Onko muita, joilla ei avioehtoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä voisi olla ihan järkevä uudistus, että oletusarvoisesti avioliitossa olisi omat rahat molemmilla.

Miksi, jos he itse haluavat niiden olevan yhteisiä?

Paino sanalla oletusarvoisesti. Avioehdon tekeminen toimisi siis käänteisesti. Oletusarvoisesti molemmilla olisi omat rahat, mutta halutessaan voisi tottakai tehdä sopimuksen yhteisistä rahoista. Ero olisi nimenomaan siinä, että ihmisten täytyisi aktiivisesti haluta tätä. Nykyisin liian moni menee avioliittoon täysin ymmärtämättä mihin paperiin nimensä laittaa.

Ei ole eikä taida tullakaan. Nuoria ja köyhiä oltiin kun naimisiin mentiin. Eikä ole tiedossa mitään periytyvää arvo-omaisuutta tai muuta tulossa. Ei olla kerätty omaisuutta. Olisi eri asia jos toisella olisi ollut nimissään joku hirmukallis taulu tai muuta erityistä omaisuutta joka halutaan pitää suvussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain todella typerillä ihmisillä ei ole avioehtoa kuten wtväellä

 

Meillä ei ole avioehtoa. Puolisolla parin miljoonan omaisuus. Minulla vain satojen tuhansien.

Teidän avioliiitto nojaa tämmöisen sopimuksen pohjalla:

- Sinä saat miljoona euroa jos haet avioeroa.

Mitä se kenenkään parisuhteen ulkopuolisen persettä kaivelee onko joillain avioehto tai ei. Pariskunnan välinen ja päätettävissä oleva asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

15 vuotta sitten tyttöystävä ei halunnut avioehtoa koska minulla oli 600000 euron omaisuus. Minä halusin avioehdon ja se ei siihen suostunut joten ero tuli. En ole mennyt naimisiin vaikka olen ollut saman naisen kanssa yli 8 vuotta nytten.

Tyttöystävällä oli 300 000 hyvää syytä olla vaatimassa ehdotottomuutta.

Minusta on aika tyhmää tehdä toisen ihmisen kanssa sopimus jos sopimuksen rikkomisesta vastapuoli saa palkkioksi 300 000 euroa. Tällöin syntyy asetelma joka kannustaa takemään avioeron.

Miksi oletat, että tuossa tyttöystävä oli ja tuli olemaan koko ikänsä täysin tuloton?

Vierailija kirjoitti:

Me päätettiin jo opiskelijoina yhteen muuttaessamme, että koska kummallakaan ei ollut vanhaa polkupyörää kummempaa omaisuutta, niin naimisiin mennessä ei ole avioehdolle syytä. Jo ennen avioliittoa rahat oli yhteisiä, koska asuimme yhdessä pariskuntana.

Päätimme, että meillä on tulot, menot, lainat ja lapset yhteisiä, kun kerran yhdessä ollaan. Ja se on pitänyt ja toiminut hyvin jo kohta 40 vuotta. 

Parhaimmillaan tuo toimii hyvin. Käytännössä kuitenkin edellyttää lähes väkisin sitä, että yhteinen elämä aloitetaan puhtaalta pöydältä. Asetelma vääristyy heti vinksalleen jos toisella on vaikka omistusasunto ja toisella ei mitään omaisuutta.

Nykyisin kun harvemmin mennään enää 20 vuotiaana varattomina nuorina naimisiin niin avioliittojen on pakko elää ajassa mukana. Se on ihan eri asia mennä päälle 30 vuotiaana naimisiin kun molemmilla on jo merkittävää varallisuutta omissa nimissään. Silloin avioehto on minun mielestäni lähes itsestänselvyys. Ellei sitten olla niin rakastuneita, että vaaleanpunaiset lasit silmillä sokaisee järjen.

Vaatimalla vaadin ettei oteta. En ole tehnyt mitään töitä 30-vuoteen ja miehellä on arvokas yritys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi suostunut naimisiin avioehdolla. Mies varakas, minä en.

Nössö mies, ja typerä

Rakastaa minua

No elämä opettaa valitettavasti

Meillä on, mies on yrittäjä, minä palkkatöissä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Omaisuutta oli siihe aikaa yhtä paljon. Nyt toinen meistä on jäämässä ainakin useaksi vuodeksi kotiin toisen uran vuoksi. Avioehto ei olisi tässä tilanteessa edes oikeudenmukainen, kun toinen kohoaa urallaan ja toisella ei ole siihen mahdollisuutta.

Avioehto voi olla vapaamuotoinen. Sen ei tarvitse olla niin että ehdottomasti kaikki rahat täysin erillään. Avioehto voi koskea vaikka pelkästään ennen avioliittoa olemassa ollutta omaisuutta ja pelkästään liiton aikana hankittu yhteinen omaisuus on avioerossa jaettavaa.

Se on vähän harmi, että puhutaan avioehdosta ikäänkuin se olisi yksi määrämuotoinen sopimus. Se ei ollenkaan pidä paikkaansa! Avioehto voi olla hyvinkin poikkeuksellinen, laaja, yksityiskohtainen tai kummallinen. Periaatteessa siinä voi sopia mistä tahansa asioista.

Riippuu lähtökohdista, jos molemmat aloittavat nollasta, ja samanlainen palkkataso en näe järkeä avioehdolle.

Olen sinkkumies, velaton asunto, säästöjä n.30k, yritys jonka arvo on n.800k.

Yritys tuottaa normaalisti voittoa 80-100k/vuosi, viime vuosina, maailmantilanteen takia 20-30k/vuosi.

Olisiko fiksua mennä naimisiin ilman avioehtoa?

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä voisi olla ihan järkevä uudistus, että oletusarvoisesti avioliitossa olisi omat rahat molemmilla.

Avioliitossa on oletusarvoisesti omat rahat molemmilla. Avio-oikeus astuu voimaan vasta, kun liitto loppuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Omaisuutta oli siihe aikaa yhtä paljon. Nyt toinen meistä on jäämässä ainakin useaksi vuodeksi kotiin toisen uran vuoksi. Avioehto ei olisi tässä tilanteessa edes oikeudenmukainen, kun toinen kohoaa urallaan ja toisella ei ole siihen mahdollisuutta.

Avioehto voi olla vapaamuotoinen. Sen ei tarvitse olla niin että ehdottomasti kaikki rahat täysin erillään. Avioehto voi koskea vaikka pelkästään ennen avioliittoa olemassa ollutta omaisuutta ja pelkästään liiton aikana hankittu yhteinen omaisuus on avioerossa jaettavaa.

Se on vähän harmi, että puhutaan avioehdosta ikäänkuin se olisi yksi määrämuotoinen sopimus. Se ei ollenkaan pidä paikkaansa! Avioehto voi olla hyvinkin poikkeuksellinen, laaja, yksityiskohtainen tai kummallinen. Periaatteessa siinä voi sopia mistä tahansa asioista.

Palstaulin mielestä ainoa oikea avioehto on sellainen, jossa miehelle menee kaikki ja naiselle ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole avioehtoa. Omaisuus on yhdessä hankittua.

Miksi pitäisi ollakaan? Nykyään liitot ovat niin heikolla pohjalla, että varmaan heillä pitää olla. Olemme olleet yli 40 vuotta naimisissa ja kaikki omaisuus on yhteistä. Kaksi lastamme perivät sen meidän jälkeemme.

Vierailija kirjoitti:

Jos on täysin persaukisia niin ei kai sitä silloin tarvitse mihinkään.

Muista, että sen köyhemmän velatkin pannaan puoliksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on täysin persaukisia niin ei kai sitä silloin tarvitse mihinkään.

Muista, että sen köyhemmän velatkin pannaan puoliksi. 

Ja tähänkin tuli jo alapeukku 😂 kuinka tietämättömiä ihmisiä täällä voi ollakaan! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me päätettiin jo opiskelijoina yhteen muuttaessamme, että koska kummallakaan ei ollut vanhaa polkupyörää kummempaa omaisuutta, niin naimisiin mennessä ei ole avioehdolle syytä. Jo ennen avioliittoa rahat oli yhteisiä, koska asuimme yhdessä pariskuntana.

Päätimme, että meillä on tulot, menot, lainat ja lapset yhteisiä, kun kerran yhdessä ollaan. Ja se on pitänyt ja toiminut hyvin jo kohta 40 vuotta. 

Parhaimmillaan tuo toimii hyvin. Käytännössä kuitenkin edellyttää lähes väkisin sitä, että yhteinen elämä aloitetaan puhtaalta pöydältä. Asetelma vääristyy heti vinksalleen jos toisella on vaikka omistusasunto ja toisella ei mitään omaisuutta.

Nykyisin kun harvemmin mennään enää 20 vuotiaana varattomina nuorina naimisiin niin avioliittojen on pakko elää ajassa mukana. Se on ihan eri asia mennä päälle 30 vuotiaana naimisiin kun molemmilla on jo

Minulla oli avioon mentäsessä asunto, jonka arvo oli 230 000. Miehellä ei mitään. Pian hän peri 500 000. Ei ollut ehtoja eikä tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin naimisiin tänä vuonna ja ollaan sovittu että otetaan avioehto. Minusta ihan järkevää ja realistista. Ei se tarkoita, etteikö olisi sitoutunut.

 

Kyllä, sitä se nimenomaan tarkoittaa. Jos pitää "vakuuttaa" itsensä sen varalta, että tulee ero, niin kyllä se ero tulee. Eri asia sitten, jos avioehdolla suojataan puoliso jollain tavalla, tai jos kyseessä on vanhemmat ihmiset, joilla lapsia edellisistä liitoista. 

 

Miten voi aikuinen ihminen olla noin naiivi. Ihanko todella kuvittelet, että avioero osuu kohdalle vain jotenkin huonoilla ja ei-sitoutuneilla ihmisillä? Ja että sinulle ei voisi koskaan käydä niin kun olet noin valtavan kirkasotsainen? 

Pitää mennä yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jonka mielestä avioliitto myös on elinikäinen sitoumus. Tuo "huonous" on sinun käyttämä sana, ei minun. Tunnetko siis itsesi kuitenkin huonoksi? Mielenkiintoista. 

Ei ole. Olimme ja olemme sitä mieltä ettei sitä tarvita. Olimme molemmat köyhiä vastavalmistuneita kun menimme naimisiin. Isoja perintöjä ei ollu tulossa ja ole tullutkaan. Kaikki on ollut yhteistä jo seurusteluaikana eikä kumpikaan meistä ole pihi, tuhlari tai itsekäs. Ero jos tulee niin kaikki vaan puoliksi. Yhteisiä vuosia takana jo 33.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole avioehtoa. Omaisuus on yhdessä hankittua.

Miksi pitäisi ollakaan? Nykyään liitot ovat niin heikolla pohjalla, että varmaan heillä pitää olla. Olemme olleet yli 40 vuotta naimisissa ja kaikki omaisuus on yhteistä. Kaksi lastamme perivät sen meidän jälkeemme.

Jos teidän liittonne on kerran niin äärettömän vahvalla pohjalla niin miksi avioehto olisi ongelma? Sehän on merkityksetöntä vaatia omaisuuden jakoa siinä tilanteessa. Jos teidän liittonne on noin vahva niin voit täysin hyvillä mielen pistää nimesi alle paperiin jossa määrätään avioerossa kaiken omaisuuden menevän pelkästään sinun puolisollesi. Eikö vain?