Olisiko aika tukea lasten ja nuorten urheilua? Jos kerran olympiamenestys niin harmittaa

Suomi liikkuu, kaikki liikkuu! 

 Itkettää mitä te teette lapsille, nuorille jos ette näytä esimerkkiä. 

Siis jokaisen on liikuttava! Joko hyötyliikuntaa tai harrasteellista liikuntaa. 

Pitäisi tulla rangaistavaksi liikkumattomuus!

Mitä ehdottaisitte rangaistukseksi?

Johan HS sen meille kertoi: suomalaisten geeniperimä ei riitä. Tarvitsemme lisää m __:K^^^muutt  ***^* ajia, mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.

Duplantis, Warholm, Ståhl, kaikki a fa riikka tau zz taisia mm NN muutto  jia... eiku...

Ongelmallista on myös se siirtymä juniorisarjoista aikuisiin. Sponsorirahaa ei älyttömästi ole tarjolla ja sitten pitäisi olla varasuunnitelma, jos mistään ei tulekaan mitään tai työpaikka. Sitten, jos saa opiskelupaikan Rovaniemeltä ja koutsit on Helsingissä ja suorituspaikat, niin kyllä se olosuhde ja harjoittelu siitä mutkistuu. Kesällä, kun opiskelijat on töissä, niin on myös kisakausi. Toki on niitä joiden vanhemmilla on niin paljon rahaa, että pystyvät rahoittamaan urheilun. Kestävyysjuoksun puolella tulee vielä leiritykset ja yhteistreenit. Meillä on kyllä lahjakkuuksia ja potentiaalisia urheilijoita, mutta miten heidät saataisiin pysymään KILPAurheilun parissa. Osa lajeista on jo välineiden puolesta niin kalliita, että ovat vain "rikkaille" - tästä hyvänä esimerkkinä hiihto.

Voi olla mitä mieltä vain, mutta itse pelasin jalkapalloa liigassa ja kyllä siellä itselleni konkretisoi se raja, että jos aion suorittaa korkeakoulututkinnon ja urheilu vielä maksaa, jonka lisäksi kävin fyysisissä töissä, että maksimissaan ykkönen on se taso, missä voin operoida tällä yhdistelmällä. Pitemmän päälle ei enää palautunut, vuorokaudesta loppui tunnit ja unen määrä oli se, mistä oli tingittävä. Siinä parikymppisenä tapahtui iso kato pelaajissa, kun rasitus alkoi vaatia verojaan. Toki oli aina niitä työnaisia/työmiehiä, jotka kestivät mitä vaan, mutta kyllä sieltä karsiutui sellaisia potentiaalisia huippupelaajia.

Lisäksi monissa yleisurheilulajeissa voi olla tarjolla jotain "lajikokeilua", mutta jos haluaa oikein harrastaa, vaikka seiväshyppyä, kolmiloikkaa tai keskimatkojen juoksua, niin tarvitaan jo vanhemmilta tietotaitoa kyseisestä lajista.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmallista on myös se siirtymä juniorisarjoista aikuisiin. Sponsorirahaa ei älyttömästi ole tarjolla ja sitten pitäisi olla varasuunnitelma, jos mistään ei tulekaan mitään tai työpaikka. Sitten, jos saa opiskelupaikan Rovaniemeltä ja koutsit on Helsingissä ja suorituspaikat, niin kyllä se olosuhde ja harjoittelu siitä mutkistuu. Kesällä, kun opiskelijat on töissä, niin on myös kisakausi. Toki on niitä joiden vanhemmilla on niin paljon rahaa, että pystyvät rahoittamaan urheilun. Kestävyysjuoksun puolella tulee vielä leiritykset ja yhteistreenit. Meillä on kyllä lahjakkuuksia ja potentiaalisia urheilijoita, mutta miten heidät saataisiin pysymään KILPAurheilun parissa. Osa lajeista on jo välineiden puolesta niin kalliita, että ovat vain "rikkaille" - tästä hyvänä esimerkkinä hiihto.

Voi olla mitä mieltä vain, mutta itse pelasin jalkapalloa liigassa ja kyllä siellä itselleni konkretisoi se raja, että jos aion suorittaa korkeakoulutu

Ja samaan aikaan esim. Filip Riska suoritti kaksi maisterintutkintoa pelaten koko ajan ammattitasolla SM-liigassa. Ja taisipa tuolla olympialaisissakin olla useampi maisteristason ihminen voittamassa tai vähintään pärjäämässä paremmin kuin suomalaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi monissa yleisurheilulajeissa voi olla tarjolla jotain "lajikokeilua", mutta jos haluaa oikein harrastaa, vaikka seiväshyppyä, kolmiloikkaa tai keskimatkojen juoksua, niin tarvitaan jo vanhemmilta tietotaitoa kyseisestä lajista.

Niitähän on. Jos menet mukaan yleisurheiluseuran junnutoimintaan, pääset kokeilemaan käytännössä kaikkia lajeja. Näin ainakin täällä Tampereella. Itse en tiedä seiväshypystä muuta kuin sen, että siinä on seiväs, jonka avulla hypätään riman yli ja jos rima putoaa tulosta ei tule siitä korkeudesta. Silti keskimmäiseni pystyy harrastamaan seiväshyppyä ihan hyvin valmentajansa (ei mitään sukua) ohjauksessa. 

Nimenomaan urheilu on tuotava lähelle ihmisiä. 

Järkevien urheilupaikkojan luominen ei ole halpaa, joten valitettavasti pikkutakkiherroja, dopingtohtoreita ja muuten vaan pikkutakin omistavia urheilusetiä joudutaan urheilujohdosta karsimaan. Myöskään kaikkia selkääntaputtelijoita ei ole enää varaa lähettää arvokisoihin, eikä Suomella tarvitse olla joka lajissa edustajaa. Kauden vahvimmat esiintyjät saavat mennä, fyssari mukaan. Ei tarvita katsomollista urheilujohtoa, ei tarvita presidenttiä. 

Olisi aika panostaa. Matkassa on kuitenkin monta muutettavaa asiaa. Urheileeko lapsesi, onko hänestä yksilöurheiluun? Siihen voi kasvaa, jos se alkaa jo pienenä. Siinä ei jaeta vastuuta joukkueen kesken, vaan valmennuksen, vanhempien ja seuran tukemana. Et voi vaan viedä ja pudottaa lasta harkkoihin, vaan olet mukana tukemassa psyykkisesti ja rahallisesti. Tossuja ja välineitä hankitaan solkenaan lajista riippuen. Missä hän urheilee talvella? Jos asut suuressa kaupungissa, urheiluhallissa, mutta jos et, esim.100  kilometrin treenimatkoista viikolla voi tulla arkipäivää. Urheilusta innostuneet lapset ja nuoret ovat käsittämättömän joustavia. Urheilu kasvattaa kestämään voittoja ja tappioita, mutta miten motivaatio säilyy kun hän on noin 15-16 vuotias? Sinun ja valmentajan tuella. Kouluilla on myös oma roolinsa, liikuntaa pitäisi entisestään lisätä ja laittaa lapsille rajoja, mutta nykyajan päättäjät ovat lällyjä, eivätkä pysty ryhdistäytymään millään. No, kännykkäkielto koulussa on hyvä alku. 

Kouluilla on myös oma roolinsa

Ei ole. Koulun tehtävä on tarjota perustason opetusta, ei kasvattaa olympiaurheilijoita. Tavoitteellinen urheilu on vapaa-ajan toimintaa, johon ei pidä sotkea koulua. Noin muutenkin nykyisin ulkoistetaan ihan liikaa vastuuta kouluille, vaikka kaikki lähtee kotoa ja siitä, miten kotona suhtaudutaan asioihin. Jos äiti ja isä etsivät jatkuvasti syytä muualta kuin omasta toiminnastaan, ei tarvitse ihmetellä, ettei lapsi ole olympialaisissa aikanaan. 

Huvittaa tämä lapsenusko siihen, että kännykkäkielto kouluissa ja koululiikunnan lisääminen olisivat avain olympiamenestykseen :D Kun lapsillahan ei Suomessa ole ollenkaan vapaa-aikaa, vaan ovat jatkuvasti koulussa. 

Vierailija kirjoitti:

Kouluilla on myös oma roolinsa

Ei ole. Koulun tehtävä on tarjota perustason opetusta, ei kasvattaa olympiaurheilijoita. Tavoitteellinen urheilu on vapaa-ajan toimintaa, johon ei pidä sotkea koulua. Noin muutenkin nykyisin ulkoistetaan ihan liikaa vastuuta kouluille, vaikka kaikki lähtee kotoa ja siitä, miten kotona suhtaudutaan asioihin. Jos äiti ja isä etsivät jatkuvasti syytä muualta kuin omasta toiminnastaan, ei tarvitse ihmetellä, ettei lapsi ole olympialaisissa aikanaan. 

Kyllä on, nimittäin yleisesti liikkumisen lisäämisessä. Lähes kaikki käyvät koulua, mutta kaikki eivät urheile. Tämä vaikuttaa yleiseen hyvinvointiin, joka vaikuttaa varsinkin opiskeluun. 

Aika moni urheiluseura on joutunut  lopettamaan rahan puutteessa. Leikkimielistä urheilua voi juosta omilla pihoilla mutta tavoitteelliseen harjoitteluun tarvitaan valmentaja. Sellainen.löytyisi ehkä just sieltä urheiluseurasta. 

Kuinkahan moni urheiluseura lopetti viime vuosina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluilla on myös oma roolinsa

Ei ole. Koulun tehtävä on tarjota perustason opetusta, ei kasvattaa olympiaurheilijoita. Tavoitteellinen urheilu on vapaa-ajan toimintaa, johon ei pidä sotkea koulua. Noin muutenkin nykyisin ulkoistetaan ihan liikaa vastuuta kouluille, vaikka kaikki lähtee kotoa ja siitä, miten kotona suhtaudutaan asioihin. Jos äiti ja isä etsivät jatkuvasti syytä muualta kuin omasta toiminnastaan, ei tarvitse ihmetellä, ettei lapsi ole olympialaisissa aikanaan. 

Kyllä on, nimittäin yleisesti liikkumisen lisäämisessä. Lähes kaikki käyvät koulua, mutta kaikki eivät urheile. Tämä vaikuttaa yleiseen hyvinvointiin, joka vaikuttaa varsinkin opiskeluun. 

Urheilu on vapaa-ajan toimintaa. Ei liity koulunkäyntiin. Koulussa on vain liikuntatunnit, ei urheilutunteja. Ja näin sen pitää ollakin, koska koulu ei voi olla vastuussa kaikesta. Jos olet huolissasi lapsesi hyvinvoinnista, se on sinun tehtäväsi huolehtia siitä, että hän liikkuu/urheilee säännöllisesti. Se ei ole koulun tai kenenkään muunkaan ulkopuolisen tahon tehtävä. Liian moni vanhempi unohtaa tämän ja hakee syitä liikkumattomuudelle kodin ulkopuolelta, vaikka fakta on, että perusta liikunnalliselle elämälle luodaan nimenomaan kotona. 

Ei ole kauaa kun pääkaupunkiseudulla oli leikkikentän koripallokorit lukittu ketjulla ettei nuoret pelaa siellä! V*ttu mikä aivopieru! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluilla on myös oma roolinsa

Ei ole. Koulun tehtävä on tarjota perustason opetusta, ei kasvattaa olympiaurheilijoita. Tavoitteellinen urheilu on vapaa-ajan toimintaa, johon ei pidä sotkea koulua. Noin muutenkin nykyisin ulkoistetaan ihan liikaa vastuuta kouluille, vaikka kaikki lähtee kotoa ja siitä, miten kotona suhtaudutaan asioihin. Jos äiti ja isä etsivät jatkuvasti syytä muualta kuin omasta toiminnastaan, ei tarvitse ihmetellä, ettei lapsi ole olympialaisissa aikanaan. 

Kyllä on, nimittäin yleisesti liikkumisen lisäämisessä. Lähes kaikki käyvät koulua, mutta kaikki eivät urheile. Tämä vaikuttaa yleiseen hyvinvointiin, joka vaikuttaa varsinkin opiskeluun. 

Pieni lapsi on luonnostaan hyvinkin aktiivinen. Hän ei juurikaan kävele, vaan joka paikkaan on halu juosta. Hän tykkää kiipeillä, kurotella, hyppiä ja tanssia. Minne se luontainen halu aktiivisuuteen katoaa? Vielä 30 vuotta sittenhän oli ihan normaalia, että lapset menivät koulun jälkeen kavereiden kanssa pihalle leikkimään erilaisia juoksuleikkejä, kuten kirkon rottaa, kuka pelkää mustaa miestä jne. Nykyisin tuupataan jo 1-vuotiaalla älyluuri käteen ja käsketään olla hiljaa paikallaan, että äiti saa somettaa rauhassa. Sitten ollaan tekopyhästi huolissaan, kun lapset ei liiiku 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kauaa kun pääkaupunkiseudulla oli leikkikentän koripallokorit lukittu ketjulla ettei nuoret pelaa siellä! V*ttu mikä aivopieru! 

Tuskin on pelaamisen estämiseksi lukkoja laitettu. Eiköhän siellä ole joku valopää käynyt tekemässä tuhoja ja on ollut pakko laittaa lukot, ettei kenttää paskota joka ilta. Näin ainakin kävi tuossa meidän läheisellä urheilukentällä. Muutama idiootti pilasi kaikilta vapaan urheilumahdollisuuden. Nyt kenttää saa käyttää vain etukäteen varatulla vuorolla tiettynä kellonaikana. 

t. espoolainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluilla on myös oma roolinsa

Ei ole. Koulun tehtävä on tarjota perustason opetusta, ei kasvattaa olympiaurheilijoita. Tavoitteellinen urheilu on vapaa-ajan toimintaa, johon ei pidä sotkea koulua. Noin muutenkin nykyisin ulkoistetaan ihan liikaa vastuuta kouluille, vaikka kaikki lähtee kotoa ja siitä, miten kotona suhtaudutaan asioihin. Jos äiti ja isä etsivät jatkuvasti syytä muualta kuin omasta toiminnastaan, ei tarvitse ihmetellä, ettei lapsi ole olympialaisissa aikanaan. 

Kyllä on, nimittäin yleisesti liikkumisen lisäämisessä. Lähes kaikki käyvät koulua, mutta kaikki eivät urheile. Tämä vaikuttaa yleiseen hyvinvointiin, joka vaikuttaa varsinkin opiskeluun. 

Koululiikuntahan on perinteisesti se, mikä tuhoaa viimeisenkin liikunnanilon niiltä, jotka pitäisi saada liikkeelle.

Omassa tuttavapiirissä on kahta lajia vanhempia. Niitä, jotka eivät voi vaatia lapsilta mitään. Ja niitä, jotka vaativat jo alakouluikäiseltä aivan liikaa ja lapsi palaa loppuun viidennellä luokalla.

Ensimmäisistä ei tule urheilijoita, koska se vaatisi sitoutumista ja epämukavuuden sietämistä. Harrastuksia kokeillaan ja lopetetaan samantien, koska ei olekaan koko ajan kivaa. Ylipäätään, jotenkin opetetaan lapselle, että elämän pitää olla vaan helppoa ja kivaa ja kaikki muu siloitellaan lapsen elämästä pois.

Jälkimmäisestä porukasta ei tule urheilijoita, koska ovat palaneet loppuun jo paljon ennen olympia-ikää. Lapseni viidesluokkalaisella kaverilla on 6x viikossa 1-2h harrastusta ja koulupäivät pitenivät huomattavasti tänä vuonna. En tiedä kysyykö kukaan lapselta jaksaako tämä tätä rääkkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä on kahta lajia vanhempia. Niitä, jotka eivät voi vaatia lapsilta mitään. Ja niitä, jotka vaativat jo alakouluikäiseltä aivan liikaa ja lapsi palaa loppuun viidennellä luokalla.

Ensimmäisistä ei tule urheilijoita, koska se vaatisi sitoutumista ja epämukavuuden sietämistä. Harrastuksia kokeillaan ja lopetetaan samantien, koska ei olekaan koko ajan kivaa. Ylipäätään, jotenkin opetetaan lapselle, että elämän pitää olla vaan helppoa ja kivaa ja kaikki muu siloitellaan lapsen elämästä pois.

Jälkimmäisestä porukasta ei tule urheilijoita, koska ovat palaneet loppuun jo paljon ennen olympia-ikää. Lapseni viidesluokkalaisella kaverilla on 6x viikossa 1-2h harrastusta ja koulupäivät pitenivät huomattavasti tänä vuonna. En tiedä kysyykö kukaan lapselta jaksaako tämä tätä rääkkiä. 

 

Pakko jaksaa, jos haluaa menestyä. Sillä se heikompi aines karsitaan tulevista voittajista. 

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä on kahta lajia vanhempia. Niitä, jotka eivät voi vaatia lapsilta mitään. Ja niitä, jotka vaativat jo alakouluikäiseltä aivan liikaa ja lapsi palaa loppuun viidennellä luokalla.

Ensimmäisistä ei tule urheilijoita, koska se vaatisi sitoutumista ja epämukavuuden sietämistä. Harrastuksia kokeillaan ja lopetetaan samantien, koska ei olekaan koko ajan kivaa. Ylipäätään, jotenkin opetetaan lapselle, että elämän pitää olla vaan helppoa ja kivaa ja kaikki muu siloitellaan lapsen elämästä pois.

Jälkimmäisestä porukasta ei tule urheilijoita, koska ovat palaneet loppuun jo paljon ennen olympia-ikää. Lapseni viidesluokkalaisella kaverilla on 6x viikossa 1-2h harrastusta ja koulupäivät pitenivät huomattavasti tänä vuonna. En tiedä kysyykö kukaan lapselta jaksaako tämä tätä rääkkiä. 

Miten paloivat loppuun, miten se ilmeni? Mitenkäs sitten sinun lapsesi, jos sinulla niitä on? Mikä on se oikea vaihtoehto?