Onko muita, joilla ei avioehtoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin naimisiin tänä vuonna ja ollaan sovittu että otetaan avioehto. Minusta ihan järkevää ja realistista. Ei se tarkoita, etteikö olisi sitoutunut.

 

Kyllä, sitä se nimenomaan tarkoittaa. Jos pitää "vakuuttaa" itsensä sen varalta, että tulee ero, niin kyllä se ero tulee. Eri asia sitten, jos avioehdolla suojataan puoliso jollain tavalla, tai jos kyseessä on vanhemmat ihmiset, joilla lapsia edellisistä liitoista. 

Ei pidä olla idiootti. Jos tilastot sanoo, että puolet avioliitoista päättyy avioeroon niin vain typerys ajattelee, ettei se koske millään tavalla omaa avioliittoa. Tuskin kukaan avioon mennessä suunnitelee eroavansa. Tyypillisesti jokainen ajattelee sen oman avioliiton kestävän ikuisesti. Paitsi, ettei näin monesti kuitenkaan ole.

On minulla palovakuutuskin vaikka t

Aika kepeästi täällä leimataan ihmiset typeryksiksi, jos heillä ei ole avioehtoa. Avioehto nyt sattuu olemaan päivän muotijuttu. Avioliiton merkitystä yritetään muuttaa sellaiseksi muutaman vuoden leikiksi ja sitten vaihdetaan parempaan, kun "kasvettiin erillemme". Tämän takia tätä avioehtojuttuakin on alettu myymään, tulee niistä väistämättömistä eroista sitten kivuttomampia. Osa ihmisistä kuitenkin ajattelee, että se avioliittoa solmiessa tehty sopimus varojen jaosta kuoleman tai eron tullessa, on ihan hyvä ja oikeudenmukainen. Ei se ole typeryyttä. Vakuuta sinä vain itsesi puolisosi varalta, ei kuulu minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä voisi olla ihan järkevä uudistus, että oletusarvoisesti avioliitossa olisi omat rahat molemmilla.

Avioliitossa on oletusarvoisesti omat rahat molemmilla. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli avioon mentäsessä asunto, jonka arvo oli 230 000. Miehellä ei mitään. Pian hän peri 500 000. Ei ollut ehtoja eikä tule.

En ymmärrä minkä logiikan mukaan on oikeudenmukaista, että mielelläsi on ollut oikeus saada puolet sinun yksin ostamastasi asunnosta tai, että sinulla pitää olla oikeus saada puolet hänen saamastaan perinnöstä.

Vierailija kirjoitti:

Aika kepeästi täällä leimataan ihmiset typeryksiksi, jos heillä ei ole avioehtoa. Avioehto nyt sattuu olemaan päivän muotijuttu. Avioliiton merkitystä yritetään muuttaa sellaiseksi muutaman vuoden leikiksi ja sitten vaihdetaan parempaan, kun "kasvettiin erillemme". Tämän takia tätä avioehtojuttuakin on alettu myymään, tulee niistä väistämättömistä eroista sitten kivuttomampia. Osa ihmisistä kuitenkin ajattelee, että se avioliittoa solmiessa tehty sopimus varojen jaosta kuoleman tai eron tullessa, on ihan hyvä ja oikeudenmukainen. Ei se ole typeryyttä. Vakuuta sinä vain itsesi puolisosi varalta, ei kuulu minulle. 

"sattuu olemaan päivän muotijuttu"

Ei todellakaan ole kyse mistään sellaisesta. Aina ennenkin on tehty avioehtoja. Nykyisin joka kolmas aviopari tekee avioehto sopimuksen. Avioehdon tekeminen ei ole mikään harvinaisuus nykyisin, eikä se ole sitä ollut ennenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole avioehtoa. Omaisuus on yhdessä hankittua.

Miksi pitäisi ollakaan? Nykyään liitot ovat niin heikolla pohjalla, että varmaan heillä pitää olla. Olemme olleet yli 40 vuotta naimisissa ja kaikki omaisuus on yhteistä. Kaksi lastamme perivät sen meidän jälkeemme.

Jos teidän liittonne on kerran niin äärettömän vahvalla pohjalla niin miksi avioehto olisi ongelma? Sehän on merkityksetöntä vaatia omaisuuden jakoa siinä tilanteessa. Jos teidän liittonne on noin vahva niin voit täysin hyvillä mielen pistää nimesi alle paperiin jossa määrätään avioerossa kaiken omaisuuden menevän pelkästään sinun puolisollesi. Eikö vain?

Miksi kirjoittaja haluaisi tuoda tuollaisen epäluottamuksen osoituksen vahvaan liittoonsa? eri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli avioon mentäsessä asunto, jonka arvo oli 230 000. Miehellä ei mitään. Pian hän peri 500 000. Ei ollut ehtoja eikä tule.

En ymmärrä minkä logiikan mukaan on oikeudenmukaista, että mielelläsi on ollut oikeus saada puolet sinun yksin ostamastasi asunnosta tai, että sinulla pitää olla oikeus saada puolet hänen saamastaan perinnöstä.

Me muodostamme perheen. Se on enemmän kuin minä tai hän erikseen. Kun meistä aika jättää, kaikki menee yhteiselle lapsellemme. Näin se kuuluukin mennä. Jos harmittaa avio-oikeus taloudellisesti. niin älkää menkö naimisiin. Jättääkää avioliitto meille, joiden mielestä se on täydellinen tällaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli avioon mentäsessä asunto, jonka arvo oli 230 000. Miehellä ei mitään. Pian hän peri 500 000. Ei ollut ehtoja eikä tule.

En ymmärrä minkä logiikan mukaan on oikeudenmukaista, että mielelläsi on ollut oikeus saada puolet sinun yksin ostamastasi asunnosta tai, että sinulla pitää olla oikeus saada puolet hänen saamastaan perinnöstä.

Me muodostamme perheen. Se on enemmän kuin minä tai hän erikseen. Kun meistä aika jättää, kaikki menee yhteiselle lapsellemme. Näin se kuuluukin mennä. Jos harmittaa avio-oikeus taloudellisesti. niin älkää menkö naimisiin. Jättääkää avioliitto meille, joiden mielestä se on täydellinen tällaisena.

Tuollaisessa idealistisessa maailmankuvassa jossa avioeroja ei ikinä tapahdu on ihan sama vaikka kaikki omaisuus määrättäisiin valtiolle menetettäväksi eron sattuessa. Koska idealisti ajattelee sellaisen tilanteen olevan mahdottomuus.

Avioeroon liittyvä lainsäädäntö ja avioehdot koskevat vain tätä aitoa todellisuutta jossa avioeroja tapahtuu.

Mietittiin asiaa oikein juristin kanssa. Mutta tulos: ei tarvita. Ollan yhtä varakkaita, tienataan saman verran. Kumpikin on tienannut isoimmat rahansa jo nuorena ja perinyt paljon, joten ne on yksiselitteisesti omia rahoja. 

Testamenttiakaan ei tarvita: iso osa yhteistä varallisuutta on asunnossa. Siellä ltaas leski saa asua niin kauan kuin haluaa (vaikka ehkä haluaisikin muuttaa pienempään, jolloin lapsi perisi puolet isomman myyntivoitosta). Lapsen perintö ei nykyisessä avioliittolainsäädännössä mene puolisolle joten ei tarvita testamenttiin tätä koskevaa määräystä. 

Lopputulos on se että kaikki on ok ilman eri sopimusta.  

Vierailija kirjoitti:

Mietittiin asiaa oikein juristin kanssa. Mutta tulos: ei tarvita. Ollan yhtä varakkaita, tienataan saman verran. Kumpikin on tienannut isoimmat rahansa jo nuorena ja perinyt paljon, joten ne on yksiselitteisesti omia rahoja. 

Testamenttiakaan ei tarvita: iso osa yhteistä varallisuutta on asunnossa. Siellä ltaas leski saa asua niin kauan kuin haluaa (vaikka ehkä haluaisikin muuttaa pienempään, jolloin lapsi perisi puolet isomman myyntivoitosta). Lapsen perintö ei nykyisessä avioliittolainsäädännössä mene puolisolle joten ei tarvita testamenttiin tätä koskevaa määräystä. 

Lopputulos on se että kaikki on ok ilman eri sopimusta.  

"joten ne on yksiselitteisesti omia rahoja"

Ei se avioerossa mene näin. Toivottavasti ei tule teille ikäviä yllätyksiä asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole avioehtoa. Omaisuus on yhdessä hankittua.

Miksi pitäisi ollakaan? Nykyään liitot ovat niin heikolla pohjalla, että varmaan heillä pitää olla. Olemme olleet yli 40 vuotta naimisissa ja kaikki omaisuus on yhteistä. Kaksi lastamme perivät sen meidän jälkeemme.

Ei teillä varmaan ole sitten testamentissannekaan (jos kuitenkin se sattuu olemaan) suljettu lastenne aviopuolisoita perinnöistänne pois.  Jos kävisikin niin, että lapsenne eroaisi, saisi se eroava puoliso puolet teidän rahoistanne, jos heilläkään ei ole avioehtoa. Koukerot on monet ja vähän kannattaa miettiä ja ottaa selvää asioista. Monille tulee  hyvinkin ikäviä yllätyksiä, kun ei ajoissa mietitä asioita loppuun asti. 

Utan äktenskapsförord blir det inte bråk om pengar. Allt är gemensamt och från början var det noll.

Arv, lotterivinster och annan slumpmässig inkomst, liksom skulder är delade oberoende av vem som får och vem som betalar. Då tiden lämnar oss är det barnen som ärver, oberoende i vilken förälders ficka pengarna var då den dog.

Voitte tehdä sen nyt. Kunhan on vahvistettu ennen avioeron hakemista, niin on pätevä.

Voipi elämä yllättää. Luulin exmieheni sairastuneen mieleltään pahasti, kun ikäkriisi ravisteli lujasti. Luonne ja persoonallisuus muuttui niin kostonhimoiseksi ja todellisuudesta irronneeksi, että ilman avioehtoa ja pesänselvittäjää olisin ollut puilla paljailla. Onnea teille, jotka tiedätte jo kristallipalloistanne etukäteen, ettei kriisejä, eroja tai erimielisyyksiä varallisuudesta voi koskaan tulla kohdallenne :)

Ei ole avioehtoa. Emme tee sillä mitään eli ihan tietoisesti se on jätetty tekemättä.

Ei ole, ja nyt vähän kaduttaa. Suunnittelen eroa, ja jos mies sille päälle sattuu, joudun maksunaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Omaisuutta oli siihe aikaa yhtä paljon. Nyt toinen meistä on jäämässä ainakin useaksi vuodeksi kotiin toisen uran vuoksi. Avioehto ei olisi tässä tilanteessa edes oikeudenmukainen, kun toinen kohoaa urallaan ja toisella ei ole siihen mahdollisuutta.

Avioehto voi olla vapaamuotoinen. Sen ei tarvitse olla niin että ehdottomasti kaikki rahat täysin erillään. Avioehto voi koskea vaikka pelkästään ennen avioliittoa olemassa ollutta omaisuutta ja pelkästään liiton aikana hankittu yhteinen omaisuus on avioerossa jaettavaa.

Se on vähän harmi, että puhutaan avioehdosta ikäänkuin se olisi yksi määrämuotoinen sopimus. Se ei ollenkaan pidä paikkaansa! Avioehto voi olla hyvinkin poikkeuksellinen, laaja, yksityiskohtainen tai kummallinen. Periaatteessa siinä voi sopia mistä tahansa asioista.

Siinä voi sopia mitä vaan ja sen voi tehdä myös naimisiin menon jälkeen. Meillä on kaikki omaisuus yhteisissä nimissä ja molemmat palkkatöissä joten emme sitä ainakaan tällä hetkellä tarvitse. 

Vierailija kirjoitti:

Voipi elämä yllättää. Luulin exmieheni sairastuneen mieleltään pahasti, kun ikäkriisi ravisteli lujasti. Luonne ja persoonallisuus muuttui niin kostonhimoiseksi ja todellisuudesta irronneeksi, että ilman avioehtoa ja pesänselvittäjää olisin ollut puilla paljailla. Onnea teille, jotka tiedätte jo kristallipalloistanne etukäteen, ettei kriisejä, eroja tai erimielisyyksiä varallisuudesta voi koskaan tulla kohdallenne :)

Miksi olisit jäänyt puille paljaille?

Ei ole avioehtoa vaikka olemme alle 40-vuotiaita, sillä lähdimme kummankin osalta köyhinä opiskelijoina lähes nollasta ja kaikki omaisuus on ollut yhteisten, ei mitenkään vaatimattomien panosten tulosta. Avioehto kannattaa jos lähtötilanteessa toisella tai molemmilla on jo omaisuutta kuten vähänkään vanhemmalla iällä avioiduttaessa yleensä on. Jos taas kaikki on yhdessä kerättyä, se tietenkin kuuluu molemmille. Meille tärkeimpiä syitä avioliittoon oli, että jos huonosti käy, kaikki jää toiselle eikä mene kenellekään, jolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä (ei lapsia).

Olen ollut avioliitossa kahdesti, kummallakaan kierroksella ei ole tehty avioehtoa. Ensimmäisellä kerralla minulla oli miestäni vähemmän varallisuutta erotessa, mutta ei olisi tullut mieleenikään ryhtyä vaatimaan tasajakoa, vaan kumpikin piti oman omaisuutensa. Nyt toisella kierroksellakaan ei ole avioehtoa, koska kaikki omaisuus on yhdessä kerrytettyä. Todennäköisesti olen kerryttänyt yhteistä omaisuuttamme miestäni enemmän, mutta sillä ei ole merkitystä. 

Ei ole meilläkään avioehtoa, olemme akateeminen pari, 18 vuotta yhdessä. Käytiin juristin kanssa juttelemassa, mutta päädyttiin silloin siihen, että ei tehdä ehtoa. Varallisuutta on miehellä, mutta ajatus on että kaikki puoliksi jos avioero tulee. Tämä siksi, että minä olen joustanut paljonkin omalla työurallani miehen uran rakentamiseksi. Olen asunut ulkomailla monta vuotta, hoitanut perhettä, jotta hän voi rakentaa uraansa. Avioehdottomuus on turva minulle, jos ero tulee. Lisäksi meillä on keskinäinen testamentti toisen kuoleman varalta. Jos meillä olisi poissulkeva avioehto, en olisi suostunut vuosien kotona olemiseen, vaan olisin rakentanut omaa varallisuuttani. Tällaisiakin miehiä on olemassa, saa alapeukuttaa!