Lue keskustelun säännöt.
HS: umpisuomalaiset puhuu lapsilleen englantia. Ei hyvää päivää taas.
12.08.2024 |
Kuinka yksinkertainen pitää ihmisen olla, että kuvittelee, että vaikka kuinka osaisi mielestään "natiivisti" englantia ja ihan että (uuu tosi tavatonta) että lukee englannin kielisiä kirjoja ja katsoo ilman tekstitystä, että olisi sama asia kuin syntyperäinen äidinkieli ja tunnekieli? Siellä mamma niin hehkuttaa, että huomasi vaan osaavansa huvin enkkua kun katseli ilman tekstejä ja alkoi puhumaan lapsilleen englantia. Lasun paikka olisi.
Tällä jos millä saadaan kielitaito sekaisin! Oi aikoja oi tapoja. Lapsiparat.
https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010572254.html
Kommentit (418)
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenperheessäni oli aikalailla samanlainen tilanne. Äiti puhui suomea, mutta isä puhui meille lapsille englantia vaikka se ei ollut hänen äidinkielensä. Hän ei ollut käyttänyt äidinkieltään vuosikymmeniin eikä hänellä ollut enää perhettä perustaessaan mitään yhteyksiä paikkaan mistä oli kotoisin alunperin eikä muihin äidinkieltään puhuviin ihmisiin. Ihan hyvin opittiin veljen kanssa sekö suomea että englantia.
Ette niin hyvin kuin lapset joille puhuttiin kotona vain omaa äidinkieltä. Olette puolikielisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko niin, että tämän pariskunnan kielellinen taso ei omallakaan äidinkielellä olisi kovin kaksinen, eli että ei lapsille ole tarjolla millään kielellä mitään kovin haastavaa tai käsitteellistä keskustelua niin sama se mitä niille änkyttää.
Let's go to kauppa. Siinä se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monet perheet on kaksikielisiä nykyään. Miten tuo eroaa siitä? Silloinkin kotona puhutaan kahta kieltä.
Montako kertaa se pitää sanoa? Ero on siinä, että vanhempien pitäisi aina puhua äidinkieltään.
Tuota jankuttavat ne joille kaikki vieraat kielet ovat vaikeita. Miten luulet lapsen selviavan englanninkielisessa maassa kun isa puhuu hindia ja aiti suomea lapselle? Suomelle on hyvin vahan kayttoa Suomen rajojen ulkopuolella.
Selviää kyllä muttei niin hyvin kuin natiivi. Kieleen kun kuuluu muutakin kuin kielioppi. Sen pystyy oppimaan muttei yhtä hyvin sitä kulttuuria mihin se on sidottu, ellei sitä ole elänyt lapsesta lähtien ja saanut sitä ns. äidinmaidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenperheessäni oli aikalailla samanlainen tilanne. Äiti puhui suomea, mutta isä puhui meille lapsille englantia vaikka se ei ollut hänen äidinkielensä. Hän ei ollut käyttänyt äidinkieltään vuosikymmeniin eikä hänellä ollut enää perhettä perustaessaan mitään yhteyksiä paikkaan mistä oli kotoisin alunperin eikä muihin äidinkieltään puhuviin ihmisiin. Ihan hyvin opittiin veljen kanssa sekö suomea että englantia.
Ette niin hyvin kuin lapset joille puhuttiin kotona vain omaa äidinkieltä. Olette puolikielisiä.
It's only you who is discombobulated, the rest of us are doing just fine, in multiple languages.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenperheessäni oli aikalailla samanlainen tilanne. Äiti puhui suomea, mutta isä puhui meille lapsille englantia vaikka se ei ollut hänen äidinkielensä. Hän ei ollut käyttänyt äidinkieltään vuosikymmeniin eikä hänellä ollut enää perhettä perustaessaan mitään yhteyksiä paikkaan mistä oli kotoisin alunperin eikä muihin äidinkieltään puhuviin ihmisiin. Ihan hyvin opittiin veljen kanssa sekö suomea että englantia.
Ette niin hyvin kuin lapset joille puhuttiin kotona vain omaa äidinkieltä. Olette puolikielisiä.
Miten niin? Ei minun tietääkseni. Ihan hyvin sujuu sekä suomi että englanti meillä molemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina on ollut kaksikielisiä perheitä. Ja montakin kieltä.
Eri asia jos molemmat puhuu sitä omaa äidinkieltään. Muuta kieltä ei siihen pidä mennä sotkemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monet perheet on kaksikielisiä nykyään. Miten tuo eroaa siitä? Silloinkin kotona puhutaan kahta kieltä.
Montako kertaa se pitää sanoa? Ero on siinä, että vanhempien pitäisi aina puhua äidinkieltään.
Tuota jankuttavat ne joille kaikki vieraat kielet ovat vaikeita. Miten luulet lapsen selviavan englanninkielisessa maassa kun isa puhuu hindia ja aiti suomea lapselle? Suomelle on hyvin vahan kayttoa Suomen rajojen ulkopuolella.
Selviää kyllä muttei niin hyvin kuin natiivi. Kieleen kun kuuluu muutakin kuin kielioppi. Sen pystyy oppimaan muttei yhtä hyvin sitä kulttuuria mihin se on sidottu, ellei sitä ole elänyt lapsesta lähtien ja saanut sitä ns. äidinmaidosta.
Minun lapseni kasvoi kodissa jossa puhuttiin ei-natiivi-englantia, kavi englanninkieliset koulut, sai senior vuotenaan Brown Universityn palkinnon englanninkielesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ei tunnu nyt käsittävän, että eihän "natiivisti" suomea puhuvillakaan ole kielitaito millään yhdellä ja samalla tasolla. Kielellinen kehitys on hyvin yksilöllistä lapsuudesta lähtien ja samoin se, miten sillä kielellä pärjää miten sitä käyttää. Ei kaikilla esimerkiksi lukutaito, luetunymmärtäminen, sanavarasto jne. ole mitenkään samalla tasolla, vaikka kaikki periaatteessa olisikin natiiveja ja suomi heidän äidinkielensä. Sama homma muidenkin kielten kohdalla.
Me ollaan tehty niin, että äidinkieli on suomi, mutta ollaan opetettu lapselle siinä sivussa myös englantia. Kävi englantipainotteisen päiväkodin, josta sai hyvän pohjan. Minä asuin nuorena 12 vuotta jenkeissä, joten pystyn puhumaan sujuvasti. Pikkulapsiaika puhuttiin lapselle pelkkää suomea, kouluikäisenä alettiin joskus leikkimään että ollaan englanninkielisiä. Lapsi innostui ja oppi tosi herkästi, nyt teini-iässä puhuu tosi hyvää englantia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on ollut kaksikielisiä perheitä. Ja montakin kieltä.
Eri asia jos molemmat puhuu sitä omaa äidinkieltään. Muuta kieltä ei siihen pidä mennä sotkemaan.
Isäni ei puhunut meille äidinkieltään, koska ei itsekään ollut käyttänyt sitä lapsuuden jälkeen, vaan englantia. Koen silti itseni kaksikieliseksi.
Lasu narsisti vanhempien takia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on ollut kaksikielisiä perheitä. Ja montakin kieltä.
Eri asia jos molemmat puhuu sitä omaa äidinkieltään. Muuta kieltä ei siihen pidä mennä sotkemaan.
Isäni ei puhunut meille äidinkieltään, koska ei itsekään ollut käyttänyt sitä lapsuuden jälkeen, vaan englantia. Koen silti itseni kaksikieliseksi.
Veikkaan myös, ettei ehkä senkään vuoksi halunnut puhua omaa äidinkieltään, koska kyseinen kieli olisi ollut täällä Suomessa täysin turha.
Wokettaakohan nämä vanhemmat lapsiaan? Sekoittavat pään vieraalla kielellä ja muulla trendikkäällä. Voi lapsiraulkoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on ollut kaksikielisiä perheitä. Ja montakin kieltä.
Eri asia jos molemmat puhuu sitä omaa äidinkieltään. Muuta kieltä ei siihen pidä mennä sotkemaan.
Noin ajattelee se jonka kieli ei taivu lausumaan "the" korrektisti. Miten ne sveitsilaiset parjailevat kun maassa on nelja virallista kielta? Kaikilla pitaisi osata kommunikoda, taitaa jaada kolmeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on ollut kaksikielisiä perheitä. Ja montakin kieltä.
Eri asia jos molemmat puhuu sitä omaa äidinkieltään. Muuta kieltä ei siihen pidä mennä sotkemaan.
Sinulla siis ei ole mitaan kaytannon kokemusta asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Wokettaakohan nämä vanhemmat lapsiaan? Sekoittavat pään vieraalla kielellä ja muulla trendikkäällä. Voi lapsiraulkoja
Bullshit to the nth degree. Paremmin ne meidan lapset maailmalla parjailee kuin sinun savvoo puhuvat.
Natiiville ei taida olla kovin kummoista määritelmää. Epäilemättä sellaisessa kodissa, missä on puhuttu vain yhtä kieltä, suomea, kasvanut katsotaan natiiviksi. Mutta mitä tämä oikeastaan kertoo kyseisen henkilön kielitaidosta? Ei juuri niin yhtään mitään. Voihan olla, ettei tämä henkilö edes tunne yksinkertaisimpia kielioppisääntöjä, hänen sanavarastonsa on hyvin suppea ja hän käyttää kieltä ainoastaan arkipäiväisissä tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monet perheet on kaksikielisiä nykyään. Miten tuo eroaa siitä? Silloinkin kotona puhutaan kahta kieltä.
Montako kertaa se pitää sanoa? Ero on siinä, että vanhempien pitäisi aina puhua äidinkieltään.
Tuota jankuttavat ne joille kaikki vieraat kielet ovat vaikeita. Miten luulet lapsen selviavan englanninkielisessa maassa kun isa puhuu hindia ja aiti suomea lapselle? Suomelle on hyvin vahan kayttoa Suomen rajojen ulkopuolella.
Ne oppivat englannin kielen kavereiltaan ja yleisesti ympäristöltään. Kotona on hyvä kuulla sitä kieltä (tai kieliä) jota vanhemmat luonnostaan osaavat.
Vierailija kirjoitti:
Suomenkielen halveksimista. Epäilen lisäksi onko englanninkielen taito niin hyvä kuin luullaan. Ymmärtävätkö he kielen vivahteet ja kaikkien sanojen merkitystä yhtä hyvin kuin omassa kielessään? En usko.
Tämähän se juuri on: ei se natiiviuskaan itsessään välttämättä tarkoita mitään - moni tässäkin ketjussa on maininnut, että harvalla on edes suomen taso sellainen, että sillä leveilisi. Eikä moni osaa kunnolla keskustella pidempään edes suomeksi! Moni ei tajua huumoria tai sarkasmia edes suomeksi tms., ellei sitä oikein alleviivata. Vivahteet oma lukunsa, mutta ovatko kaikki artikkelit ja prepositiot varmasti 100% oikein, kuinka laaja sanavarasto äijällä on, jne.
Kieli muuten kirjoitetaan näin: suomen kielen, englannin kielen. Puhun englantia jne.
Tuota jankuttavat ne joille kaikki vieraat kielet ovat vaikeita. Miten luulet lapsen selviavan englanninkielisessa maassa kun isa puhuu hindia ja aiti suomea lapselle? Suomelle on hyvin vahan kayttoa Suomen rajojen ulkopuolella.