kilpaa ja ketkä eivät. Ne jotka harrastivat, ymmärtävät selkeästi mitä se kilpaileminen vaatii myös perheiltä. Jos vanhemmista entistä isompi osa ei suostu panostamaan tarvittavalla tasolla, niin ei se rahan syytäminen auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku kykyjenetsijä menee kouluille etsimään lahjakkaimpia lapsia, bongaa hän tietenkin sieltä ne keskiluokkaisten vanhempien pienestä pitäen urheilemaan tyrkätyt lapset.
Ei se geneettinen potentiaali nykylapsilla juurikaan kehity itsestään, kun vapaa liikkuminen on olematonta.
No nykyajasta en tiedä, mutta kun itse olin lapsi niin kyllä meillä liikuntatesteissä erottui selkeästi eri vahvuudet, toisilla oli käsivoimia, toisilla hyppy/ponnistusvoimaa jne, joillain toimi seiväshyppy ja toisilla pituushyppy jne. Kun nämä bongattaisiin jo lapsena joilla on se luontainen lahjakkuus johonkin, juuri heitä kehittämällä saataisiin niitä mitalisteja jos lapset itse haluaisivat.
Tajuatkohan ollenkaan, mistä puhut. Se, että bongataan, k
Norjassa päinvastoin lapset ja nuoret harrastavat liikuntaa monipuolisesti ja kilpalaji valitaan vasta teini-iässä. Suomessa kuvitellaan, että varhainen erikoistuminen olisi hyvä juttu. Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhemmilta ei odotettu kuin korkeintaan mokkapaloja kahdesti vuodessa
Meidän lasten joukkueessa on aika monta perhettä, jolle mokkapalat kerran vuodessa on liikaa vaadittu. Kysyin omalta äidiltäni oliko varainkeruu tosiaan näin tahmaista ennenkin, niin kuulemma ei. Oli yksi tai kaksi perhettä, joille kaikki oli vaikeaa ja loput osallistuivat.
Nyt se varainkeruu jätetään mielellään muutamalle aktiiviperheelle vaikka joukkueessa on parikymmentä lasta.
Lasten harrastamisen maksut ovat karkeasti jopa kaksinkertaistuneet 20 viime vuoden aikana. Erityisesti tämä on ollut nähtävissä joukkueurheilussa. Hesarissa oli tästä uutinen.
Joten ehkä teidän joukkueurheilun aktiivien kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, jos mielestänne toiminta on muuten ihan samanlaista kuin ennen, paitsi ongelmana ovat ne vanhemmat, jotka ennen leipoivat mokkapaloja kerran kaudessa ja nyt eivät tee enää sitäkään.
Itse olen sivusta seuraten havainnut, että kaikenlaisia tekstiilejä täytyy ostaa nykyään selvästi enemmän kuin ennen, joukkueet reissaavat enemmän ja yöpyvät kalliimmin, ja ylipäätään jo melko pienetkin lapset larppaavat ammattiurheilijan elämäntapaa.
-ohis.
Cheerleading olisi upea olympialaji! Samanhenkistä kuin taitouinti ja ryhmävoimistelu, ja selkeästi urheilua eikä mitään breakingiä. Kannatan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni koululiikunnalla olisi avainasema. Jätettäisiin arvostelu pois, en kyllä tiedä arvostellaanko nykyään, mutta liikunnan ilon sytyttäminen saisi olla koko koululiikunnan ydin.
60-luvun tyttöjen sisäliikunta oli tamburiinin tahdissa hyppelyä ja se jos mikä tappoi liikuntahalut.
Vierailija kirjoitti:
Cheerleading olisi upea olympialaji! Samanhenkistä kuin taitouinti ja ryhmävoimistelu, ja selkeästi urheilua eikä mitään breakingiä. Kannatan!
Samoin muodostelmaluistelu. Molemmissa taitaa vain olla sama ongelma: joukkuekoko. Ei mahdu olympiakylään paljon isoja joukkueita. Tai muodostelmaluistelu torpattiin ensin sillä perusteella että on sekajoukkue, mutta sitten todettiin että onhan muissakin lajeissa, kuten taitouinnissa. Sitten tuli selitykseksi tuo joukkuekoko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset täällä sanovat, että se "oma laji" Pitäisi valita vasta teininä, toiset taas haluavat kykyjenetsijät alakouluihin erottamaan lahjakkaat lapset heille sopiviin lajeihin.
Koulussa ei mitata esimerkiksi yleisurheilutuloksia. Ettei vaan liikunnallisesti lahjakkaat saa loistaa ja kenellekään ei tule paha mieli. Matematiikassa kyllä voidaan pitää kokeita ja vertailla tuloksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhemmilta ei odotettu kuin korkeintaan mokkapaloja kahdesti vuodessa
Meidän lasten joukkueessa on aika monta perhettä, jolle mokkapalat kerran vuodessa on liikaa vaadittu. Kysyin omalta äidiltäni oliko varainkeruu tosiaan näin tahmaista ennenkin, niin kuulemma ei. Oli yksi tai kaksi perhettä, joille kaikki oli vaikeaa ja loput osallistuivat.
Nyt se varainkeruu jätetään mielellään muutamalle aktiiviperheelle vaikka joukkueessa on parikymmentä lasta.
Lasten harrastamisen maksut ovat karkeasti jopa kaksinkertaistuneet 20 viime vuoden aikana. Erityisesti tämä on ollut nähtävissä joukkueurheilussa. Hesarissa oli tästä uutinen.
Joten ehkä teidän joukkueurheilun aktiivien kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, jos mielestänne toiminta on muuten ihan samanlaista kuin ennen, paitsi ongelmana ovat ne vanhemmat, jotka ennen leip
No nämä sun luettelemat ongelmat liittyy juuri siihen kauden maksujen liikaan lisääntymiseen, mitä pitäisi suitsia. Mutta esim omassa lajissani (jota myös lapset harrastaa) kisamäärät on suunnilleen samat, yöpymiset matkustamiset ym on samat. Silti niitä mokkapaloista kieltäytyviä on aivan järjetön määrä. Helposti 1/2 porukasta vs ennen 1-2.
Ei huippu-urheilijaksi ole varaa ryhtyä kuin rikkailla. Itse jouduin lopettamaan siinä teini-ikäisenä SM-tasolle, kun ei vaan ollut varaa työläisperheellä lähettää ympäri Eurooppaa kisaamaan. Jo Suomen sisällä tapahtuvat kisamatkat olivat mahdottoman kalliita. Alaikäiset lapset kun eivät voi yksin matkustaa, joten vanhemman on pakko lähteä mukaan (ellei ole joku joukkojuttu ja valmentaja huolehtii) ja Suomessakin kaikki urheilupaikat isojen kaupunkien ulkopuolella vaativat auton. Sponsoreilta saa muutaman hassun satasen, mutta ei riittänyt edes treenikustannuksiin, matkoista puhumattakaan. Ja ilman niitä kisojen voittoja ei pääse seuraavan tason kisoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Cheerleading olisi upea olympialaji! Samanhenkistä kuin taitouinti ja ryhmävoimistelu, ja selkeästi urheilua eikä mitään breakingiä. Kannatan!
Ryhmävoimistelu? Tarkoitatko rytminen voimistelu?
Breikkaajat oli kyllä mielestäni todella urheilijoita, ei niitä temppuja joka jamppa tee! Vaaditaan paljon treeniä!
Cheerleading on varmaan vähän kuin joukkuevoimistelu, harrastetaan tosissaan ja tavoitteellisesti kilpailumielessä niin harvassa maassa. Ne urheilijat näissä huippujoukkueissa on kyllä varmasti ihan huippu-urheilijoita, mutta aika vähän maita mukana.
Maailmassa on jokaista yksittäistä suomalaista kohti noin 1500 muunmaalaista ihmistä. Urheiluiässä olevien ikäluokat Suomessa ovat nyt pieniä, ja huiput jakautuvat moniin joukkuelajeihin kuten jääkiekko, jalka-, kori-, lento-, käsi- ja pesäpallo. Yksilölajeissa menestyminen käy yhä vaikeammaksi. Suuriin kisoihin osallistuvilta odotetaan aivan liikaa. On kova suoritus sijoittua maailmanlistalla viidenkymmenen parhaan joukkoon, mutta ei olympialaisista kannata silti odottaa mitalisijaa.
Vierailija kirjoitti:
Toiset täällä sanovat, että se "oma laji" Pitäisi valita vasta teininä, toiset taas haluavat kykyjenetsijät alakouluihin erottamaan lahjakkaat lapset heille sopiviin lajeihin.
Omasta lajista höpisevät on yksi syy Suomen heikkoon menestykseen Norjaan verrattuna. Norjalainen järjestelmä on ylivertainen. Meillä oma laji pitää valita aikaisin ja sitä treenataan pelkästään, kunnes murrosiässä loppuu liikkuminen usein kokonaan.
Norjassa ymmärretään, että lasten kuuluu harrastaa ja kokeilla eri lajeja ja kehittyä useammassa lajissa samanaikaisesti. Myöhemmin ehtii valita sen, mihin kilpauralla keskittyy. Lopputuloksen jokainen voi nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa ei mitata esimerkiksi yleisurheilutuloksia. Ettei vaan liikunnallisesti lahjakkaat saa loistaa ja kenellekään ei tule paha mieli. Matematiikassa kyllä voidaan pitää kokeita ja vertailla tuloksia.
Ei Norjassakaan vertailla alle 12-vuotiaita. Kummasta maasta tulee enemmän huippu-urheilijoita? Mietitäänpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset täällä sanovat, että se "oma laji" Pitäisi valita vasta teininä, toiset taas haluavat kykyjenetsijät alakouluihin erottamaan lahjakkaat lapset heille sopiviin lajeihin.
Omasta lajista höpisevät on yksi syy Suomen heikkoon menestykseen Norjaan verrattuna. Norjalainen järjestelmä on ylivertainen. Meillä oma laji pitää valita aikaisin ja sitä treenataan pelkästään, kunnes murrosiässä loppuu liikkuminen usein kokonaan.
Norjassa ymmärretään, että lasten kuuluu harrastaa ja kokeilla eri lajeja ja kehittyä useammassa lajissa samanaikaisesti. Myöhemmin ehtii valita sen, mihin kilpauralla keskittyy. Lopputuloksen jokainen voi nähdä.
Oma laji on yleensä se mistä eniten tykkää. Suomessa seurat ei tee yhteistyötä, joten kehitys raahaa. Esim Jenkeissä kiekkoilijat käy taitoluistelijoiden tekniikkatunneilla mikä näkyy selkeästi siinä luistelutaidossa. Täällä monet lajit hyötyisivät toisistaan, mutta on perisuomalaiseen tapaan kaivauduttu poteroihin ja ainakaan yhteistyötä ei aiota tehdä.
Justiinsa Orpo Purra leikkasi liikunnasta tukia, että lal lal laaa!
Tajuatkohan ollenkaan, mistä puhut. Se, että bongataan, kenellä suomalaisella lapsella on käsivoimia, on varsin kaukana siitä, että heistä saataisiin olympiamitalisteja.
Suomalaisia on 5 miljoonaa. Maailmassa on 8000 miljoonaa ihmistä. Pohdi sitä hetki.