Olisiko aika tukea lasten ja nuorten urheilua? Jos kerran olympiamenestys niin harmittaa

Kouluissa tulisi kiertää koko Suomen ns. talenttietsivät, eli jos huomataan että joku nuori on jossain lajissa lahjakas/ omaa tietyt ominaisuudet niin sellaiselle voitaisiin myöntää stipendejä ja sponsoreita jne. Näin saataisiin karsittua joka ikäluokasta huiput eri aloille, jos vanhemmat näihin vain suostuisi. Onhan se hieman turhaa, miten monissa pikkukylissä olisi lahjakkaita mäkihyppääjiä, rallikuskeja, taitoluistelijoita, korkeushyppääjiä jne mutta kun ei ole ketään joka kannustaisi ja ajaisi näiden pariin enemmän, nämä lahjakkuudet jää käyttämättä ja siksi ei tule urheilussa menestystä.

Nähdään että joissain nuorissa on lahjakkuutta ja voidaan käydä joissain kisoissa, mutta nämä nuoret pitäisi saada innostumaan ja vakuuttumaan siitä että heistä voi tulla jotain! Toki ei ole pakko jos ei halua, mutta moni ei saa edes mahdollisuutta nuorena ja nimenomaan he tulisi saada nuoresta asti mukaan. Moni olisi innoissaan, kun joku uskoisi heihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluilla on myös oma roolinsa

Ei ole. Koulun tehtävä on tarjota perustason opetusta, ei kasvattaa olympiaurheilijoita. Tavoitteellinen urheilu on vapaa-ajan toimintaa, johon ei pidä sotkea koulua. Noin muutenkin nykyisin ulkoistetaan ihan liikaa vastuuta kouluille, vaikka kaikki lähtee kotoa ja siitä, miten kotona suhtaudutaan asioihin. Jos äiti ja isä etsivät jatkuvasti syytä muualta kuin omasta toiminnastaan, ei tarvitse ihmetellä, ettei lapsi ole olympialaisissa aikanaan. 

Kyllä on, nimittäin yleisesti liikkumisen lisäämisessä. Lähes kaikki käyvät koulua, mutta kaikki eivät urheile. Tämä vaikuttaa yleiseen hyvinvointiin, joka vaikuttaa varsinkin opiskeluun. 

Koululiikuntahan on perinteisesti se, mikä tuhoaa viimeisenkin liikunnanilon niiltä, jotka pitäisi saada liikkeelle.

Saattaa joillakin olla, mutta joskus elämässä joutuu epämukavuusalueelle ja kestää kuin kestääkin sen. Itse inhosin käsitöitä, mutta nyt rakastan niitä. Olin huono tumpelo urheilussa ja nyt pidän siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Kilpacheerleading ei todellakaan ole suhteellisen edullista.

Mikään kilpalaji ei ole edullista. Moni jopa hämmentävän kallis. Esim: jäälajit maksaa jääajan takia ja käytännössä vain seurat maksavat jääajasta. Kunta päästää jäähallien yleisövuoroille ilmaiseksi ja samoin koulut ei maksa.

Uinti taas maksaa kilpatasolla kaudessa saman mitä vaikka luistelu (kausimaksu siis). Siis siitä huolimatta, että siitä uimahallista maksaa myös kuntalaiset, usein vieläpä aika paljon, ja koulut. Ei pelkät harrastajat. 

Pienillä paikkakunnilla ei välttämättä edes pääse harrastamaan. Jos jollain nuorella esim lentopallo olisi juuri Se Oikea, niin pienissä kylissä ei välttämättä edes pääse liikkumaan haluamallaan tavalla. Ja kuka nuori/teini jaksaa muuten vain juosta lenkillä ihan kunnon takia?

Maailman menestyksekkäimmässä urheilumaassa eli Yhdysvalloissa lasten ja nuorten urheilu tapahtuu pääsääntöisesti oman koulun puitteissa. Kouluilla on omat yleisurheilu- ja joukkuepelitiiminsä, jotka harjoittelevat koulupäivän jälkeen. Koulubussit tekevät toisen rundin näiden päätyttyä ja vievät harrastajat koteihinsa. Tämä tarkoittaa, ettei urheilu tai musiikki tai muukaan tavoitteellinen harrastus jää väliin rahan tai kuskauksen puutteen vuoksi. Sama jatkuu yliopistoissa, minne myönnetään jopa urheilustipendejä.

Sitten totta kai on erikseen kaikenlaista yksityistä valmennusta, joka monissa lajeissa on käytännössä välttämätöntä. Mutta perusyksikkönä on koulu, siinä missä se Suomessa on urheiluseura, missä innokkaat isät ja äidit vielä häärivät hyvää tarkoittaen ja mustasukkaisina pilteistä ja näiden kuvitellusta mahdollisuuksista. Yhdysvaltalaisella systeemillä on niin monta etua verrattuna suomalaiseen systeemiin.

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa tulisi kiertää koko Suomen ns. talenttietsivät, eli jos huomataan että joku nuori on jossain lajissa lahjakas/ omaa tietyt ominaisuudet niin sellaiselle voitaisiin myöntää stipendejä ja sponsoreita jne. Näin saataisiin karsittua joka ikäluokasta huiput eri aloille, jos vanhemmat näihin vain suostuisi. Onhan se hieman turhaa, miten monissa pikkukylissä olisi lahjakkaita mäkihyppääjiä, rallikuskeja, taitoluistelijoita, korkeushyppääjiä jne mutta kun ei ole ketään joka kannustaisi ja ajaisi näiden pariin enemmän, nämä lahjakkuudet jää käyttämättä ja siksi ei tule urheilussa menestystä.

Nähdään että joissain nuorissa on lahjakkuutta ja voidaan käydä joissain kisoissa, mutta nämä nuoret pitäisi saada innostumaan ja vakuuttumaan siitä että heistä voi tulla jotain! Toki ei ole pakko jos ei halua, mutta moni ei saa edes mahdollisuutta nuorena ja nimenomaan he tulisi saada nuoresta asti mukaan. Moni olisi innoissaan, kun joku us

Juuri nuo talenttihöpötykset vievät metsään. Tosiasia on, että ainoa keino luoda menestystä on se, että saadaan mahdollisimman suuri massa lapsia liikkumaan. Tämä on myös kansanterveydellinen etu.

Yksittäisten lahjakkuuksien poimiminen nuorella iällä on paitsi erittäin vaikeaa, myös monella tavalla riskialtista. Lahjakkuus ei ole synnynnäistä, se kehittyy lapsen kasvun ja treenaamisen myötä. Se, että jollakulla on hyvät geneettiset mahdollisuudet, ei takaa motivaatiota eikä sellaista hyvää pohjakuntoa, jonka varaan kaikki urheilu pitää rakentaa.

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä on kahta lajia vanhempia. Niitä, jotka eivät voi vaatia lapsilta mitään. Ja niitä, jotka vaativat jo alakouluikäiseltä aivan liikaa ja lapsi palaa loppuun viidennellä luokalla.

Ensimmäisistä ei tule urheilijoita, koska se vaatisi sitoutumista ja epämukavuuden sietämistä. Harrastuksia kokeillaan ja lopetetaan samantien, koska ei olekaan koko ajan kivaa. Ylipäätään, jotenkin opetetaan lapselle, että elämän pitää olla vaan helppoa ja kivaa ja kaikki muu siloitellaan lapsen elämästä pois.

Jälkimmäisestä porukasta ei tule urheilijoita, koska ovat palaneet loppuun jo paljon ennen olympia-ikää. Lapseni viidesluokkalaisella kaverilla on 6x viikossa 1-2h harrastusta ja koulupäivät pitenivät huomattavasti tänä vuonna. En tiedä kysyykö kukaan lapselta jaksaako tämä tätä rääkkiä. 

 

Olen huomannut saman ilmiön. Joko lapsilta ei vaadita mitään, tai sitten arki on todella kireälle vedettyä. Omassakin tuttavapiirissäni on näitä lapsia, jotka treenaavat huippu-urheilijan tuntimääriä ja puhkeavat kyyneliin pienistäkin vastoinkäymisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa tulisi kiertää koko Suomen ns. talenttietsivät, eli jos huomataan että joku nuori on jossain lajissa lahjakas/ omaa tietyt ominaisuudet niin sellaiselle voitaisiin myöntää stipendejä ja sponsoreita jne. Näin saataisiin karsittua joka ikäluokasta huiput eri aloille, jos vanhemmat näihin vain suostuisi. Onhan se hieman turhaa, miten monissa pikkukylissä olisi lahjakkaita mäkihyppääjiä, rallikuskeja, taitoluistelijoita, korkeushyppääjiä jne mutta kun ei ole ketään joka kannustaisi ja ajaisi näiden pariin enemmän, nämä lahjakkuudet jää käyttämättä ja siksi ei tule urheilussa menestystä.

Nähdään että joissain nuorissa on lahjakkuutta ja voidaan käydä joissain kisoissa, mutta nämä nuoret pitäisi saada innostumaan ja vakuuttumaan siitä että heistä voi tulla jotain! Toki ei ole pakko jos ei halua, mutta moni ei saa edes mahdollisuutta nuorena ja nimenomaan he tulisi saada nuor

Tottakai, mutta monilla lapsilla ja nuorilla ei ole koskaan edes mahdollisuuksia kokeilla tiettyjä lajeja. Ja tietysti tietyt ominaisuudet vaativat kehittymistä ja sitä että lapsi / nuori on itsekin innostunut. Mutta jos huomataan että esim. joku lapsi / nuori on aivan poikkeuksellisen hyvä tietyssä lajissa niin miksi ei kannattaisi sellaista lähestyä että "hei, meillä voisi olla sinunlaiselle lahjakkuudelle käyttöä jne". Moni lapsi ja nuori voisi olla aivan valtavan lahjakas, mutta ei koskaan saa mahdollisuutta siihen että joku ohjaisi oikean lajin pariin saati tukisi sen harrastamista, toisin kuin taas joitain ns. keskivertolapsia. Näistä ns. hukkaanheitetyistä voisi leipoa ne mitalistit, kun saisivat vain mahdollisuuden. Täytyisi seuloa parhaista parhaat vaikka vuosittain kaikista kouluista, eikä mennä sen mukaan mistä lapsi on kotoisin tai mikä on varallisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluilla on myös oma roolinsa

Ei ole. Koulun tehtävä on tarjota perustason opetusta, ei kasvattaa olympiaurheilijoita. Tavoitteellinen urheilu on vapaa-ajan toimintaa, johon ei pidä sotkea koulua. Noin muutenkin nykyisin ulkoistetaan ihan liikaa vastuuta kouluille, vaikka kaikki lähtee kotoa ja siitä, miten kotona suhtaudutaan asioihin. Jos äiti ja isä etsivät jatkuvasti syytä muualta kuin omasta toiminnastaan, ei tarvitse ihmetellä, ettei lapsi ole olympialaisissa aikanaan. 

Kyllä on, nimittäin yleisesti liikkumisen lisäämisessä. Lähes kaikki käyvät koulua, mutta kaikki eivät urheile. Tämä vaikuttaa yleiseen hyvinvointiin, joka vaikuttaa varsinkin opiskeluun. 

Koululiikuntahan on perinteisesti se, mikä tuhoaa viimeisenkin liiku

Tuo vetoaminen epämukavuusalueeseen on järjetön. Juu, elämässä kaikki ei aina ole kivaa, tarvitseeko siitä siis tarkoituksella tehdä ikävää? Lisäämällä koululiikuntaa sellaisena kuin se nyt on, ei saada ketään innostumaan liikunnasta, todennäköisesti päinvastoin. 

Se parhaista parhaiden urheilijoiden seulominen kouluista isoilla resursseilla on pikkuisen turhaa, jos merkittävä osa ikäluokasta harrastaa lähinnä minecraftia. Kyllä ainoa tie menestykseen on, että saadaan suuret joukot liikkumaan, ja se on myös kansanterveydellisesti merkittävää ja siten verovarojen järkevää käyttöä.

Toisaalta kyseenalaistaisin, miksi tämän kokoisen maan pitäisi saada kovin isoja määriä olympiamitaleja. Jos ne mitalit ovat jokin itseisarvo, olisi ehkä parempi pistää aikuiset joukoittain ampumaan ja purjehtimaan.

Vierailija kirjoitti:

Se parhaista parhaiden urheilijoiden seulominen kouluista isoilla resursseilla on pikkuisen turhaa, jos merkittävä osa ikäluokasta harrastaa lähinnä minecraftia. Kyllä ainoa tie menestykseen on, että saadaan suuret joukot liikkumaan, ja se on myös kansanterveydellisesti merkittävää ja siten verovarojen järkevää käyttöä.

Toisaalta kyseenalaistaisin, miksi tämän kokoisen maan pitäisi saada kovin isoja määriä olympiamitaleja. Jos ne mitalit ovat jokin itseisarvo, olisi ehkä parempi pistää aikuiset joukoittain ampumaan ja purjehtimaan.

Mutta millä saadaan kansa liikkumaan? Tietenkin luomalla esikuvia, idoleita! Jos yhteiskuntamme nostaa menestyneiden urheilijoiden arvon korkealle, nuoret näkevät huippu-urheilussa jotain tavoiteltavaa. Enkä näkisi huonoksi myös luoda häpeäkulttuuria liikkumattomuutta ja ylipainoa vastaan.

Jos joku kykyjenetsijä menee kouluille etsimään lahjakkaimpia lapsia, bongaa hän tietenkin sieltä ne keskiluokkaisten vanhempien pienestä pitäen urheilemaan tyrkätyt lapset. 

Ei se geneettinen potentiaali nykylapsilla juurikaan kehity itsestään, kun vapaa liikkuminen on olematonta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se parhaista parhaiden urheilijoiden seulominen kouluista isoilla resursseilla on pikkuisen turhaa, jos merkittävä osa ikäluokasta harrastaa lähinnä minecraftia. Kyllä ainoa tie menestykseen on, että saadaan suuret joukot liikkumaan, ja se on myös kansanterveydellisesti merkittävää ja siten verovarojen järkevää käyttöä.

Toisaalta kyseenalaistaisin, miksi tämän kokoisen maan pitäisi saada kovin isoja määriä olympiamitaleja. Jos ne mitalit ovat jokin itseisarvo, olisi ehkä parempi pistää aikuiset joukoittain ampumaan ja purjehtimaan.

Mutta millä saadaan kansa liikkumaan? Tietenkin luomalla esikuvia, idoleita! Jos yhteiskuntamme nostaa menestyneiden urheilijoiden arvon korkealle, nuoret näkevät huippu-urheilussa jotain tavoiteltavaa. Enkä näkisi huonoksi myös luoda häpeäkulttuuria liikkumattomuutta ja ylipainoa vastaan.

Minä kyllä näen kaikkinaisen häpeäkultuurin luomisen huonoksi asiaksi. Syömishäiriöihinkin on menetetty melko monta lahjakasta urheilijatyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se parhaista parhaiden urheilijoiden seulominen kouluista isoilla resursseilla on pikkuisen turhaa, jos merkittävä osa ikäluokasta harrastaa lähinnä minecraftia. Kyllä ainoa tie menestykseen on, että saadaan suuret joukot liikkumaan, ja se on myös kansanterveydellisesti merkittävää ja siten verovarojen järkevää käyttöä.

Toisaalta kyseenalaistaisin, miksi tämän kokoisen maan pitäisi saada kovin isoja määriä olympiamitaleja. Jos ne mitalit ovat jokin itseisarvo, olisi ehkä parempi pistää aikuiset joukoittain ampumaan ja purjehtimaan.

Mutta millä saadaan kansa liikkumaan? Tietenkin luomalla esikuvia, idoleita! Jos yhteiskuntamme nostaa menestyneiden urheilijoiden arvon korkealle, nuoret näkevät huippu-urheilussa jotain tavoiteltavaa. Enkä näkisi huonoksi myös luoda häpeäkulttuuria liikkumattomuutta ja ylipainoa vastaan.

Kyllä urheiluidolit ovat mielestäni aivan liikaakin esillä. Tärkeämpää olisi, että nämä idolit puhuisivat vaikkapa sen puolesta, kuinka tärkeää on käydä koulunsa kunnolla ja hankkia sen urheilun rinnalle muukin ammatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se parhaista parhaiden urheilijoiden seulominen kouluista isoilla resursseilla on pikkuisen turhaa, jos merkittävä osa ikäluokasta harrastaa lähinnä minecraftia. Kyllä ainoa tie menestykseen on, että saadaan suuret joukot liikkumaan, ja se on myös kansanterveydellisesti merkittävää ja siten verovarojen järkevää käyttöä.

Toisaalta kyseenalaistaisin, miksi tämän kokoisen maan pitäisi saada kovin isoja määriä olympiamitaleja. Jos ne mitalit ovat jokin itseisarvo, olisi ehkä parempi pistää aikuiset joukoittain ampumaan ja purjehtimaan.

Mutta millä saadaan kansa liikkumaan? Tietenkin luomalla esikuvia, idoleita! Jos yhteiskuntamme nostaa menestyneiden urheilijoiden arvon korkealle, nuoret näkevät huippu-urheilussa jotain tavoiteltavaa. Enkä näkisi huonoksi myös luoda häpeäkulttuuria liikkumattomuutta ja ylipainoa vast

Mikä on Teemu Selänteen tai Lauri Markkasen toinen ammatti? Matti Nykänen teki keikkaa stripparina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä on kahta lajia vanhempia. Niitä, jotka eivät voi vaatia lapsilta mitään. Ja niitä, jotka vaativat jo alakouluikäiseltä aivan liikaa ja lapsi palaa loppuun viidennellä luokalla.

Ensimmäisistä ei tule urheilijoita, koska se vaatisi sitoutumista ja epämukavuuden sietämistä. Harrastuksia kokeillaan ja lopetetaan samantien, koska ei olekaan koko ajan kivaa. Ylipäätään, jotenkin opetetaan lapselle, että elämän pitää olla vaan helppoa ja kivaa ja kaikki muu siloitellaan lapsen elämästä pois.

Jälkimmäisestä porukasta ei tule urheilijoita, koska ovat palaneet loppuun jo paljon ennen olympia-ikää. Lapseni viidesluokkalaisella kaverilla on 6x viikossa 1-2h harrastusta ja koulupäivät pitenivät huomattavasti tänä vuonna. En tiedä kysyykö kukaan lapselta jaksaako tämä tätä rääkkiä. 

 

Olen huomannut saman ilmiön.

Nykyisin on kyllä huomattava määrä noita ensimmäisen porukan vanhempia. Osa ei halua vaatia lapselta ja osa ei halua panostaa yhtään siihen lapsen harrastukseen. Eli jos lapsi ei pääse 100% itse treeneihin, se ei harrasta. Jos lapsen harrastus vaatii talkootöitä (kuten kilpaurheilu aina), niin harrastus loppuu. Jos pitää maksaa, harrastus loppuu. Jos treenit on vanhemmista huonoon aikaan (esim la ennen 12) niin harrastus loppuu. Ennen myös vanhemmat siesivät paljon enemmän sitä lapsen harrastukseen panostamista.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku kykyjenetsijä menee kouluille etsimään lahjakkaimpia lapsia, bongaa hän tietenkin sieltä ne keskiluokkaisten vanhempien pienestä pitäen urheilemaan tyrkätyt lapset. 

Ei se geneettinen potentiaali nykylapsilla juurikaan kehity itsestään, kun vapaa liikkuminen on olematonta. 

No nykyajasta en tiedä, mutta kun itse olin lapsi niin kyllä meillä liikuntatesteissä erottui selkeästi eri vahvuudet, toisilla oli käsivoimia, toisilla hyppy/ponnistusvoimaa jne, joillain toimi seiväshyppy ja toisilla pituushyppy jne. Kun nämä bongattaisiin jo lapsena joilla on se luontainen lahjakkuus johonkin, juuri heitä kehittämällä saataisiin niitä mitalisteja jos lapset itse haluaisivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä on kahta lajia vanhempia. Niitä, jotka eivät voi vaatia lapsilta mitään. Ja niitä, jotka vaativat jo alakouluikäiseltä aivan liikaa ja lapsi palaa loppuun viidennellä luokalla.

Ensimmäisistä ei tule urheilijoita, koska se vaatisi sitoutumista ja epämukavuuden sietämistä. Harrastuksia kokeillaan ja lopetetaan samantien, koska ei olekaan koko ajan kivaa. Ylipäätään, jotenkin opetetaan lapselle, että elämän pitää olla vaan helppoa ja kivaa ja kaikki muu siloitellaan lapsen elämästä pois.

Jälkimmäisestä porukasta ei tule urheilijoita, koska ovat palaneet loppuun jo paljon ennen olympia-ikää. Lapseni viidesluokkalaisella kaverilla on 6x viikossa 1-2h harrastusta ja koulupäivät pitenivät huomattavasti tänä vuonna. En tiedä kysyykö kukaan lapselta jaksaako tämä tätä rääkkiä. 

 

Ennen vanhemmilta ei odotettu kuin korkeintaan mokkapaloja kahdesti vuodessa.

Matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksia pitäisi olla paljon enemmän. Harvassa lajissa pitää oikeasti erikoistua joskus alakouluikäisenä. Moni huippu-urheilija on lapsena harrastanut vähän sitä sun tätä, on saattanut vaikkapa pelata kesät jalkapalloa ja talvet jääkiekkoa. Kun liian aikaisin työnnetään viikkokalenteri täyteen pelkästään yhden lajin treenejä, niin se altistaa rasitusvammoille, marssimurtumille jne. Monilla menee kokonaan suorittamiseen maku. Ja tällä metodilla menetetään myös ne lahjakkuudet joilla murrosikä tulee omaa ikäryhmäänsä myöhemmin, eihän he voi mitenkään pärjätä nopeammin kehittyneiden kanssa samoissa kilpailuissa. Järkevämpää olisi valita oma laji vasta myöhemmin mihin suomessa pakotetaan. Sen lisäksi urheilusta on tullut aivan liian kallista, monilla ei ole varaa harrastaa enää ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluilla on myös oma roolinsa

Ei ole. Koulun tehtävä on tarjota perustason opetusta, ei kasvattaa olympiaurheilijoita. Tavoitteellinen urheilu on vapaa-ajan toimintaa, johon ei pidä sotkea koulua. Noin muutenkin nykyisin ulkoistetaan ihan liikaa vastuuta kouluille, vaikka kaikki lähtee kotoa ja siitä, miten kotona suhtaudutaan asioihin. Jos äiti ja isä etsivät jatkuvasti syytä muualta kuin omasta toiminnastaan, ei tarvitse ihmetellä, ettei lapsi ole olympialaisissa aikanaan. 

Kyllä on, nimittäin yleisesti liikkumisen lisäämisessä. Lähes kaikki käyvät koulua, mutta kaikki eivät urheile. Tämä vaikuttaa yleiseen hyvinvointiin, joka vaikuttaa varsinkin opiskeluun. 

Urheilu on vapaa-ajan toimintaa. Ei liity koulunkäyntiin. Koulussa on vain liikuntatunnit, ei urheilutunteja. Ja näin s

Ainoa miten koululiikunta voisi edistää urheilua on esittelemällä mahdollisimman paljon lajeja, jotta mahdollisimman moni löytäisi mieleisen.

Nyt siellä on ne muutamat peruslajit, joista viedään kaikki ilo jo parilla ensimmäisellä tunnilla ja joita tehdään vuodesta toiseen.