Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla ei avioehtoa?
12.08.2024 |
Menimme naimisiin 16 vuotta sitten eikä kummallekaan tullut mieleen avioehto. Ei siis ole sitä edelleenkään. Kuinka monella ei sitä myöskään ole? Tuntuu, että aika monet sen nykyisin ottavat.
Kommentit (163)
Meillä on avioehto jonka mukaan meillä ON oikeus toistemme omaisuuteen. Meinattiin joskus erota ja ositus tehtiin silloin, siksi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta, millaisia tunteita avioehto herättää vuonna 2024.
Ensinnäkin, jokainen avioliitto päättyy joskus, eli viimeistään puolison kuolemaan. Toisekseen avioehdon voi tehdä monella eri tavalla, ja sitä voi myös elämäntilanteen muuttuessa muuttaa matkan varrella.
Itse olen mennyt suht pennittömänä naimisiin suht pennittömän miehen kanssa. Mutta avioehdolla on suljettu pois se, että meillä olisi oikeuksia toistemme saamiin perintöihin. Näin varmistetaan esim. se, että rakas kesänviettopaikka pysyy oman suvun hallussa.
Yhdessä kun eletään niin sellaisia ei tarvita .
Turha haukkua idiootiksi. Suomi on vielä vapaa maa. Ei ole keneltäkään pois että ME päätimme ettei avioehtoa tarvita. Kaikki omaisuus on yhdessä kerrytetty avioliiton aikana. Olemme oikea perhe ja kaikki on yhteistä. Jos ero tulee niin sovittiin jo 33 vuotta sitten että kaikki menee puoliksi. Ei olla eroamassa kuitenkaan. Yhä on rakkautta jäljellä. Ihanat aikuiset lapset. Haaveena vanheta yhdessä. Aika näyttää onnistuuko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole avioehtoa tehkää eron sattuessa lakimiehen laatima ositussopimus koskien avio-oikeuden alaista omaisuutta niin ei tule mahdollisia yllätyksiä sitten joskus perinnönjaossa vainajan ex puolison suvun toimesta heidän vaatiessa osuutta jakamattomasta pesästä. Näin tälläisen tapauksen. Ahneus tuo yksi kuolemansynneistä.
Koska avioliitto on juridinen sopimus niin olisihan se viisasta tehdä sopimus myös omaisuudesta ja sen mahdollisesta jaosta, mun mielestä sellainen pitäisi laatia ja allekirjoittaa samalla kuin vihkitodistus, automaattisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voipi elämä yllättää. Luulin exmieheni sairastuneen mieleltään pahasti, kun ikäkriisi ravisteli lujasti. Luonne ja persoonallisuus muuttui niin kostonhimoiseksi ja todellisuudesta irronneeksi, että ilman avioehtoa ja pesänselvittäjää olisin ollut puilla paljailla. Onnea teille, jotka tiedätte jo kristallipalloistanne etukäteen, ettei kriisejä, eroja tai erimielisyyksiä varallisuudesta voi koskaan tulla kohdallenne :)
Aina yhtä liikuttavaa lukea näitä "me emme eroa", "me emme petä", "jos eroamme, eroamme sovussa ja kaikki menee puoliksi ilman riitaa" HAHHAHHAA sanon minä, mitä tahansa voi tapahtua. Toinen osapuoli voi seota uudesta rakkaudesta tai muistisairaudesta esim. Ja ihan kaikista hulluimpia on nämä sarja-avioitujat ja sarjaraskautujat, on monta ex-puolisoa ja uusperhettä monine eri-isäisine ja -äitisine lapsineen, ihan järkevää olis hoitaa papereita selviksi ennen seuraavaa eroa tai kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, millaisia tunteita avioehto herättää vuonna 2024.
Ensinnäkin, jokainen avioliitto päättyy joskus, eli viimeistään puolison kuolemaan. Toisekseen avioehdon voi tehdä monella eri tavalla, ja sitä voi myös elämäntilanteen muuttuessa muuttaa matkan varrella.
Itse olen mennyt suht pennittömänä naimisiin suht pennittömän miehen kanssa. Mutta avioehdolla on suljettu pois se, että meillä olisi oikeuksia toistemme saamiin perintöihin. Näin varmistetaan esim. se, että rakas kesänviettopaikka pysyy oman suvun hallussa.
Puolison oikeuden voi myös poistaa testamentin kautta, kuten omassa perheessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Yhdessä ollaan hankittu omaisuus eikä kummallekaan ole suuria perintöjä tulossa. Ei ole oikeastaan syytä miksi olisi tehty. Jos kummallakin olisi ollut omaa omaisuutta kun yhteen mentiin, niin sitten olisi tehty. Yhdessä ollaan oltu jo pitkään ensin avoliitossa ja muutama vuosi sitten käytiin maistraatissa.
Vierailija kirjoitti:
Menin naimisiin tänä vuonna ja ollaan sovittu että otetaan avioehto. Minusta ihan järkevää ja realistista. Ei se tarkoita, etteikö olisi sitoutunut.
Tiesitkö, että puolisosi ei tarvitse suostua avioehtoon enää, kun olette jo naimisissa. Varaudu siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, millaisia tunteita avioehto herättää vuonna 2024.
Ensinnäkin, jokainen avioliitto päättyy joskus, eli viimeistään puolison kuolemaan. Toisekseen avioehdon voi tehdä monella eri tavalla, ja sitä voi myös elämäntilanteen muuttuessa muuttaa matkan varrella.
Itse olen mennyt suht pennittömänä naimisiin suht pennittömän miehen kanssa. Mutta avioehdolla on suljettu pois se, että meillä olisi oikeuksia toistemme saamiin perintöihin. Näin varmistetaan esim. se, että rakas kesänviettopaikka pysyy oman suvun hallussa.
Puolison oikeuden voi myös poistaa testamentin kautta, kuten omassa perheessäni.
Ei välttämättä toimi tuo, yllä olevassa tapauksessakin oli tuollainen testamentti jonka tuomari mitätöi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Yhdessä ollaan hankittu omaisuus eikä kummallekaan ole suuria perintöjä tulossa. Ei ole oikeastaan syytä miksi olisi tehty. Jos kummallakin olisi ollut omaa omaisuutta kun yhteen mentiin, niin sitten olisi tehty. Yhdessä ollaan oltu jo pitkään ensin avoliitossa ja muutama vuosi sitten käytiin maistraatissa.
Ei kai siitä perinnön tulemattomuudesta voi varma olla, jomman kumman appi tai anoppi voi saada jonkun lottovoiton...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun ei ollut niitä suuria perintöjä tulossa eikä tullutkaan. Voi se puoliso seota vaikka kuinka olisi avioehto. Jos nyt tulisi vaikka lottovoitto ja ero niin sekin menisi puoliksi automaattisesti kun meillä on porukkalotto. Lähtökohta on että eron sattuessa kohdalle omaisuus menee puoliksi. Jos toinen muuttuu kusipääksi niin keinot löytyy huijata. Oli sitten avioehto tai avioliittolain mukaan.
Meillä ei ole avioehtoa koska ei tarvita. Tuon avioliittolain mukaan omaisuus jaetaan jos erotaan. Tyttärellä taas on AVOehto. Eli ei ole edes naimisissa. Tapauskohtaisesti kannattaa ja voi toimia.
Eron jälkeen se ositussopimus ja siihen vielä lauseke jossa molemmat osapuolet sitoutuvat olemaan moittimatta tehtyä ositussopimusta.
Luotan avioehdon sijaan omaan ihmistuntemukseeni ja intuitiooni siitä, että osaan valita sellaisen elämänkumppanin, josta ei tule eroa. En myöskään menisi yhteen sellaisen ihmisen kanssa, joka vaatii avioehtoa, koska se tarkoittaa sitä, että kumppani ei jollain tasolla ole valmis viettämään loppuelämää kanssani ja selvästikään ei tunne minua tarpeeksi hyvin, jos hän luulee, että avioerotilanteessa heittäytyisin hankalaksi.
Vierailija kirjoitti:
No kun ei ollut niitä suuria perintöjä tulossa eikä tullutkaan. Voi se puoliso seota vaikka kuinka olisi avioehto. Jos nyt tulisi vaikka lottovoitto ja ero niin sekin menisi puoliksi automaattisesti kun meillä on porukkalotto. Lähtökohta on että eron sattuessa kohdalle omaisuus menee puoliksi. Jos toinen muuttuu kusipääksi niin keinot löytyy huijata. Oli sitten avioehto tai avioliittolain mukaan.
*Voi se puoliso seota vaikka kuinka olisi avioehto.*
mutta jos on avioehto, sen seonneen puolison ottaman 2 miljoonan lainan tai sytyttämän tuhopolton korvauksia ei tarvitse toisen puolison maksaa. Muuten nekin menee puoliksi..
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä kun eletään niin sellaisia ei tarvita .
Entäs sitten, kun kuolette? Vai uskotko eläväsi ikuisesti?
Tai ukolle. Näin on käynyt monelle tutulle.
Tai sitten eräälle tutulle kävi niin, että persaukinen ukko kuoli. Vaimo oli maksanut yksin kaikki menot. Kaikki omaisuus oli molempien nimissä, kun kerran naimisissa oltiin. Opiskeleville lapsille meni puolet vaimon maksamasta omaisuudesta. Opiskelijoilla ei tietenkään ollut varaa maksaa perintöveroja, äiti maksoi lasten puolesta.
Leskeneläkettä ei maksettu, koska vaimolla oli parempi eläkekertymä.
Ei kuulemma ollut kannattava diili taloudellisesti vaimolle!