Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Vierailija kirjoitti:

Suomenkielisessä ohjeessa  lukee  useammalla eri sivustolla, myös Euroopan  comission sivuilla seuraavasti:

Mounjaro pistetään ihon alle vatsaan, reiteen tai olkavarteen. Annos voidaan pistää mihin vuorokauden aikaan tahansa riippumatta aterioista.

Mounjaroa pistetään kerran viikossa. Se aloitetaan pienellä 2,5 mg:n annoksella, jota nostetaan asteittain (kuukauden välein). Annosnosto toteutetaan yksilöllisesti.

Rasvan imeytymistä estävän orlistaatti-lääkkeen käyttöön liittyvien haittavaikutusten hallinta edellyttää vähärasvaista ruokavaliota. 

En lähtisi noita ohjeita rikkomaan. Eli Mounjaro pistetään  IHON ALLE, ei siis rasvakudokseen. (Miksi muuten voisi käyttää 4 mm neuloja?

Enkä pistäisi myöskään useammin  kuin 1 x viikossa. Lääke  voi saada  elimistön rasvan polttamisen sekaisin. 

Muuten ok, mutta Mounjaro ei ole orlistaatti lääke eikä estä erikseen rasvan imeytymistä. Vaikuttava aine on tirtsepatidi. Silti tietysti terveellinen ruokavalio on elämäntaparemontin yksi keskeisimpiä tekijöitä.

Mietin ensin, että kävisin puntarilla vain kerran viikossa, ennen lääkkeen pistämistä, mutta kävinpä silti nyt tänä aamuna kun lääkkeen aloittamisesta on kolme yötä. Yksi kilo tippunut, olisin kuvitellut, että näin isosta massasta lähtisi enemmänkin, jo nesteitä, kun syöminen on ollut hyvin vähäistä ruokahaluttomuudesta johtuen.

En tiedä, onko liian vähäinen syöminenkään aineenvaihdunnan kannalta hyvä. Hyviä vinkkejä joku kirjoittikin edellä riittävään proteiinin saantiin, ja laadukasta rasvaakin pitäisi kai saada, että elimistö uskaltaa luopua ylimääräisistä rasvavarastoistaan.

Lueskelen tässä yhtä kirjaa aineenvaihdunnasta, ja sen mukaan kaloriteoria on aivan liian yksinkertainen kuvailemaan monimutkaista ilmiötä. Kehot todella ovat erilaisia sen suhteen, miten tehokkaasti hyödyntävät ja varastoivat saamaansa ravintoa. 

Kukaan ei tunnu uskovan, että reilusti ylipainoinen ihminen voi syödäkin liian vähän; vähätellään ja halveksitaan, että pettää itseään käsi sipsipussissa.Tämä tässä lääkkeen tuomassa ruokahaluttomuudessa vähän jännittääkin, että tuleeko syötyä riittävästi. Ehkä kokeilen lääkärin antamaa vinkkiä, että pistän seuraavan kerran vain 1,25 mg eli puolet annoksesta, jos näyttää että ruokahalua ei oikein ole. Tuleehan se halvemmaksikin. 

MounMama

Täällä ei ollut 2,5mg annostuksella mitään haittavaikutuksia. Toki myöskään paino ei pudonnut ensimmäisen kuukauden aikana juurikaan.. Mikä hieman huolestuttaa, koska painon putoaminen on ollut pitkään todella haastavaa ja ehdin toivomaan lääkkeestä apua siihen. Kaksi päivää sitten annostus nousi 5mg ja erityisesti kahtena yönä olen nyt herännyt hyvin voimakkaaseen pahoinvointiin. Ei kuitenkaan ole oksennusta tullut, vaikka hetken joutunut miettimään, tarvitseeko lähteä vessaan. Illalla ja aamulla ollut etova olo, mutta ainakin eilinen päivä meni hyvin ilman pahoinvointia. Toivottavasti menee ohitse, koska olen joutunut jo pari tabletti muotoista lääkettä lopettamaan pahoinvoinnin vuoksi.

Hienoa MounMama, että olet liittynyt tähän ketjuun kirjoittamaan tarinaasi. Näissä painonhallinnan projekteissa on tosi monta koulukuntaa, mutta yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole, joten suosittelen että kuuntelet mitä kehosi sinulle kertoo. Minä olen käynyt puntarissa joka aamu ja teen niin edelleen. Sanoin aion jatkaa joka aamuista painon seurantaa ainakin vuoden. Kirjaan painoni ylös ja se on osoittautunut hyväksi varsinkin siinä vaiheessa, kun turnausväsymys koetteli elämäntapamuutosta ja alun vauhdikas painon aleneminen hidastui. Oli hyvä nähdä numeroiden  pohjalta, että projekti etenee koko ajan.

Mielestäni  myös sinun aloituksesi on hyvin rivakka, mutta ymmärrän hyvin tuon  "malttamattomuuden":) Samoin tuo ulkopuolisten "käsi sipsipussissa" ajattelu on samalla niin turhauttavaa ja toisaalta taas huvittavaa.  Myöskään ylipaino ei tarkoita sitä etteikö ihminen liikkuisi eikä peruskunto voisi olla hyvä - ne eivät ole toisiaan poissulkevia. Samoin välillä kutkuttaa vatsanpohjasta, kun lukee kiivaita kommentteja, joissa kirjoittaja "tietää" miksi painosi on noussut ja "tietää" ettet voi pysyä laihduttuasi normaalipainossa, "tietää", että pudotat painoasi "väärin"  ja "tietää", ettei sinun lääkärisi voi olla pätevä painonhallintaprojektien asiantuntijana jne. Näihin ilkeämielisiin ja ristiriitaa hakeviin kommentteihin ei kannata edes vastata, koska se ei johda mihinkään.

Tsemppiä sinulle, on kiva lukea  miten prosessisi edistyy. Kannustan sinua luottamaan omiin tuntemuksiisi, tiedät kyllä mitkä ovat parhaita valintoja juuri sinulle. Niin ja iloitse jokaisesta edistymisen askeleesta. Omalta osaltani pyrin puolestaan vakiinnuttamaan ateriointini sellaiselle tasolle ettei paino laskisi enempää eikä myöskään nousisi. Juuri nyt näyttä siltä, että tasapainon löytyminen on edistynyt. Kiva tunne.

-AP

Kiva lukea muiden kokemuksia. 

 

Itse aloitin kesällä -23 Saxendalla, jolla lähti 12 kg. Nyt aloitin kuukausi sitten Wegovyn, jolla on lähtenyt 2,5 kg. 

Saxenda ei enää toiminut laihduttavassa mielessä, mutta paino ei myöskään noussut. 

Lähtöpaino oli 93 kg ja nyt tosiaan 79 kg. (Pituus 160 cm). 

pyrin pääsemään nyt ainakin 73 kg, katsotaan sitten lähempänä. Mutta aika verkkaisesti olen edennyt. 

 

Ihan saa tehdä töitä kuitenkin painon putoamisen eteen. En koe että se täysin vaivatta lääkkeen avulla lähtee, mutta toki siitä on apua.

Vierailija kirjoitti:

...

Ihan saa tehdä töitä kuitenkin painon putoamisen eteen. En koe että se täysin vaivatta lääkkeen avulla lähtee, mutta toki siitä on apua.

Hyvin kirjoitettu. 

Hei

annokseni oli 6 viikkoa 2,5 Mg ja kun nyt kuudennella viikolla oli vaikeuksia olla syömättä viikon viimeiset päivät, nostin eilen annoksen n 3,2 Mg (5 Mg kynä josta lasken naksutuksilla määrän) niin samat oireet kuin sinulla, yöllä tuli todella ällöttävä ja epämiellyttävä olo. 

 

Minäkään en pidä tätä Mounjaroa (tai mitään muutakaan valmistetta) minään ihmelääkkeenä, joka hoitaisi kaiken niin, ettei itsellä tarvitsisi tehdä mitään muutoksia elintapoihin. Tuntuu vain, että tarvitsen nyt hetken kävelykeppiä ennen kuin pystyn jättämään sen pois ja voin taas kävellä itse. 

Vaikka minulla on tätä ylipainoa sairaalloisesti, on minulla kaikki veriarvot yllättäen kuitenkin oikein hyvät. Ei diabetesta, hyvät kolesteroliarvot, hyvät maksa-arvot, ei vitamiini- tai rautapuutoksia. Toki olen vielä suht nuori, mutta en halua tilanteen huonontuvankaan. 

MounMama

Täällä puolikkaalla annoksella tiistaina aloittanut. Nyt sunnuntaina jo hyvin huomaa, että vaikutus on merkittävästi laskenut ja nälän tunnetta on ollut. Myös se jännä tunne mahasta on poistunut, joka kertoo, että ei kannata syödä isoja annoksia. En ole kuitenkaan syönyt mitään välipaloja, eikä tee mieli herkkuja tai viiniä. 5 päivässä vaaka näyttää -2,2kg.

Odotan jo innolla tiistain seuraavaa annosta, nyt kun tietää minkälaisia olotiloja odottaa. Aijon jatkaa 1,25mg:llä 2-4 viikkoa. Ensimmäisen viikon perusteella voin todeta, että puolet viikosta menee lääkkeen voimalla, mutta toiseen puoleen tarvii myös omaa tahtoa, että syöminen pysyy ruodussa.

kuinka paljon muut ovat rajoittaneet syömistään? Itse olen ajatellut jättää kokonaan vain herkut ja alkoholin kotona. Jos on joku työtilaisuus tai juhlat aion juoda pari ja syödä vähän sitä mitä ikinä on tarjolla. Kotona syön ihan normaalisti, mutta pienempiä annoksia. Tosin tällä viikolla on tehnyt mieli kaurapuuroa, eikä leipää ja päiväruualla olen usein ottanut proteiinin kylkeen pelkkiä parsa- ja ruusukaaleja. 

Onpa sinulla alkanut vauhdikkaasti - vau,  Aloittaessani Mounjaron minulla ei tullut missään vastaan puolikkaat annosteluvaihtoehdot tms. Ei tullut edes mieleen, että niin voisi tehdä.  Olin iloinen, että lääkäri kirjoitti reseptejä varmuuden vuoksi kaikille vahvuuksille. No, 5mg riitti hyvin. Ehkä 2,5 mg olisi kantanut, jos olisin tajunnut että niin voi vaan mennä. Se voisi helpottaa tätä alasajo ja irrottautumisvaihetta, 

Mutta itse asiaan. Juu, minä olen rajoittanut myös tietoisesti ruokailua rankallakin kädellä ja kokenut sitä kautta välillä myös voimakasta nälän tunnetta lääkityksen aikana. Oikeastaan en pidä ollenkaan ns. kylläisyyden tunteesta, joka tulee lääkkeen myötä.  Aloittaessani innostuksen puuskassa lääkkeen, en ollut suunnitellut asiaa kovin pitkälle. Mutta ensimmäisen viikon aikana tajuntaani iski, että eihän tämä näin mene, että käytän järkyttävän kallista lääkettä ja odotan mitä tapahtuu. No, kyllähän minä tiedän mitä painon hallinta pitkällä aikavälillä edellyttää, joten ei siis muuta kuin muuttamaan viime kuukausien tottumuksia sellaiseen moodiin,  mihin kykenen sitoutumaan tulevaisuudessa helpoiten ja mikä tukee jatkossa painon pysymistä alhaalla,

Viikonloppuna jos on ollut kavereita, olen syönyt samaa kuin muutkin. Pyöritellyt lautasella mini annosta, jotta muut ei vaivaannu eikä kiinnitä huomiota annoskokooni. Olen syönyt kaikkea, mutta vain vähän enkä ole tehnyt numeroa siitä, mitä voin syödä, mitä en voi syödä tai mitä minun ei pitäisi syödä. Olen huomannut, että aiemmin asettelin salaatin lautaselle reunasta lähtien ja siitä sitten eteenpäin. Nyt kokoan annoksen avarasti lautasen keskelle. Silloin näyttää että on enemmän ruokaa kuin onkaan. Se vaikuttaa niin omaan kylläisyyden tunteeseen kuin siihenkin miten paljon muut kiinnittävät huomiota siihen mitä syöt tai jätät syömättä, Toisekseen syön ainoastaan ruokaa joka on aidosti hyvää. Jos rajoittaa syömistä, niin ei kannata syödä huonoista raaka-aineista tehtyä, mautonta tai pahaa ruokaa. Jos on jotain mikä mielestäni ei ole todella hyvää ja maukasta, jätän syömättä. Jätän lautaselle kaiken, mikä ei  ole  onnistuneinta lajissaan. Painon hallinta ei tarkoita minulle samaa kuin kulinaristisista mauista kieltäytyminen,

Meni taas höpötykseksi, mutta tsemppiä sinulle! Onnistunutta matkaa kohti tavoitetta.

Minullakin on nyt sellainen periaate että viinit/herkuttelut tapahtuu kodin ulkopuolella sosiaalisissa tilanteissa, mutta kotona keskityn syömään siten että se tukee tätä painonhallintaa. 

On nimenomaan todella hyvä että on pakko myös katsoa syömisen perään koska sillä rakennetaan tulevaisuutta lääkkeen lopettamisen jälkeen. Ja onhan se niin että kun laittaa monta sataa kuukaudessa tällaiseen, niin haluaa myös ottaa tosissaan nää asiat. Tuntuisi aikamoiselle tuhlaukselta käyttää vaan lääkettä ja syödä miten sattuu. Ei se pidemmällä tähtäimellä ainakaan toimi.

Hyvin samanlaisia ajatuksia kuin minulla. Eli jos ja tähän on laittanut tosi paljon rahaa, niin kyllä on syytä myös sisäistää lääkkeen rooli  painonhallintaprojektin tukena ja opetella se parempi rytmi ja hahmottaa paljonko voi syödä mitäkin. Tämän projektin aikana olen huomannut, että omat kehityskohteeni ovat mm. annoskoot (ruuan asettelu), pureskelemiseen keskittyminen sekä tietynlainen itsekkyys. Eli minun ei tarvitse syödä ollakseni sosiaalisesti kohtelias.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en pidä tätä Mounjaroa (tai mitään muutakaan valmistetta) minään ihmelääkkeenä, joka hoitaisi kaiken niin, ettei itsellä tarvitsisi tehdä mitään muutoksia elintapoihin. Tuntuu vain, että tarvitsen nyt hetken kävelykeppiä ennen kuin pystyn jättämään sen pois ja voin taas kävellä itse. 

Vaikka minulla on tätä ylipainoa sairaalloisesti, on minulla kaikki veriarvot yllättäen kuitenkin oikein hyvät. Ei diabetesta, hyvät kolesteroliarvot, hyvät maksa-arvot, ei vitamiini- tai rautapuutoksia. Toki olen vielä suht nuori, mutta en halua tilanteen huonontuvankaan. 

MounMama

Tää on kuin minun kynästä. Ikää 40v / BMI 38 :( kaikki arvot kuitenkin ihan hyvät / liikun jonkin verran arjessa, syömisiä olen kirjaillut ylös reilun kuukauden (kalorit 1800-2200 välillä, joulu - uv en laskenut). Saanut nyt painoa alas muutaman kilon. MUTTA silti koen nyt hyvin vahvasti, että tarvitsen tälle matkalle lisäapua ja aika varattu lääkärille, toiveissa saada mounjaro resepti (vaikka piikitys pelottaa).

Tiedän ettei tuo lääke yksistään ketään hoikista, mutta tukitoimena varmastikin. Ja koen, että uuden elämäntavan oppiminen helpottuisi lääkityksen avulla.

MounMama täällä. Huh, tästä painonpudotusmatkasta onkin tullut vähän muutakin kuin pelkkää syömistä. Henkinen puoli aika (hyvin) tärkeä myös. Luulen, että tässäkin on kyse pitkälti psykologisista seikoista miksi kroppani on sellainen kuin on. 

Olen kohdellut kehoani huonosti, tai oikeastaan piittaamattomasti, koska olen voinut henkisesti pitkään huonosti. Ei ole ollut aikaa kunnolla keskittyä oikein mihinkään, kun kroppa ja mieli on ollut stressitilassa. Nyt on ollut pakko pysähtyä ja muuttaa jotakin. 

Pään sisällä on tapahtunut paljon. Ehkä ne kliseet pitää vaan itse kokea että tajuaa mistä on kyse.

Aloittamisesta on nyt  23 vkoa 5 pv ja  tavoitepainon saavuttamisesta 3 viikkoa. Saavutettuani tavoitepainon lähin tasapainottamaan painoa ja  aloitin  lääkkeen lopettamisprosessin.  Lääkkeen alasajosta ei ole  saatavilla tarkkaa  ohjeistusta ja tietoa. Eri lähteistä kerätyn tiedon mukaan kuitenkin lääke puoliintuu viikon aikana 50% ja poistuu kokonaan elimistöstä 25-30 vrk:n aikana.  Samaan aikaan jossain luki, että lääkettä ei kannata lopettaa  kylmiltään, jos esim. oma ylläpitoannos on korkea.  Minun ylläpitoannokseni on ollut 5 mg.

Koska lääkkeen lopettamisprosessista ei ole selvää ohjetta, säädämme alasajoa kokeellisesti ja osin myös omien tuntemusten mukaan.

Edellisestä pistoksestani on nyt 10 pv, Tänään aion pistää  n. 2-2,5mg. Ihan tarkkaan en kykene arvioimaan, koska minulla on vahvempi  7,5 mg lääkeliuos  ja otan siitä ruiskulla vain osan,. Loput  menee viemäristä alas, koska en luota siihen, että lääke pysyisi liuospullossa steriilinä  ja hyvänä, vaikka  periaatteessa liuosta jää jäljelle 2-3 pistokseen. Olen myös tilannut apteekkiin valmiiksi 2,5 mg  liuoksia, mikä harmittaa nyt kun huomaan, että olisi voinut hyödyntää tässä vaiheessa paremmin  sitä napsuteltavaa kynää, Mutta tehty mikä tehty ja tällä eteenpäin.

Joo, kyllä psykologiset tekijät on myös isossa roolissa. 

Olen pohtinut että nämäkin asiat ovat paljon yhteydessä omaan identiteettiin. Haluaako pitää kiinni (tiedostamatta) itselle vahingollisista asioista vai salliiko itselleen parempaa. Kokonaisvaltaista työtä kyllä vaatii.

pudotin painoa aiemmin nuorena 37 kg alle vuodessa. Silloin ei ollut mitään lääkkeitä. Mutta koen että se oli vain painon pudotus, eli kokonaisvaltainen terveys jäi vähälle huomiolle. Paino tulikin takaisin. 

nyt mulla on ollut tukena lääkäri (lääkkeet), käynti ravintoterapeutilla, psykologillakin olen käynyt ja nyt on kuntovalmentaja. :D 

eli paljon on satsausta tähän laitettu. Todellakaan pelkkä lääke ei ole se ainoa asia.

Psykologisella puolella on kyllä merkitystä. Hienoa, että projektissasi on käytettävissä noin monta eri alan osaajaa.

Vaikka  mm. itsekurin merkitystä on  tässä ketjussa hieman dissattu, niin koen, että itsekurilla on merkitystä koko prosessin ajan ja eritysesti tässä vaiheessa, kun pysäyttää painon putoamisen ja  lääkitys lopetetaan. Teen todella paljon tietoisesti itsesuggestiota  - niin kuin  koko tämän prosessin ajan.  Olen kokenut, että se on osaltaan valmentanut minua koko ajan tähän vaiheeseen, missä nyt olen. Siksi onkin kiva palata niihin tunteisiin ja kokemuksiin, joita tämän painonpudotusprosessin aikana on ollut ja joista olen kirjoittanut.

Juuri nyt  olen palannut tuntemuksiin siitä, miten erotan oman kehoni mieliteon aidosta nälän tunteesta.  Koska haluan säilyttää saavuttamani painon, pidän myös mielessäni tanskalaistutkimuksen 1 vuoden "säännön", joten ennakoin,  että seuraavat viikot (ja kuukaudet) tulevat olemaan minulle kriittisimpiä ja haastavimpia. Mitä pidemmälle etenen, sitä parempi.  Nyt kannattaa kuulostella itseään tarkkaan ja erottaa mieliteot todellisesta tarpeesta, ja hallita annoskokoja, jotta ne pysyvät nykyisellään.  -AP

Eka viikko takana ja n. 4 kiloa pudonnut paino. Olen syönyt nyt lähinnä sitä mikä on mennyt alas, eli nesteitä, mehuja, kasvissosekeittoa ym. Ikään kuin elimistö olisi kaivannut jotakin puhdistuskuuria tässä. On tehnyt mieli kylpeä ja puhdistaa myös omia ajatuksiakin. 

Puolikkaalla annoksella jatketaan, ei tämä täysi nälättömyyden tunne ole hyväksi. Olen myös laatimassa itselleni sopivaa ruokavaliota. Vähän jännittää ihon palautuminen, joten olen alkanut kuivaharjaamaan kehoani ja öljyämään sitä. Ylipäätään hoivaamaan itseäni kaikin puolin paremmin. Kasvohoito ja jalkahoito olisi luvassa illalla ja kaveriksi Hard kombuchaa. Kunnon rentoutusta! 

MounMama

Oi kun ihan kuuloinen kokonaispaketti kaikkine kasvo- ym. hoitoineen. Minua oikein harmittaa, kun  luen vasta nyt puolikkaista annoksista jne. Ajattelematta edes tuollaista vaihtoehtoa  pistin kuuliaisesti 2,5 mg 4 kertaa ja siitä siirtyminen 5 mg, jonka ajattelin olevan pienin "oikea" ylläpitoannos aloituksen jälkeen.  Jos olisin lukenut näitä viimepäivien viestejä jo aloittaessani, olisin ostanut kynän heti, kun niitä tuli markkinoille ja hyödyntänyt kaikkia napsautuksia ym. ja edennyt niin pienillä annoksilla  kuin mahdollista. Missään tutkimuksissa en ole vielä lukenut noista pikkuannoksista, mutta joku taisi viitata havaintoihin, että ne toimii toisilla varsin mainosti. Tämä ei ole mikään tieteellinen pohdinta, mutta näin yhtäkkiä voisi myös kuvitella, että silloin myös lääkkeen lopettaminen ei ehkä ole niin ison pohdinnan asia kuin isommilla ylläpitoannoksilla.

Joka tapauksessa aloituksestani on nyt tasan 24 viikkoa ja tavoitteen saavuttamisesta runsaat 3 viikkoa, jolloin aloitin heti myös lääkkeen alasajon.  Paino on nyt tasaantunut siten, että paino on n, -21kg lähtöpainosta. Tarkkailen millaisella ravinnolla ja  annoskoolla painoni pysyy samoissa lukemissa. Tämän opin omakohtaisella tasolla ainoastaan testaamalla ja punnitsemalla. Annoskoko joka on nyt hyvä, voi tietysti muuttua kun aikaa kuluu.

Tsemppiä matkaan! Kerro ihmeessä kuulumisia! 

Täällä Mounjaro vasta alustavissa keskusteluissa työterveyslääkärin kanssa.