Ainut tämänhetkinen hoitopaikka huono vauvalle, mikä ratkaisuksi?
Onko muilla vastaavaa kokemusta? Miten olette toimineet tilanteessa?
Meillä on vauvaikäinen lapsi ja ainut paikka minne oikeastaan hänet voi jättää hoitoon (jos on jotakin menoja mihin on pakko mennä) on anopin luona. Meillä ei henkilökemiat kohtaa ja hänen tapansa hoitaa lastamme ovat erilaiset, kun meillä itsellämme. Hän puhuu lapselle välillä hyvin erikoisia juttuja mitä ei vauvalle minusta kuulu puhua (luojan kiitos vauva ei vielä ymmärrä 😅). Olen koittanut olla mahdollisimman vähän hänen kanssaan tekemisissä, koska en vain jaksa. Hän saa oloni välillä hyvin ahdistuneeksi ja kun usein puhelee vauvalle, että sitten kun on isompi niin lähdetään reissuihin ja tehdään sitä tätä ja tuota. Minulta ei tietenkään kysytä koskaan mielipidettä siitä, mitä näistä reissuista ja tekemisistä olen mieltä vaan oletetaan, että annan lapsen hänen matkaansa. Ylipäätään minun mielipiteitäni ei kysytä vauvan hoidosta vaan hän tekee omat ratkaisunsa. Omille vanhemmille uskaltaisin jättää lapsen hyvillä mielin, tietäen, että lasta hoidetaan asian mukaisesti ja hänen kanssaan tehdään oikeasti asioita, käydään vaunulenkeillä, lauletaan, lorutellaan ja jumppaillaan, eikä vain esim. istuteta sitterissä tai pidetä sylissä katsoen televisiota samalla, mutta vanhempani asuvat toisella paikkakunnalla. Lapsen isä tekee pitkiä päiviä töissä, joten käytännössä hoidan lastamme koko ajan kotona. Harmittaa, että on niin olematon tukiverkko tällä hetkellä.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida paljon lasta itse hoitaa jos "tilapäisen" kaitsijan pitää hoitaa lorut ja vaunulenkit. Etkös sinä itse ole nuorempi lenkeille?
Sehän on lorua kun mummo on äänessä , juttelee nyt mitä juttelee
Kahta kolmea tuntia varten viisi A nelosta kirjallisia ohjeita?
Mitenhän te luulette niiden anoppien osanneen hoitaa miehenne ja hänen sisaruksensa? Kuitenkin mies on teille kelvannut vai ihan hätävarana otettu parempien puutteessa?
En ole missään vaiheessa kirjoittanut etten itse kävisi lenkeillä tai tekisi näitä asioita vauvan kanssa?
Hän on omalla tavallaan hoitanut, mutta onko se tapa hyvä meidän lapsellemme on eri asia. Miehen äiti ei kuulu pakettiin, anoppiaan ei valitettavasti voi valita, miehen voi.
Paljon on kuitenkin hoitanut enemmän kuin pakolliset lääkärikäynnit? Niiden aikana ei tarvitse vaunulenkkiä eikä loruja.
Viimeinen kappaleesi, tyypillinen miniä. Mies on minun, minun, vaikka taustansa ei minua miellytä. Hänen sukuunsa välit poikki. Ja miehet kestää - aikansa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida paljon lasta itse hoitaa jos "tilapäisen" kaitsijan pitää hoitaa lorut ja vaunulenkit. Etkös sinä itse ole nuorempi lenkeille?
Sehän on lorua kun mummo on äänessä , juttelee nyt mitä juttelee
Kahta kolmea tuntia varten viisi A nelosta kirjallisia ohjeita?
Mitenhän te luulette niiden anoppien osanneen hoitaa miehenne ja hänen sisaruksensa? Kuitenkin mies on teille kelvannut vai ihan hätävarana otettu parempien puutteessa?
En ole missään vaiheessa kirjoittanut etten itse kävisi lenkeillä tai tekisi näitä asioita vauvan kanssa?
Hän on omalla tavallaan hoitanut, mutta onko se tapa hyvä meidän lapsellemme on eri asia. Miehen äiti ei kuulu pakettiin, anoppiaan ei valitettavasti voi valita, miehen voi.
Kerropas sitten niitä anopin huonoja tapoja. Tuossa aloituksessa ei tullut ilmi mitään hälyttävää. Vai hoidatatko vauvaa niin paljon anopilla, että vauva istuu päivätolkulla sisällä ruudun edessä?
Jos todella on pakottava tarve saada lapselle hoitaja vauvaa nyt ei voi niin väärin hoitaa paria tuntia. Jos saa vaipan, pulloa, sosetta, ystävällistä puhetta vaikka "sitten kun oot iso."
Se on tietysti eri asia jos ei jaksa, apua tarvitaan päivittäin useita tunteja, silloin on palkattu hoitaja ratkaisum
Tottakai jos pyytää apua pitää hoitajan laulaa, jumppauttaa, lorutella, lenkittää, viedä vauvamuskariin jne.
Olipa hoitaja kuka vaan,hän ei hoida lastasi kuten sinä. Eikä ole tarkoituskaan.
Jos lapsen terveys on vaarassa, etsi toinen hoitaja.Jos kyse oikeasti on loruttelun väliinjättämisistä tai vaunulenkeistä,kannattaa mennä tutustumaan vaikka paikalliseen päiväkotiin.Ne ei ole hoitajan hommia.
Se että tekee asiat toisin ei tarkoita, että tekisi asiat väärin. Tuskin miehesikään ihan sekopäiseksi kasvoi samalla hoitamisella. Kyse on sukulaisesta jolle lapsi merkitsee paljon.Et varmasti halua katkaista välejä.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai jos pyytää apua pitää hoitajan laulaa, jumppauttaa, lorutella, lenkittää, viedä vauvamuskariin jne.
Kyllä, maksetun hoitajan.
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää vain hyväksyä anopin erilainen tapa tai jättää menot väliin. Anoppi on kuitenkin lapsen mummu. Jos et itse pidä anopistasi, ei kannata pilata lapsen välejä mummoonsa. Ei vauva kärsi, jos se ei pääse ulkoilemaan tai loruttelemaan lyhyen menosi aikana. Ja jostain matkasuunnitelmista stressaaminen on aika turhaa vielä tässä vaiheessa. Antaa mummon haaveilla.
Meillä vähän samaa. Sitten totesin, että anoppi on omanlaisensa ja minä äitinä ehkä vähän liiankin leijonaemo. Toisen lapsen kohdalla sitä jo jotenkin osaa "höllätä". Mulla ei myös sen kummempaa tukiverkkoa. Pääsääntöisesti lapset hoidan itse, mutta joskus sattuu sellaisia menoja, että jos anoppi on käytettävissä pari tuntia helpottaa elämää. Mies yrittäjänä painaa pitkää päivää.
Mitä väliä sillä on mitä se anoppi vauvalle puhuu ja lorutteleeko vai katseleeko telkkaria, jos lapsi on kuitenkin turvassa hänen kanssaan eikä jätetä esim hoitopöydälle yksin? Vai miten paljon se vauva siellä oikein on? Minulla ei ed3s ollut vauva-aikoina mitään paikkaa mihin laittaa vauva hoitoon omien menojen ajaksi arkipäivinä, kun kaikki isovanhemmat ja lapsen isä oli töissä, joten yritä nyt olla tyytyväinen siihen että anoppi voi hoitaa.
Toki jos jutut jatkuu outoina etkä voi luottaa että edes tärkeimpiä ohjeita vaikkapa ruokavaliosta noudatetaan, ne hoitoajat kannattaa jatkossakin pitää mahdollisimman lyhyinä ja satunnaisina.
Voi se olla, että anopin haaveet lapsen kanssa reissaamisesta kariutuu muutenkin kun tämä kasvaa uhmaikäiseksi joka paikkaan ehtiväksi taaperoksi. Jos anoppi kuitenkin huolehtii vauvasta niin höllää vähän. Loruttelet sitten itse kotona. Ei ole haittaa jos vauva joskus katselee telkkaria.
Ap haluaa ilmaisen hoitajan lapselleen ja kehtaa vielä luetella mitä kaikkea aktiviteetteja hoitajan pitäisi tohottaa lapsen kanssa🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle anoppi vain nauroi päin naamaa kun jätin hänelle kirjoittamani ohjeet.. "olen minä lapsia hoitanut ennenkin"... 🙄
Onko lapsillasi joku säännöllinen lääkitys tai allergia tai muu terveydellinen ongelma, joka vaatii kirjalliset ohjeet? Koska minäkin sanoisin, ihan kolmen lapsen kokemuksella, että jos puhe on syöttämisestä, vaipanvaihdosta, pukemisesta ja riisumisesta, kylvettämisestä jne normaaleista toimista, eikähän noi ilman kirjallisia ohjeita tässä hoituisi. Toki annettavat ruuat otan mielelläni valmiina tai ainakin selkeät ohjeet siitä, mitä lapset varmasti syövät, helpompaa kaikille. Myös minulle.
----------------
No itse olen "mummipuoli" eli silloisten vauvojen äidinisän tai isänisän uusi puoliso. Nykyään kaikki kuusi tuolloista vauvaa ovat jo 12 - 20 vuotiaita, mutta joo, olivat hoidossa noin ehkä kerran kuukaudessa kukin vuorollaan, ja joo, oltiin kiitollisia lasten äideille, jotka laittoivat kirjalliset ohjeet vauvojen kohdalla siitä, mikä rytmi vauvalla sillä hetkellä on, mitä hän yleensä kulloinkin syö ja milloin tavallisesti nukkuu. Vauvat kun kehittyy tosi nopeasti ja kun ei häntä päivittäin näe, niin ne ohjeet (tiedot!) ovat kyllä avuksi. Ja jotta joku ei kuvittelisi minun mummipuolen olleen parikymppinen heitukka tuolloin, niin kerron, että omat lapseni olivat kahdenkymmenen nurkissa silloin, ja ammatiltani olen lastenlääkäri (joka ei väheksy vanhempien tietoja lapsestaan).
Vierailija kirjoitti:
Hoitakaa itse vauvaa. Vauva/pikkulapsiaika on sellaista että ei voi olla paljon omia menoja. Lapsi ensin.
Eri, mutta miten pitkään pitää vielä välttää omia menoja, kun tätä samaa mantraa saapi kuulla koko ajan ? Olen ollut 10kk vanhasta lapsestamme erossa koko tämän 10kk aikana yhden tunnin (!) ja senkin vain siksi, että olin hammaslääkärissä, ja sekin tuntuu olevan liikaa joidenkin mielestä. Ei ole edes mies hoitanut siksi aikaa että kävisin yksin lenkillä tai edes pesulla, muuten on ihan paska äiti.
Kyllä minunkin anoppini tekee mielestäni kaiken väärin. Mutta yritän pitää sen omana tietonani. Anoppi rakastaa vauvaamme ja haluaa olla tämän elämässä. Onhan hän kasvattanut miehenikin ja ihana tuli. Jätän siis hoitoon. Pitkällä tähtäimellä uskon, ettei lapseni ole hyödyllistä oppia, että on vain "minun tapani elää ja väärä tapa". Mitä enemmän rakastavia aikuisia lapsella, sen parempi. En aio seistä tiellä, vaikka anoppi minua usein ärsyttääkin.
Sitten ei varmaan laiteta vauvaa hoitoon? Vaihtoehtoiset ratkaisut tehdä retki vanhempiesi kotikaupunkiin, pyytää heitä teille tai maksaa lastenvahdista.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne pakolliset menot on? Korkeintaan joku oma lääkärikäynti ? Silloin voi miehesi varmasti järjestää työnsä niin että voi olla vauvan kanssa sen hetken. Huvittelu ei ole pakollisia menoja.
Riippuu missä mies on töissä. Eikä lääkärissä käynti kestä hetkeä, hyvin usein menee jopa 4h.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne pakolliset menot on?
Itse otin lapset mukaan niin lääkäriin kuin auton katsastukseenkin
Minä en koska vauva itki niin paljon autossa että en voinut pysähtyä joka kilometrin välein 50km matkalla.
Vieläkö MLL:n kautta saa hoitajia? Meillä kävi tällainen monta kertaa lyhytaikaisesti, kun lapsi pieni, tosin ei vauva, vaan reilun vuoden ikäinen.
Jännä miten anoppi on aina, se huono ja turvaton kasvattaja mutta omat vanhemmat täydelliset ja turvalliset...
Mitä ne pakolliset menot on?
Itse otin lapset mukaan niin lääkäriin kuin auton katsastukseenkin