Lue keskustelun säännöt.
Puolison passiivisuus vituttaa, mutta en haluaisi rikkoa lapsilta perhettä
11.08.2024 |
Otsikossa tulikin. En suoranaisesti etsi neuvoja vaan enemmän vertaistukea, kun pää meinaa räjähtää päivittäin. Pahoittelen jo ennakkoon pitkää tarinaa.
Meillä on kaksi alle nelivuotiasta ja olemme naimisissa. Puolisostani on tullut etenkin parin viime vuoden aikana todella passiivinen isä ja kumppani, sanoisin että on minulle kolmas lapsi ellei lapset olisi oikeasti paljon miestä helpompia tässä kuviossa.
Vielä ennen lasten syntymää meillä oli hyvä työnjako ja mies oli oikeinkin aikaansaavan oloinen. Tuolloin kulut maksettiin 50-50, ja kotityöt hoitui samalla tavalla ilman että asioista koskaan riideltiin. Ainakin tuntui, että molemmat oli tyytyväisiä ja jälkikäteen voin myöntää, että aika itsevarmalla otteella lähdin perheen perustamiseen ajatellen, että ollaan ihan huipputiimi.
No, kaikki alkoi mennä alamäkeen ollessani raskaana toisesta lapsestamme. Mieheltä tippui ns. hanskat kädestä. Ei osallistunut lastenhoitoon, ei laittanut enää ruokaa ja jos autoon tarvitsi vaihtaa renkaat, käski menemään rengasliikkeeseen. Laitoin silloin aika paljon asioita tilanteen piikkiin, mies oli yllättäen päättänyt vaihtaa työpaikkaa ja esikoinen oli vielä melko pieni, joten ajattelin kyseessä olevan vain väliaikainen väsymys.
Nyt meillä on tosiaan kaksi pientä, ja koko ruljanssi on minun vastuullani ruohonleikkuuta lukuunottamatta. Käyn kaupassa ja kokkaan, hoidan lasten asiat, siivoan ja pyykkään, tilaan taloon nuohoojan ja vien itse auton huoltoon/katsastukseen/renkaanvaihtoon jne. Mies lähinnä harrastaa omiaan, istuu illat kännykällä ja tekee ison numeron siitä, jos näin kesäaikaan vapauttaa minut ruuanlaitosta grillaamalla. Käymme molemmat töissä ja maksamme yhä kaiken sentilleen puoliksi, tämä on aina ollut puolisolleni hyvin tärkeää. Työnjakoasioista puhuminen saa puolestaan miehen räjähtämään täysin, enkä jaksa sitä huutoa ja riehumista.
Olisin varmaan muuten jo lähtenyt, mutta olen aina ajatellut ydinperheen olevan lasten kannalta paras vaihtoehto. Jos olen ihan rehellinen, tiedän myös että mies haluaisi erossa viikko-viikko -järjestelyn, ja rehellisesti pelottaa, miten lapsista isäviikoilla pidettäisiin huolta. Olen ollut pari kertaa päivän-parin työmatkoilla, ja niiden aikana koti on aina ehtinyt kaaokseksi ja ovat kuulemma käyneet lasten kanssa syömässä mäkkärin autokaistalla Tulee sellainen olo väkisinkin, että eroamalla pilaisin lasten elämän.
Onko joku jäänyt vastaavaan tilanteeseen ja opetellut elämään katkeruuden kanssa?
Kommentit (163)
Ja anna minä arvaan. Nämä miehen omat harrastukset on pääsääntöjään sitä, että istuu tietokoneella pelaamassa. Olen aina sanonut naisille, että ikinä älkää perustako perhettä tietokonepelaaja-miehen kanssa. Hän ei muuta tapojaan, tai vähennä radikaalisti peliaikaa edes perheenlisäyksen jälkeen. Nämä tyypit on sairaassa koukussa siihen hommaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli hyvä idea tilata siivooja. Sen kulut sitten puoliksi.
Ei vaan mies maksaa siivoojan kulut yksin, siivoojahan hoitaa asiat, jotka kuuluisi miehen vastuulle.
Voisi siivooja helpottaa myös ap:n osuutta kotitöistä.
Naisten kannattaa vaan katsoa peiliin, pilkistääkö sieltä jotain joka vois vaikuttaa siihen että suhde menee huonoon suuntaan ja miestä ei enää kiinnosta satsata siihen, sekä henkiseen peiliin että fyysiseen peiliin?
Yh. En pystyisi kyllä pitkällä tikullakaan koskea seksuaalisessa mielessä tuollaista lapsellista kiukuttelevaa miestä. Potkii leluja ja räyhää. Voi taivas.
Vierailija kirjoitti:
Yh. En pystyisi kyllä pitkällä tikullakaan koskea seksuaalisessa mielessä tuollaista lapsellista kiukuttelevaa miestä. Potkii leluja ja räyhää. Voi taivas.
Ei sun haisuvittua kukaan mies haluakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos sanot miehelle vaikka ruokahuoltoon liittyvissä asioissa, että käytkö kaupassa vai laitatko ruuan? Pyydät että siivoatte jäljet yhdessä. Tai kysyt että siivoatko vai menetkö lasten kanssa ulos että sinä voit siivota? Annat siis kaksi vaihtoehtoa josta toinen saa valita. Imuroitko vai pyyhitkö pölyt?
Vierailija kirjoitti:
Ja anna minä arvaan. Nämä miehen omat harrastukset on pääsääntöjään sitä, että istuu tietokoneella pelaamassa. Olen aina sanonut naisille, että ikinä älkää perustako perhettä tietokonepelaaja-miehen kanssa. Hän ei muuta tapojaan, tai vähennä radikaalisti peliaikaa edes perheenlisäyksen jälkeen. Nämä tyypit on sairaassa koukussa siihen hommaan.
Se on valtaosalle harrastus siinä missä muutkin. Oma mieheni vähensi pelaamista jo seurusteluaikoina. Nörtit ovat parhaita kumppaneita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hän sanoo, jos toteat että kyllä sinäkin voit lelut siivota? Emmää halua, jaksa, ei kuulu mulle?
On ulkoistanut itsensä perheestä terassille puhelimen kanssa, miksi? Emmää enää tykkää tästä perheestä, liikaa vaivannäköä, äiti hoitaa?
Mitä tapahtuu jos menet viikoksi hotelliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuo päätyi eroon. Vinkki: Et tee miehesi mielestä niin paljon kuin kuvittelet.
Entä miten rahatilanne? Voiko se aiheuttaa stressiä?
Mites makkarihommat, onko niitä ja ennen kaikkea miehen mielestä tarpeeksi?
Jos mies ei suostu (sinun mielestäsi) objektiviiseen ja rauhalliseen keskusteluun, niin tee listat kotitöistä jotka kummatkin teette ja sitten kirjoitat listan loppuun kysymyksen onko tämä sinun mielestäsi tasapuolista? Miten jatkamme tästä? Sitten näytät paperin miehelle. Jos tuonkaan jälkeen ei tule järkevää keskustelua välillenne, tai ette pääse asiasta yhteisymmärrykseen, niin tilanne on aika pitkälle menetetty. Miehesi on kaivautunut poteroonsa, koska kokee joutuneensa altavastaaksi jostain syystä, ja tuo on hänen selvitymisstrategiansa raskaasta pikkulapsiarjesta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu jos menet viikoksi hotelliin?
Kaikki olisivat onnellisempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei enää ole seksielämää ja puoliso ei suostu asioista keskustelemaan tai mukaan pariterapiaan niin seuraavana vaihtoehtona on avioero. Edellytät keskustelua puolisosi kanssa ja jos ei onnistu niin sanot että sitten laitat avioeron vireille päivämäärällä xx. Ja jos/kun puoliso ei reagoi niin teet sen myös.
Lapset kärsivät enemmän sinuun kertyvästä katkeruudesta ja kodissa kohta lisääntyvistä riidoista kuin siitä että eroatte nyt kun ei vielä revitä toisiltanne silmiä päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nyt on ihan tavallista että kun perheeseen tulee lapsia, puolisoiden roolitus taantuu jonnekin 50-luvulle. Tästä pitää ihan aktiivisesti sitten pyrkiä pois ja ne keskustelut on käytävä, jos haluaa muutosta. Itse sain käydä läpi saman sodan, että hei minullakin on oikeus harrastaa liikuntaa ja että ei ole minun tehtäväni tehdä yksin kaikkea kotona. Kyllä se mies sitten lopulta heräsi mutta siihen meni aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun miehestä tuli lastensaannin jälkeen samanlainen. Se on käsittämätöntä! Ennen lapsia meillä oli mm tiskivuorot ja siivottiin aina yhdessä. Jotenkin sinä aikana, kun olin lasten kanssa vauvavapaalla koko homma kääntyi alamäkeen ja paheni vain loppua kohti. Mies tosiaan puuhaili omia juttujaan omissa menoissaan ja kotona ollessaan istui yläkerrassa nojatuolissa tuntikausia puhelinta selaten. Ainoa asia, jonka hoiti, oli pyykinpesu. Ja veikkaan, että senkin siksi että pääsi pyykkitupaan yksin / puhelimensa kanssa ja viipyikin siellä aina pitkään. Minä hoidin kaikki lasten menot ja asiat, siivosin koko asunnon, suunnittelin ja tein ruokaostokset, laitoin aina ruoan, hoidin pihan ja puutarhan täysin kokonaan, tein myös portaiden maalaamiset, ikkunoiden tiivistämiset yms pikkurempat, puhumattakaan kaikesta ns metatyöstä eli mummoille äitienpäiväkukat, lapsille talvivaatteet, asentaja korjaamaan tiskikone...
Erosimme vuosi sitten. Jäin ok-t
Kerroitko koskaan miehellesi, että sinua ottaa aivoon, koska hän ei tee kotona mitään ja sinä joudut tekemään kaiken? Mitä hän vastasi siihen?
Jos et kertonut, niin miksi et?
Miksi ihmiset suostuvat tuollaiseen?
Auttaisiko lukujärjestyksen tapainen kotityötaulukko, johon merkitään miehen ja vaimon kotityövuorot? Lukujärjestys vaikka eteisen seinälle.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos sanot miehelle vaikka ruokahuoltoon liittyvissä asioissa, että käytkö kaupassa vai laitatko ruuan? Pyydät että siivoatte jäljet yhdessä. Tai kysyt että siivoatko vai menetkö lasten kanssa ulos että sinä voit siivota? Annat siis kaksi vaihtoehtoa josta toinen saa valita. Imuroitko vai pyyhitkö pölyt?
Tämä! Ihan joka kerta kun pitää tehdä jotakin, niin puhu siitä ääneen! Että pitäisi laittaa tiskit ja pyykit, kumman homman otat? Tai ihan vaan sanot että sun vuoro mennä nukuttamaan lapset, sinä teit viimeksi. Jos kieltäytyy, niin sanot että et voi mitenkään tehdä itse kaikkea. Et tee mitään kotityötä enää hiljaisesti yksinään, vaan joka kerta joko pyydät apua tai annat homman mikä pitää tehdä.
Hyvä esimerkki kuinka ihmiset tyytyvät keskikertaiseen parisuhteeseen, jossa molemmat ovat onnettomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todella pahoillani puolestasi. Meillä tilanne on toisin päin, koska minulla on syöpähoidot menossa ja mieheni on kovin uupunut täyspäiväiseen työhön ja kodin pyörittämiseen. Osallistun toki minkä jaksan, mutta juuri tällä hetkellä se on todella vaikeaa kun en meinaa pysyä edes pystyssä. Mieheni alkaa uupua, ja sinäkin uuvut tuohon tilanteeseen lopulta. Meillä tilanne on väliaikainen, mutta teillä tuo voi jatkua ties miten pitkään. Mitä enemmän annat miehen luistaa velvollisuuksista, sitä pidemmälle hän on valmis venyttämään sinun kiltteyttäsi.
Mitään raivoamista sinun ei tule hyväksyä, eikä sinun tule suostua 50:50 kulujen jakamiseen jos hän ei hoida omaa osuuttaan kotitöistä. Tämä ei tietenkään sinun jaksamiseen auta, mutta on edes jonkinmoinen kompensaatio panoksestasi.
Miehesi alkaa uupua kun sinä olet syöpähoidoissa? Saatana!
Samalla naiset vetää samaa rumbaa vaikka miehet olisi terveitä ja kykeneviä...
Jos puolisollani olisi syöpä en kyllä missään nimessä toisi väsymystäni esille, se vain syyllistää toista, joka käy läpi jotain paljon pahempaa.
Jätä se sika ja anna lapset huostaan. Talon myynistä saaduilla rahoilla pidät sapattivuoden tai pari ja voimaannut ympäri maailmaa reissamalla.