Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Viime viikolla pääsin vihdoin uuteen kymmenykseen. Painoni oli 79,9kg eli pudotusta noin 3kk aikana 8,8kg. 

Nyt pudotellaan perjantain työreissun ja lauantain festari pöhöt pois ennen kuin hyppään katsomaan painoni uudelleen. Toivon mukaan lukema edelleen alle 80kg, mutta en ota stressiä vaikkei olisikaan kun tiedän, että kilo tai kaksi on nopeasti karistettu tarkemmalla syömisellä.

Ihanaa kesää kaikille ja tsempit  teille uusille Mounjaro käyttäjille  <3

Terkuin: Kehokuntoon25

Mahtavaa Kehokuntoon25. Jokaisen kilorajan ylittäminen on mahtavaa, mutta jotenkin erityistä on se, kun pääsee seuraavalle kymmenluvulle. Nyt saa tuulettaa. Onnittelut!!!!

-AP

Vierailija kirjoitti:

Mahtavaa Kehokuntoon25. Jokaisen kilorajan ylittäminen on mahtavaa, mutta jotenkin erityistä on se, kun pääsee seuraavalle kymmenluvulle. Nyt saa tuulettaa. Onnittelut!!!!

-AP

Juuri niin! Sitä uudelle kymmenelle pääsyä odottaa monesti jännittyneenä, pitkään ja hartaasti. Vaikka painoeroa ei teknisesti olisikaan paljoa, tuntuu askelkin uudella kymmenellä kevyemmältä. Sehän kohottaa mielialaa ja lisää intoa. Kiva, että täällä on YYA-henkeä ja vertaistukea.

Huomaatteko eroa jos pistätte vatsaan, reiteen tai käsivarteen?

Onko jossain kohti tehokkaampaa? Olen itse saanut nyt -20kg pois ja olen kokeillut 2,5mg , 5mg ja nyt kaksi kertaa 7,5mg. Ei paino pudonnut yhtään enempää 7,5mg kuin 5mg, eikä ollut mitään eroa, joten palauduin takasin 5mg. Miksi turhaan ottaa ainetta enempää kun ei ole mitään vaikutusta. Itse asiassa 5mg paino putoaa paremmin.

Kerran kokeilin reiteen, en huomannut eroa mutta sattui enemmän. Ajatuskin käsivarteen pistämisestä hirvittää 🤭 mutta onhan täällä kirjoiteltu, että käsivarteen pistämällä tehoaisi paremmin. 

Itse olen välillä huomannut, että en ilmeisesti pidä mäntää tarpeeksi pitkään pohjassa sen jälkeen kun se on nollilla. Muistaakseni lääkäri sanoi, että pitäisi viisi sekuntia pitää vielä neulaa ihon sisällä kun mäntä on pohjassa että koko annos ehtii mennä perille. Onko teille muille puhuttu tuollaista?

Mulle neuvottiin että pitää laskea kymmeneen ja sitten vasta vetää pois.

Tänään on sitten 25 viikkoa tavoitteen saavuttamisesta ja lääkkeen alasajosta. Paino ei ole lähtenyt nousemaan ja on pysynyt ilman suurempia ponnisteluita aloillaan. Ensi viikolla edessä on puolen vuoden rajapyykki. Tämä kesäkausi on minulle näytön paikka, koska meillä on läpi kesän käytännössä koko ajan joko asiakaskekkereitä tai sitten ystäviä/perhettä vieraina ja tapahtumiiin liittyy aina myös monipuolista tarjoilua. Eli nyt annoskokojen hallinta testataan toden teolla. Olen kuitenkin luottavaisin mielin, onneksi olen tehnyt paljon ajatustyötä tämän suhteen viimeisen vajaan vuoden ajan. Tiedän, että matka jatkuu edelleen ja  tämä prosessi ei ole vielä päätöksessä, niinpä tuuletan jokaisesta viikosta, jolloin koen onnistumisen tunnetta tavoitteessa pysymisessä.

Oikeastaan paino on pysynyt hieman alhaisempana kuin ennakoin ja mikä oli lopullinen odotusarvoni. Tavoitepainon saavuttamisesta huolimatta minua vaivasi välillä kehonkuvan vääristymä ja näin itseni peilistä joko isompana tai vähintään saman kokoisena kuin ennen painonpudotusta. Silloin teki mieli alkaa pudottamaan lisää, mutta se on onneksi mennyt ohi ja arki on palannut uomiinsa. Olen iloinen, että valmistauduin  ennakkoon tuohon kehonkuvan vääristymän mahdollisuuteen, koska muutoin edessä olisi loputon kierre ja mieli juuttuisi kiloihin elämästä iloitsemisen sijaan.

Mukavaa kesää kaikille ja tsemppiä kunkin projekteihin.

-AP

Mielenkiintoinen juttu tuo kehonkuva. Minusta itsestä -17kg pudostus ei oikeastaan tunnu miltään, koska tällainen olen omasta mielestäni ollut koko ajan. Se oikea minä on vaan ollut piilossa läskien sisällä.

Olen nyt jäänyt tähän jumittamaan. Jos haluan vielä pudottaa loput 3kg pitäisi alkaa tarkemmin laskemaan syömisiä. Elämä on nyt kuitenkin niin hektistä, että en jaksa. Yritän vaan selvitä viimeiset työviikot ennen lomaa. Ehkä sitte lomalla on taas enemmän voimia keskittyä viimeisten kilojen pudotukseen.

-Puolikas

On todella tavallista, ettei pää pysy fyysisen muutoksen mukana koon suhteen. Voi olla, että itsensä säännöllinen mittaaminen ja mittaaminen etenkin ennen uusien vaatteiden hankkimista auttaa hahmottamaan asiaa paremmin? Monet ovat jo sovittamatta hankkimassa liian suuria vaatteita, koska mielikuva omasta koosta ei ole päivittynyt.

Lihavuusleikattujen haastatteluista olen lukenut, ettei moni välttämättä ensin edes tunnista itseään päädyttyään vahingossa vaatekaupassa peilin eteen. Ihminen ei ole muuttunut höperöksi, vaikka tervehtisi autopilotilla vahingossa peilikuvaansa luullen törmänneensä puolituttuun. Vasta sen jälkeen voi havahtua, että näkee itsensä peilistä sivusilmällä eikä ketään puolituttua.

Kannattaa iloita ja kirjata kaikki pienetkin fyysiset ja psyykkiset muutokset. Myös ne omituiset ja ikävätkin. Itse huomasin karvankasvun kärsineen myös kainaloissa. Hiuksiakin on tippunut viime aikoina ärsyttävästi. Aion leikkauttaa hiukseni joka tapauksessa ja varsinainen sheivauksentarpeen vähentyminen ei harmita. Joka asiassa ovat omat plussansa ja miinuksensa.

Tuossa oman kehonkuvan ymmärtämisessä on varmasti perää. 

Olen nyt saanut MJn aikana pudotettua 30 kg ja en huomaa eroa peilistä- toki vaatteista ja jaksamisessa sen huomaa. Kaivan vaatekaapista pienempiä vaatteita ja kun ne tuntuu napakoilta, niin olo on ihan samanlainen pullero, kuin 30 kiloa painavampana.

Tähän päälle kun lisää sen, ettei kukaan kommentoi hoikistunutta olemusta millään lailla, niin sekin ruokkii vääristynyttä minä kuvaa entisestään.

Tunnustan vielä kolmantena seikkana sen, etten ole varmaan painavimmillani tajunnutkaan, kuinka iso olen ollut ja kuvitellut itseni hoikemmaksi omassa päässäni.

Vielä on 10 kg normaalipainon rajamaille- jotenkin odottelen siinä kohtaa valaistumista oman päänsisäillä ja josko sitten joku läheinenkin huomaisi

Nykyaikana ei ole korrektia kommentoida toisen painoa. Kyllä muut huomaavat hoikistumisen. Kannattaa antaa itse itselleen tunnustusta.

On varmaan totta, ettei nykyaikana painoa kommentoida-  itse ajattelen, että pitääkö tämänkin olla jatkossa tabu, niin kuin niin moni muukin asia yhteiskunnassa vai olisiko se ihan ok, jos itselleen läheisimmät ihmiset asian havaittuaan varmistelisivat, että onhan kaikki kunnossa

Mutta pidetään tämä ketju hyvä tuulen ketjuna, kuten AP on sen kivasti rakennellut. Kaikki mielipiteet mahtuu mukaan.

Hyvin vähän ihmiset nykyään tosiaan kehtaa kommentoida painoa. Olen huomannut, että kun sanon itse asiasta ylimalkaisesti, niin sitten tulee heti kommenttia eli ovat kyllä huomanneet. Moni on sanonut, että "no, oon kyllä huomannut, että oot laihtunut tosi paljon...". Jotkut itse ylipainoiset usein sitten kysyy kahden kesken, että mitä olen tehnyt. Onneksi ei sitä laihtumiskateutta ole tullut vastaan. Yhden kanssa on puhuttu lääkkeistä ja kyselee usein lisää. Luulen, että itse rohkaistuu viimeistään syksyllä kokeilemaan. Hän on lukenut lehdistä, muttei oikein tiedä aiheesta ja on sellainen varovainen persoona, ettei lähde hömpötyksiin helposti mukaan vaan varmistelee kovin. Selvästi asia häntä nyt kiinnostaa ja hänellä on ylipainoa kymmeniä kiloja. En neuvo ketään lääkitykseen, mutta rehellisesti olen kertonut kokemukseni. Olen sanonut senkin, että kaikissa lääkkeissä on riskinsä, mutta niin on ylipainossakin eli kannattaa miettiä niitä lääkityksen riskejä suhteessa ylipainonsa riskeihin. 

Minä olen nyt saanut helmikuusta tähän päivään pudotettua 33 kiloa. Yksikään ei ole tätä huomannut. Vaikka esim vasta olin sukujuhlissa jossa eräs henkilö oli ripulin myötä pudottanut ehkä pari kiloa. Tätä kehuttiin ja kommentoitiin. Johtuuko se sitten siitä, että edelleen olen pitkälti yli satakiloinen. Lihava mikä lihava, painoi sitten 200 tai 100 kiloa.

S1988

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nyt saanut helmikuusta tähän päivään pudotettua 33 kiloa. Yksikään ei ole tätä huomannut. Vaikka esim vasta olin sukujuhlissa jossa eräs henkilö oli ripulin myötä pudottanut ehkä pari kiloa. Tätä kehuttiin ja kommentoitiin. Johtuuko se sitten siitä, että edelleen olen pitkälti yli satakiloinen. Lihava mikä lihava, painoi sitten 200 tai 100 kiloa.

S1988

Kyllä sen huomaa. Sitä pidetään niin arkana asiana, ettei uskalleta kommentoida. 33 kiloa on alakoululaisen verran painoa. Kyllä sen huomaa jo liikkumisesta. Pyöreäposkisuus ja kapeakasvoisuus on enemmän geneettistä ja sattuman kauppaa, mihin kohtaan itse kullakin on sattunut sijoittumaan niitä rasvasoluja. Siten poskien perusteella voi olla vaikea arvioida toisen painoa. Iltapäivälehdessä kauhisteltiin Ozempic-käsiä eli sitä kun rasva ja turvotus lähtee sormista, kämmenselästä ja käsivarsista laihtuessa. Eihän siihen tarvita Ozempicia eikä mitään muuta lääkettä. Melkein jokaisella laihtuneella käy samalla tavalla, sormus käy liian suureksi ja kellonhihnaa täytyy kiristää. 

Luin myös tuon jutun ozempic-käsistä. Otsikon perusteella kuvittelin, että vähintäänkin heiltä on sormet tippuneet pois. Kyseessä olikin hoikistuneen ihmisen tavalliset kädet :D 

Kiitos, taas helpottaa kun täällä vähän kirjoittelee ja lueskelee. Parasta tässä on kun jaksaa 6v pojan kanssa pyöräillä, kalastaa, heitellä palloa ym. 

S1988

Lisäksi vielä, että nykyään voin elää lääkkeen avulla normaalia elämää. Syön terveellisesti, mutta voin käydä buffetissa tai jäätelöllä lasten kanssa. Syödä juhlissa kakkua ym. Kaikessa vain kohtuulisempi määrä ja pääruokavalio terveellisistä aineksista. Huomenna toinen puolikas annos 10mg kynästä, ja taas käsivarteen. Paino 141, lähtö 174,8

S1988

Ravitsemussuosituksissa painotetaan sitä, että 80% ruokailusta pitää olla suositusten mukaista ja 20% on sitten varattu niille sattumille. Tuo on hyvä ohjenuora buffetissa syöjälle tai juhannuksen viettäjälle sekä ihan kaikille ihmisille.

Nykyaikana on helppoa kuvata kaikki syömisensä ja myös luntata kuvista ja toistaa niitä onnistuneita aterioita, jos pää meinaa lyödä kiireessä tyhjää. Minä olen laittanut kuvien otsikoihin myös kalorimäärät muistin tueksi. Minä en ole ketogeenisella ruokavaliolla ja en ole syventynyt Whoosh effect-juttuihin.

Minulla voi olla täysin sattumasta kiinni se, että jumittanut paino on alkanut pudota sen 20% sattuma-annoksen syömisen jälkeen. Voi olla, että aivoissa on syttynyt lamppu ja nälänhätä-tila on peruttu. Sen vuoksi sitten on alkanut taas aineenvaihdunta toimia normaalisti. Minulla jumitti paino kolme kuukautta samoissa lukemissa ja vasta astetta syntisempi illallinen käänsi on-napin päälle.

Pistihän se vihaksi kun olin tehnyt kaiken suunnitelmien mukaan! Opin, ettei painon kanssa voi laskea minkäänlaista päivämäärää, jolloin olisi valmista.

Huomasin myös tuon tankkauspäivän tärkeyden. Mulla näkyy painokäyrä pysyvän samassa aina viisi tai kuusi päivää ja sitten peräkkäisinä päivinä tapahtuu laskua ja taas viisi- kuusi päivää tasannetta.

Pyrin kerran viikossa syömään hiilihydraatteja oman tavoiteannoksen ja tämän jälkeen tulee painon putoamispäivät. Varsin outoa, mutta kaipa se vaikuttaa säästöliekki-ilmiön sammumiseen tuo tankkauspäivä.

Syötyjen kalorien määrä on pienentynyt entisestään lääkkeen ensimmäisen annosnoston myötä ja myös liikuntamäärät ovat lisääntyneet. Oikeastaan ihmettelen miten painon putoaminen on edelleen maltillista näillä kaloreilla ja kulutuksella. Mutta mieluummin pudotan hitaasti, jotta lihakset ja hiukset säilyvät menossa mukana. Ärsyttävää tässä pienemmässä ruokahalussa on se, että pitää syödä ensin proteiini ja sitten vasta kasvikset ja lopulta hiilihydraatit, jotta varmimmin saan racinnosta tärkeimmät ainesosat. Melko tylsää pureksia ruoka sekoittelematta sitä joka haarukalliseen 😂

Uutta on nälkä aamuisin. En ole sitten lapsuuden osannut syödä aamiaista, kun ei ole maistunut. Nyt pystyn syömään pienen aamiaisen. Pidän tätä positiivisena merkkinä verensokerin terveemmästä tasosta, vaikka laboratoriokokeita ei olekaan otettu. 

Tsemppiä kaikille!

Lyyli Pyylevä 

Pippa Laukka: Tämä on totuus Ozempic-käsistä

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/59d0192c-d1.b6-442a-8c26-9b90…