Lue keskustelun säännöt.
Puolison passiivisuus vituttaa, mutta en haluaisi rikkoa lapsilta perhettä
11.08.2024 |
Otsikossa tulikin. En suoranaisesti etsi neuvoja vaan enemmän vertaistukea, kun pää meinaa räjähtää päivittäin. Pahoittelen jo ennakkoon pitkää tarinaa.
Meillä on kaksi alle nelivuotiasta ja olemme naimisissa. Puolisostani on tullut etenkin parin viime vuoden aikana todella passiivinen isä ja kumppani, sanoisin että on minulle kolmas lapsi ellei lapset olisi oikeasti paljon miestä helpompia tässä kuviossa.
Vielä ennen lasten syntymää meillä oli hyvä työnjako ja mies oli oikeinkin aikaansaavan oloinen. Tuolloin kulut maksettiin 50-50, ja kotityöt hoitui samalla tavalla ilman että asioista koskaan riideltiin. Ainakin tuntui, että molemmat oli tyytyväisiä ja jälkikäteen voin myöntää, että aika itsevarmalla otteella lähdin perheen perustamiseen ajatellen, että ollaan ihan huipputiimi.
No, kaikki alkoi mennä alamäkeen ollessani raskaana toisesta lapsestamme. Mieheltä tippui ns. hanskat kädestä. Ei osallistunut lastenhoitoon, ei laittanut enää ruokaa ja jos autoon tarvitsi vaihtaa renkaat, käski menemään rengasliikkeeseen. Laitoin silloin aika paljon asioita tilanteen piikkiin, mies oli yllättäen päättänyt vaihtaa työpaikkaa ja esikoinen oli vielä melko pieni, joten ajattelin kyseessä olevan vain väliaikainen väsymys.
Nyt meillä on tosiaan kaksi pientä, ja koko ruljanssi on minun vastuullani ruohonleikkuuta lukuunottamatta. Käyn kaupassa ja kokkaan, hoidan lasten asiat, siivoan ja pyykkään, tilaan taloon nuohoojan ja vien itse auton huoltoon/katsastukseen/renkaanvaihtoon jne. Mies lähinnä harrastaa omiaan, istuu illat kännykällä ja tekee ison numeron siitä, jos näin kesäaikaan vapauttaa minut ruuanlaitosta grillaamalla. Käymme molemmat töissä ja maksamme yhä kaiken sentilleen puoliksi, tämä on aina ollut puolisolleni hyvin tärkeää. Työnjakoasioista puhuminen saa puolestaan miehen räjähtämään täysin, enkä jaksa sitä huutoa ja riehumista.
Olisin varmaan muuten jo lähtenyt, mutta olen aina ajatellut ydinperheen olevan lasten kannalta paras vaihtoehto. Jos olen ihan rehellinen, tiedän myös että mies haluaisi erossa viikko-viikko -järjestelyn, ja rehellisesti pelottaa, miten lapsista isäviikoilla pidettäisiin huolta. Olen ollut pari kertaa päivän-parin työmatkoilla, ja niiden aikana koti on aina ehtinyt kaaokseksi ja ovat kuulemma käyneet lasten kanssa syömässä mäkkärin autokaistalla Tulee sellainen olo väkisinkin, että eroamalla pilaisin lasten elämän.
Onko joku jäänyt vastaavaan tilanteeseen ja opetellut elämään katkeruuden kanssa?
Kommentit (163)
On miehiä jotka tykkäävät puolisonsa kärsivän ja miehiä, jotka haluavat jakaa kärsimystä, eli kototöitä. Niinkuin saoit, mies esitti aluksi olevansa toisenlainen ja laskee sen varaan, ettet ottaisi eroa. Ymmärrän ison kynnyksen erolle. Minulla menisi makuuhuonepalvelut tauolle, sillä en voisi kiihottua tuollaisesta ihmisestä, joka haluaa puolisonsa kärsivän. Maailman epäseksikkäin asia. Huutaminenkin saa parasympaattisen hermostoni sellaiseen tilaan että alapää olisi kroonisesti kuiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensimmäisenä tilaa siivooja kerta / viikko. Hän myös pesee pyykkiä ja silittää ja viikkaa.
Seuraavana otat jonkun yläkoululaisen / lukiolaisen leikkimään lasten kanssa 2- 3 iltana viikossa. Palkat maksatte puoliksi. Jätä kauppareissut tekemättä ja tilaat ne suoraan kotiin. Jos tämä ei auta ala tilaamaan ruoat valmiina. Älä huuda! Tuijotat vaan nk että hiljenee. Se joka huutaa on jo hävinnyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinäkö annat miehen räyhätä ja huutaa sinulle ja vaan kiltisti nielet kaiken? Mies piereskelee sohvalla eikä tee vittuskaan? Kova kovaa vastaan, saatana. Minä olisin vetänyt tuollaista turpaan ja kuohinnut, mutta sulle käy kaikki.
Yleensä välttelen itse hermostumasta tai sitten riidellään kun lapset ei ole kuuntelemassa. Olen itse kai sillä tavalla rajoittunut, että kun olen omien vanhempien riitoja kuunnellut, en todellakaan halua laittaa kovaa kovaa vastaan lasten ollessa läsnä. Ilman lapsia osaan kyllä laittaa vastaankin, ja lasten ollessa läsnä yritän puhua asiallisesti ja olla reagoimatta kiukkuun mitenkään.
Tiedän, että hän varmaan pelaa juuri sillä, etten lasten nähden ala riehua. En silti meinannut alkaa itse huutaa lasten kuullen. Toistaiseksi olen tehnyt ihan sen tietoisen päätöksen, jotta näin pienet ei joudu kärsimään aikuisten asioista. Muut
Hienoa mallia näytät lapsillesi, jos välttelet suuttumista. Suuttuminen on joskus aivan oikein ja tervettä. Suuttumattomuus ei ole joka tilanteessa oikein ja tervettä.
Ei se lasten elämä mene pilalle eron takia vaan tuota toitottaa ainoastaan kontrollin haluiset kaistapäät joille tärkeintä on elää "niin kuin kuuluu" tai vähintään esittää elävänsä ja heille on tärkeää että muutkin tekee niin.
Monissa kommenteissa paistaa läpi tai ihan suoraan sanotaan se, että naisen pitäisi jotenkin kasvattaa ja ohjata miestäkin isyydessä ja kodinpyörittämisessä. Neuvoa kädestä pitäen tai pyydellä tekemään sitä ja tätä, kun mies ei muuten osaa.
Mun järkeen ei tämä käy, ei ikinä ole käynyt. En minä halua aikuista miestä ruveta kasvattamaan ja ohjaamaan kuin jotakin... keskenkasvuista apukoululaista. Mulla on kädet täynnä palkkatyön, lasten ja oman vanhemmuuteni kanssa. Ei voi olla, että tehtäväni olisi ohjata ja opettaa vielä miestäkin olemaan isä ja aikuinen.
Raatorehellisesti: jos aikuinen mies on niin stanan tyhmä, ettei itse siinä sohvalla kännyä näprätessä tajua, että voisi vaikka laittaa lapsille iltapalan, kun puoliso on heidän iltapesut hoitanut ja nyt rupesi siellä pyykkiä vielä ripustamaan, niin... tyhmyys on hirveä piirre miehessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä varmaan ensimmäisenä tekisin tuon excelin jääkaapin oveen. Jos se ei tuota tulosta, passiivisaggressiivinen kun olen, niin lopettaisin miehen pyykinnpesun, miehen lakanoiden vaihdon, tekisin ruoat vain itselleni ja lapsille ja söisimme ennen kuin mies tulee töistä tms tms.
Vierailija kirjoitti:
Monissa kommenteissa paistaa läpi tai ihan suoraan sanotaan se, että naisen pitäisi jotenkin kasvattaa ja ohjata miestäkin isyydessä ja kodinpyörittämisessä. Neuvoa kädestä pitäen tai pyydellä tekemään sitä ja tätä, kun mies ei muuten osaa.
Mun järkeen ei tämä käy, ei ikinä ole käynyt. En minä halua aikuista miestä ruveta kasvattamaan ja ohjaamaan kuin jotakin... keskenkasvuista apukoululaista. Mulla on kädet täynnä palkkatyön, lasten ja oman vanhemmuuteni kanssa. Ei voi olla, että tehtäväni olisi ohjata ja opettaa vielä miestäkin olemaan isä ja aikuinen.
Raatorehellisesti: jos aikuinen mies on niin stanan tyhmä, ettei itse siinä sohvalla kännyä näprätessä tajua, että voisi vaikka laittaa lapsille iltapalan, kun puoliso on heidän iltapesut hoitanut ja nyt rupesi siellä pyykkiä vielä ripustamaan, niin... tyhmyys on hirveä piirre miehessä.
Eihän ap:n tarvitse miestä kasvattaa, koska hän osasi kaiken ennen perheen perustamista. Miestä pitää vain muistuttaa tasaarvosta ja tasavertaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se lasten elämä mene pilalle eron takia vaan tuota toitottaa ainoastaan kontrollin haluiset kaistapäät joille tärkeintä on elää "niin kuin kuuluu" tai vähintään esittää elävänsä ja heille on tärkeää että muutkin tekee niin.
Tieteellisten tutkimusten mukaan selkäreppulapset kärsivät aikuisena ydinperheiden lapsia enemmän erilaisista mielenterveyden ongelmista ja häiröistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylmästi pöydän ääreen ja raaka keskustelu ja kotitöiden jako niin, että ne on hoidettava. Paperille työt ylös ja päivät millin ne hoidetaan ja kuka hoitaa. Auton asiat jaatte myös. Viikko-ohjelma kuten jollekin laitosnuorelle. Näin sinulle jää näyttö tekeekö mies mitään ja mieskin tajuaa ehkä.
Jos ei mies tajua niin helpommalla ap pääset kun lähdet.
Tai mies lähtee ja ap:lle jää lapset ja kotityöt ja enää vain omat tulot.
Nämä "mies lähtee"- uhkailut on niin huvittavia. Miulle ainakin kelpas tosi hyvin se että jäi lapset ja kotityöt, ihan omakotitaloon jäin lasten kanssa asumaan. En kyllä keksi vielä missää kohtaa olisi tullut miestä tai hänen työpanostaan ikävä, ja onneksi oma liksakin on oikein oiva. Ja tietysti mies maksaa elarit, eli puolet omien lastensa elatuksesta.
Mutta noin muuten: hyvän miehen perään sitä varmasti itkisikin tyhjänpäiväisen kiukkuperseen perään ei itke kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lasten elämä mene pilalle eron takia vaan tuota toitottaa ainoastaan kontrollin haluiset kaistapäät joille tärkeintä on elää "niin kuin kuuluu" tai vähintään esittää elävänsä ja heille on tärkeää että muutkin tekee niin.
Tieteellisten tutkimusten mukaan selkäreppulapset kärsivät aikuisena ydinperheiden lapsia enemmän erilaisista mielenterveyden ongelmista ja häiröistä.
No eipä tuosta Ap:nkaan perheedynamiikassa kovin tervepäisiä lapsia pysty kasvattamaan.
Mies pitäisi jotenkin saada ymmärtämään tilanne sinun näkökulmasta, nyt häntä ei asia kiinnosta etkä silloin voi tehdä itse asialle mitään. Parisuhdeterapia eli ulkopuolinen henkilö tai herätys todellisuuteen mitä tapahtuu jos mikään ei muutu. Toki jos miehesi haluaa erota koska haluaa jotain muuta, muttei osaa sen eteen tehdä mitään...
Tällä hetkellä näytät tiettyä perhemallia lapsillesi. Se tulee vaikuttamaan heidän parisuhteisiinsa valtavasti. Oma äitini oli kuten sinä, ja hän oli tajuttoman väsynyt ja kiukkuinen koko ajan. Ei varsinaisesti purkanut sitä muhun, mutta kyllähän sen huomasi... Nykyisin annan miesten kohdella mua itsestäänselvyytenä, annan ja teen heidän puolesta kaiken, ja silti saan vain huonoa käytöstä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lasten elämä mene pilalle eron takia vaan tuota toitottaa ainoastaan kontrollin haluiset kaistapäät joille tärkeintä on elää "niin kuin kuuluu" tai vähintään esittää elävänsä ja heille on tärkeää että muutkin tekee niin.
Tieteellisten tutkimusten mukaan selkäreppulapset kärsivät aikuisena ydinperheiden lapsia enemmän erilaisista mielenterveyden ongelmista ja häiröistä.
No eipä tuosta Ap:nkaan perheedynamiikassa kovin tervepäisiä lapsia pysty kasvattamaan.
Epäuskottava trolli joka viljelee täällä kommenttipalstalla juttujaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi masentunut? Kuulostaisi vähän siltä. Ehkä kokeilisin hakea siihen apua ennen eron miettimistä. Jos ei muuten, niin kannattaa ajatella että olet kuitenkin miehen kanssa jonkinlaisissa tekemisissä loppuelämäsi. Muutenkin on kiva tietää ainakin yrittäneensä tosissaan.
Miksi pitäisi yrittää yhtään mitään? Parisuhteessa kaiken täytyy toimia itsestään ilman että koskaan tarvitsee puhua.
Vanhemmuus ja parisuhde ovat omia asioitaan, toki parhaassa tapauksessa yhdessä esiintyviä.
Jep. Ja tuolla asenteella ei löydä koskaan mitään kestävää. Hyväksikäyttäjän asenne.
Häh? Mulla on ihan kestävä perhe. Vanhemman velvollisuudet eivät ole sidoksissa siihen, millainen kumppanit olet. Käsittämätöntä että näin moni on ilmeisesti eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälleen yksi nainen joka luulee, että hänen tapansa huolehtia kotitöistä on ainoa oikea. "Hyvä äiti" syndroooma, joka ei anna miehelle edes mahdollisuutta onnistua jos ei tee kotitöitä kuten hän itse.
Tehkää kotityöt vuoroviikoin, äläkä nalkuta.
Ehdotan että otatte kotisiivoojan vuodeksi. Ja maksatte puoliksi. Tai mies maksaa 75 % tai 100 %.
Vierailija kirjoitti:
Olen todella pahoillani puolestasi. Meillä tilanne on toisin päin, koska minulla on syöpähoidot menossa ja mieheni on kovin uupunut täyspäiväiseen työhön ja kodin pyörittämiseen. Osallistun toki minkä jaksan, mutta juuri tällä hetkellä se on todella vaikeaa kun en meinaa pysyä edes pystyssä. Mieheni alkaa uupua, ja sinäkin uuvut tuohon tilanteeseen lopulta. Meillä tilanne on väliaikainen, mutta teillä tuo voi jatkua ties miten pitkään. Mitä enemmän annat miehen luistaa velvollisuuksista, sitä pidemmälle hän on valmis venyttämään sinun kiltteyttäsi.
Mitään raivoamista sinun ei tule hyväksyä, eikä sinun tule suostua 50:50 kulujen jakamiseen jos hän ei hoida omaa osuuttaan kotitöistä. Tämä ei tietenkään sinun jaksamiseen auta, mutta on edes jonkinmoinen kompensaatio panoksestasi.
Jos mies ei tee osuuttaan kotitöistä vaan olettaa sinun hoitavan sekä lapset että kaikki kotityöt niin tilaa edes viikkosiivooja ja vähennä sentilleen kulut 50:50 osuudestasi. Puhu myös tilanteesta oman perheesi ja appivanhempien kanssa. Ei vättämättä kivaa, mutta mies ei saa enää jatkaa raivoavana vapaamatkustajana sinun ja lapsien hyvinvoinnin kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Oletko yrittänyt suoraan ottaa puheeksi, että olet aivan kypsä tilanteeseen ja se on eron paikka, jos mikään ei muutu
Osa miehistä on tuollaisia, että ajattelevat naisen haluavan pyörittää kaikkea kun kerran on saanut lapsiakin. Mies jotenkin taantuu ja alkaa pitää naista äidinkorvikkeenaan, joka hoitaa melkein joka asian hänen puolestaan. Sitten jos juttu kariutuu kun nainen väsyy vetämään kivirekeä, mies valittaa ja itkee olleensa kunnon aviomies eikä ymmärrä miksi liitto kariutui.
Tuollaisten miesten käytös juontaa juurensa heidän lapsuudenkodistaan. Heille pitää tehdä selväksi se, ettei lapsen saanut nainen muutu siinä samalla miehen äitikorvikkeeksi. Miehen pitää pysyä miehenä, vaikka olisi 12 lasta tuvassa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todella pahoillani puolestasi. Meillä tilanne on toisin päin, koska minulla on syöpähoidot menossa ja mieheni on kovin uupunut täyspäiväiseen työhön ja kodin pyörittämiseen. Osallistun toki minkä jaksan, mutta juuri tällä hetkellä se on todella vaikeaa kun en meinaa pysyä edes pystyssä. Mieheni alkaa uupua, ja sinäkin uuvut tuohon tilanteeseen lopulta. Meillä tilanne on väliaikainen, mutta teillä tuo voi jatkua ties miten pitkään. Mitä enemmän annat miehen luistaa velvollisuuksista, sitä pidemmälle hän on valmis venyttämään sinun kiltteyttäsi.
Mitään raivoamista sinun ei tule hyväksyä, eikä sinun tule suostua 50:50 kulujen jakamiseen jos hän ei hoida omaa osuuttaan kotitöistä. Tämä ei tietenkään sinun jaksamiseen auta, mutta on edes jonkinmoinen kompensaatio panoksestasi.
Miehesi alkaa uupua kun sinä olet syöpähoidoissa? Saatana!
Sama saatana tuli täälläkin heti mieleen. Toinen sairastaa henkeä uhkaavaa sairautta niin mies uupuu hommassa joka on peruskauraa yksinhuoltajille. Jaksamista sinulle joka sairastuit.
Mies haluaa enemmän seksiä, joko sinulta tai joltain muulta. Älä katkeroidu se ei ole lapsille hyväksi.