Lue keskustelun säännöt.
Olisiko aika tukea lasten ja nuorten urheilua? Jos kerran olympiamenestys niin harmittaa
12.08.2024 |
Ihan vain mietin tässä, että siellähän ne tukevat kilpaurheilijat on. Tosin jos ei ole harjoituspaikkoja (isojenkin koulujen salit ympäri maan viikonloppuisin tyhjillään. Jalkapallokentillä ei maaleja eikä valaistusta. Hiihtoladut täynnä räyhääviä aikuisia. Uimahallit täynnä vesijuoksijoita ja aukioloaikoja supistetaan) niin missä se into lajiin syntyy?
Jos on pakko suuntautua yhteen kilpalajiin alakouluikäisenä, jääkö huomaamatta lahjakkuus jossain toisessa?
Miten kukaan voi kehittyä hyväksi, jos ei ole mahdollisuutta edes? On lajeja, joiden harrastaminen maksaa ja sitten lajeja joiden kanssa pääsee edullisemmin. Mutta Suomi panostaa aikuisiin ja lähettää keskinkertaisia kolmekymppisiä maailman kilpakentille.
Esimerkiksi kilpacheerleading ei ole olympialaji kylläkään, mutta Suomi menestyy siinä joka vuosi. Sponsoreita on SM-tasolla ja MM-tasolla muutamia, alemmilla kansallisilla ei juuri ollenkaan. Tasokkaita cheer-urheilijoita on silti Suomi täynnä. Miksi? Koska harrastaminen on helppoa ja vielä toistaiseksi suhteellisen edullista.
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin sitten valmennus on tunkkaista, jos sinä kerran niin sanot.
Ei se ainakaan niin kivaa ole kun voisi olla, jos se on ihan vastenmielistä.
Kuten sanottu, en ole vielä tavannut yhtäkään pientä lasta, joka tykkäisi tekniikkaharjoituksista. Kyllä ne kaikki leikeistä ja peleistä tykkäävät.
AI, minä olen tavannut montakin. Ehkä treenini sitten ovat olleet jostain syystä mukavia tässä 25 vuoden valmennusuran aikana.
Nämä on samantapaisia ihmisiä jotka ei usko, että osa lapsista haluaa nimenomaan kilpailla ja jotkut tykkää numeroarvostelusta.
Joitain tosissaan kiinnostaa se lajitekniikka ja lajin kunnollinen hallinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siellähän ne. Olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Tukea lasten ja nuorten urheiluun ja enemmän paikkoja urheilupainotukseen kouluissa. Sinne on paljon enemmän halukkaita, kuin mitä pääsee sisään. Monen harrastus loppuu, kun koulu vie niin paljon aikaa. Ja toki koulu on tärkeä! Siksi pitäisi paremmin voida yhdistää harjoittelu ja koulunkäynti.
Suomalaisessa koulussa taitaa olla melko lailla Euroopan lyhimmät koulupäivät ja vähiten läksyjä. Monessa Euroopan maassa koulupäivät kestävät neljään tai viiteen, ja lomaa on kuusi viikkoa.
Joten ei ainakaan kevennetä koulunkäyntiä enää nykyisestä. Ehkä ennemmin voitaisiin keskittää liikuntaharrastuksia koulujen iltapäivätoiminnan yhteyteen. Tällöin myös illat rauhoittuisivat kuljetusrumbalta.
Ei voi, kun täytyy maksaa vassareille ja demareille hupimatkoja olympialaisiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kyllä useimmat lapset tykkää useista lajeista. Vai kuinka monella on lapsi, joka rakastaa hiihtää, mutta vihaa uimista, juoksemista, pallopelejä, skeittausta, lumilautailua ja kaikkea muutakin liikuntaa?
Niin? Yhtä tai kahta harjoitellaan tosissaan ja muita sitten silloin kuin huvittaa. Noin suurin osa liikunnallisista lapsista toimii ihan luonnostaan, koska vaikka tykkäävät kaikesta liikunnasta yksi tai kaksi on niitä suosikkeja.
Minun käsitykseni taas on, että yksikään lapsi ei halua harjoitella tosissaan. Kaikki haluavat leikinomaisuutta, hippapelejä ja aitoja pelitilanteita, mieluiten usean lajin puitteissa. Juuri kukaan ei pidä esimerkiksi joukkuelajien tekniikkaharjoituksista, Silti niitä tyrkytetään jo pienille lapsille.
-eri.
Sun käsitys on yksiselitteisesti väärä. Osaa lapsista kiinnostaa nimenomaan pallon käsittely ja ne kikkailut tai perusaskelten opettelu ja se peli/kilpailuohjelma on vain pakollinen paha tai ei ainakaan se suosikkiasia vaikka siitä pelaamisesta ja kilpailemisesta tykkäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat eivät liiku ei liiku lapsikaan. Kaikki lähtee kotoa.
Jep. Ja tämä, kuten kaikki muukin nykyisin, on polarisoitunut. Osa perheistä on superaktiivisia: Kesälomalla ollaan uimassa, seikkailemassa metsässä, melomassa, museoissa, kirjastoissa, koko ajan menossa. Osa sitten vetelehtii koko loman liikkuen maksimissaan Lidlin ja grillin väliä.
Suomessa pitäisi ylipäätään kannustaa aktiiviseen elämäntapaan. Siis oikein ottaa asiaksi sellaisten aktiivisten perheiden nostaminen esimerkiksi esim. blogeissa ja uutisjutuissa.
Kuten tämä hiihtovaeltava perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellähän ne. Olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Tukea lasten ja nuorten urheiluun ja enemmän paikkoja urheilupainotukseen kouluissa. Sinne on paljon enemmän halukkaita, kuin mitä pääsee sisään. Monen harrastus loppuu, kun koulu vie niin paljon aikaa. Ja toki koulu on tärkeä! Siksi pitäisi paremmin voida yhdistää harjoittelu ja koulunkäynti.
Suomalaisessa koulussa taitaa olla melko lailla Euroopan lyhimmät koulupäivät ja vähiten läksyjä. Monessa Euroopan maassa koulupäivät kestävät neljään tai viiteen, ja lomaa on kuusi viikkoa.
Joten ei ainakaan kevennetä koulunkäyntiä enää nykyisestä. Ehkä ennemmin voitaisiin keskittää liikuntaharrastuksia koulujen iltapäivätoiminnan yhteyteen. Tällöin myös illat rauhoittuisivat kuljetusrumbalta.
Ainakin lajit joissa se onnistuu. Esim jalkapallossa voisi hyvin olla aluejoukkueet ja treenit siellä koululla. Muutenkin sellainen koulujoukkue -tyyli olisi hyvä. Loisi myös me -henkeä.
Kannatan samaa taidelajeihin kuten teatteriin ja musiikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin sitten valmennus on tunkkaista, jos sinä kerran niin sanot.
Ei se ainakaan niin kivaa ole kun voisi olla, jos se on ihan vastenmielistä.
Kuten sanottu, en ole vielä tavannut yhtäkään pientä lasta, joka tykkäisi tekniikkaharjoituksista. Kyllä ne kaikki leikeistä ja peleistä tykkäävät.
AI, minä olen tavannut montakin. Ehkä treenini sitten ovat olleet jostain syystä mukavia tässä 25 vuoden valmennusuran aikana.
Nämä on samantapaisia ihmisiä jotka ei usko, että osa lapsista haluaa nimenomaan kilpailla ja jotkut tykkää numeroarvostelusta.
Joitain tosissaan kiinnostaa se lajitekniikka ja lajin kunnollinen hallinta.
No niin, sittenhän kaikki on kohdallaan. Mikäpä voisi estää olympiamenestystä, kun nämä jalot lapsiyksilöt ja arvoisensa valmentajat kohtaavat.
Jos nyt ihan vailla sarkasmia puhutaan, niin toki on olemassa poikkeuksellisen kypsiä lapsia, joita lajitekniikka kiinnostaa. Toki on myös olemassa poikkeuksellisia geneettisiä lahjakkuuksia, joilla on mahdollisuuksia maailman huipulle. Se, miten usein nämä kaksi harvinaisuutta kohtaavat samassa persoonassa ja perheympäristössä, jolla on varaa ja kiinnostusta huippu-urheilun vaatimiin painostuksiin, onkin sitten oma lukunsa. Suomen kokoisessa maassa tämä on niin harvinaista, että heitä varten on turha mitään kansallisia systeemejä laatia. Siksi olisi tärkeintä panostaa liikunnallisiin leikkeihin ja kuntourheiluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa varhaisen erikoistumisen lakeja, ja sitten myöhäisen erikoistumisen lajeja. Usein ne lajit, joissa tekniikka on tärkeässä osassa ja harrastajamäärät suuria ympäri maailmaa, vaativat varhaista erikoistumista. Sitten marginaalisempiin lajeihin ehtii myöhemminkin.
Jos puhtaasti olympiamenestystä mietitään, niin tietenkin pienen maan kannattaa miettiä, missä lajeissa on edes teoreettisia mahdollisuuksia menestyä. Suomessa lasten suosituin urheilulaji on tietääkseni jalkapallo, Norjassa maastohiihto. Kummassahan olympiamitali voisi olla realismia?
Tirsk! Niin että ne norjalaisten lajit on marginaalilajeja? Nytkin voittivat olympialaisissa mm. yhdentekeviä yleisurheilumitaleja.
Uutinen: Norja on Suomea menestyneempi maa jalkapallossakin. Että mitenkäs se Suomen systeemi olikaan parempi? Täällä tulee paremp
Perheillä menee illat kuskauksiin, jos ajanhallinta on pielessä. Kannattaa ennemmin pyrkiä hyödyntämään itsekin se treeniaika. Me esim hoidetaan kauppareissut ja kyläilyt siinä treenien ohella. Jos kaikki on treeneissä niin saatetaan käydä ihan kaksistaan kahvilla ja kerran oli jopa mahdollisuus leffaan treenien aikana kun kaikki sattuivat olemaan poissa samaan aikaan. Kaksi kilpailuissa ja kolmas treeneissä.
Näin jää myös hyvin aikaa olla ihan perheen kesken pari iltaa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka rotuja ei muka olekaan, ei ole sattumaa, että mustahipiäisiä on urheilukentät ja mitaliluettelot täynnä. Valkoisille pitäisi olla omat kisat. Ei suomenhevonenkaan pärjää lämminverisille kuin kiltteydessä, työnteossa ja ahkeruudessa.
Se on vain poliittista korrektiutta. On eri eläinlajeja jotka on lähempänä toisiaan kuin valkoinen ja musta ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos näitä voisi tehdä jokaista vähäsen luisteluseuran, voimisteluseuran ja sirkuskoulun puitteissa, tulisi samalla nähtyä erilaisia tekemisen kulttuureita ja tavattua erilaisia aikuisia roolimalleja.
Mun lapset nimenomaan tekee tuota seuran kautta. Tanssitunnit, telinevoimistelu ym kuuluu kausimaksuun ja tanssia on oikealla tanssistudiolla tanssiopettajan vetämänä, telinevoimistelua ja akrobatiaa vetää voimisteluseuran valmentaja ja kuntosaliohjelmat tekee pt ostopalveluna. Eli siis ihan kuten ehdotat.
Onko lapsille enää liikunta/urheilukerhoja? Ysärillä oli koulun jälkeen pari kertaa viikossa liikuntakerho missä pari tuntia pelattiin jotain joukkuepeliä. Opettaja veti sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mennään vanhalla sosdem-systeemillä edelleen: kaikki pelaa - kukaan ei voita.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsille enää liikunta/urheilukerhoja? Ysärillä oli koulun jälkeen pari kertaa viikossa liikuntakerho missä pari tuntia pelattiin jotain joukkuepeliä. Opettaja veti sellaista.
On. Mutta niissä käy vähän niin, että ne superaktiiviset lapset käy joka kerta ja sitten tylsistyy kun se homma ei etene. Koska iso osa tulee vain silloin tällöin paikalle ja kaikki pitää "aloittaa alusta" joka kerta. Ei siis päästä esim vain pelaamaan kun yhden takia on pakko käydä sääntöjä läpi ensimmäinen vartti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän parikin lahjakasta nuorta tyttöä jotka lopettivat kilpaurheilun noin 20v. Molemmilla oli jo menestystä aikuisten sm-kisoissa ja mahdollisuus myös nuorten em-kisoihin. En tiedä miksi lopettivat mutta ei se ainakaan lahjakkuudesta ollut kiinni. Ehkä se oli rahapuoli tai motivaatio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka rotuja ei muka olekaan, ei ole sattumaa, että mustahipiäisiä on urheilukentät ja mitaliluettelot täynnä. Valkoisille pitäisi olla omat kisat. Ei suomenhevonenkaan pärjää lämminverisille kuin kiltteydessä, työnteossa ja ahkeruudessa.
Se on vain poliittista korrektiutta. On eri eläinlajeja jotka on lähempänä toisiaan kuin valkoinen ja musta ihminen.
Voi jessus, Eläinlaji on populaatio, joka pystyy saamaan keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Käsittääkseni tämä onnistuu kaikilta planeetallamme nykyään eläviltä ihmisiltä, ja onnistui jopa sukupuuttoon kuolleilta ihmislajeilta nykyihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän parikin lahjakasta nuorta tyttöä jotka lopettivat kilpaurheilun noin 20v. Molemmilla oli jo menestystä aikuisten sm-kisoissa ja mahdollisuus myös nuorten em-kisoihin. En tiedä miksi lopettivat mutta ei se ainakaan lahjakkuudesta ollut kiinni. Ehkä se oli rahapuoli tai motivaatio.
Pääsivätkö esim opiskelemaan? Jos joutuu muuttamaan pois kotipaikkakunnalta, niin toimivan valmennussuhteen ylläpitäminen ja/tai uuden löytäminen voi olla vaikeaa. Ja raha on iso tekijä, koska kilpaurheilu etenkin huipulla on kallista ja rahat tiukoilla.
209: Minusta juuri tuo sinun tapasi kuulostaa huonolta organisoinnilta. Minä annan sinulle neuvon. Valitsette sellaisen lajin, minne lapsesi pystyvät itse kulkemaan, tai jonne he voivat kulkea julkisilla. Saat käyttää kaikki iltasi haluamallasi tavalla.
Eikös olekin kiva, kun ulkopuolinen tulee pistämään elämäsi järjestykseen.
Oikeasti suomalaista harrastuskuskausrallia ei voi perustella oikein mitenkään järkevästi. Se nyt on vain sellaiseksi muotoutunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsille enää liikunta/urheilukerhoja? Ysärillä oli koulun jälkeen pari kertaa viikossa liikuntakerho missä pari tuntia pelattiin jotain joukkuepeliä. Opettaja veti sellaista.
On. Mutta niissä käy vähän niin, että ne superaktiiviset lapset käy joka kerta ja sitten tylsistyy kun se homma ei etene. Koska iso osa tulee vain silloin tällöin paikalle ja kaikki pitää "aloittaa alusta" joka kerta. Ei siis päästä esim vain pelaamaan kun yhden takia on pakko käydä sääntöjä läpi ensimmäinen vartti.
Ehkä niille superaktiivisille lapsille on suorastaan hyväksi, että välillä joutuvat odottamaan vartin.
Vierailija kirjoitti:
jos näitä voisi tehdä jokaista vähäsen luisteluseuran, voimisteluseuran ja sirkuskoulun puitteissa, tulisi samalla nähtyä erilaisia tekemisen kulttuureita ja tavattua erilaisia aikuisia roolimalleja.
Mun lapset nimenomaan tekee tuota seuran kautta. Tanssitunnit, telinevoimistelu ym kuuluu kausimaksuun ja tanssia on oikealla tanssistudiolla tanssiopettajan vetämänä, telinevoimistelua ja akrobatiaa vetää voimisteluseuran valmentaja ja kuntosaliohjelmat tekee pt ostopalveluna. Eli siis ihan kuten ehdotat.
Varmasti tosi kivaa, jos lajit sattuvat olemaan juuri ne, joista lapsi pitää. Mutta entäpä, jos - todennäköisesti varsin kalliiseen - kausimaksuun kuuluukin sellaisia lajeja, joita lapsi itse ei haluaisi valita? Aikaakin on varsin rajallinen määrä.
Ei mun nenään mikään mennyt. Varmasti on vikaa ihmisissä ja sisällöissäkin, mutta eipä taida joka paikkaan riittää hyviä valmentajia, jotka osaavat motivoida lapsia ja nuoria sekä tekemään mielekkäitä harjoituksia. Omissa ryhmissä lopettamiset ovat oikeastaan järkeään tullut siinä vaiheessa kun on pitänyt se ykköslaji valita ja se valinta on sitten syystä tai toisesta kohdistunut muuhun kuin yleisurheiluun.